Etelä-Amerikka paketissa – Mitä seuraavaksi?

Etelä-Amerikka paketissa – Mitä seuraavaksi?

 

Ti 15.5.2018 (pvä 179), Karibianmeri (ajastettu artikkeli)

Etelä-Amerikka on nyt ajettu. Mitä Amerikkoihin tulee, on matka nyt puolessa. Kun tämä juttu tulee julki purjehdimme jossain Karibianmerellä matkalla kohti Panamaa. Auton matkamittarin matka Uruguayn Montevideosta Kolumbian Cartagenaan oli 22 285 kilometriä. Etelä-Amerikan valtiot ovat pinta-alaltaan suuria, joten matkan varrelle niitä osui vain yhdeksän: Uruguay, Brasilia, Paraguay, Argentiina, Chile, Bolivia, Peru, Ecuador ja Kolumbia. Aikaa tähän kaikkeen kului 115 päivää, eli 16 ja puoli viikkoa. Muutamaa päivää vaille neljä kuukautta siis.

Liitän alle toteutuneen reittikartan, joka löytyy myös osoitteesta: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka. Saman lähes reaaliaikaisen seurantakartan pitäisi toimia myös jatkossa, vaikka sen aikanaan hieman haraanjohtavasti Etelä-Amerikaksi nimesin. Tuolloin matkan jatkuminen Keski- ja Pohjois-Amerikassa tuntui niin kaukaiselta, että oli hankala kuvitella nimestä tulevan joskus vanhentunut. Mutta niin se aika kuluu ja tilanteet vaihtuvat.

Miltä nyt tuntuu, voisi joku kysyä. Rehellinen vastaus on, ettei oikein miltään. Vaikka Kolumbian ja Panaman välinen tietön kannas on melkoinen este, ei ainakaan vielä tunnu että matka siirtyisi uuteen vaiheeseen. Ehkä asian hoksaa vasta myöhemmin. Toisaalta osasyy tällaiseen tunteeseen on varmaan myös se, että latinalainen Amerikka ei pääty vielä Kolumbiaan. Fiilikset olisvat varmaankin aika erilaiset jos purjehduksemme päätyisi Pohjois-Amerikkaan, jossa kulttuuri ja tunnelma olisi täysin erilainen kuin mihin olemme viime aikoina tottuneet. Näin ei kuitenkaan taida käydä. Luvassa on lisää karibialaista lattaritunnelmaa, oletan. Toisaalta saattaahan tämäkin ennakkoluulo olla väärä. Pian nähdään, onko.

Keski- ja Pohjois-Amerikassakin ajamista riittää. Hämmästyin kun vedin viivan artikkelikuvan karttaan. Kilometrejä tulee Panamasta pohjoiseen oikeastaan yhtä paljon kuin me Etelä-Amerikassakin ajoimme. Luulin että niitä olisi vähemmän. Toki karttaviiva on jälleen kerran suuntaa-antava, eivätkä kaikki mutkat siihen sisälly, ja toisaalta joitain siinä esiintyviä kiemuroita voidaan lopulta vetää suoraksi. Keski-Amerikassa pyrimme varmaan kuitenkin käymään sen kaikissa maissa, vaikka muutaman niistä pystyisi ohittamaankin. Meksikossa haluaisimme nähdä Bajan niemimaan, Yhdysvalloissa taasen Kalliovuoret. Viiva päättyy Vancouveriin, josta auton saisi laivattua kontissa Venäjälle. Tämä jo tiedän varmaksi. Toinen vaihtoehto olisi ajaa Kanadan itärannikolle ja laivata auto takaisin Eurooppaan Halifaxista. Täytyy punnita vaihtoehtoja tarkemmin kun pääsemme pohjoisemmaksi.

Vaikka kesä on vasta tulossa, alkaa aikataulu näyttää jo nyt kireältä. Meidän pitäisi olla Alaskassa elokuussa, ja sinne on melkoinen matka. Onneksi ainakin Yhdysvallat ja Kanada, tiettävästi Meksikokin, ovat tarvittaessa nopeita ajettavia. Jos päivässä haluaa ajaa lähes tuhat kilometriä, on se mahdollista. Etelä-Amerikassahan näin ei ollut juuri missään.

Mieli halajaa jo Pohjois-Amerikkaan, se on tunnustettava. On hassua, miten me kaikki neljä (myös toinen autokunta Nea ja Tommi jonka kanssa jaamme sekä purjehduksen että autonkuljetuskontin) olemme tässä asiassa aika samanmielisiä. Kaiketi ihmismieli on sellainen, se tarvitsee vaihtelua. Olemme kuitenkin olleet espanjakielisessä maailmassa verraten pitkään. Myös Keski-Amerikan pienet maat ja monet rajanylitykset ovat asia, joka aiheuttaa jo etukäteen ahdistusta. Luvassa on paljon säätämistä ja byrokratiaa suhteessa edettyihin kilometreihin. Monessa näistä pikkumaista on myös ollut viime aikoina rauhatonta. Siten ei liene ihme, jos Meksiko ja Yhdysvallat houkuttavat meitä kaikkia jo nyt.

 

Näin Etelä-Amerikassa ajettiin. Pääset seurantakartalle klikkaamalla kuvaa.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



10 thoughts on “Etelä-Amerikka paketissa – Mitä seuraavaksi?”

  • Aika on mennyt nopeasti matkaanne seuratessa. Kohta kun Darien Gap ja Keski-Amerikan pikkumaat on selvitetty, ei taida olla suuria maantieteellisiä hidasteita, ellette lähde ylös Kalliovuorille ajelemaan. Onko autoon tulossa huoltoja lähiaikoina? Varmaan normiajoa kuluttavampaa ajella hitaasti korkealla Andeilla.

    Pakko myöntää, että Kalliovuorille halajaa minunkin mieleni. Olen Kanadan kalliovuorilla lapsena käynyt, mutta muistan maisemat ja tunnelmat edelleen hyvin. Monessa paikoissa oli kuin lännenelokuvaan olisi siirtynyt. Toki aika on varmaan pyyhkinyt monia paikkoja historiaan, mutta kohtahan sieltä saamme tuoretta raporttia paikan päältä. 🙂

    • On totta ettei meidän ja Alaskan välillä ole enää mitään luonnonesteitä. Se on hyvä homma ja piristää kovasti meidänkin mieltämme. Asiaa on nimittäin pähkäilty täälläkin.

      Auton öljyt pitäisi taas vaihdattaa, eli pieni huolto alkaa tosiaan olla taas ajankohtainen. Ehkä teemme sen täällä Panamassa. Kunhan nyt ensin saisimme taas automme takaisin, niin voisi näitäkin juttuja tarkemmin miettiä.

      Kalliovuoret ovat minuakin kiehtoneet pitkään. Toisaalta minua kiehtoisivat myös Yhdysvaltain luoteisosan Oregon ja Washington, sekä oikeastaa koko Tyynenmeren rannikko. Paljon olisi Yhdysvalloissakin nähtävää ja ajettavaa. Tällä kertaa taidamme kuitenkin keskittyä juuri noihin länkkäreiden maisemiin. Tuo keskiosa kun on minullekin ihan uutta seutua. Ja maisemat ovat varmasti mahtavat.

  • Komia on matka! Kertakaikkiaan komia!

    Ainoa mikä pikkusen nyrpii ja nyppii tänne asti on toi teidän nykyinen matkanteon viivästys/este. Harmittaa niin vietävästi että meinasin lopettaa hyvän sään aikana koko kommennoinnin. ( ehkä olisi ollut viisaampaakin ? )

    Oli miten oli. Aika vaikeaa on nauramatta kuvitella vastaavaa käytäntöä tänne tutumpiin nurkkiin.. Toisaalta eihän näistä meidän politiikon ketaleista koskaan tiedä mitä keksivät kun saavat hyviä ideoita.

    Itse-asiassa olisi aika hauskaa seurata ilmeitä kun Ruotsiin, Venäjälle tai Baltiaan matkaavia autoilijoita kohdeltaisiin samalla tavalla. Auto samalla tavalla konttiin ja matkustajat joko lentokoneella perässä tai vaihtoehtoisesti viikoksi jonkun puolilaillistetun huijarin purjeveneeseen seilaamaan Ahvenanmaalle ja muualle saaristoon.. Hinnalla ei niin väliä pää-asia että maksetaan pimeänä käteisellä ilman kuitteja.

    Jep jep! Toivottavasti matkalaiset eivät ole yhtä kypsiä kuin täällä kotikatsomossa..

    PS: Tarkemmin kun ajattelee niin tuo voi olla Pohjois-Amerikan kannalta ihan järkevä järjestely, ei vähiten siinä mielessä että mistä sitä tietää mitä ärhäköitä pöpöjä ja tartuntatauteja se Etelä-Amerikan Amazonin sademetsän loputon räme matkailijoiden mukana kuljettaisi. Tuolla menettelyllä matkailijat ovat ikäänkuin automatic sopivan mittaisessa karenteenissa ja kulkupelitkit desifioituvat pöpöistä siellä konteissa silkasta kuumuudesta.

    • Tuo olisikin metkaa jos Itämertakin joutuisi ylittämään noin, auto konttiin ja ihmiset johonkin hämärään purtiloon. Voisi hieman ihmisten ja tavaran vapaa liikkuvuus kärsiä. Mutta mitä kaiken liikkumisen vaikeuteen täällä tulee, niin taitaa tosiaan olla moinen vaikeus jätetty tuohon Amerikkojen väliin tarkoituksella. Jenkit eivät taida vain haluta, että tuosta kannakselta kuljetaan yli liian helposti. Lentämällä kuskattuja ihmisiä ja tavaroita on kai helpompi kontrolloida.

  • Kalliovuoret hengästyttävät maisemillaan, niitä teille riittää hyvin ennen Denveriin saapumista (ja sieltä lähtiessä).
    Denverin lähistölle on vuorille rakennettu paljon – kasinoa toisensa perään. Kaivostoimintaa näkyy myös. Isoa ja pientä.
    RedRocks ihan ”ok”, itse osuin sinne ajankohtana jolloin oli paljon turisteja liikenteessä eli ruuhkaista oli. Poiketkaahan Buffalo Billin haudalla Lookout mountainilla. Sieltä on kiva serpentiinitie alas Denveriin 🙂

    • Kiitoksia vinkeistä! Kalliovuoret tosiaan kiinnostavat. Osaatko suositella Denverin lisäksi muita alueen kaupunkeja? Colorado Springs -nimen olen ainakin joskus kuullut. Täytyy pitää mielessä myös tuo Buffalo Billin hauta.

      • Tulette ilmeisesti I-70:llä Grand Junctionin kautta Kalliovuorten läpi. Komeita maisemia (vaikka toki jo Etelä-Amerikassa vuorilla olitte). En tuolla länsipuolella ole käynyt. Piskuinen historiallinen kaivoskaupunki Georgetown ja ympäristö tutumpi, höyryveturikierroksineen. Colorado Springs on Denveristä hiukan etelään, Garden of the Gods ehdottomasti nähtävä sieltä, mykistyttävät hiekkakivimuodostumat!

      • Kiitoksia jälleen, täytyypä perehtyä asiaan tarkemmin kun Yhdysvaltoihin pääsemme. Tienumeroita tai reittejä en ole vielä tarkemmin tutkinut, mutta sekin aika varmasti vielä koittaa. Jos vanhat merkit paikansa pitävät, menee aika jatkossakin nopeasti ja kohta huomaamme olevamme Kalliovuorilla.

  • Instagramissa on kuva autosta kontin ulkopuolella ja seurantalaite on piirtänyt viivaa Panaman maaperällä. Matka siis jatkuu!

    • Näin on! Auto on tosiaan Panaman maaperällä ja sillä on jo ajeltukin täällä, Colonista Panama Cityyn. Ei ongelmia, tiekin oli hyvä moottoritie. Mikään ei siis estä reissua jatkumasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *