Käännöspiste Novosibirsk

Käännöspiste Novosibirsk

 

Ti 30.10.2018 (pvä 346), Novosibirsk (Venäjä)

Olemme nyt ajaneet noin 5800 kilometriä Vladivostokista. Se on pitkä matka, mutta loppujen lopuksi vaikea se ei ole ollut. Voisi jopa sanoa, että on vaikea uskoa kilometrejä kertyneen jo noin paljon. Siperian tiet ovat olleet helppoja ajella. Olin etukäteen kuullut tien olevan uusi ja siten hyväkuntoinenkin, mutta ehken ihan olettanut sen olevan näin nopea ajettava. Nyt olemme Novosibirskissä, joka on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Lähdemme täältä kohti Kazakstania huomenna. Suuntaamme lounaaseen ja lopulta etelään, hetkeksi pois Venäjältä. Tavallaan Novosibirsk on siis eräänlainen välietappi, sillä tämä on ensimmäinen kerta kun poikkeamme Venäjän länteen vieviltä pääteiltä. Toivottavasti sääkin vähän lämpenee, sillä täällä on harmaata ja kalsaa. Lämpötila on muutaman asteen plussalla, vaikka ei siltä tunnukaan. Tuuli on aika viileä. Ulkona paleltaa, ellei vaatetus ole oikeasti talvinen.

Irkutskin jälkeen tunnelma on jotenkin muuttunut. Tuntuu siltä, että se ”oikea” Siperia jäi taakse ja olemme taas ihmisten ilmoilla. Tällä kertaa se on enemmän negatiivinen kuin positiivinen juttu, sillä liikenne on paljon hektisempää kuin aiemmin. Kohteliaat rekkakuskit katosivat johonkin. Olemme joutuneet ajamaan usein jonossa, joka on täällä aika stressaavaa. Kaikki haluavat koko ajan ohi muista. Välillä ohitukset tehdään pientareen puolelta. Nyt ymmärrän paremmin Youtubestakin viljati löytyviä Venäjän liikennevideoita. Ne on kuvatu täältä, Venäjän vilkkaammalta puolelta. Koska päivät lyhenevät koko ajan, olemme ajaneet myös paljon hämärässä ja pimeässä. Ohitusrumba on erityisen raskasta silloin. Ei ole mukavaa kun jonkun takapuskurissa roikkuvan (pitkät) valot paistavat jatkuvasti silmään taustapeilistä, ja vastaan tulee koko ajan kirkkaasti valaistuja rekkoja ja muuta liikenettä. Onneksi useimmat eivät kuitenkaan aja koko ajan pitkät päällä. Jotkut tekevät silti niin. Kaikilla on koko ajan kiire.

On pieni ihme, ettemme ole nähneet vielä yhtään onnettomuutta. Mutta sitten taas toisaalta. Kun miettii niitä kaiken maailman liikennekulttuureita, joita olemme tällä kymmeniä maita ja useita maanosia käsittäneellä reissulla nähneet, ei Venäjän liikenne mitenkään erityisesti sieltä joukosta erotu. Ihan normisettiä. Pahempaakin on nähty. Voi tietysti olla, että normaalin liikennekäyttäytymisen malli on meiltä jo tämän vuoden aikana unohtunut. Siis sikäli, kun normaalina pidetään pohjoismaita tai Eurooppaa yleensäkin. Euroopassa asiat ovat hyvässä järjestyksessä. Niin liikenteessä, kuin muissakin asioissa. Tämä käsitys tuntuu aina vain vahvistuvan, mitä enemmän matkustan ja muuta maailmaa näen.

Novosibirsk on sekin jotenkin erilainen kuin aiemmat tällä reissulla näkemämme Venäjän kaupungit. Saattaa toki johtua säästäkin, mutta täällä on jotenkin masentavampaa kuin vaikkapa Irkutskissa ja Chitassa. Kaikki on harmaata ja ihmiset kulkevat tummissa vaatteissa huput päässä. Kylmä tuuli puhaltaa. Tällaisena muistan talvisen Venäjän kaupungit edelliseltä maantiereissultanikin täällä. Esimerkiksi tammikuisen Samaran kaupungin tunnelmat muistan aika samanlaisina, vaikka tuosta ensimmäisestä Pikavuoro-reissusta jo seitsemän vuotta onkin. Ehkä ”oikeassa” Siperiassa asiat olivat oikeastikin toisin. Siellä meininki oli jotenkin rennompaa. Mutta niinhän se monesti on, harvempaan asutuilla seuduilla on ihan eri tunnelma kuin suurkaupungeissa.

Ihan pelkkää ylistystä ei Irkutskia edeltäneelle Venäjällekään voi kuitenkaan antaa, sillä ihan joka paikassa tien varressa on ollut paljon roskaa. Mille tahansa pikkutielle päätieltä kääntyykään, on vastassa kotikutoinen kaatopaikka. Pienempi tai suurempi, mutta roskakasa kuitenkin. Joissain paikoissa jäte on vain pulloja, papereita ja pikkuroskaa, joissain taas luontoon on dumpattu myös rakennusjätettä, kuten ylimääräistä betonia tai asfalttia. Tämä pilaa vähän luontokokemusta. Mutta ehkä se menee aina näin jos tilaa on todella paljon. Samaan ilmiöönhän törmäsimme esimerkiksi Argentiinassa, jossa roskaa oli joka paikassa mihin autolla vain pääsi. Sielläkin lääniä piisasi, vähän kuin Siperiassa konsanaan. Pampalla puita oli vain oli vähemmän kuin täällä.

Lähes 6000 kilometrin aikana Venäjällä automme on herättänyt välillä huomiota, positiivisessa mielessä. Muutamaan kertaan meidät ohittaneesta autosta on tervehditty meitä vimmatusti vilkuttamalla tai torvea soittamalla. Takanamme ajellessa näillä autoilijoilla oli kaiketi aikaa ihmetellä outoa rekisterikilpeä ja auton perässä olevaa Suomen lippua. Pariin kertaan tankilla olemme myös kiinnostaneet rekkakuskeja. Dieselpumpulla kun on harvemmin täällä henkilöautoja. Yksi kysyi kiinnostuneena, että Norjastako olemme. Muisti kai lipun väärin. On muuten kokemukseni mukaan tosi yleistä, että Suomi ja Norja menevät maailman ihmisiltä sekaisin. Oslo ja Helsinki, Helsinki ja Oslo. Näin on käynyt monesti, tälläkin matkalla Pohjois-Amerikassa. Toisen yhtä aikaa tankkaamassa olleen rekkamiehen kanssa keskustelimme elekielellä dieselin hinnasta. Heppu kysyi, paljonko löpö maksaa Suomessa. Hieman mietittyäni piirsin pumpun päällä olevaan pölyyn numeron sata. Täällä polttoaine (sekä bensa että diesel) maksaa yleensä alle 50 ruplaa litralta. Se on noin 65 eurosenttiä. Siperian rekkakuski puisteli epäuskoisena päätään. Sai varmaan hyvän jutun kerrotavaksi kavereilleen.

Artikkelikuvassa esiintyy tällä kertaa Novosibirskin rautatieasema. Niin näppärä ja hyvä valinta tälle reissulle kun automme on ollutkin, ehkei ole ihan korrektia esitellä sitä ihan jokaisessa kuvassa kuitenkaan. Jotain muutakin pitää välillä yrittää keksiä. Vaikka juniin emme ole joutuneet turvautumaankaan, on Siperian rata silti ollut merkittävä osa matkaamme. Sitä ei ole voinut unohtaa, sillä se on seuraillut monin paikoin maantietä ollen usein näkyvissä tieltäkin käsin. Voisin kuvitella, että tie on rakennettu seuraaman kiskoja, onhan rautatieyhteys hurjasti tieyhteyttä vanhempi. Olemme yöpyneet muutamaan otteeseen näkö- tai kuuloetäisyydellä tästä kuulusta radasta. Se on muuten todella kovassa käytössä. Venäläiset otavat radasta kaiken irti, sillä hyvin pitkiä tavarajunia kulkee radalla tämän tästä, kymmenen minuutin välein, myös yöllä. Tämä on varmaan osasyy siihen, miksei itäisen Siperian teillä kulje jatkuvia rekkajonoja. Rautatie pelaa niin hyvin, ettei Euroopan puolelta edes kannata lähteä hinaamaan rahtia kumipyörin.

 

Roskaa. Sitä on ollut joka ainoalla sivutiellä johon olemme Vladivotokista lähtömme jälkeen pysähtyneet.

 

Aurinkoinen aamupäivähetki eräällä yöpymispaikalla.

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



6 thoughts on “Käännöspiste Novosibirsk”

  • Alimmainen kuva on hieno. Tie – tai pikemminkin polku – vie kuvassa eteenpäin ja tekee uteliaaksi; mihin polku johtaa ja mitä harjanteen takana on. Runsas valo, retkipöytä ja -tuolit sekä kuiva ruoho antavvat olettaa että on lämmin, mutta Jasminin päässä oleva pipo kertoo muuta. Hieno ristiriita. Sininen taivas ja eteläisimpien leveyspiirien kirkas auringonvalo syksylläkin saa kuvan tuntumaan keväiseltä, kuten jossakin postauksessa itsekin taisit mainita.

    Mannerilmastossa kuitenkin olette; Ilmatieteenlaitos kertoo Novosibirskin lämpötilaksi pikku pakkasta ja perjantaiksi lumisadetta. Kazakstanissakaan ei ole juurikaan lämpöisempää.

    Ovatko poliisit ahdistelleet teitä matkan varrella?

    • Parhaat kuvat tulee otettua vahingossa, niin kuin tuokin. On tosiaan totta, että Venäjällä oli välillä tosi keväinen fiilis. Kazakstanissa meininki on vähän muuttunut, ja luntakin on tullut useaan otteeseen. Lumi jäi kuitenkin taakse tänään kun pääsimme Almatyyn. Ei täälläkään varsinainen helle ole, mutta illallakin oli kuusi astetta plussalla ja ei lumesta tietoakaan.

      Niin, ja poliisit, kyllä meitäkin tänään vihdoin häirittiin. Pysäyttivät ja halusivat nähdä dokumentit. Näytimme ne, ja saimme lopulta lähteä. Poliisin kolleega nimittäin pysäytti kaksi kalliin oloista paikallista Land Cruiseria, ja ehkä sieltä irtosi paremmin taskurahoja kuin meiltä. Varisnkin kun kieliongelmakin siinä oli, johon poliisit näyttävät täällä aika pian turhautuvan.

    • Oho, niinkö paljon? Vieläkö siellä on diesel-vero? Vai onko se sitten poistettu. Uusi hallitus on vissiin saanut kaikenlaista muutettua sinä aikana kun olemme olleet reissussa. Autoveroakin vissiin muutellaan tämän tästä.

  • Kaipa tuo joka paikkaa koristava helvetillinen sottaisuus ja paskaisuus on aidoimmillaan sitä samaa monikulttuurista ihanuutta jota läntisiin kansallisvaltioihinkin ollaan parhaillaan kilvan rahtaamassa. Elis sitä samaa sisäistä tuhoa ja epäjärjestystä kiihdyttävää mädätystä millä tuhotaan harmonia ja taataan kehityksen suunta takaisin keski-aikaisiin tapoihin.

    Sitä samaa mikä esim. sieltä Japanista puuttui tykkänään.

    Oli miten oli. Autonne seurantakartan mukaan sitä ollaan jo seuraavassa maassa eli Kazakstanissa ja siellä pääkaupungissa Astanassa.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Astana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *