Astanasta Almatyyn, Kazakstanin poliiseja ynnä muita juttuja

Astanasta Almatyyn, Kazakstanin poliiseja ynnä muita juttuja

 

Ke 7.11.2018 (pvä 354), Almaty (Kazakstan)

Olemme viettäneet viimeiset muutamat päivät Almatyssa, joka on suuri kaupunki Kazakstanin eteläosassa. Tämä oli aikanaan maan pääkaupunki ja sillä on pitkä historia. Sittemmin maan pääkaupunki siirrettiin mahtikäslyllä keskelle aroa Astanaan. Siellä on tälläkin hetkellä pakkasta ja tuulee. Astanasta lähtiessämme myös lumipyry oli sakea. Sää täällä Almatyssa on sen sijaan ollut perin miellyttävä, myöhäissyksyinen ja aurinkoinen. Puissa on vielä jokunen keltainen lehti. Lämpötila on ollut päivittäin reilusti plussalla, jopa lähes kymmenessä asteessa. Viime kerrasta onkin aikaa. Olisiko ollut Vladivostok, jossa sää oli viimeksi yhtä mainio. Sielläkin paistoi aurinko ja oli lauhaa.

Sään muuttuminen ei sinänsä ole ihme, sillä Astanasta tänne on linnuntietä lähes tuhat kilometriä ja suunta on lähes suoraan etelään. Tietä pitkin matkaa oli lähes 1300 kilometriä. Meiltä kului sen ajamiseen kaksi pitkää päivää. Alkumatkan tie oli verraten hyvää. Tie tosin aaltoilee hieman välillä. Liekö routa sitä nostellut. Suuria reikiä siinä ei kuitenkaan ollut. Yövyimme jälleen autossa arolla. Sateli lunta ja ilma oli sumuinen. Oli kuitenkin selvästi lämpimämpää kuin muutamana aiempana autoyönä. Ei paleltanut.

Toisena ajopäivänä törmäsimme kuitenkin useamman sata kilometriä pitkään huonokuntoiseen tieosuuteen. Näillä teillä on paljon rekkoja, joiden syytä asfaltissa olleet valtaisan syvät urat ovat. Välillä pelotti oikeasti, että auton pohja ottaa kiinni urien väliseen harjanteeseen. Aika ajoin ajoimme pientareella. Rengasjälkien perusteella emme olleet ensimmäisiä niin tehneitä. Matkavauhti laski alle viidenkympin. Tietöitäkin matkalla oli paljon. Kazakit rakensivat uutta tietä vanhan viereen. Hyvä niin, sillä vanha oli näillä seuduin aivan kamalassa kunnossa. Selvisimme kuitenkin perille Almatyyn illan hämärtyessä toisen päivän hintana. Oli hyvä, että ajoimme ensimmäisenä päivänä yhdeksään asti illalla. Muuten olisimme joutuneet kaiketi joutuneet jakamaan tämän välin kolmeen ajopäivään.

Mitä poliiseihin ja viranomaispysäytyksiin tulee, olemme selvinneet Keski-Amerikan jälkeen hyvin helpolla. Yhdysvalloissa tai Kanadassa meitä ei pysäytetty kertaakaan. Niin ei käynyt myöskään Venäjällä, ajaessamme 7000 kilometriä Siperian halki Astanaan. Astanasta lähdettyämme tilanne kuitenkin muuttui hieman. Poliisi on täällä tosi ahkera tutkaamaan nopeuksia, ja ensimmäisenä ajopäivänä meidätkin napattiin tiensivuun. Vauhtia oli kuulemma ollut kuusikymppiä viidenkympin alueella. Poliisit olivat passissa mutkassa pienen kylän reunassa, jossa maantienopeus vaihtui taajamanopeudeksi. Viiden minuutin jahkailun jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan sakoitta. Meillä kun ei ollut yhteistä kieltä poliisin kanssa, ja hän luovutti lopulta. Turistikortti ja kielimuuri. Niillä selvisimme.

Toisena päivänä meidät huidottiin sivuun pääteiden risteyksessä, jossa poliisi halusi nähdä paperimme. Nämä koppalakit eivät edes tutkanneet, kunhan vain pysäyttelivät liikennettä. Tukeva poliisi toi mieleen aikanaan Paragayassa kokemamme hieman vastaavanlaisen viranomaiskohtaamisen. Itse asiassa useimmat poliisit täällä muistuttavat ruumiinrakenteeltaan ja olemukseltaan kovasti tuota Paraguayn liikennevalvojaa. Sekä passin että auton paperit nähtyään saimme lopulta jatkaa tälläkin kertaa matkaamme. Heppu kuitenkin halusi selvästi löytää jotain huomautettavaa. Tällä kertaa onnemme taisi olla, että kolleegansa pysäytti pari paikallista suurta ja uutta maasturia meidän eteemme. Niiltä varmaan sai paremmin taskurahoja.

Sittemmin kuulimme päivävuokrakämppämme (Airbnb, 2h + k, 23 euroa/ yö) vuokraisännältä dokumettipyynnön tarkoittavan käytännössä sitä, että niiden väliin pitää laittaa seteli. Raha kuulemma näytetään poliisille, mutta suoraan sitä ei saa antaa. Nuo isot ja kalliit maasturit muuten ajavat muuten täällä aina kovaa. Kuskeja ei taida haitata, vaikka dokumentteja joutuisikin välillä näyttämään. Ei se kuitenkaan hirveästi matkantekoa hidasta. Ja pari euroa sinne tai tänne, sillä ei liene suurta merkitsystä jos auto maksaa lähemmäs satatuhatta. Kaksi tuhatta paikallista (viitisen euroa) on kuulemma tyypillinen dokumentinväliraha.

Tämä Almaty on muuten kiintoisa paikka. Harvoin sattuu, että jo kaupunkiin tullessa se tuntuu jotenkin todella viihtyisältä ja poikkeuksellisen miellyttävältä. Näin kuitenkin kävi jo kun ajoimme iltahämärissä Almatyyn. On vaikea sanoa, mistä kaikesta tämä johtuu. Almatyssa on siistiä ja kadut ovat hyvässä kunnossa. Poiketen monesta aiemmasta Euraasiassa näkemästämme kaupungista täällä on paljon puistoja ja puita. Viihtyisän ja kutsuvan näköisiä ravintoloita on myös paljon, ja niissä on ihmisiä. Tunnelma on jotenkin eurooppalainen. En olisi moista tältä maailmankolkalta odottanut, julistinhan edellisessä jutussanikin meidän joutuneen Venäjältä lähdettyämme kauemmas kaikesta tutusta. Mutta näin sitä ihminen oppii.

Täällä on myös aika kansainvälistä. Kaupungissa on monenmoista kansainvälistä koulua ja yliopistoa. Rahaa täällä on myös, ja joillain sitä on paljon. Suuret maasturit ovat suosiossa. Toyotan Land Cruiserit, Lexukset. En liene nähnyt yhtä paljon G-Mersuja missään muualla. Niiden perässä lukee aina AMG sekä  numero 55 tai 63. Tästä huolimatta hintataso ei ole mitenkään korkea. Täällä on halvempaa kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa. Oman lisänsä tunnelmaan tuovat kaupunkia reunustavat lumihuippuiset vuoret. Voisin tulla tänne toistekin. Ehkä tulenkin. Vuoristomaaston negatiivinen puoli kuitenkin on, että ilmansaasteet jäävät helposti leijumaan kaupungin päälle. Aamuisin täällä on kirkasta, mutta päivisin Almatyn päällä leijuu pilvi. Osa siitä tosin varmaan johtuu ihan normaaleista luonnonilmiöistä. Yöllä on kylmä ja päivisin verraten lämmin, joten myös kosteus kaiketi muodostaa kaupungin päälle usvaa. Ihan kaikki ei siten liene savua.

Jatkamme matkaa huomenna torstaina, jolloin suuntana on Kazakstanin eteläinen naapuri Kirgisia. Se on aivan tuossa vieressä, joten matka ei ole pitkä. Ajatuksena on, että seurailemme hetken Pikavuoro maailman ympäri -bussia, noudattamatta kuitenkaan ohjelmaansa mitenkään orjallisesti. Esimerkiksi ennen Kirgisian rajan ylittämistä katsastamme luultavasti vielä hieman Almatyn lähimaastoja. Täällä on hienoja vuoria, kuten artikkelikuvastakin voi päätellä. Se on otettu Almatyn eräältä kukkulalta, pois päin kaupungista. Suomalainen ei tarvitse Kirgisaiaan mennessään etukäteen hankittua viisumia, joten sinne on helppo mennä. Uzbekistanin viisumit laitoimme hakuun eilen. Niitä pystyy anomaan netissä, ja vastauksen (ja toivoakseni viisumien kera) tulisi kilahtaa sähköpostiimme ihan lähipäivinä. Toivotaan niin. Ensin kuitenkin suuntaamme Kirgisian pääkaupunkiin Biskekiin. Sill’ä aikaa uzbekit saavat käsitellä sähköisiä viisumihakemuksiamme kaikessa rauhassa.

 

Aamu yöpaikalla jossain päin keskistä Kazakstania. Lumisesta maisemasta huolimatta sää ei ollut kovin kylmä.

 

Hurjia uria tiessä noin 300 kilometriä ennen Almatya. Tällainen on hyvin epämiellyttävää ajettavaa.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



10 thoughts on “Astanasta Almatyyn, Kazakstanin poliiseja ynnä muita juttuja”

  • No nythän minä vasta hokasin että ettehän te suinkaan suorinta reittiä sieltä kaukaa tänne kotimaan kamaralle olekkaan tulossa.

    Hitto! Ihan järjetön ja hillitön lisälenkki teillä siinä taas näkyy olevan meneillään.. Aivan kuin siinä kaikkein suorimmassa reitissä ei muka olisi ollut tarpeeksi ajettavaa 🙂

    Oli miten oli. Mielenkiintoinen reittivalinta. Mukava ylläri. Mielenkiintoisia ja varsin eksoottisen oloisia seutuja ajelette. Toivottavasti kuitenkin maltatte aina välillä pysähdellä nauttimaan paikallisista oloista. Luulisi että noin öljyrahoissa kylpevissä upporikkaan oloisissa maissa olisi turisteillekkin jotakin tarjottavaa. Siis muutakin kuin ”hillityn” näköisten ökyautojen pakokaasuja.

    Veikkaanpa että aniharva maanmies noita paikkoja on päässyt näkemään, puhumattakaan että pääsisi tuolla tavalla paikanpäälle nähtävyyksiä koluamaan. Hienoja lumihuippuisia vuoria ja muita silmiä hivelevän kauniita näkymiä siellä tuntuu riittävän. Suuria korkeuseroja varmaan tulee riittämään myöskin. Kumpa onnistuisitte välttelemään vaarat ja muut ikävyydet. Jonkun sortin kollektiivinen itsesuojeluvaisto hieman taas varoittelee ja muistuttelee niistä Väli-Amerikan vaarallisista oloista..

    Nyt siellä ajelette niin antakaa kameran laulaa sillä täällä kotikatsomossa olisi mukava katsella lisää kuvia..
    Turvallista matkaa..

    • Kun karttaa katsoo, niin aikamoinen kierros tässä tosiaan tulee tehtyä. Almaty ja Kirgisia eivät kuitenkaan ole ihan sen suorimman Vladostokista Suomeen johtavan reitin varrella. Mutta kun tänne päin kerran sattuu, niin olihan se näitäkin paikkoja käytävä katsomassa. Almaty oli myös jäänyt hampaankoloon molemmilla aiempien reissujen aikaan, joten oli mainio homma että pääsimme sen katsastamaan. Ja kannattihan se!

      Ja tietty kiitoksia turvallisen matkan toivotuksista. Sen suhteen koko Keski-Aasiassa ei ole vielä tuntunut turvattomalta. Jotenkin täällä nuo asiat vaikuttaisivat olevan paremmassa järjestyksessä kuin vaikkapa joissain Keski-Amerikan maissa. Luulen, että loppupeleissä täällä sekä poliisi että oikeuslaitos kuitenkin toimivat maailman mittakaavassa verraten hyvin. Latinalaisessa Amerikassa ei taida näin aina olla.

  • Nuo tieurat eivät siis ole nastarenkaiden aiheuttamia vaan ilmeisesti tien pohjatyöt on tehty huonosti ja tie vajoaa? Minkälaista maaperä siellä vaikuttaa olevan? Olen kuvitellut, että maaperä olisi kuivaa soraa mutta onko se enemmänkin humuspitoista?

    Almatystä saadut kuvaukset ovat niin kiehtovia, että katsoin jo kuinka sinne pääsee. Aeroflot, Ukrainian Air ja Turkish Airlines lentävät yhdellä välilaskulla noin 400 euron hintaan. Pitäisiköhän lähteä. 🙂

    Aika ihmeellistä on muuten, että täällä Lounais-Suomessa on myös noin 10 astetta lämmintä eli saman verran kuin siellä. Jonkinlainen märkä pilvi on kuitenkin laskeutunut maan pinnalle ja koko ajan on märkää ja harmaata. Aurinkoa ei näy eikä se lämmitä. Niinpä siellä varmaan tuntuu lämpimämmältä vaikka lämpötila sama onkin.

    • Ei taida nastarengas tuollaista uraa saada aikaiseksi. Uskoisin, että syynä ovat tosiaan huonot pohjatyöt. Tai sitten vaihtoehtoisesti liian raskas liikenne. Tien rakenne ei selvästikään ole kestänyt niin raskasta kuormitusta kuin mille se on alistettu. Eli epäilisin raskaita rekkoja. Vaikea sanoa, mitä tuo maaperä on. Nyt se on jäässä, joten mekin olemme voineet helposti ajella arolla. Urista päätellen maa saattaa kuitenkin mennä melkoiseksi velliksi jos on sulaa ja sataa. Ehkä sen kantavuus ei siten loppujen lopuksi ole paras mahdollinen. Enkä myöskään usko, että tuota tietä on tehty ihan parhaiden laatuvaatimusten mukaan. Ehkä osa on tehty talvella ja maa on ollut jäässä ja vaikuttanut kantavammalta kuin se olikaan. Työvirhe tietty, mutta osaan kuvitella että niitä on täällä tehty.

      Minä kyllä suosittelisin Almatya. Vuorilla pystyy harrastamaan talviurheiluakin. Pääsee vaikka laskettelemaan. Ja Kirgisiaankin on helppo tehdä lyhytreissu, joten hyviä puolia on.

  • Varmaankin seuraatte sääennusteita, kun nettiin pääsette, mutta varmuuden vuoksi tässä ennustetta.
    Almatyssa alkaa maanantaina sataa lunta pari päivää putkeen ja lämpötila putoaa -10 asteen paikkeille.
    Kirgisia, Biskek : myös siellä maanantaina sää pakastuu ja 2-3 vuorokkautta lumisadetta.
    Joten ei ehkä kannata lähteä kovin korkealle Kirgisian vuoristoon…vaikka kitkat onkin.
    Uzbekistanin puolella lämpötila pysyy +10 asteen paikkeilla.

    • Kiitoksia… Talvi on tosiaan tullut tännekin. Sen huomaa jo nyt, vaikka -10 C lämpötilat eivät kovin mukavilta kuulosta. Jo tähän mennessä nuo vuoristot ovat olleet lumisia, eivätkä lähipäivät taida juuri helpottaa. Taitaa olla järkevintä seurata Pikavuoro-bussia takaisin Kazakstanin aroille ja sitä kautta Uzbekistaniin, jonne mekin olemme kutakuinkin päättäneet mennä. Ainakin viisumit on nyt haettu ja myönnetty. Se kävi kätevästi netissä.

  • Kävin aikoinaan Uzbekistanissa Silkkitien merkeissä matkalla. Reissun pääkohteet olivat Samarkand ja Buhara – ei hassumpia paikkoja. Suosittelen käymään kun viisumitkin Uzbekistaniin on myönnetty.
    Hyvää reissua teille.

    • Samarkand on ehdottomasti listalla ja se on ensimmäinen kohteemme Uzbekistanissa. Kunhan sinne vain ensiksi pääsisi. Raja näkyy nimittäin olevan sellsinen, että vastaavaa kyykytystä en ihan heti muista kohdanneeni muualla.

    • Kas, niinkö etelässä jo olemme. Ei välttämättä uskoisi, vaikka täällä Uzbekistanissa aurinko paistaakin. Yöt ja aamut ovat silti perin kylmiä. Taitaa johtua mannerilmastosta. Lunta täällä ei kuitenkaan vielä ole, onneksi. Täytynee yrittää siirtyä pikku hiljaa kohti Eurooppaa, jottemme ihan tyystin jää talven vangeiksi tänne Keski-Aasiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *