El salvador ja Guatemala – rajanylityksistä, turvallisuudesta ja ties mistä

El salvador ja Guatemala – rajanylityksistä, turvallisuudesta ja ties mistä

 

La 2.6.2018 (pvä 197), Antigua (Guatemala)

Ylitimme taas uuden rajan. Tällä kertaa vuorossa on Guatemala, jonne pääseminen oli ehkä tähän astisista Keski-Amerikan rajanylityksistä kivuttomin. Koko rajanylitysprosessi vei ehkä hieman yli tunnin. Guatemalan tulli taisi olla pitkästä aikaa ensimmäinen, jossa autoon ei edes vilkaistu sisälle. Kaikki sujui hyvin ammattimaisesti ja ystävällisesti, vähän kuin vaikkapa Baltiassa juuri ennen Schengen sopimuksen voimaantuloa ja rajatarkastusten lakkauttamista. Eli helposti ilman mitään ihmeellisiä monipolvisia ja -vaiheisia kikkailuja erinäisissä rajan toimistoissa.

Tilapäisen auton maahantuontiluvan jouduimme kuitenkin Guatemalaankin hommaamaan. Se maksoi tällä kertaa 160 paikallista rahayksikköä, eli noin 19 euroa. El Salvadoria lukuunottamatta kaikki Keski-Amerikan maat taisivat rokottaa meitä jonkinlaisilla maksuilla rajaa ylittäessämme. Maksu tuli autosta, meistä, tai molemmista. Ilmeisesti alueen valtiot käyttävät matkailijoita tälläkin tavoin yhtenä tulonlähteenään. Auton asiakirjatasku alkaa olla täynnä kaikenlaisia maahantulo- ja poistumisverojen kuitteja. Tällä kertaa saimme automaksustamme todisteeksi paperin lisäksi tarran, joka piti liimata tuulilasiin. Uutta tämäkin. Maksutarroja emme ole lasiin liimailleet sitten Itä-Euroopan tiemaksujen.

Guatemalan järkevämmästä suhtaumisesta rajanylitykseen kertoi tavallaan myös se, ettei rajavyöhykkeen uloimmalla rajalla ollut vielä erillistä tarkastuspistettä, jossa kaikki paperit katsottiin vielä kerran ennen viimeisen puomin aukamista. Niin oli muutamalla aiemmalla raja-asemalla. Nicaraguassa tällainen tarkastuspuomi taisi olla sekä ennen että jälkeen itse raja-aseman. Passeja ja papereita sai siis esitellä lukuisille ihmisille ennen kuin homma oli selvä ja maassa pääsi vapaasti etenemään. Guatemalassa kuitenkin ajelimme esteettä suoraan tieliikenteeseen heti lupatarran saatuamme.

En tainnut aiemmin mainita, että meillä oli hieman ongelmia päästä El Salvadoriin, maahan, josta tänne Guatemalaan ajoimme. Hondurasin vastaisella rajalla autotullin tietokoneet olivat jumissa. Jonkin aikaa yritettyään tullin ystävällinen mies kertoi meille anteeksipyytävästi, ettei voisi kirjoittaa autollemme paperia maahantuloa varten. Asiaa siinä pohdittuamme selvisi, että emme voisi kuitenkaan mennä autoinemme takaisin Hondurasiin, sillä kun siellä kirjoitettu kulkuneuvon tilapäislupa on kerran peruttu (kuten meidän lupamme juuri oli), ei uutta voida kirjoittaa kolmeen kuukauteen. Olimme siis jumissa El Salvadorin raja-asemalla. Emme päässeet eteen, emmekä taaksepäin. Tullin kaveri hieroi kovasti päätään ja lupasi selvitellä asiaa. Muutaman tunnin läheisellä huoltoasemalla odoteltuamme ajoimme takaisin tulliin kysymään oliko tilanne muuttunut. Ja olihan se. Tullissa oli keksitty meille ratkaisu: vaikka tietokonesysteemi ei edelleenkään toiminut, he kirjoittaisivat meille käsin tilapäisen poikkeusluvan. Niin tehtiinkiin ja pääsimme iltapäivän odoteltuamme lopulta sisään maahan.

Tulkkinamme näissä prosessisotkuissa toimi tullialueen vartija, joka puhui mainiota englantia hyvin yhdysvaltalaisella aksentilla ja maneerein. Hän päätyi jopa varaamaan meille hotellinkin kun rajalta vihdoin iltahämärissä pääsimme lähtemään. Vaihdoimmepa jopa Whatsapp-yhteystietoja, koska kaveri halusi varmistua siitä, että selviäisimme ongelmitta perille. Minkäänlaista tippiä tai muuta palvelusta hän ei meiltä pyytänyt tai odottanutkaan. Mies halusi vain vilpittömästi auttaa meitä maahansa tulleita turisteja. Hyvin mukavaa porukkaa olivat nämä nimenomaiset salvadorilaiset, kuten oikeastaan kaikki muutkin maassa tapaamamme ihmiset. Oli vaikea uskoa, että olimme maassa jossa tehdään maailman eniten henkirikoksia.

Pilkkopimeässä ajamamme neljänkymmenen kilometrin matka rajalta hotelliin oli kuitenkin jotenkin kuumottava, se on tunnustettava. Katselimme paljon peräpeiliin. Puolimatkassa meidät ohitti vilkuttamatta täysin romu ja lähes valoton neliovinen vanha suuri porrasperäinen henkilöauto, jonka me puolestaan ohitimme viittä minuuttia myöhemmin. Se oli pysähtynyt pimeään kohtaan metsäisen maantien varressa. Auto oli täynnä paidattomia mieshenkilöitä. Takaluukku oli auki ja heput häsäsivät kovasti jotain kiinnittämättä huomiota meihin tai muuhun harvaan liikenteeseen. Auton kohdalla oli vuolas oja, joka virtasi tien alittavaan siltarumpuun. Hävittävät kaiketi ruumista, naureskelimme. Naureskelumme taisi tosin olla hieman väkinäistä.

Vaikka ensimmäisen illan ahdistukset saattoivat olla mielikuvituksen tuotetta, ihan turvallinen maa El Salvador ei liene. Olimme lukeneet netistä ennalta, ettei maassa kannata pysähdellä teiden varsiin p-paikoille tai levennyksille. Koska olimme ajelleet Nicaraguassa ja Hondurasissa sisämaassa, päätimme suunnata San Salvadorissa vaihteeksi Tyynenmeren rantaan. Siellä törmäsimme kanadalaiseen pariskuntaan, joka oli liikkeellä asuntoautoksi muuttamallaan vanhalla koulubussilla. Hekin tiesivät tarinat ja pitivät asiaa selviönä: Saan Salvadorin tienvarren valokuvauspaikoilla saatetaan satunnainen automatkailija ryöstää. Mekään emme siten juuri ajaessamme pysähdelleet. Onhan varmuus aina paras. Rantakylä El Cuco vaikutti kuitenkin rauhalliselta ja uneliaalta paikalta, joka oli taas jossain määrin paradoksaalista. Roistoja ei siellä näkynyt. Kylän kulkukoirat tosin olivat huonokuntoisempia kuin missään aiemmassa matkan maassa, joten ota näistä sitten selvää.

Kiinnostavia olivat myös El Salvadorin poliisit. Vaikka kaikkien tarkastuspisteiden (joita maassa kuitenkin oli verraten taajaan) edessä oli jonkinlainen liikenteen hidaste, eivät lainvalvojat kuitenkaan pysäyttelleet autoja. Meiltäkään ei kysytty kertaakaan papereita, joka on kuitenkin aika poikkeuksellista. Pysäytyksiä on tähänastisen matkan varrella ollut lähes joka maassa melko taajaan, täällä Guatemalassakin jälleen. Poliisit päivystävät joka toisen mutkan takana ja yleensä heillä aina joku asiakaskin on. Kun yhden laput on katsottu, pysäytetään seuraava. Ei voi välttyä ajatukselta, että El Salvadorin poliiseja pelotti.

Muuten sekä El Salvador että tähän mennessä nähty Guatemala muistuttavat jälleen jollain tavoin Pohjois-Amerikasta. Ostareita ja ketjuravintoloita on paljon, kuten Panamassa ja Costa Ricassa aikanaan. Täällä Guatemalassa ostarit ovat ehkä hieman siistimpiä ja suurempia kuin sen pienemmässä naapurissa. Tämä on väkiluvulla mitaten selvästi Keski-Amerikan suurin maa, joten ehkä jonkinlaista suuren maailman meininkiä sopii siten Guatemalalta odottakin. Olemme juuri nyt kaupungissa nimeltä Antigua, jossa näkyy olevan enemmän turisteja kuin muistan pitkään aikaan nähneeni. Paitsi väkirikas, Guatemala on käsittääkseni Costa Rican ohella se toinen matkailijoiden suosimista Keski-Amerikan maista.

Profiilikuvana satunnainen otos El Salvadorin liikenteestä.  Joku vääräleuka voisi tuumia banaanikasan päällä nukkuvaan lava-auton kyytiläiseen tiivistyvän jotain koko tämän maailmankolkan yleisestä hengestä.

 

Tilapäisleiri salvadorilaisessa rekkaparkissa raja-alueella. Odottelimme auton tullausta. Alueen vartija oli kuusikymppinen pumppuhaulikolla varustautunut jässikkä, joka oli kuulemma ollut 40 vuotta Yhdysvalloissa rekka- ja bussikuskina. Puolet ajasta oli mennyt ilman maassaololupaa. Kotiin miehen ajoivat kuitenkin elatusavut, hän kun omien sanojensa mukaan piti liikaa naisista. Kuudesta lapsesta kuudelle naiselle maksaminen oli kuulemma käynyt liian raskaaksi.

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka

 



18 thoughts on “El salvador ja Guatemala – rajanylityksistä, turvallisuudesta ja ties mistä”

  • Aika ammattilainen saa olla että pystyy tuolla tavalla liikkuvan banaanikasan päällä nukkumaan 😎 Toisaalta, mikäs siinä jos kerran oikein kovasti väsyttää..

    Aika rennon letkeää elämää ne ainakin tuon kuvan mukaan sielläpäin osaavat viettää. Moista letkeyttä katsellessa ei millääni uskoisi että sielläpäin ollaan niin mahdottoman väkivaltaisia.. Sitä kai ne huumeet ja aseet teettävät. Ei mikään ihme jos olivat raatoa hävittämässä, eikä sekään ihme ole jos poliisitkin vähän pelkäisi..

    Henki on tilastojen mukaan löyhässä mutta varmaan siihen voi edes hieman omalla käytöksellään vaikuttaa. Ei suinkaan ne huumehörhöt umpimähkään räiski?

    Toivottavasti Jasminin ei ole tarvinnut pelätä eikä kovin usein todeta ”kaupungin olevan juuri sellainen paikka, jossa joku ampuu sinut ohiajavasta autosta” .

    • Juu, kyllä täällä on pärjätty. Banaanikasan päällä makoilija otti tosiaan aika rennosti. Ajoimme tuon auton perässä jonkin aikaa, ja välillä heppu näytti korjaavan asentoaankin ja suorastaan maiskuttelevan suutaankin. Hyvin näytti nukuttavan, ja nautinnollisesti.

      Jengithän ne tosiaan taitavat olevan täällä päin se taho, joka mellastaa ja murhatkin tekee. Kuulimme noilta kanadalaisilta jutun, että heidän edellisen leirintäpaikan pitäjä oli kertonut joskus historiassa tulleensa kotiin ja siellä oli ollut täysin outoa jengiporukkaa. Olivat tehneet olonsa kotoisaksi ja todenneet vain, että me asumme täällä jonkin aikaa. Asunnon isäntä joutui menemään muualle asustelemaan hetkeksi. Poliisille ei kuulemma voi sanoa mitään, sillä jos niin tekee jengi tappaa koko perheen. Varoittavia esimerkkejä kuulemma löytyy. Mutta tämä oli viitisen vuotta sitten. Nyt tilanne El SAlvadorissakin on ilmeisesti parantunut ja jengit eivät ehkä enää niin voimissaan kuin ennen.

    • Juu, jouduimme sattumalta tapahtumien keskipisteeseen. Noita tulivuori on muuten Antiguan joka puolella, joten ei ole ihme etä välillä sattuu ja tapahtuu. Jännä muuten miten tuo uutisointi tarkentui eilisen iltapäivän ja illan aikana. Ensin näimme vain tuhkasateen, sitten alkoi tulla uutisjuttujakin. Ensin vain pari kuollutta, nyt uhriluku on paljon suurempi.

      Nissan on muuten nyt huutahtaistu ja matka jatkuu aivan pian. Aikamoista mönjää tuo tuhka. Ei toivoakaan, että sitä olisi saanut tämän guesthousen pihaletkulla pestyä kokonaan puhtaaksi.

  • Sielläpäin sitä sattuu ja tapahtuu..

    Ei se jo hiljattain taakse jättämänne Nicaraguakaan mikään kovin turvallisen oloinen maa ollut.. http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256305-mita-tapahtui-nicaraguan-poliisille-joka-oli-maan-ylpeyden-aihe

    Mikä siinä on kun ei ne Väli-Amerikan maat osaa eivätkä ymmärrä ottaa meistä mallia? Suomihan on maailman korruptoitumattomin maa. Täällä kaikilla on niin mukavaa..

    https://pbs.twimg.com/media/Dbft1wqX0AAgkxp.jpg:large

    Turkkila: Luulitko asuvasi markkinatalousmaassa?
    https://www.youtube.com/watch?v=UiN-7XVOo3U

    Maa jossa kuitenkin pärjää kunhan on taustat ja kaveripiirit kunnossa. Koneisto pitää omistaan huolen.. Vähä lakeja ja byrokratiaa rustaamalla, vaikka sitten jälkikäteen takautuvasti koneisto pitää huolen että kaikilla on kivaa..
    http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248604-suomen-poliittinen-johto-saa-rikkoa-lakia-jos-tilanne-niin-vaatii

    Työttömien aktivoitumista vaaditaan – mutta mitä tapahtuu kun aktivoituu?
    http://masentunutmutsi.fi/tyottomien-aktivoitumista-vaaditaan-mutta-mita-tapahtuu-kun-aktivoituu/

    Hyvin täällä pärjää kunhan ymmärtää heittäytyä täydellisen passiiviseksi, ja kunhan ymmärtää että täällä ei kannata omistaa eikä myäskään tehdä mitään.. Tärkeintä on muistaa vain äänestää punavihreää vasemmistoa ja Kokoomusta.

    http://rakennusliikeerbau.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253713-suomen-sosiaaliturva-on-taysin-ylimitoitettu

    • Jäänä tuo Nicaraguan tilannetta käsittelevä ensimmäinen linkkisi. Hieman epäilen, että bloggarin tiedot ovat jossain määrin puoluuellisia. Varmaankin oppositiolähteistä. Ellei tilanne ole aivan hurjasti viikossa muuttunut, niin ei maassa näyttänyt ihan tuollainen sotatila vallitsevan. Poliisikin oli enemmän piilossa kuin aktiivisesti mukana kahinoissa. Ja tiesuluilla aika rauhallinen meininki. Mutta toki me näimme vain pienen palasen maata, pienenä ajanhetkenä.

      Onhan se hyvä että Suomessa on turvaverkkoja, mutta niitä ei olle tarkoitettu loikoiluun. Vaikka eihän se loikoilijoidenkaan syy aina ole, sillä koko systeemi kannsutaa tosiaan passiivisuuteen. Jos olet vaikkapa työtön ja yrität ihan itse aktivoitua vaikka keikkahommiin, niin järjestelmä rankaisee siitä välittömästi. Tukirahat lakkaavat ja edessä on kuukausien urakka tehdä eri selvityksiä erilaisille tahoille, että mitä olit mennytkään tekemään ja mikä se virallinen statuksesi sosiaaliturvan silmissä oli tuona parin päivän keikka-aikana. Olen vierestä seurannut tällaista Kela-jumppaa, ja aivan älyttömältä se näyttää.

  • No jopas! Nyt olette niin isojen voimien äärellä että ei ole ihmisellä mahdollisuuksia estää luontoa. Tulivuori purkautuu sitten kun purkautuu eikä sen kanssa ole leikkimistä.

    Miltä tulivuorenpurkaus haisee? Voisin kuvitella että ei se ihan hajuton ja mauton tapahtuma ole. Ainakin Islannissa varoitetaan tulivuorenpurkauksen yhteydessä myös myrkyllisistä kaasuista. Ei kannata jäädä liikoja hengittelemään. Riippuen tuulen suunnasta, tuhka voi olla riesananne vielä pitkään.

    Iltalehtikin ehti jo kirjoittaa teistä. Ovatko aurinkopaneelit vain likaisia vai menivätkö ne tuhkasta rikki?
    https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201806042200989630_ul.shtml

    • Mielenkiintoinen kysymys tuo haju. Vastaisin, että se ei haise millekään. Ainakaan itse en haistanut täällä mitään. Toki emme ole ihan purkauksen vieressä, joten varmaan laavavirtojen kupeessa joltain voi haistakin. Mutta tuo tuhkapöly, se ei varmasti ole terveellistä. Sitähän on nyt joka pinnalla ja kaupungilla ajavat autot sitä jatkusvasti nostattavat ilmaan. Eli ehkä on ihan fiksuakin jatkaa matkaa tänään.

      Sain juuri aurinkopaneelinkin esiin tuhkan alta, ja se näyttää yhä toimivan. Olisin hämmästynytkin, ellei niin olisi ollut. Uskoisin kennojen päällä olevan sen verran laminoitua muovia tai ties mitä lakkakerroksia, että ei se ihan vähästä hyydy.

  • Minkälaista tuhka on jos se ei letkuvedellä irtoa? Millä se pysyy kiinni? Otitteko tuhkaa matkamuistoksi? Hyvin harva tuollaista pääsee kokemaan.

    Itse kävin Islannissa vuosi Eyjafjallajökullin purkautumisen jälkeen. Kävin tulivuoren juurella jossa tuhkaa oli maassa paljonkin, mutta koska Islannin maaperä ja luonto oli muutenkin niin eksoottista, ei tuhkan koostumusta oikein osannut ajatella.

    • Tuhka tosiaan taitaa sisältää paitsi aika isoja rakeita, myös pinentä ainesta joka sitten kastuessaan muuttuu jonkinlaiseksi mudaksi. Emme ottaneet matkamustoa, mutta tuhkaa taitaa vieläkin olla ainakin auton katon koloissa. Täytyypä katsoa josko olisi joku pienen pieni purkki, johon sitä kaapaista.

      Tuhka oli Antiguasskin hyvin arkisen näköistä tavaraa kun sitä oli maanantaina ehditty jo kasoihin lakaisemaan. Ne näyttivät vain lähinnä tummilta hiekkakasoilta. Ei mitään erikoista. Varmaan Islanninkin maaperä on samanlaista tummempaa maa-ainesta. Jos on käynyt jollain tuliperäisestä mustasta hiekasta koostuvalla rannalla, niin on mielestäni saanut myös aika hyvän käsityksen siitä, millaista Guatemalankin tulivuorituhka on.

  • Jopa sattuikin erikoiseen saumaan tämäkin tulivuorijuttu.. Juuri kun Te satutte kohdilleen niin eikö kaiken muun jänskän lisäksi vielä tulivuorikin kosahda ihan hollilla.

    Tässä se nähdään. Mitä vaan voi sattua ja tapahtua ihan missä ja milloin vaan. Tulivuoren purkaantumista ei tainnut osata kukaan odottaa. Ainakaan juuri nyt.

    https://www.katsomo.fi/sarja/uutisjutut-ulkomaat-33001002/guatemalassa-pelataan-uusia-purkauksia-927148

    Kaikki on nähtävästi tsäkästä ja sattumasta kiinni ja napsahtaako kohtalo kohilleen.. Se toinen suomalaispariskunta sentään selvisi hienoine Jeeppeineen pois pahimman tuhkasateen alta.
    http://www.nealindberg.com/single-post/2018/05/29/Untitled

    Nyt vaan jännätään miten teidän käy ja minkälaisen kuorrutuksen se teidän Nissan saa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

    https://www.google.com/maps/place/Fuego/@14.5542642,-91.2502193,9.67z/data=!4m5!3m4!1s0x858917891266c2c3:0x361e7cff7a340f60!8m2!3d14.4746899!4d-90.8806346

    https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka

    Kauhea juttu! Mutta tehän olette olleet tuon kartan mukaan aika lähellä noita samoja alueita.. Hui helvetti jos semmosen 800km/h liikkuvan 500 asteisen pyroplastisen pilven sisään olisi joutunut niin sinnehän olisi paistunut hetkessä elävältä.

    Voi Jasminin raukka toivottavasti ei saanut traumoja.

    Ottakaa nyt sentään kuvia niistä tuhkapilvistä.. Niitä teidän kelpaa sitten vanhoina kiikkustuolissa muistella..

    • Juu, toimittaja soitteli ja tulin antaneeksi lausuntoja. Vaan eipä tämä Guatemala tai tuo tulivuorenpurkauskaan sen kummemin tainnut traumoja jättää. Niin omituiselta kun se Suomesta käsin kuulostaakin, niin ilman tuhkasadetta olisimme saattaneet olla ties miten kauan autuaan tietämättömiä koko purkauksesta. Sellaista on välillä turistin elämä. Ei oikein meinaa kunnola tietää missä on, saati sitten mitä siellä tapahtuu…

  • Nyt kun sitä tuhkasta koostuvaa uutta ravinteikasta mutavelliä on joka paikassa niin ei se riemu välttämättä vielä siihen loppunut. Seuraavaksi saattaisi olla syytä varoa sateiden aiheuttamia mutavellivirtoja. Ainakin on syytä tiedostaa että semmosia voi tulla. Semmoisia vaarallisia mutavellivyöryjä saattaa syntyä vuoristoisessa maastossa ylempänä vuorilla olevista paikallisista sateista.

    Youtubessa on niistä häijyn näköisiä videokuvia: ”Massive landslides caught on camera”

  • Miten paljon ja miten laajalla alueella sitä tulivuoren tuhkaa oli? Pöllysikö se kaduilla ja teillä ajettaessa tukkien auton ilmansuodattimet ja tunkeutuen auton sisälle? Vai ovatko ukkossateet huuhdelleet sen liejuksi?

    • Aika paljon pölisi kun Antiguasta lähdimme, ja jonkin matkaa myös maanteillä. Rekat nostattivat ikäviä pilviä. Ehkä 50 kilometriä ajettuamme pöly vihdoin katosi, eli niin kävi heti kun tuhkatomukin hävisi tieltä ja sen reunoilta. Ei sitä paljon ollut Antiguan lähelläkään, mutta tarpeeksi kuitenkin pölisemään melkoisesti. Antiguassa ei satanut (vielä) maanantaina. En tiedä mikä tilanne on nyt. Atitlan-järven rannalla sateli aika rankastikin viime päivinä. Tuhka varmaan tosiaan liejuuntuu helposti kovien sateiden sattuessa. Mutta uskoisin, että aika nopeasti se saatiin Antiguassa siivottua. Monet kiinetistönomistajat lakaisivat sitä pois talojensa edestä jo kun ajoimme Antiguasta ulos. Ilmansuodattimia en ole tutkinut. Ehkä pitäisi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *