Helppo tie Santiago de Chileen, nopeusvalvontaa, halpaa polttoainetta ja hyviä huoltoasemia

Helppo tie Santiago de Chileen, nopeusvalvontaa, halpaa polttoainetta ja hyviä huoltoasemia

 

Ke 7.3.2018 (pvä 110), Santiago de Chile, Chile

Ajoittain raskaankin Chilen tien 7 päätyttyä lauantai-iltana kaupunkiin nimeltä Puerto Montt, matkustaminen muuttui täysin. Siitä tuli nimitäin ylen helppoa, jahka vain löysimme sateisessa pimeydessä ulos kaupungista ja oikean tien pohoiseen. Sen numero oli viisi, se oli moottoritie, ja kartoissa se näemmä kulkee myös nimellä Panamericana sur. Eteläinen Panamericana. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun olemme ihan virallisesti Amerikkoja yhdistävällä maantiellä. Ehkä oli jo aikakin. Olemmehan olleet mantereella jo jonkun tovin, viitisenkymmentä päivää. Tällä samaisella tiellä tullemme pysymään vielä Santiagon jälkeenkin matkallamme kohti pohjoisempaa Chileä.

Puerto Montista Santiagoon oli yli tuhannen kilometrin matka. Käytimme siihen puolitoista päivää, vaika matkanteko nelikaistaisella tiellä olikin suorastaan tylsyyteen asti helppoa. Päätimme kuitenkin jättää ylimääräiset mutkat tekemättä, sillä etelämmässä olimme tehneet niitä mielestämme jo tarpeeksi, ja epäilemättä jatkossa tulemme tekemään niitä vielä lisää. Mutkia ja kehnoja teitä ei voine välttää. Viimeistään Boliviassa edessä lienevät uudet haasteet. Välillä on mukava vain ajaa, tylsälläkin tiellä, tasaista satasta. Eritoten jos edellisen viikko on ollut ryömimistä, tärinää ja pölyä pyykkilautamaisilla sorateillä.

Ilmaiseksi tämä sunnuntain ja maanantain ajorupeama ei kuitenkaan tullut, sillä moottoritiellä oli ehkä sadan kilometrin välein tietulli, johon maksettiin noin neljä euroa joka pysähdyksellä. Emme tulleet laskeneeksi tullien määrää, mutta kymmenkunta niitä taisi olla. Tienkäyttömaksuja kompensoi halpa polttoaine. Chilessä diesel maksaa vain 0,70 – 0,80 euroa litralta. Lisäksi diesel-laatuja on täällä vain yksi, se laadukkain. Argentiinassa aine maksoi enemmän ja laatuja oli kolme. Parasta ei aina edes saanut joka asemalta.

Uutta olivat myös pistoolitutkaavat poliisit, joita matkalla Santiagoon oli kaksikin kappaletta. Nämä olivat ensimmäisiä näkemiämme nopeusvalvontapisteitä koko Etelä-Amerikan mantereella. Mitä ajonopeuksiin tulee, on täällä saanut ajaa hyvin vapaasti. Rajoitukset ovat vaikuttaneet aika viitteellisiltä. Varsinkin kylien kohdalla maanteillä olevat 40 tuntikilometrin merkit taitavat jäädä kaikilta ja aina noudattamatta. Toisaalta minkäänlaista älytöntä kaahamistakaan on ajamamme 10000 kilometrin aikana näkynyt hyvin harvoin. Chilessä poliisi kuitenkin tutkasi, vaikkakin aika kiltisti. Nopeutta valvovat poliisit olivat hyvin näkyvällä paikalla ja 120 kilometrin rajoitusalueella. Kovin paljon liikennepoliisilla ei näyttänyt asiakkaita olevan.

Kuten joissain osissa Argentiinaa, myös Chilessä tällaisten ajorupeamien yöpymispaikoiksi sopivia huoltoasemia on viljalti, ja ne olivat ainakin moottoritien varrella laadukkaita ja hyvin varusteltuja. Matkallamme Santiagoon nukuimme kaksi yötä tällaisten asemien pihalla, rekkojen seassa. Hyvin nukutti ja rauhallista oli. Molemmilla lasista ja teräksestä rakennetulla modernistisella asemalla oli paitsi tietysti myymälä ja ravintola, myös noin euron maksanut puhdas ja lämmin suihku. Toisella oli jopa kolikkopesula. Enpä muista ihan yhtä hyvin varusteltua taukopaikkaa edes Euroopassa nähneeni.

Polttoaine riitti lopulta hyvin, vaikka muuta pelkäsimme ja asiasta jossain määrin etukäteen stressasimmekin. Tässä mielessä kaikkein haastavimpina pidetyt alueet Etelä-Argentiinassa ja -Chilessä ovat nyt takana. Tankkasimme aina kun siihen oli mahdollisuus ja edellisestä tankkauksesta oli vähintään parisataa kilometriä. Tällä metodilla aine riitti aina mainosti. Edes polttoaineen hälytysvalo ei tainnut palaa kertaakaan. Onneksemme Nissan kulkee yhdellä tankillisella melkein tuhat kilometriä, joka varmasti helpotti elämäämme huimasti. Samaan päästäkseen moni muu ajoneuvo tarvitsee yhden tai useamman varakanisterin.

Varakanisteriahan meillä ei muuten vielä aiemmin ollut, mutta nyt on. Sain nimittäin vihdoin hommattua itselleni mieleisen täältä Santiagosta. Nestettä siihen mahtuu 20 litraa ja se on litteä ja pitkänomainen, toivoakseni mainiosti auton katolle sopiva. Ehkä siitä on vielä hyötyä vaikka Patagonia jäikin jo taakse. Boliviassa ei kuulemma aina suostuta myymään polttoainetta ulkomaalaisille, ja kaiken lisäksi diesel maassa on laadultaan luokattoman huonoa. Ainakin ennen sinne suuntaamista laittanemme siis varatankin täyteen naapurimaan parempaa menovettä. Tällä tavoin meidän pitäisi päästä vielä yli 300 kilometriä pidemmälle kuin pelkästään auton omalla tankilla. On siinä ja tässä pystyisimmekö ajamaan koko Bolivian läpi ilman yhtään tankkausta. Noin teoriassa pitäisi onnistua.

Lepäilemme Santiagossa vielä muutaman päivän ja sitten jatkamme sitten tästä rannikolle monen kehumaan Valparaisoon. Sinne on vain parin tunnin matka. Näillä näkymin matka jatkuu perjantaina.

 

Tätä mainiota moottoritietä riitti noin 1000 kilometriä.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka

 



13 thoughts on “Helppo tie Santiago de Chileen, nopeusvalvontaa, halpaa polttoainetta ja hyviä huoltoasemia”

  • Chile vaikuttaa varsin mukavalta ja helpolta maalta. Onko siellä yhtä roskaista kuin Argentiinassa?

    Oletteko havainneet yhtään maanjäristystä ja onko tulivuoria näkynyt? Wikipedian mukaan molempia alueella esiintyy.

    • On täälläkin roskaa kaikenmoisilla pysähtymispaikoilla, valitettavasti. Maanjäristykset ja tulivuoret ovat vielä kokematta. Molempia pitäisi tästä maasta tosiaan löytyä. Itse asiassa juttelimme juuri tänään maanjäristyksistä Suomen Santiagon suurlähetystössä, jossa kävimme pistäytymässä vierailulla tänään. Santiagon talot on kuulemma rakennettu ja suunniteltu hyvin, kestämään järistykset. Täällä kannattaa siten mennä pöydän alle jos järistys iskee. Monessa muussa kaupungissa, kuten vaikka Mexico Cityssä, rakennukset on rakennettu miten sattuu, ja siellä on parempi jos on ulkotiloissa järistyksen sattuessa. Talo kun saattaa romahtaa päälle.

  • Atacaman aavikko lähestyy,tuo on paras paikka aurinkokennoille.Katso mikä on (A) lukema ja pyyhi panelin pölyt.Kasvoiko lukema, max 5%.
    100 W ja 5,8 A.

    • Täytyypä pitää silmällä tuota lukemaa. Nykyinen ennätyshän on muistaakseni 4,4 A, sekin vuoristomaisemista muttei noin korkealta kuin Atacama. Pölyjä olen silloin tällöin paneelin päältä pyyhkinytkin. Mutta raportoin jos lukemat nousevat ylhäällä Andeilla uusiin ennätyksiin.

  • Mahtaa siellä Etelä-Amerikan mantereella olla jänskää seikkailla.. Itse-asiassa. Aika harva suomalainen sinne on tuolla tavalla, oikein ajan kanssa omalla autollaan tainnut ikinänsä päästä.. Meitä kateellisia haaveilijoita kyllä riittää 🙂

    Tuli juuri mieleen että itselläni on omilla Euroopan ja Pohjoismaiden pikkureissuillani ollut semmonen, jälkeenpäin ajateltuna hieman tyhmä tapa että tulee suotta hoppuiltua ja ajaa kaahotettua turhan kiireellä eteenpäin vaan.. siihen edessä häämöttävään seuraavaan maahan/kaupunkiin.. Se on joku kummallinen vauhtisokeus vissiin..

    Onhan se tietenkin mukavaa kun voi vaihtaa maisemia millon lystää mutta hitto, niin moni paikka jäi niin vähälle huomiolle vaikka ihan hyvin tiesin etten koskaan enää saa vastaavaa tilaisuutta niihin noin vain helposti poiketa..

    Ehkä se pahin hoppu on johtunut enemmänkin maisemiin pitkästyneen seuralaisen hoputtamisesta. Jälkikäteen ajateltuna on monasti hieman harmittanut ettei malttanut pysähdellä ja tutustua paremmin niihin ohi ajamaani mestoihin.

    Meillä ihmisillä on aina hirveä kiire olevinaan.. Kiire minne? Teillä on sentään ymmärretty varata matkalle riittävästi aikaa, eikä mitään tulenpalavaa hoppua pitäisi olla minnekkään.. Näin ollen. Olkaa te viisaampia. Elikkä nauttikaa ainutlaatuisesta Etelä-Amerikan matkastanne ja ottakaa rennosti 🙂

    Siellä pitäisi riittää kauniita kelejäkin joten nauttikaa ja ikuistakaa kuviin niitä ikimuistoisia maisemia..

  • Jos matkanteko alkaa puuduttamaan niin voisi kuvitella että tuommoiseen matkantekoon saattaisi sopia aika kivastikkin, sillon tällön, semmoinen viikon lomahotellipakettikin? Vaikkapa hövelisti täyshoidolla.

    Ei meinaan varmaankaan moiset pienet lomatauot ja seuralaisen hemmottelut olisi hinnoilla pilattu, koska ne lentomatkat voi jättää laskuista kokonaan pois.

    • Varmaan tuollainenkin tulee jossain vaiheessa kokeiltua. Mitään ei sinänsä ole majoitusten saralla suljettu pois. Ja mitä kustannuksiin tulee, niin nuo autoyötkin säästävät aika lailla rahaa. Sitä voi käyttää välillä hemmotteluhetkiinkin.

  • Jep! Jos matkan varrelle sattuu peräti 16 maailman väkivaltaisinta aluetta, ja kaikki vieläpä lähestulkoon yhteen putkeen, niin ehkä se voisi olla hyvä idea pitää pieni loma. Etenkin jos ei ole mikään kiire tai mitään valmiiksi sovittua.

    https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/50-v%c3%a4kivaltaisinta-kaupunkia-maailmassa/ss-BBK1R9P?li=BBr5KbI&ocid=mailsignout

    1 Los Cabos México 365 328,245 111.33
    3 Acapulco México 910 853,646 106.63
    5 Tijuana México 1,897 1,882,492 100.77
    6 La Paz México 259 305,455 84.79
    8 Victoria México 301 361,078 83.32
    12 Culiacán México 671 957,613 70.10
    17 San Salvador El Salvador 1,057 1,789,588 59.06
    20 Juárez México 814 1,448,859 56.16
    24 Guatemala Guatemala 1,705 3,187,293 53.49
    26 San Pedro Sula Honduras 392 765,864 51.18
    29 Chihuahua México 460 929,884 49.48
    31 Obregón México 166 339 48.96
    35 Distrito Central Honduras 588 1,224,897 48.00
    36 Tepic México 237 503,33 47.09
    38 Reynosa México 294 701,525 41.95
    43 Mazatlán México 192 488,281 39.32

    • Aijai, siinäpä niitä tosiaan on Väli-AMerikassa. Ja eritoten Meksikossa. On muuten jännä. että viime aikoina ja täällä reissun päällä tapaamamme ovat yleensä kehuneet paljon Meksikoa. Ovat pitäneet kovin. Kaipa sielläkin on monta todellisuutta.

      Tuo Keski-Amerikka on muuten siinäkin mielessä ärsyttävä, että rajoja on jatkuvasti ja ne ovat kuulemma kovin sekavia ja siten yleensä stressaavia. Tuon kun vielä lisää turvallisuusongelmiin, niin ei välttämättä kuulosta kaikkein rennoimmalta maailmankolkalta.

  • No joo. Turhahan teitä täältäkäsin on neuvoa. Olettehan te uskaltaneet matkustella Afrikassakin..

    Toivottavasti se teidän auton ulkonäkö koskeva nerokas undercover-aspekti auttaa teitä sulautumaan sikäläiseen liikenteesen ja rahvaaseen. Olkoonkin että se teidän järkevästi mitoitettu matkailu-autohan taitaa olla melkoisen korskea, ainakin sikäläisen asteikon mukaan.

    Jotta tuo undercover-aspekti toimisi ja suojelisi teitä niin ehkä sitä ei kannattaisi enempää pahemmin pestä ja kiillotella. Jos auto on ihan rämän näköinen eikä matkaajat muistuta kauniita ja rohkeita niin eiköhän siellä aika turvallisesti pysty liikkumaan. Turvallista matkaa.

    • Kiitoksia. Kyllä tämä meidän Nissanimme tänne aika mainiosti maastoutuu. Pesty sitä ei tosiaan ole tällä mantereella vielä kertaakaan. Onneksi sade vei pahimmat aivan eteläisimmän Chilen pölyt mennessään tuossa jokunen päivä sitten. Mutta jos löytyisi pesupaikka, jossa voisin itse tämän vaikka painepesurilla suihkuttaa, niin sen varmaan kyllä tekisin. Muiden pestäväksi tai koneeseen tätä ei viitsi oikein antaa/ laittaa, sillä pelkään tuon katon paneelin ja toisaalta tuuletusventtiilien läpivientien massauksien ja sitä kautta vesitiiviyden puolesta. Niihin ei parane ainakaan suoraan painepesurilla päästää. tulee pian vesivuoto. Jättäisin itse koko katon pesemättä, mutta kyljet voisin suihkutella puhtaammaksi. Eivät aina kädet sotkeutuisi kun ovia aukoo ym.

  • Onko kuohujuomat valmiina.Kauriinkääntöpiiri lähestyy.
    Harva on tuon linjan autolla ylittänyt ja vielä kolmella eri mantereella.
    Onnittelut jo etukäteen.

    • Kiitos, taisimme juuri mennä kääntöpiirin yli kahteenkin kertaan. Ensin pohjoiseen päin, sitten taksisin etelään. Antofagastan laitamilla. Kuohujuomia ei virlä kuitenkaan korkattu. Ehkä säästämme ne Ecuadoriin ja päiväntasaajalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *