Kalifornian rannikkoa pitkin Santa Barbarasta San Franciscoon

Kalifornian rannikkoa pitkin Santa Barbarasta San Franciscoon

 

Ke 11.7.2018 (pvä 236) San Francisco (Yhdysvallat)

Jenkkien hienoimmaksi tieosuudeksi monesti mainittu Kalifornian rantaviivaa kulkeva ykköstie on ollut poikki jo pitkään. Maanvyöry katkaisi sen jo viime vuonna, mutta korjautyöt ovat yhä kesken. Hajonneen pätkän pystyy kuitenkin jotenkuten kiertämään ja niin teimmekin. Tietoa kiertoreitistä oli muuten hankala löytää. Viranomaiset eivät taida haluta turisteja näille ”pienille” sivuteille. Pelkäävät autoilijoiden joutuvan pulaan kun tie on osin kapeaa ja mutkaista, epäilen. Jouduimme jopa hetkeksi sorateille, jotka tosin olivat moneen tällä reissulla näkemäämme asfaltoimattomaan pätkään verrattuna aika hyväkuntoisia. Kuoppia ja pyykkilautakiharaa ei ollut kuin nimeksi ja vauhtia oli helppo pitää yllä. Liikennettä ei näillä sivuiteillä ollut juuri lainkaan. Automme ei muuten kiillä enää. Nyt sen päällä on taas katu-uskottava ja seikkailuhenkinen pölykerros.

Pientareen ajoittaisesta pölinästä huolimatta pieni kiertely kannatti ehdottomasti. Maisemat rannalla olivat kerrassaan hienot. Santa Barbarasta lähdettyämme kävimme ensiksi tien eteläpätkällä katsomassa paitsi rannalla makaavia suuria hylkeitä, myös toteamassa että tiesulku oli yhä paikallaan. Tämä eteläinen osa tiestä ei kuitenkaan ollut maisemallisesti ihan niin juhlavaa kuin kiertotien jälkeinen pohjoispätkä Big Surin molemmin puolin. Siellä kalliot olivat jyrkkiä, vesi sinistä, tyrskyt valkoisia ja männyt vihreitä ja korkeita. Voin ehdottomasti suositella reittiä kaikille, jotka ovat aikeissa matkustaa Los Angelesista, tai yleensä Etelä-Kaliforniasta, San Franciscon seuduille. Maanvyörykin on kai piakkoin siivottu. Sikäli kun oikein ymmärsin, tien pitäisi olla taas auki ennen heinäkuun loppua.

Kaliforniassa on selvästi lomakausi. Emme ole nähneet yhtä paljon karavaanareita missään muualla matkamme varrella kuin täällä. Asuntovaunut näyttävät olevan nykymaailmassa harvinaisuus, mutta asiat eivät ole näin Yhdysvalloissa. Niitä tulee teillä vastaan usein. Rantatien varressa olleet leirintäalueet olivat täynnä vaikka ei ole edes viikonloppu. Tästä kerrottiin jo tienavarressa kyltein. Ne sanoivat ”Full”. Tämä ei tosin harmittanut, sillä kovin kummoista hinkua meillä ei näille alueelle ollutkaan. Hintataso on usein sangen käsittämätön. Suihkuttomalla alueella pelkkä yöpyminen voi kustantaa 40 dollaria. Paremmat palvelut omaavalla asuntoautoalueella yksi yö voi maksaa jopa 80 dollaria.

Retkiautoilijan näkökulmasta näissä hinnoissa ei ole mitään järkeä. Siispä olemme nukkuneet muualla, esimerkiksi viime yön San Franciscon kuulun Golden Gate -sillan kupeessa olevalla levähdyspaikalla (josta artikkelikuvakin on otettu). Emme olleet ainoita rahansäästäjiä, sillä parkkipaikalla taisi yöpyä toistakymmentä erilaista retki- ja asuntoautoa. Kaikki virallisetkaan retkialueet eivät tosin ole maksullisia. Matkalla rannikolle, siellä sorateiden varrella, yövyimme kerrassaan mainiolla osavaltion retkeilyalueella ollen ainoita paikalla. Jokaisella autopaikalla oli jopa oma katettu pöytä sekä nuotiopaikka. Tämän hienon kukkulapaikan ainoa haitta olivat lukuisat ärsyttävät pikkukärpäset. Kaikki ei siis suinkaan maksa maltaita, mutta tällaiset paikat ollevat aina sivussa pääteiltä, jonkinasteisessa korvessa.

San Franciscon säät ovat olleet vaihtelevia. Eilisilta oli kylmä, aamun sumu peitti Golden Gaten yläosan rakenteet kokonaan ja melkein koko ajan tuulee. Tänään päivällä aurinko kuitenkin paistoi siniseltä taivaalta ja rakennusten katveessa kävellessä tuli välillä jopa hiki. Onhan täällä mäkiä. Se stereotypia tästä kaupungista on ihan oikea, nyt pystyn sen ihan omasta kokemuksestanikin sanomaan. Autoilu on välillä yhtä mäkilähtöharjoitusta. Useimmissa risteyksissä on kaiken lisäksi stop-merkki, johon jokaisen on pysähdyttävä. Jyrkissä ylämäissä voi siis joutua jonottamaan, pitkäänkin. Kytkin on kovilla.

Muuten tämä kaupunki on kiinnostava paikka. Muistan joskus kauan sitten lukeneeni jostain jonkun sanoneen, että Jenkeissä on oikeastaan vain kolme oikeaa kaupunkia. New York, New Orleans ja San Francisco. Koko muu maa on asutetuilta osiltaan vain yhtä suurta suburbiaa, omakotilähiötä, sekä kaiken maailman automarketteja ja pikaruokaloita. Kaupungit tämä kyseinen joku määritteli paikkoina, joissa voi kävellä, ja joissa käveleminen on kiinnostavaa ja miellyttävää. Autoa ei tarvita. Päivän vaeltelun perusteella sanoisin San Franciscon olevan juuri tällainen paikka, Kaupunki. Ihmiset kävelevät ja kadut ovat eläväisiä. Turisteja on paljon.

Kiintoisaa on myös, kuinka paljon täällä on aasialaisperäisiä asukkaita. Kaupungissa on oma China town, kiinalainen kaupunginosa. Kiinaa näkee myös liikeiden ikkunoissa ja jopa ohjekylteissä. Koreaakin taisin nähdä jossain. Tällä on pitkä historiallinen tausta, sillä tälle alueelle tuli (tai tuotiin) suuri määrä itäaasialaisia siirtotyöläisiä jo toista sataa vuotta sitten, sikäli kun oikein muistan.

Pienoinen järkytys taas oli asunnottomien määrä, joita San Franciscossa näkyy olevan paljon. Yleisemmän flegmaattisuuden sijasta osa katuasukeista oli jollain tavoin aggressiivisia, omissa maailmoissaan, kaiketi kemikaaleissa. Eräs ilmeisesti jonkinlaista rap-performanssia yksin kadulla esittänyt kaveri sai minut säpsähtämään käsiveivauksillaan kun hänestä ohi kuljin. Jotenkin sitä on tottunut siihen, että asunnottomat ovat vanhempaa ja hyvin rauhallista ja kaiken kaikkiaan aika vaaratonta porukkaa. Nuori likainen kaveri jonka liikkeet ovat nopeita ja teräviä, mutteivät selvästikään tästä todellisuudesta, on huomattavasti häiritsevämpi tapaus. Varkaista varoitetaan lapuilla monessa paikassa. Jasminin (onneksi halvat) aurinkolasit katosivat jonkun pitkäkyntisen matkaan kaupungilla kun selkänsä hetkeksi käänsi. Rikostilastot ovat käsittääkseni täällä aika karua luettavaa. Näin muistan kuulleeni.

Jatkamme matkaa pikku hiljaa kohti kaakkoa ja lopulta Las Vegasia, joka on seuraava varsinainen etappimme. Matka sinne ei ole kovin pitkä, mutta kaupunkiin on parempi mennä muulloin kuin viikonloppuna. Silloin satunnainen matkailija törmää nimittäin taas lomakauteen ja viikonloppuhintoihin, jotka ovat paljon kovempia kuin arkisin. Siispä Las Vegasin vierailumme ajoittunee ensi viikon alkuun. Mutta onhan meillä aikaa, täällä kun ajaa niin nopeasti paikasta toiseen. Jenkkilän hintataso on edelleen meille jonkinasteinen shokki josta emme ole toipuneet. Ehkä matkalta löytyy lisää noita mainitsemiani autioita retkeilyalueita, toivottavasti ilman kärpäsiä, tosin.

 

Maisemia rantatieltä.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



6 thoughts on “Kalifornian rannikkoa pitkin Santa Barbarasta San Franciscoon”

  • Hieno kuva. Siihen siis loppuu suolaisen meriveden ilmasto joksikin aikaa..
    Ja samalla loppuu oma kommentointi/vertailu paikoista jotka ovat myös minulle tuttuja, matkablogin seuraaminen kylläkin jatkuu.
    Viimeksi SF:ssa ollessani lenkkeilin Golden Gate-sillan yli edestakaisin, enkä todellakaan ollut yksin, sillalla oli hyvin ahdasta.
    Muualla kaupungissa lenkillä tulikin kuin luonnostaan mäkiharjoittelua kuten totesitkin.
    Prudhoe Bayssa kävin laivalla kuutisen vuotta sitten, voin kertoa että ei muistuta paljokaan San Franciscoa 🙂
    Oikein hyvää matkan jatkoa, Las Vegasissa voi saada matkakassan kerralla kuntoon – tai sitten ei.

    • Kiitoksia kuvakehuista. Se on otettu vaihteeksi ihan oikealla kameralla ja pitkällä valotusajalla. Golden Gaten pielessä oli aikaa kokeilla. Pääosa blogin kuvistahan on otettu ihan vain kännykällä.

      Sillalla oli muuten nytkin tosi paljon porukkaa, sekä turisteja että paikallisia. Ihan ruuhkaksi asti vaikka sää olikin välillä tuulinen ja sumuinen. Sanfranciscolaiset ovat muuten ahkeria kuntoilijoita. Mihin tahansa katsoikin, niin näytti siellä olevan joku lenkillä tai maantiepyöräilemässä tai tekemässä jotain muuta tervehenkistä. Toisaalta en muista milloin olisin nähnyt katukuvassa yhtä paljon tupakoitsijoita kuin San Franciscossa. Taitaa olla hyvin monimuotoista tuo kaupungin asujaimisto.

      Kas, sinähän voit sitten antaa myös turismivinkkejä koskien Prudhoe Bayta! Saapa nähdä josko sinne asti selvitään. Lieköhän sinne helpompi mennä laivalla kuin autoillen…

  • Eräs tuttu kävi myös San Fransiscossa ja sanoi samaa että kaupungissa on niin paljon narkkareita että se pilaa tunnelman, mikä muuten olisi aika kiva. Olivatko asunnottomia suunnilleen samassa suhteessa kaupungilla näkyviin eri värisin ihmisiin verrattuna? Voisin kuvitella että aasialaisperäset ovat suhteelluisesti vähemmän asunnottomina verrattuna valko- ja mustaihoisiin.

    Kunhan pääsette Kanadan syrjäseuduille, ei ilmaisista leiripaikoista taida olla pulaa. Siellä täytyy tosin pitää mielessä karhut…

    Amerikkalaisten lörpöttelyhalukkuus tosiaan helpottaa päivittäistä kanssakäyntiä. Aina voi kysyä ja aina saa ystävällisen vastauksen. Toki se on vain pintaa, mutta tekee asioimisesta helpompaa ja mukavampaa. Muistan omilta käynneiltäni sen, että kaikki oli erilaista kuin Euroopassa, mutta tehty sillä tavalla helpoksi, että kaikkeen oli hyvin helppo tottua. Oudolla logiikalla toimiviin vesihanoihin ja talojen ulko-oviinkin tottui nopeasti.

    Oletteko yöpyneet vielä kertaakaan perinteisessä motellissa? Sellaisessa mihin ajetaan auto oman huoneen oven eteen. Sellaisessa kun kävi nukkumassa tuli tunne että olen amerikkalaisessa elokuvassa. 🙂

    • Sanoisin, että aika kirjavaa sakkia olivat San Franciscon asunnottomatkin. Taisin jonkun aasialaistaustaisenkin nähdä. Ainakaan kadun asukkaat eivät edustaneet mitenkään selvästi vain yhtä ihonväriä tai etnisyyttä, kuten viime reissultani vaikkapa Washington DC:ssä muistan. Siellä muistan kulkeneeni pienen puiston läpi, jossa nuokkui kymmeniä asunnottomia. He olivat kaikki mustia. Toisaalta Washington DC on käsittääkseni hyvin afroamerikkalainen kaupunki, joten ehkä asunnottomien kirjo heijastaa aika pitkälti kunkin kaupungin muuta väestörakennetta.

      Emme ole vielä yöpyneet motellissa, vaikka vahva aikomus on sitäkin tehdä. Kuuluuhan se ehdotomasti Amerikan automatkakokemukseen. Motelleista puheenollen, en muuten tainnut tulla ikinä kirjoittaneeksi latinalaisen Amerikan motelleista. Niitä oli nimittäin sielläkin aika paljon, mutta sanan merkitys oli selvästi erilainen kuin vaikkapa täällä. Monessa Etelä-Amerikan maassa motellit olivat nimittäin selvästikin bordelleja. Ne oli aidattu korkein aidoin, eivätkä niiden mainoskyltit jättäneet paljon arvailunvaraa.

    • Heh, sinäpä sen sanoit. Puutkin ovat täällä suurempia. Autot ovat muuten sitä yhä, vaikka eivät varmaankaan enää siinä määrin kuin joskus muinoin. Kovasti on isoa katumaasturia ja pickupia liikenteessä.

      Mutta juu, matkan pitää jatkua. Alaska ei odota, ja oletan että vastaavia maisemia tulemme näkemään vielä lisääkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *