Auto

Auto

Nissan NV200 1,5 dCi (vm 2010)

Maailmaa pitäisi lähteä kiertämään maanteitse, mutta minkälainen ajoneuvo valita? Kas siinäpä kysymys. Yksiselitteistä vastausta ei varmaan ole olemassakaan, sillä kaikki riippuu reunaehdoista ja siitä, minkälaiset reittivalinnat aikoo matkallaan tehdä ja minkälaista elämää tien päällä viettää. Kuten useimmat asiat maailmassa, voinee tämänkin tehdä hyvin monella eri tyylillä.

Jos haluaa kolkuta ne polut, joita muut harvemmin ajelevat, lienee parasta valita nelivetoinen maasturi. Jos taasen haluaa elellä kodinomaisesti, kannattaa valita jonkinlainen asuntoauto. Mikäli ylimääräistä rahaa taasen on käytössä hyvän helsinkiläisasunnon verran, voi nämä kaksi yhdistää ja lähteä reissuun maastokuorma-auton alustalle rakennetulla overland truckilla. Jos ylimääräisiä asuntorahoja ei ajopeliin ole laittaa, on parempi valinta ehkä moottoripyörä tai ikääntynyt perusauto ja nukkmapaikka teltta. Elämme valintojen maailmassa.

 

Miksi juuri tällainen pikkupaku?

Pitkällä matkalla olisi erinomainen seikka, jos autossa voisi nukkua. Tällä tavalla voi säästää majoituskustannuksissa, ja muutenkin matkustaminen olisi ehkä kodikkaampaa. Olisihan mukana ikään kuin oma pesä, edellyttäen tietysti että nukkumatila olisi viihtyisä. Näin tuumin.

Toisaalta laivaukset valtamerten yli ovat kalliita ja niiden hinta on yleensä aina sidottu suoraan ajoneuvon kokoon. Pienempi on aina halvempi. Vakiotyypin kahdenkymmenen jalan merkontti on sisämitoiltaan 5890 mm (pituus) x  2330 mm (leveys) x 2370 mm (korkeus). Pitkällä mantereiden välisellä automatkalla auto on enemmin tai myöhemmin pakko pakata konttiin, joten kontin mitat määrittivät ajoneuvon koon ehdottoman ylärajan. Asuntoautot eivät siis tulisi kyseeseen. Ne kun ovat käytännössä kaikki korkeampia kuin mitä konttiin mahtuu.

Olen pitkään haaveillut rakentavani jonkinlaiselle pienen kuorma-auton pohjalle perustuvan asuntoauton, mutta merien ylityksiin tällainen laite olisi väistämättä liian kallis. Oli siis tehtävä jonkinlainen kompromissi. Hyvin pian parhaaksi vaihtoehdoksi valiutuivat pienet urbaaniin ympäristöön sopivat pakettiautot. Nissanin NV200 miellytti minua ulkonäöllisesti kovin. Sympaattinen pieni kulmikas koppi.

Kävimme katsomassa erästä käytettyä yksilöä kevättalvella 2017, ja pidimme siitä molemmat. Auton tavaratilakin oli juuri sopivan kokoinen. Sinne mahtuisi täysimittainen sänky ilman, että etupenkkejä tarvitsisi siirrellä tai ohjaamoa muokata mitenkään yöpymisen ajaksi. Tätäkin pidin eräänä tärkeänä reunaehtona. Yksi retkiautoilun kodikkuuden ja mukavuuden minimivaatimus nähdäkseni on, että ohjaamo ja makuutila olisivat selkeästi toisistaan erilliset alueet. Jos sänkyä ei jaksa aamulla pedata, ei ole pakko. Liikkeelle pääsee hyvin nopeasti. Tai vaihtoehtoisesti, lopen väsyneenä voi vetäytyä taakse nukkumaan ilman sen kummempia kommervenkkejä tai valmisteluja. Nissan täytti mainiosti nämä vaatimukset. Vaikutti hyvältä.

Ensimmäinen tutkimamme auto oli kuitenkin turhan uutta mallia (lue kallis). Myöhemmin keväällä kuitenkin löysimme sopivan yksilön, ja koska myyjäkin oli valmis tinkimään, teimme koeajon jälkeen kaupat. Paitsi näppärän kokoinen, oli tämä pieni pakettiauto oikein mukava ja ketterä ajettava.

Oikeastaan ainut hieman epäilyttävä seikka olivat ajokilometrit, sillä niitä auton mittarissa oli hieman yli 200 000. Mieli olisi ollut levollisempi, jos niitä olisi ollut vaikka viisikymmentätuhatta vähemmän. Sitä ei voi kieltää. Mutta minkäs teet, kaikkea ei voine ikinä saada. Loppujen lopuksi ostamamme Nissan vaikutti kuitenkin yleisesti hyvinkin hyväkuntoiselta, joten ehkä selviäisimme. Valinta oli tehty ja arpa heitetty.

 

Neliveto vaiko eikö?

Yhtään eksoottisempaan paikkaan maanteitse reissatessa auton olisi syytä olla nelivetoinen ja maastokelpoinen. Tiet voivat olla huonoja, ja eihän sitä ikinä muutenkaan tiedä. Sitä paitsi kaikki seikkailuautothan ovat maastureita, tietysti. Tämänsuuntaisesti ajattelin itsekin aiemmin, mutten välttämättä ajattele enää.

Mikäli edellä kuvatut ajatukset hiipivät mieleeni tätä reissua suunniteltaessa, muistutin itseäni Pikavuoro maailman ympäri -projektista, jonka tapahtumarikkailla reissuilla olen ollut mukana useampaan otteeseen. Jos suurella ja 30 vuotta vahnhalla pitkänmatkan linja-autolla pystyy ajamaan Suomesta Keski-Aasian ja Kiinan läpi Thaimaahan, ja toisaalta Kapkaupungista Suomeen (joita molempia olen ollut itse mukana todistamassa), on se varmasti pienemmällä autolla paljon helpompaa.

Vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen henkilöauto, on hankaluuksia taatusti vähemmän kuin matalalla bussilla jonka etu- ja takaylitys olivat vieläpä hyvin suuria. Se ei oikeastaan sopinut teknisesti tai geometrialtaan ollenkaan paikkoihin, jossa sillä kuitenkin ajettiin. Haasteista huolimatta matka kuitenkin jatkui ja perille päästiin lopulta aina. Jos vain tahtoa löytyy, pystyy maailmaa kiertämään menestyksellisesti monenlaisilla laitteilla. Vähän samanlaisessa hengessä voi pohtia myös rätti-citikkana tunnetun Citroen 2 CV:n ympärille syntynyttä harrastustoimintaa ja niillä mitä ihmeellisempiin paikkoihin tehtyjä matkoja.

Neliveto ei myöskään välttämättä ole huollollisessa mielessä positiivinen asia. Tekniikka on monimutkaisempaa kuin perusautoissa. Mahdollisesti rikkoontuvia osia on enemmän. Nelivetoautot ovat monesti kehitysmaissa (ja oikeastaan kaikkialla maailmassa) harvinaisia, ja varaosien saaminen niihin saattaa olla hankalaa. On hyvä muistaa, että huolimatta monesti haasteellisista tieolosuhteista, liikkuu pääosa Afrikkaa kaksivetoisilla, ja vieläpä hyvinkin huonokuntoisilla ja vanhoilla kulkuvälineillä. Eräs maastokuorma-automatkoja Afrikassa järjestenyt brittiläinen firma oli päätynyt kalustossaan takavetoiseen rekkaan, jonka tasauspyörästön sai kuitenkin lukkoon. Tämä kuulosti minusta mainiolta kompromissilta.

Ja toisaalta, mitäpä sitä kiertelemään, nelivetoautot ovat kalliita. Meidän tapauksessamme sopivassa hintaluokassa liikkuneet nelivetoiset pakettiautot olivat joko vanhoja loppuunajettuja romuja, tai sitten kovin hinnakkaita ja liian hienoja pelejä. Lisäksi monet varsinkin halvemmista olivat niin harvinaisia malleja, että olisi ollut hankala huollattaa ja varaosittaa jo Euroopassakin. Vetotavan suhteen valinta oli siis loppujen lopuksi helppo: Kaksi vetävää pyörää riittää ja pysymme sellaisilla teillä ja reiteillä, joilla Nissankin pärjää.

 

Stealth-aspekti

Valitsemassamme autossa ja sen ulkoasussa minua miellyttää suuresti myös sen stealth- eli häiveaspekti. Ulkoa päin ei voi oikeastaan arvata kyseessä olevan retkeilyauton, saati sitten että siellä saattaa jopa nukkua joku. Varsinkaan ihmisten ilmoilla ei liene ikinä haittaa siitä, että auto sulautuu taustaansa niin hyvin ettei juuri kukaan edes vilkaise siihen kahdesti. Mitä vähemmän huomiota reissatessaan herättää, sitä parempi. Eritoten jos kyseessä ovat tämän pallon rauhattomammat seudut. Liikennevirtaan sulautuminenkaan ei liene haitaksi, etenkään maissa, joissa poliisit saattavat erityisesti etsiä rahakkaita ulkomaalaista asuntoautoilijoita sakotettaviksi.

 

Teknisiä tietoja

Kilometrilukema lähtiessä: 208 325 km

Vuosimalli : 2010

Moottori: 1461 cm3 (turbo)

Polttoaine: Diesel

Kulutus: ~6 litraa/100 km (Euroopan osuudella mitattu, ei valmistajan ilmoittama)

Teho: 62 kW (84 hv)

Vetotapa: Etuveto

Pituus: 4400 mm

Leveys: 1695 mm

Korkeus: 1850 mm (kattotelineellä 1930 mm)

Kokonaispaino: 2000 kg

 

Sähköjärjestelmän lisävarusteita

Vapaa-ajanakku 12 V 110 Ah Ritar RA12-110F (auton oman akun lisäksi)

Lisäakku on yhdistetty auton sähköjärjestelmään Cyrix 120 A -akkujenerotusreleellä

Aurinkopaneeli 100 W (auton katolla)

Aurinkopaneelin digitaalinen lataussäädin 20 A (sisältää akun tilan seurantanäytön, sekä kaksi usb-latauspistettä)

Kolme ylimääräistä 12 V tupakansytytinpistoketta

Kompressorikylmälaukku Dometic CoolFreeze CF11

Siniaaltoinvertteri HQ Pure 150 W (12 V -> 230 V)

 

Lämmöneristys, ilmanvaihto ja lämmitys

Auton takaosan katto ja seinät on eristetty 30 mm:n xps-levyeristeellä (sikäli kun se oli mahdollista)

Takaosan lattia on eristetty 10 mm:n xps-eristeellä, jonka päällä on lattialaminaatti

Webasto-moottorinlämmitin, jolla voidaan lämmittää myös matkustamoa 30 minuutin pätkissä (tämä oli asennettu autoon jo ostettaessa). Varsinaista, auton seistessä toimivaa ilmalämmitystä ei ole.

Katossa on kaksi aurinkokennokäyttöistä ilmanvaihtoventtiiliä (varustettu omilla akuilla, toimivat myös öisin)

Yllättävän hyväksi yönaikaiseksi lisälämmönlähteeksi on osoittautunut lakanan alle asetettu 12 V sähköhuopa. Ilman tätä lisävarustetta unen laatu olisi ollut monessa paikassa paljon huonompi. Huovan sähkönkulutus on noin 4 A (kuluttaa noin kolmanneksen lisäakun kapasiteetista yössä).

Auton takaosassa ei ole ikkunoita

 

 

 

 



3 thoughts on “Auto”

  • Moi. Meillä on heilan kanssa tarve hankkia auto ja osittain matkustelu mielessä. Olen teidän reissustanne inspiroituneena silmäillyt vastaavaa autoa, mutta tosin useampi paikkaisena, koska ikkunat ovat kuulemma must. (Penkit saa irti tarvittaessa.)

    Minua pitkänä 190cm kuskina kiinnostaa se kuinka pitkä ihminen mahtuu Nissanin ohjaamoon. Jostain luin ihmisten kommentteja, ettei tämä auto välttämättä sovi kovin pitkälle kuskille.

    Toinen asia joka mainittiin useampaa otteeseen oli huomattava rengasmelu. Onko teillä kommenttia näihin asioihin?

    Rapsakat pakkasterveiset pohjoisesta.

    • Moro! Hyviä kysymyksiä sinulla, ja huomaan että olet löytänyt samat infot netistä kuin minäkin aikanaan.

      Kuskin paikasta: itse olen aika keskipituinen 178 cm, eikä minulla (tietenkään) ole ongelmia ohjaamoon mahtua. Kokeilin tuossa istua kuskin penkillä ja kaksi nyrkkiä pääni ja ja katon väliin mahtui. Joten ehkä pitempikin kuski tällä pelillä pystyisi ajamaan.

      Rengasmelua en ole pitänyt mitenkään häiritsevänä. Uskoisin tosin tähän vaikuttavan myös sisärakennelmat, jotka varmaan tappavat meidän autossamme erinäistä jyrinää. Ehkä tyhjässä peltisessä takakopissa renkaiden metelikin korostuisi, en tiedä. Tämä on vähän arvailua ja teoretisointia.

      Vaikka eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla. Suosittelen, että menet muina miehinä koeajamaan jonkun käytetyn yksilön. Niin mekin teimme. Olin aiemmin ihastunut erään toisen merkin hieman eri malliseen pieneen pakuun, mutta kun sitten koeajoin yhden, karsisivat kaikki haavekuvani sen suhteen kuin tuhka tuuleen. Tämä Nissan taas oli vähän päinvastainen elämys. Ehken liikoja odottanut, mutta kun rattiin pääsimme niin pidimmekin molemmat tästä todella paljon. Eikä ole vieläkään kaduttanut.

  • Kiitos vastauksesta. Kesäksi auto pitää joka tapauksessa laittaa. Saas nähdä miten käy. Turvallisia kilometrejä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *