Autolla maailman ympäri – huomiota, neuvoja ja kokemuksia

Autolla maailman ympäri – huomiota, neuvoja ja kokemuksia

Ma 8.10.2018 (pvä 324), Tokio (Japani)

Minulta kysellään aina silloin tällöin, mitä pitäisi ottaa huomioon jos aikoo tämän tyyppiselle pitkälle automatkalle. Aivan hiljattain sain taas tämän suuntaisen yksityisviestin ja ajattelin, että ehkä nyt olisi hyvä sauma käydä joitain reissun käytännön opetuksia. Pohdin myös, että teen saman tien aiheesta julkisen postauksen, sillä varmaan moni muukin kuin jokunen satunnainen kyselijä saattaisi olla aiheesta kiinnostunut. Reissu on kestänyt lähes jo yksitoista kuukautta. Tuona aikana olemme olleet kolmessa maanosassa ja ajettuja kilometrejä on kertynyt lähes 60000, joten sekä kokemusta että sanotavaa on, vaikka ihan perillä emme vielä olekaan.

Siispä alla viimeisen vuoden aikana kertynyttä oppia erilaisten otsikoiden alle kerättynä. Jos jotain olennaista jäi puuttumaan tai joku alle listattu herättää lisäkysymyksiä, niin laittakaa niitä ihmeessä jutun alle kommenttiosioon. Koitan sitten parhaani mukaan vastailla. Jutun kuvana on Amerikkojen reittikartta. Viiva kuvaa siis toteutunutta, jo ajamaamme reittiä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Aika pitkä matka tässä on jo tehty. Epäilen, että ajallisesti matkaa on jäljellä enintään neljäsosa. Edessä on oikeastaan enää loppusuora, eli Siperia ja Keski-Aasia.

 

 

Auton valinnasta ja sen ominaisuuksista

Sänky. Se on tärkeä. Ensimmäinen ja ehkä tärkein asia tällaisella reissulla on, että autossa voi nukkua, ja siellä nukkuu mielellään. Tällä tavoin säästää pidemmän päälle valtaisan määrän rahaa – onhan asuminen ilmaista. Tässä mielessä automme on toiminut hyvin. Majoitustilaa kyhätessäni panostin sängyn suuruuteen esimerkiksi kaapistojen ynnä muun sisustuksen kustannuksella. Se on lähes niin suuri kuin taakse mahtuu. Tämä oli hyvä valinta. Kahdestaan nukkuminenkaan ei ole käynyt missään vaiheessa ahdistavaksi, vaan itse asiassa autossa on nukuttanut paremmin kuin juuri missään muualla tällä reissulla. Auton punkasta on tullut se oma sänky johon ikävöi.

Jos jotain pientä parannetavaa sisustukseen pitäisi keksiä, niin välillä kun ulkona on ollut kylmä tai muuten epämiellyttävää, auton sisälle olisi kaipaillut tilaa, jossa oleskella istuma-asennossa. Takaosan täyttävän sängyn saa kyllä purettua ja viikattua auton takaosaan siten, että takana mahtuu istuskelemaan. Niin emme ole kuitenkaan jaksaneet tehdä koko matkan aikana kuin kerran tai pari. Jos auto olisi hieman suurempi, olisi sängyn ja etupenkkien väliin tehdä jonkinlaisen pöydän. Mutta toisaalta, sitten auto olisi suurempi ja Nissanimme pieni ja näppärä koko on ollut ehdottomasti hyvä asia.

Sisäkeittiötä tai -vessaa emme ole juuri kaipailleet, mutta sitten taas toisaalta jos autossa olisi tuo edellä mainittu oleskelualue, seuraavaksi alkaisimme haikailla noita ylellisyyksiä. Jonkinlainen jääkaappi lisää matkustusmukavuutta paljon, ja sellainen meillä onkin. Valinnassa kannattaa panostaa mahdollsimman pieneen sähkönkulutukseen, eli ostaa kunnon kompressorilaite, vaikka ne kalliita ovatkin. Autoon kannattaa asentaa tätä ja muita ”hupilaitteita” varten kakkosakku. Ehdoton varuste sekin. Auton katolla oleva aurinkokenno taas ei ole ehkä ollut niin hyvä varuste, kuin kuvittelin. Jääkaappia sillä ei kuumalla ilmalla pidemmän päälle pyöritä. Sisävaloja (led) sillä tosin käyttää ja mobiililaitteita lataa vaikka maailman loppuun.

Uskoakseni automme huomaamattomuudesta on ollut suuri hyöty. Emme juuri erotu liikennevirrasta, eikä esimerkiksi poliisi on vaivannut meitä tosi vähän. Toisaalta minulla ei ole kokemusta tällaissa maissa selvästi seikkailuatoksi erottuvalla ajopelillä ajamisesta, joten en tiedä olsiko suurempi huomion herättäminenkään kovin iso haitta. Nämä ovat vähän makuasioita. Tämä kuitenkin kannattaa pitää mielessä ja asiaa pohdiskella, jos maailmaa aikoo autolla lähteä kiertämään. Haluanko herättää huomiota vai enkö?

Automme ei ole nelivetoinen, emmekä ole nelivetoa kaivanneet. Suurempi maavara sekä moottoria alapuolelta suojaava metallinen pohjapanssari sen sijaan olivat asioita, joita välillä vähän kaipasi. Molemmat olisivat lisänneet mielenrauhaa huonoilla teillä, joissa oli isoja kiviä. Niitä oli paljon esimerkiksi Boliviassa ja Perussa. Jos olisin lähdössä reissuun uudestaan, nostaisin jousitusta ja hankksin panssarin. Se ovat kuitenkin aika pieniä muutoksia.

Auton merkkiin ja malliinkin kannattaa kiinnittää huomiota. Pitkällä reissulla hajoaa aina jotain, ja sitten tarvitaan varaosia. Tässä mielessä automme ei ollut paras mahdollinen valinta, sillä ihan vastaavaa mallia ei oltu myyty lähes yhdessäkään reissun maassa. Guatemalaan asti selvisimme ongelmitta, mutta sitten ongelmia tuli. Tuulilasi hajosi (juttu täällä). Varaosaa ei saanut ennen kuin Yhdysvaltain rajalta Meksikossa. Jouduimme ajamaan rikkinäisellä lasilla tuhansia kilometrejä. En tullut mieleenkään, että moista voisi sattua. Toisaalta jos aikoo ajella kymmenissä eri maissa ja useammalla mantereella, on kaikissa niissä tunnettua automallia hankala löytää. Mielestäni tästä ei kannata ottaa kovin suuria paineita. Moni pitkänmatkalainen ajaa maailmalla todella erikoisilla ajoneuvoilla, kuten esimerkiksi maastokuorma-autoilla joita ei edes ole valmistettu kuin jokunen. Jos kuitenkin haluaa ottaa varman päälle, suosittelisin Toyotan Hiluxia tai Land Cruiseria. Niitä saa kaikkialta ja ne ovat suosittuja joka paikassa, mutta halpoja ne eivät taida olla missään.

Reitin valinnasta ja ilmastosta

Ennen maailmalle lähtöä kannattaa myös miettiä, milloin kannattaa olla ja missä. Katsella säädataa ja karttoja ja niin päin pois. Pitkää reissua suunnitellaan yleensä pitkään, jopa vuosia, joten lähtöajankin (ja/ tai reitin) voi säätää siten, että elämä tien päällä on mahdollisimman miellyttävää. Meillä tämä onnistui verraten hyvin. Ei täydellisesti, mutta hyvin. Olimme Etelä-Amerikassa tammikuussa, jolloin siellä oli kesä. Sitten ajeleimme loppukevääksi Keski-Amerikkaan (välillä oli kuuma) ja lopulta kesällä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, jossa säät olivat taas kohdallaan. Nyt Siperiaan ollaan tosin menossa hieman liian myöhään. Optimaalisinta olisi ollut, jos olisimme päässeet reissuun kuukautta tai puoltatoista aiemmin, jolloin monessa paikassa olisi ollut hieman parempi sää, mutta juuri missään ei huonompi. Rahantienaus- ja muista käytännön seikoista johtuen lähtömme kuitenkin venähti marraskuulle. Aika hyvin kuitenkin näinkin selvisimme, joten ei pidä valittaa. Paljon huonomminkin aikataulutuksen olisi tällä reitillä voinut tehdä.

 

Rahat ja budjetti

Valtamerien ylittäminen auton kanssa on älyttömän kallista. Siksi Amerikat ja ehkä Australia ovat tässä mielessä kalleimmat omalla autolla kierreltävät. Suosittelisinkin aloittamaan autoreissailun lähtemällä itään. Euraasiassa on valtavasti ajeltavaa. Tai sitten etelään, sillä Afrikkaankin pääsee vielä aika halvalla. Siellä tosin saattaa vastaan tulla muunlaisia kuluja ja hankaluuksia, mutta itse ajopelin saaminen sinne ei vielä maksa niin älyttömiä. Meille nämä eivät kuitenkaan olleet vaihtoehtoja, sillä muilla mantereilla olimme jo käyneet. Amerikkoihin oli vain päästävä. Tällä matkalla auton laivaamiseen on mennyt/ menee kokonaisuudessaan kymppitonni. Se on iso raha. Toisaalta matka on kestänyt lähes vuoden ja samassa ajassa tuon saman rahan saisi helposti menemään vuokraan vaikka Helsingissä. Kaikki on suhteellista.

Itään päin lähtiessäkin haasteita tulee vastaan. Yksi suurimmista on Kiina, jonne ei saa ajaa omalla autolla ilman opasta. Autossa koko ajan istuva opas taas maksaa samanlaisia summia kuin valtamerilaivaukset. Jos Kiinaan aikoo, kannattaa liittoutua muiden samaan suuntaan autolla aikovien kanssa. Vaikka autoja olisi usempi, yksi opas riittää ja kulut saa pienemmäksi. Toinen kuluerä ja hankaluus on Carnet, eräänlainen auton panttirahapaperi. Autoliitto kertoo dokumentista tarkemmin tämän linkin takana. Tällainen pitää olla esimerkiksi Iranissa ja joissain Afrikan maissa. Jos haavenasi on ajaa vaikkapa Suomesta Kaakkois-Aasiaan, kannattaa näihin asioihin perehtyä tarkemmin. Ne nimittäin tulevat matkalla vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Itse autoreissaaminen sen sijaan on ollut meille halpaa. Uskoisin, että tien päällä rahaa on kulunut vähemmän kuin normaalissa elämässä. Ruoka ja diesel, siinä ne pääkulut. Tämän takia on niin tärkeää, että autossa nukkuu mielellään. Japani alkaakin jo hieman rahamielessä ahdistaa, vaikka täällä majoittuminen ei ole ollutkaan niin kallista ole kuin kuvittelin. Säännöllisesti yöpymisestä maksamiseen ei vaan ole tottunut. Olemme tottuneet nukkumaan omassa mukavassa sängyssämme ilmaiseksi. Toki tie-elämämme on ollut halpaa myös siksi, että Nissan kuluttaa niin vähän. Kun ajetaan kymmeniä tuhansia kilometrejä, alkaa tälläkin olla jo suuri merkitys. Esimerkiksi Guatemalassa törmäsimme saksalaisiin asuntorekalla liikkuneisiin matkalaisiin, joiden auto vei 30 litraa dieseliä satasella. Meidän koppimme vie vain noin kuusi. Vaikka menovesi maksaisikin alle dollarin litralta, on se aika iso ero.

Pitkällä reissulla on myös tärkeää, että kulut kotona ovat mahdollisimman pienet, tai niitä ei ole ollenkaan. Tiedän kokemuksesta, että pieneltäkin tuntuvat toisuvat, mutta matkantekoon liittymättömät menot rupeavat pidemmän päälle kaivertamaan. Ellei matkalla olisi muuten mitään varsinaista takarajaa, ne saattavat lopulta ajaa matkalaisen tien päältä kotiin kuten routa ajoi sen kuuluisan porsaan. Ideaalitilanteessa kotoa tulee tuloja. Me olemme näin onnekkaassa asemassa, sillä asunto on vuokrattu eteenpäin ja vuokra kattaa sekä tavaroidemme varastointikulut sekä kämpän vastikkeen. Tämän lisäksi jää vielä vähän bensarahaakin, vaikka vuokra ei suuren suuri olekaan. Asuminen on yleisestikin elämässä valtavan suuri menoerä (ainakin suurissa kaupungeissa), ja sen kulut kannattaa yrittää minimoida jo siinä vaiheessa kuin pitkää matkaa suunnittelee. Lainasta voi maksaa pelkät korot, vuokralla voi hankkiutua kimppakämppään. Jos mahdollista, voi yrittää löytää työkeikan, jossa asuminen sisältyy hintaan, eikä rahaa muutenkaan kulu. Itse olen ollut rauhanturvaajana, laivahommat risteilyaluksella näyttivät tällaisilta, kuten myös öljyalan hommat Alaskan ja Kanadan syrjäseuduilla. Muistan kuulleeni, että Pohjois-Norjaan pääsi ainakin joskus perkaamaan kaloja. Tietty tällaiselle työkeikalle hakeutuminen vaatii melkoista tahtotilaa ja muun elämän laittamista syrjään, eikä tällainen ole kaikille mahdollista. Mutta vaihtoehtoja maailmassa kuitenkin kekseliäälle on.

Mitä rahanmenoon tämän reissun aikana tulee, riitti juuri hieman yli vuoden aikana ennen lähtöä säästetty ja tähän matkaan korvamerkitty raha yllättävän pitkälle. Se nimittäin loppui vasta Kanadassa. Ennen lähtöä pidin tätä kaikkein optimistisimpana vaihtoehtona. Luulin rahan loppuvan jo aiemmin. Loppumatka mennään vanhoilla rauhanturva-aikojen säästöillä sekä luottokortilla. Tiesin, että näin tulee käymään. Jos auton olisi myynyt Pohjois-Amerikassa, olisimme selviytyneet kotiin rahallisesti niin sanoakseni kuivin jaloin. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko todeta, ettei reissua voi vaan jättää kesken, ja siltähän se Kanadasta ilman autoa kotiin kalppiminen olisi tuntunut. Puolinaiselta ja vajaalta. Tällaista matkaa ei varmaan tule tehtyä toiste, joten maksellaan ne loppuvuoden laskut sitten myöhemmin.

 

Ilmaista asumista Wyomingissa.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



2 thoughts on “Autolla maailman ympäri – huomiota, neuvoja ja kokemuksia”

  • On siinä ajattelu ja ajatusten tekstiksi pukeminen ja koko homman toteutus mallillaan. Kiva lukea noin järkevää ja soljuvaa tekstiä.

    Semmonen tulee vaan mieleen että vaikka noin mukavassa autossa reissun aikana yöpyisikin niin ei se silti taida ihan ilmaista olla sekään? Kaipa kyse on siitä miten ne kulut laskee. Hyvä lohduttautua sillä että asuupa sitä sitten missä hyvänsä niin jotakin se asuminen maksaa aina.

    Oli miten oli. Kyllä noin kiva ja kodikas petipaikka puhtaine lakanoineen ja kauniine vaimoineen houkutteleva olisi. Valehtelevat jos moinen vapaus ei houkuttaisi muitakin.. Kateellisena moisia reissupetejä saapi haikailla..

    Tsemppiä ja onnea loppumatkalle. Hattua pitää nostaa että jaksatte noin sinnikkäästi kotia asti sieltä kaukaa ajella..

    • Kiitoksia, ja eiköhän tässä kohta jo olla taas autossakin ja siin omassa pedissä. Asiat edistyvät pikku hiljaa ja Nissanin kontti taitaa olla jo perillä.

      Jos viittaat autoyöpymisen kuluissa leirintäalueisiin tmsm, niin se tosiaan jäi jutussani huomiotta. Hyvä havainto. Enhän eivät suinkaan ole ilmaisia juuri ikinä. Majoitusmaksut taisivat unohtua vähän siksikin, että Kanadassa ja Alaskassa nukuimme käytännössä aina ilmaiseksi jossain luontopaikoissa. Sitä pääsi unohtamaan, että yöparkista joutuu joskus maksamaankin. Jenkeissä suihkupuolikin oli järjestetty tosi hyvin, sillä kolikkosuihkuja oli paljon ja ne eivät yleensä montaa taalaa maksaneet. Peseytyminenkin hoitui siis tosi halvalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *