46000 kilometriä Argentiinan Ushuaiasta Alaskan Deadhorseen – Nyt se on tehty!

46000 kilometriä Argentiinan Ushuaiasta Alaskan Deadhorseen – Nyt se on tehty!

Ti 21.8.2018 (pvä 277), Prudhoe Bay (Alaska, Yhdysvallat)

Nyt se on tehty. Olemme autoilleet Etelä-Amerikan eteläisemmästä kärjestä Pohjois-Amerikan pohjoisimpaan vastaavaan paikkaan. Pääsimme eilen iltapäivällä Alaskan Deadhorseen, tai ehkä oikeammin Prudhoe Bayhyn, jossa hotellimme on. En ole oikein varma kummalla nimellä tätä öljyteollisuuden ympärille kasvanutta leiriksi kutsuttua kylää pitäisi kutsua. Lentokentän nimi on ilmeisesti Deadhorse, mutta tämän pohjoisemman alueen Prudhoe Bay. Joka tapauksessa molemmat näyttävät olevan samaa harvaan rakennettua parakki- ja teollisuusaluetta. Tätä pidemmälle ei Pohjois-Amerikassa tavisturisteille avoimia teitä pitkin ei pääse. Meidän on siis kaiketi käännyttävä takaisin etelään. Ja voimme vihdoin lähteä kotiin, sillä matkan alkuperäisen suunnitelman mukainen urakka on nyt suoritettu. Ihan vielä emme kuitenkaan ole kotiin tulossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Auto laivattiin aikanaan Euroopasta Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon, josta lähdimme liikenteeseen 18.1.2018. Siitä on nyt seitsemän kuukautta ja neljä päivää. Matkan ihan ensimmäinen päivä taasen oli 18.11.2017. Siitä on jo yli yhdeksän kuukautta. Tämä kuulostaa pitkältä ajalta, muttei oikeastaan tunnu siltä. Pikemminkin tuntuu oudolta, että olemme olleet reissussa kohta vuoden. Aika on kulunut yllättävän nopeasti, eikä matkaväsymys vielä paina. Tämä varmaan johtuu siitä, että olemme nähneet niin paljon. Maisemat vaihtuvat jatkuvasti, joten aika rientää. Nyt tuntuu siltä, että tätä voisi tehdä vaikka miten pitkään.

Montevideoon saapumisen jälkeen olemme ajaneet molemmissa Amerikoissa noin 46400 kilometriä. Kun tähän lisätään vielä Euroopassa taittamamme matka, on kilometrejä tällä matkalla kertynyt jo yli 51000. Nämä luvut ovat suurempia kuin alun perin ajattelin. Mitään suurempaa merkitystä tällä ei toki ole, mutta tekemiemme ylimääräisten mutkien määrä on yllättävä ja kiinnostava. Toteutuneita kilometrejä on 5000 – 10000 enemmän kuin joskus ennen matkaa hahmottelemani Googlen karttaviivoissa oli. Aika paljon mutkia sitä tulee tällaisella matkalla tehtyä, jopa ihan huomaamatta. Toteutunut reittimme kun ei kuitenkaan valtaisan paljon suunnitelmasta poikkea. Toki Kanadan pohjoisimpaan kolkkaan tekemämme koukkaus ei kuulunut suunnitelmiin, mutta oli yksinään lähes parin tuhannen kilometrin lisä, mutta kuitenkin.

Latinalainen Amerikka oli meille molemmille täysin tuntematon maailmankolkka. Jasminille myös Pohjois-Amerikka oli uusi, minä taas olin käynyt Jenkeissä aiemminkin. Kun nyt miettii mitä tästä koko hommasta on mielikuvatasolla jäänyt käteen, on ensimmäinen mieleen tuleva juttu varmaankin se, että matka oli tavallaan helpompi kuin ennakkoon odotimme. Toki vastoinkäymisiäkin oli ja vaikkapa Perussa ja Boliviassa tiet olivat välillä perin surkeita, mutta ennakkoluulot erityisesti Etelä-Amerikan vaarallisuudesta kaatuivat. Ongelmia ei ollut, eikä kertaakaan pelottanut. Mutta näinhän se yleensä aina on. Ennakkoluulot kaatuvat kun menee itse katsomaan miltä jossain näyttää.

Jopa pahamaisesta Keski-Amerikasta selvittiin kunnialla. Siellä ei tosin ihan joka tilanteessa täysin rennolta ja mukavalta tuntunut, mutta nämäkin hetket olivat ohimeneviä ja tuntuvat nyt kaukaisilta. Eikä mitään negatiivista sielläkään sattunut. Yleisesti ottaen kuitenkin sanoisin, että tunnelmaltaan minua matkoillani kaikkein eniten häirinneet paikat löytyvät Väli-Amerikasta. Edes Afrikan halki matkustaessani en muista ihan samanlaisia pahaenteisiä väreitä tunteneeni, kuin joissain Keski-Amerikan ja Karibian paikoissa tunsin.

 

Entäpä tästä eteenpäin, mitäs nyt sitten tapahtuu? Vielä myöhemmin tänään käännämme auton keulan kohti etelää ja lähdemme kohti Kanadan länsirannikolla sijaitsevaa Vancouveria. Meidän pitää olla siellä viimeistään 11.9. Auto lastataan tuolloin konttiin. Tämä on jo sovittu. Tämä kontti jatkaa laivan kyydissä Venäjän Vladivostokiin, Tyynenmeren toiselle rannikolle. Minulle on luvattu, että auton pitäisi olla perillä noin neljässä viikossa, eli ennen lokakuun puolta väliä. Pelkkä auton rahti Tyynenmeren yli maksaa noin 3500 euroa, jonka päälle tullee vielä noin tuhannen euron verran käsittelykuluja Venäjällä. Ei ole halpaa, mutta minkäs teet. Kun näin pitkälle olemme päässeet, ei reissua voi keskenkään jättää. Ellemme menisi koko maailman ympäri minusta tuntuisi siltä, että koko homma jäisi ikään kuin puolitiehen. Onhan pitkäaikainen haaveeni ollut ajaa autolla maailman ympäri, ja nyt siihen on mahdollisuus.

Venäjän halki ajetaan siis syksyn aikana, loka- ja marraskuussa. Toivottavasti lunta ei tule vielä tuolloin hirveästi. Tosin olen autoillut Kazakstanissa sydäntalvella jokunen vuosi sitten, eikä sekään mahdotonta ollut, vaikka pakkasta olikin välillä yli kolmekymmentä astetta. Onneksi autossa on Webasto, joten ainakin saamme sen käyntiin kylmilläkin keleillä. Akkukin on nyt uusi.

Auto menee rahtilaivalla Kanadasta Venäjälle, mutta me emme tämän laivan kyytiin pääse. Se ei ota matkustajia. Jotain piti siis keksiä, olemmehan päässeet tänne asti ilman lentokoneita. Pintatiematkustaminen on kuitenkin sekin tämän reissun perusteemoja. Autoilun ohella toinen pitkäaikainen haaveeni on ollut matkustaa maailman ympäri lentämättä, vanhan maailman tyyliin. Asiaa netistä tutkittuani löysin Celebrity Cruises -varustamon sivut ja sieltä risteilylaivan, joka seilaa joka syksy Amerikkojen kesäkauden päätyttyä Tyynenmeren yli Kanadasta Japaniin. Liput on jo ostettu, joten 14.9. nousemme Vancouverissa laivaan mekin. Matka kestää hieman yli kaksi viikkoa ja maksoi meiltä kahdelta noin 1600 euroa. Kuten risteilyaluksilla aina, hintaan sisältyvät tietysti kaikki sapuskat. Hinta ei siten ollut lentoihin verrattuna hullumpi. Meidän pitää kuitenkin odottaa autoa jossain, joten ratkaisu on itse asiassa vallan mainio. Ainakin Japanissa se olisi varmasti kalliimpaa kuin merellä risteilijän buffet-ruokia syöden.

Kaikenlaista jännää on siis tiedossa, eikä matka suinkaan vielä ohi. Ehkä tämä on syy siihen, että en oikein itse tajua meidän tavalleen päässeen eilen perille ja että matkan alkuperäinen idea on saatu pakettiin. Mieli kun harhailee jo tulevissa haasteissa ja suunnitelmissa. Laivaus- ja laivamatkajutut ovat ihan hyvässä järjestyksessä, mutta byrokraattista riesaa meille tulee vielä aiheuttamaan Venäjän viisumi, jollaisia meillä ei tietenkään ole. Ne täytyy hommata jostain, enkä vielä tiedä mistä. Mutta eiköhän kaikki järjesty. Aina on hyvä olla jotain pohdittavaa, se pitää mielen virkeänä.

 

Ushuaiassa 15.2.2018. Alaskan Deadhorse saavutettiin 20.8.2018

 

Näin Amerikoissa ajettiin. Linkki auton seurantakarttaan löytyy blogin yläpalkista.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



12 thoughts on “46000 kilometriä Argentiinan Ushuaiasta Alaskan Deadhorseen – Nyt se on tehty!”

  • Nyt olette ajaneet sitten koko ”pätkä” etelästä pohjoiseen, hienoa!! Atlantilta asti olen teitä seurannut ja seuraan eteenpäinkin! Vancouver on kaunis kaupunki, toivottavasti ehditte viettää siellä sitten muutaman rennon päivän (sukua on siellä ja itsekin olen käynyt yli 20 vuotta sitten kaupungissa).

    • Eiköhän Vancouverissa ehditä vähän lepäilemään. Olen myös itse kuullut kaupungista kehuja, joten kiva päästä siellä käymään. Taitaa olla pakkokin viettää muutama päivä iisisti, sillä joudumme luopumaan autosta ennen kuin itse pääsemme omalle merimatkallamme. Se varmaan rauhoittaa. Ainakaan ei pääse ajelemaan vaikka haluaisi, heh.

  • Onnea!

    Hurjia olette jos tuommoinen matka ei vielä riittänyt.. Täytyy teillä olla paksuksi parkkiintunut persnahka ( tirskis* molemmilla kun aina vaan jaksatte istuskella siellä autossa 🙂

    Eikö siis tunnu vielä missään? Eikö edes selkä ole kipeytynyt? Huh huh! Oli miten oli. Jotenkin sitä olisi toivonut että olisitte singahtaneet lentskarilla kotomaan kamaralle ja tämä mahtava ja varsin jännittävän oloinen, valtavan tulivuoren purkauksen ja muuta draamaa sisältänyt matkanne olisi saanut onnellisen päätepisteen.

    Mutta toisaalta, mikäpäs siinä sitten kun kerran moisia haaveita on ja puolessa välissä olette jo ja loppumatkahan on kotia päin muutenkin.. Mikäs teidän on reissata kun on oma kodikas mobiilikoti, puhdas bunkka jossa puhtaan raikkaat lakanat, ja edelleen sirosti hymyilevä kaunis ja onnellisen näköinen vaimo ja kaiken kukkuraksi noin hyväksi todettu reissupaku alla niin mikä ettei..

    Ikävähän tätä olisi jäänyt. Jep! Kivahan sitä teidän taivallusta on seurata.. Onnea matkaan..

    • Kiitoksia sinnekin päin, tässähän sa kiitellä ihan urakalla kun muutkin some-kanavat huomioi.

      Eipä ole vielä ilmennyt persaus- tai selkäongelmia. Ehkä joinain harvoina pitkinä päivinä on niska saattanut vähän kipeytyä, mutta se on pientä. Vaikka eihän sitä tiedä josko vammat tuntuvat vasta jälkikäteen, hehe. Mutta jos vakavasti puhutaan, niin jotenkin tämä liike on mennyt veriin ja vielä ei malttaisi tosiaan lopettaa. Matkustamiseen on tullut mukava rytmi ja rutiini, joita katkaisevat välillä hotelliyöpymiset tai majoitus viikkovuokrakämpässä. Jos joka yön olisimme autossa olleet, niin ei varmaan ihan näin hyvin olisi jaksanut. Mutta saapa nähdä kun Venäjä saavutetaan. Saattaahan se olla niin, että routa ajaa porsaat äkkiä kotiin. Toivotaan kuitenkin ettei niin käy. Kazakstaniin haluaisin ainakin koukata.

  • Vauh,upea suoritus onnea ja myös kotimatkalle.
    Tarkistitko auton latausvirran?
    Vuosia siivellä roikkunut,niin kun olit Brisbane,niin silloin vanhin poikani teki vuoden diilin sinne ja nyt nuorin laskeutui Laxin kentälle ja puolen vuoden opiskelu edessä.Nuot vaan jää mieleen.

    Akuista, mökillä jouduin vaihtamaan 1000Ah akut, kaikki näytti ulospäin hyvältä,jännite, kuormitusmittaus,mutta 6 vuotta oli tehnyt tehtävänsä,loppu mikä loppu.Akkujen takana 3000 invertteri.

    • Kiitoksia sinnekin Ollos, kauan olet tosiaan mukana matkaillut. Joka reissuun olet tainnut kommentoida, sikäli kun oikein muistan.

      Kaikkiko ne piti vaihtaa, koko 1000 Ah? Vaikka niinhän se taitaa olla, ei osaa akustosta voi vaihtoon laittaa vaan se on vaihdettava koko paketti. Tuhat amperituntia aurinkopaneeliakkuja ei taida tulla ihan halvaksi. Olivatko kaikki jatkuvasti ahkerassa käytössä? 3 kW:n invertterikin on kyllä aikamoinen. Meidän pikkukopissa on pienin mahdollinen, vain 150 W. Riittää juuri tietsikan latailuun ja muihin satunnaisiin pikkujuttuihin. Se tosin tuottaa puhdasta siniaaltoa koska tiesin, ettei sillä latailla muita kuin herkkiä elektroniikkalaitteita. Samaan rahaan olisi saanut paljon tehokkaammmankin, mutta virran laatu olisi ollut kehnompaa.

      • Kyllä,kaikki meni vaihtoon.3000 invertteri/laturi syöttää 1vaihe sähköä keskukselle.Max kuorma hetkellisesti jopa 6KW.Syksyllä joutuu ottamaan agrigaatin avuksi,auringon teho hiipuu.Onneksi on led.

        Tuo siniaallon puhtaus on hyvä.Aikoinaan Siperiaan toimitettiin kuparisulattamo, sähköllä toimiva.Epäpuhdas sähkö aiheutti isot ongelmat, Suomesta toimitettiin rekankokoiset suodattimet jotta tehdas alko pelittää.Kannattaa siis luottaa tuohon omaan invertteriin.,jotta me saamme infoa matkasta.

      • Ledvalot ovat kyllä olleet melkoinen siunaus. Eivät vie juuri ollenkaan sähköä, hyvä kun lataussäätimen mittari edes rekisteröi yhden ledin sen palaessa. Inverttereissä on melkoinen hintaero riippuen siitä, kuinka laadukasta virtaa ne tuottavat. Olikohan tuo pienin mahdollinen puhdasta siniaaltoa tuottava laite Verkkokaupassa noin 80 euroa. Saattaahan se olla, että esimerkiksi tietokoneiden latauspiuhassa oleva muuntaja suojaa konetta huonoltakin virralta, mutta ehkä näin on tosiaan kuitenkin paras. Ainakin voi olla varma, ettei kone jotenkin kärähdä jos sitä autossa latailee.

  • Älkää heittäkö pois vanhoja hammasharjoja. Jatkoaikataulu näyttää siltä, että saatatte bongata Kazakstanin aroilla tien reunasta vanhan linja-auton, jolla on sakkakuppi täynnä , kun sikäläinen diesel-polttoaine on niin epäpuhdasta. Jos niin kävisi, voitte osallistua hammasharjoinenne sakkakupin puhdistustalkoisiin.

    • Heh, kaikkea sinäkin muistat. Itse olin tuon melkein unohtanut, vaikka takapiruna tuossa putsausoperaatiossa häärinkin. Mutta pitääpä tosiaan säilyttää harjat. Onhan todennäköisyys kohdata tuo sanottu linja-auto loppujen lopuksi aika suuri.

  • Felicitaciones desde Buenos Aires! Onnittelut pitkäaikaisen tavoitteen saavuttamisesta ja bonuspointsit onnesta joka hehkuu kasvoiltanne yhtälailla Ushuaian ja Alaskan kuvissa. Olette selkeästi oikealla tiellä ja saatte nyt nauttia sekä yhden unelman täyttymisestä ja toisen muotoutumisesta.
    Hyvää jatkoa matkalle!

    • Kiitoksia ja terveisiä Buenos Airesiin! Siellä taitaa koittaa jo kohta kevät.

      Tavaoite tuli tosiaan saavutettua, mutta mielessä siintävät jo uudet seikkailut Tyynenmeren tuolla puolen. Keski-Aasiakin on aika kiinnostava paikka, olen ymmärtänyt. Oletko muuten jo itse miettinyt, mikä automerkki se parhaiten pakuelämän pohjaksi sopisi? Toivoakseni autojen myyntisivuja on ainakin selailtu…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *