Aikamatkustusta ja suuria aaltoja Tyynellä valtamerellä

Aikamatkustusta ja suuria aaltoja Tyynellä valtamerellä

 

To 20.9.2018 (pvä 306), Celebrity Millenium, jossain Tyynellämerellä matkalla Japaniin

Tyynellämerellä tapahtuu mystisiä asioita. Tänään on torstai, mutta kun huomenna heräämme, onkin jo lauantai. Perjantai jää kokonaan välistä pois. Eilen auditoriossa pidettiin tilaisuus, jossa matkustajat saivat kysellä vapaasti asiota laivan kapteenilta ja muilta johtoryhmän jäseniltä. Kysymys perjantaistakin esitettiin: mihin se katoaa? Mitä sille tapahtuu? Suulas kapteenikaan ei oikein osannut antaa tähän tyhjentävää vastausta. Ei vaikka laivan henkilöstöpäällikkö naureskeli, että perjantai olisi kolmen laivalla työskentelevän syntymäpäivä. He eivät siis vanhene lainkaan. Laivalla on muuten töissä lähes tuhat ihmistä. Viimeksi en sitä tiennyt, mutta eilen sekin selvisi.

Kalenterikummallisuus johtuu tietenkin siitä, että ylitämme keskellä tätä merta sijaitsevan kansainvälisen päivämäärärajan. Vancouverista lähtömme jälkeen laivan kelloja on käännetty joka päivä tunti taaksepäin, onhan Kanadan ja Alaskan aikaero melko suuri. Mitä kelloihin tulee, homma toimiikin tällä tavoin ihan hyvin. Satunnainen matkailija voi matkustaa mailman ympäri samaan suuntaan kuin mekin siirtäen kelloaan aina aikavyöhykkeen vaihtuessa tunnin taaksepäin. Kun tätä jaksaa tunnollisesti tehdä, näyttää kello ihan oikeaa aikaa kun lähtöpisteeseen vihdoin palaa. Ainut ongelma tässä on päivämäärä, sillä ellei sille tee mitään, elää sanottu matkailija perille päästyään väärää päivää. Jotain on siis täytynyt keksiä. Lääkkeeksi tähän on kehitetty päivämääräraja. Kun sen ylitttää näin päin, häviää yksi päivä kokonaan. Toiseen suuntaan mentäessä sama päivämäärä taas eletään kahdesti. Tällä tavoin kalenterinkin pitäisi olla oikein kun maailmankiertäjä vihdoin pallon kierrettyään palaa kotiin.

Tämä on silti hyvin kummallista. Jos toden sanon, en ole itsekään ihan täysin vielä sisäistänyt tätä päivämäärälogiikkaa. Mutta uskottava se kai on, koska laivan joka ilta hyttiin siivojan mukana ilmestyvä seuraavan päivän ohjelmaa käsittelevä informaatiolehtinen niin kertoo. Tämä sisäinen uutiskirje on muuten tärkein ja kätevin tiedonlähde risteilyillä. Muistan asian olleen Karibian laivallakin näin.

Eilen ja erityisesti tänään sää on ollut harmaampi kuin se Alaskassa oli. Sieltä lähdettyämme paistoi aurinko, mutta ei paista enää. Tuulee aika kovaa. Tänään juuri ennen aamunkoittoa laiva alkoi keinua kunnolla. Aallot roiskuivat välillä jopa meidän toisen kerroksen hyttimme ikkunaan. Ulkokannelle meneminen oli kiellettyä ja toisella puolella laivaa sijaitsevien parvekehyttien haltijoita kehoitettiin olemaan käyttämättä terassejaan, vaikka ne aika ylhäällä ovatkin. Keikutus on jatkunut oikeastaan koko päivän. Kapteenin kuulutuksen mukaan kehno säärintama on jo takanamme, vaikka ikkunasta katsoen se ei ihan siltä näytäkään. Toivottavasti meri rauhoittuu huomenna.

Tätä yhtä tuulista päivää lukuunottamatta Millenium on kuitenkin kulkenut hyvin tasaisesti. Laiva ei esimerkiksi tärise juuri lainkaan. Atlanttia rahtilaiva Grande Brasilella ylittäessämme se tärisi välillä aika lailla. Hyvä ettei sängystä tippunut. Vaikka ymmärtäähän tuon. Risteilyalus on varmasti valtavasti kalliimpi ja laadukkaampi kapistus kuin Euroopan, Afrikan ja Etelä-Amerikan väliä seilaava lähes 20-vuotias roro-laiva. Paremmin pidettykin varmaan. Tämä laiva on muuten menossa ensi talvena kuukaudeksi kuivatelakalle Singaporeen. Perusparannukseen käytetään 100 miljoonaa dollaria, jolla kuulemma saisi melkein kokonaan uuden paatin. Melkoista puuhaa. Risteileminen taitaa olla suuri bisnes. Eikä laivan sisustus edes näytä mitenkään erityisen kulahtaneelta.

Kapteeni on muuten Kreikasta, kuten on myös konemestari. Ylimpän johtoon mahtuu muutama muukin Kreikasta tai Kyprokselta. Liekö sattumaa vaiko tarkoituksellista, en tiedä. Joka tapauksessa ehkä neljävitonen kapteenimme on kova vitsailemaan päivittäisissä kuulutuksissaan. Olemukseltaan, murteeltaan ja tyyliltään hän on hyvin kreikkalainen. Hän esimerkiksi pyörittelee välillä kädessään helmistä koostuvaa ruokousnauhaa, kuten monella mieshenkilöllä on Hellaksessa tapana. Jos joku termin ”Thessa-villa” tunteva sattuisi lukemaan tämän, niin tiedätte täsmälleen mitä tarkoitan. No, se oli sisäpiirin juttuja yli kymmenen vuoden takaa.

Laivan miehistöön kuuluu kuulemma yli kuusikymmentä eri kansallisuutta, joten kirjo on melkoinen. Kaikkein eniten porukkaa on Filippiineiltä, Intiasta ja Indonesiasta. Pääosa palveluhenkilökunnasta näyttääkin ulkonäöllisesti juuri näiden maailmankolkkien asukkailta. Rekrytointi kuuluu tapahtuvan samalla tavoin kuin se Atlantin rahtilaivallakin tapahtui. Varustamo palkkaa kokonaisia porukoita kerralla, ja varsinaisen rekrytointiprosessin tekevät siihen erikoistuneet toimistot henkilökunnan asuinmaissa. Eli ainakaan suorittaviin hommiin haluavat eivät kai edes voi hakea suoraan töihin Celebritylle, vaan hakemus on osoitettava rekryfirmalle. Ja kuten rahtilaivalla, myös täällä henkilökunnan yleiskieli on murteellinen englanti.

Mitä matkustajiin tulee, niin sen kansallisuuksien lukumäärää en ole kuullut. Uskoakseni suuri osa on Yhdysvalloista ja Kanadasta. Aasialaisia, kuten kiinalaisia ja japanilaisia, on paljon, olemmehan menossa ikään kuin heidän kotikonnuileen. Saksaa olen myös käytävillä kuullut, hepreaakin jotkut puhuivat. Sanoisin, että porukka on iäkkäämpää kuin se Karibian risteilyllä oli. Enemmistö muista matkustajista on selvästi eläkeiässä. Tämä on oikeastaan ihan loogistakin, sillä Tyynenmeren ylitys syksyllä ei ole ainakaan aurinkoista loma- tai biletysristeilyä halajavien hommaa. Karibialla kuitenkin osa matkustajista kuului tähän kastiin, vaikka sielläkin muistan nuorten aikuisten olleen vähemmistö.

Ihan perillä emme vielä ole, mutta Aasia on päivä päivältä lähempänä. Ensimmäiseen Japanin satamaan taitaa olla enää neljä meripäivää. Se mennee nopeasti. Tähänastisetkin päivät ovat menneet. Artikkelikuvassa näkymä hyttimme ikkunasta tältä aamulta. Meri kuohui, ja se kuohuu yhä. Nyt tosin jo hieman vähemmän.

 

Kiikarointia kannella. Saaret kuuluvat Aleuttien saariketjuun, joka ulottuu Alaskasta melkein Venäjälle asti. Läntisimmät saarista kuuluvatkin Venäjään.

 

Laivan peräaalto ajalta, jolloin aurinko vielä paistoi.

 

Alaskassa otetu kuva, tällä kertaa ihan oikeasti meidän laivastamme.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



8 thoughts on “Aikamatkustusta ja suuria aaltoja Tyynellä valtamerellä”

  • Siellä kohtaa maapalloa toi aikavyöhykkeiden välinen siirtyily kadonneine tai tupla päivineen on varmaan aika hämmentävä kokemus 🙂

    Mitä säihin tulee. Toivottavasti loppumatka edes menee tyynesti.

    Toisaalta. Eikös kaikki semmoiset normaalista poikkeavat tapahtumat tuo mukavasti sisältöä muuten arkiseen matkan tekoon?

    Olisi ainakin ainesta mistä kirjoitella.. Ja kyllähän sitä kelpaisi sitten vanhana kiikkustuolissa muistella jos laivamatkalle sattuisi joku kunnon Typhoon Mangkhutin isoveli tyyppinen, kategorian 5 ylittävä hurrikaani kymmenmetrisine aaltoineen. Voi vain kuvitella miten se Nissanin kodikas ja turvallinen peti omine pikku haasteineen taas moisen koittelemuksen jälkeen kelpaisi.

    Äh! Hyvin se loppumatka siitä sujuu. Kyllä se siitä. Turvallista matkaa.

    • Juu, säät paranivat! Keikutuspäivä ei ollut oikeastaan kuin pari. Hyvä niin, ei tässä ole juuri lllut taifuuneja ikävä. Kokonaisuudessaan oli tämä paljon helpompi reissu kuin Grande Brasilella Atlantin yli.

  • Taitaa olla ihan oma ihmistyyppi joka moisella keikkuvalla laivalla työkseen viihtyy. Toisaalta. Kaipa siihen keikkumiseen tottuu?
    Normi maakravulle riittää yksi yö keikkuvassa laivassa ja usein siinäkin on ihan riittävästi kestettävää.

    Kattokaas tätä VW pakua..

    • Täytyypä katsoa video kun pääsemme kunnon nettiin.

      Ja vielä tuosta keikkumisesta, Tosi tasaista se kyyti loppujen lopuksi oli. Luulen, että risteilylaivojen kapteenit kiertävät tarkoituksella kaukaa pahemmat säät, jos se suinkin on vain mahdollista. Rahtilaivojen kaput taas ajavat varmaan sieltä, missä polttoaineenkulutus on pienin. Joten varmaan vähemmän keikkuva homma olla töissä tällaisessa kelluvassa hotellissa jonkun konttilaivan sijaan.

  • Celebrityllä on perinteisesti ollut paljon kreikkalaista päällystöä koska koko yhtiö perustettiin 80-luvun lopulla kreikkalaisen varustamon korkeampitasoiseksi tytäryhtiöksi jotta varustamo pystyi kilpailemaan eräästä etuoikeussopimuksesta – jonka se sitten Celebrityn myötä saikin. Vaikka kreikkalaiset myivätkin Celebrityn Royal Caribbeanille 90-luvun lopulla, moni asia säilyi. Myös Celebrityn ”X” on perua tuolta ajalta, se on oikeasti kreikkalaisen kirjaimiston ’chi’ joka viittaa perustajien sukunimeen (Chandris).

    P.S. Ette kai te tosiaan kokonaan jätä risteilyn hintaan kuuluvaa pääruokasalia väliin, edellisessä kirjoituksessa puhuttiin ainoastaan buffetissa syömisestä? 😮

    Nimim. 100+ yötä risteilylaivoilla Karibialla ja Välimerellä – pääosin NCL:llä, Celebrity kakkosena.

    • Kas, mielenkiintoista tietoa. Tämä oli kaikki minulle uutta. Vai siitä tuo savupiipun x-merkkikin tulee, kreikan aakkosista. Tuo selittää kyllä hyvin kreikkalaisen päällystön määrän. Kiitoksia tietoiskusta!

      Olemme me toki pääruokasalissakin jokusen kerran käyneet. Sapuskat olivat ihan hyvät, varsinkin viime kerralla. Tässä mielessä se kyllä voittaa buffetin slekeästi. Täysipainoinen ruokakokemus tosin vaatisi mielestäni oikeat ruokajuomat (lue viiniä), ja tämä reissu on ollut jo niin pitkä, että on ollut pakko heittäytyä vähän pihiksi. Neljän-viidenkympin viinipulloihin ei oikein taivu enää tässä vaiheessa matkaa. Ja vettä juoden tuo pääruokasalin ruokailu on vähän, no, kuiva. Varsinkin kun ruokalajien väleissä on pitkiäkin taukoja, onhan tarjoilijoilla kiire ja kädet täynnä työtä.

      • No juu, tuo ”kuivuus”-aspekti on kyllä ihan totta ja viiniin saisi tosiaan uppoamaan ihan hyvin rahaa laivahinnoilla – siinä mielessä ihan täysin ymmärrettävä ratkaisu. Meilläkään ei yleensä buffassa tule juotua satunnaisen limun lisäksi kuin niitä hintaan kuuluvia juomia kuten vettä tai jääteetä eikä yleensä tunnu että ”jäisi mistään paitsi” toisin kuin tuollaisessa strukturoidummassa ravintolakokemuksessa.

      • Me olemme tosiaan koittaneet elellä aika säästäväisesti ja juoneet lähinnä vettä, jääteetä ja mehuja, mitä nyt hintaan kuuluu. Pääruokasalin juttuun kyllä ehdottomasti kuuluisi se viini jota sitten siemailla ja jutustella aina seuraavaa ruokalajia odotellessa. Siinä aika kuluu rattoisasti. Mutta ehkä olen jotenkin tapoihini fiksautunut. Mutta emmeköhän vielä ainakin kerran pöytäliinaruokailuunkin eksy vaikka päiviä ei olekaan enää jäljellä kuin pari.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *