Auto tullattu ja ulkona Vladivostokin satamasta! (…ja suoraan korjaamolle)

To 18.10.2018 (pvä 334), Vladivostok (Venäjä)

Tänään ryhtyi vihdoin tapahtumaan. Kolmen aikaan iltapäivällä logistiikkafirmasta soitettiin. Auto oli tullattu ja kaikki viranomaisten kanssa oli selvää. Konttia siirrettiin parasta aikaa rekalla pois satamasta purkualueelle. Oli kiire. Kontit kun halutaan purkaa ja saada takaisin kiertoon niin pian kuin mahdollista. Svetlana ja Juri tulisvat hakemaan minut hotellilta aivan pian. Sopiiko? Totta kai sopii, olen valmis, vastasin.

Vartin päästä Svetlanan keltainen pikkuauto kurvasi hotellin eteen. Paikalliseen tapaan hätävilkut päällä se hidasti jääden tuplaparkkiin vilkaalle monikaistaiselle pääkadulle ja loikin auton kyytiin. Ajoimme kaupungin halki lähelle satamaa alueelle, joka oli täynnänsä merikontteja. Kumma juttu miten nämä purkualueet ovat aina niin rähjäisiä. Edellisen kerran Nissan purettiin kontista Panamassa alueella, joka oli hyvin samalla tavalla kuopainen ja lammikkoinen kuin tämä Vladivotokin paikkakin. Kentällä oli ollut joskus asfalttia, mutta pääosa siitä oli kulunut pois.

Satamasta autokontin tuonut rekka seisoi jo siellä, meitä odottaen. Nosturikin oli valmiina. Ei mennyt aikaakaan kun kontti oli nostettu maahan ja avattu. Siellä se oli, auto. Ihan yhtenä palasena ja ehjänä. Puhtaaltakin se näytti ja hyväkuntoiselta. Kaikki ei kuitenkaan ollut niin hyvin kuin olisi voinut olla. Akun miinusnapa oli ollut irti kuljetuksen ajan. Näin kuuluu merikuljetuksen sääntöjen mukaan kuulemma tehdä. Kun kontin reunalle oli saatu pienet ajorampit ja akku kytkettyä, autoa ruvettiin käynnistelemään. Kuului naksahdus, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Kontissa tulleiden autojen akku on hyvin usein tyhjä, Svetlana lohdutti minua. Siispä kun Nissan oli pukattu miesvoimin ulos kontista, sitä koitettiin käynnistää kaapeleilla. Vaikka paikalla ollut vanha järeämpi Toyotan pakettiauto oli käynnissä ja autojen akut yhdistetty, ei vieläkään tapahtunut mitään. Sama naksaus vain. Venäläiset epäilivät käynnistyskaapelien olevan vialliset. Joku lähti etsimään uusia.

Aloin huolestua. Akkuhan vaihdettiin Alaskassa hiljattain, joten sen pitäisi olla hyvä ja kunnnossa. Sillä aikaa kun uusia kaapeleita etsittiin, kaivoin esille autossa olleen volttimittarin ja mittasin akun jännitteen. Se oli ihan hyvä, 12,7 volttia. Aloin vakuuttua siitä, että vika on muualla kuin sähkön vähäisyydessä. Pahoin pelkäsin, että käynnistysongelma perimmäinen syy oli viallinen starttimoottori. Startti toimi kyllä kun auto laitettiin Kanadassa, mutta epäilin jo aikanaan Alaskan akunvaihdon yhteydessä, ettei sekään ole ehkä priimakunnossa. Uusi käynnistysyritys uusilla kaapeleilla ei auttanut, mutta työntämällä Nissan lähti käyntiin helposti, ensiyrittämällä. Logistiikkafirman pomo Juri lupasi neuvoa korjaamon, jossa asiaa voitaisiin tutkia tarkemmin. Hän nousi kyytiin ja lähdimme ajamaan kaupungin halki.

Vladivostok on mäkinen paikka ja iltapäiväruuhka oli aluillaan, joten matka lähiössä sijaitsevalle pajalle oli jossain määrin stressaava. Mäkilähtöjä ja ylämäkijonotusta oli paljon, mutta auto ei saanut sammua. Käsijarrustakaan ei ollut hyötyä, sillä se ei pidä oikeastaan ollenkaan. Kanadan ja Alaskan tuhansien kilometrien soratiet ja muta jumittivat sen aikanaan niin pahasti, ettei se on nykyään aika kelvoton. Kytkin oli kovilla, mutta lopulta pääsimme perille ilman ylimääräistä draamaa. Korjaamon pomo tuli ulos ja asiaa alettiin pähkäilemään. Toivoin, että käynnistysongelma selvitetään, öljyt vaihdetaan ja käsijarru laitetaan kuntoon. Laturikin pitäisi tarkastaa ja takajarrut. Juri käänsi. Korjaamon pomomies lupasi ottaa startin irti (käynnistystä kokeiltuaan hän oli varma, että vika oli siinä) ja puhdistaa sen, sekä tehdä muutkin pyydetyt jutut. Auton tulisi kuitenkin jäädä pajalle yön yli. Se sopi minulle mainiosti. Eipähän tarvitsisi etsiä turvallista parkkipaikkaa.

Nissan jäi siis sinne, Vladivostokin jonkun lähiön rähjäiselle korjaamolle. Haen sen huomenna aamupäivällä. Vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta uskon paikan olevan hyvä. Monesti pienet yrittäjävetoiset pajat ovat niitä parhaita. Turhasta ei tarvitse maksaa. Toisaalta myös minut paikalle tuonut Juri kertoi sen oleva oma kantakorjaamonsa ja luottavansa siihen. Minä taas luotan Juriin, sillä yrityksensä Link Ltd on hoitanut koko tämän laivausoperaation jutut Venäjän päässä esimerkillisesti. Viesteihin on vastailtu aina, kaikki toimi hyvin ja täsmällisesti. Jopa kulupuoli pysyi luvatussa raamissa. Itse asiassa se jäi jopa hieman alle ennusteen. Jos joku suunnittelee tämän kaltaista reissua ja haluaa laivata autonsa tai moottoripyöränsä Vladivostokista johonkin päin maailmaa, voin surutta suositella Juria ja apulaistansa Svetlanaa. Firman nettisivut löytyvät tämän linkin takaa.

Jos kaikki menee kuten pitää, matkamme jatkuu jo huomenna, ja toivottavasti vieläpä hyvin huolletulla autolla. Suuntaamme ensin johonkin Vladivostokin lähiön suurmarkettiin ja täytämme ruokavarastomme siellä. Seuraavaksi auton tankki laitetaan täyteen naftaa. Tämän jälkeen mikään ei estäkään meitä suuntaamasta valtaisan Siperian maanteille. Ensin on ajettava pohjoiseen, jossa vastaan tulee noin 750 kilometrin jälkeen kaupunki nimetä Habarovsk. Sieltä tie kääntyy länteen. Reittivalintoja ei tarvitse miettiä, sillä vaihtoehtoja on käytännössä vain yksi. Tarkoituksenamme on ajaa aika ripeää tahtia Kazakstanin Almatyyn, jonne on täältä matkaa noin 7500 kilometriä. Seuraavat pari viikkoa on siis luvassa on pitkiä ajopäiviä.

Saapa nähdä minkälaista säätilaa on tiedossa. Vladivotokissa on ollut koko ajan todella hieno keli. Aurinko on paistanut joka päivä pilvettömältä taivaalta, eikä edes ruska ole oikeastaan alkanut vielä. Netistä tutkitun mukaan tulevalla reitillämme on ollut jo nyt joka yö pakkasta. Päivisin asteet ovat kuitenkin onneksi toistaiseksi olleet selvästi plussalla. Ennemmin tai myöhemmin tullemme kuitenkin kohtaamaan ainakin räntää, ellei sitten suorastaan lunta. Tästä huolimatta odotan autoyöpymisiä. Viime kerrasta kun on jo pitkä aika ja hotelleissa nukuttaa aina niin huonosti. Tämän jo lähes vuoden kestäneen reissun aikana en ole oikeastaan nukkunut yhdessäkään maksetussa majapaikassa yhtä hyvin kuin Nissanissa. Toivotaan että jatkossakin on niin, eikä vilu pilaa yöunia.

Seudut tulevat olemaan syrjäisiä, joten ellei päivityksiä kuulu, niin kannattaa katsella auton seurantakarttaa tämän linkin takaa. Sen pitäisi nimittäin alkaa taas toimia jahka pääsemme liikkeelle.

—

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta