Kreikka ja EU, vielä vähän Turkista sekä matkan päättymisestä
Ke 19.12.2018 (pvä 396), Thessaloniki (Kreikka)
No niin. Kreikan, ja samalla Euroopan unionin itäinen, raja on ylitetty. Se oli perin helppoa. Kokonaisuudessaan Turkista Kreikkaan pääsemiseen ei tainnut mennä kuin parisenkymmentä minuuttia. Ensihavainnot Kreikasta ja EU:sta ovat, jotta kovin on polttoaine kallista. Diesel maksaa yli 1,40 euroa litralta. Olisi kannattanutlaittaa tankki täyteen Turkin puolella, sillä siellä litrahinta oli euron tietämissä. Nyt tankki oli rajan ylittyessä puolessa. Georgiassa aine maksoi Turkkiakin vähemmän. Venäjällä se oli sitäkin edullisempaa. Tässä on tainnut tottua vähän liian hyvään. Tietullimaksujakin Kreikan moottoriteillä pitää maksaa. Ei niihin vitosta enempää ole vielä mennyt, mutta uutta tämäkin. Kuten kallis polttoaine, myöskään tietullit eivät ole olleet Euraasian matkamme teemoja.
Pienenpientä jännitystäkin rajanylityksessä oli, sillä ajoimme Turkissa läpi muutamasta sähköisestä tietulliportista. Ne hälyttivät. Puomia ei ollut, mutta sireenit soivat kun anturit ohitti ja häkkyrästä ajoi läpi. Meillä ei ollut tarvittavaa tiemaksutarraa (tai mikä systeemi niissä lienee ollutkaan), eikä näissä paikoissa ollut henkilökuntaa tai muutakaan mahdollisuutta maksaa tulli paikan päällä. Koko juttu oli automatisoitu. Siten rajalla jännitti, josko tämä menettely kostautuisi. Ehkä turkkilaisten tekoäly oli onnistunut lukemaan Nissanin rekisterin ja tiedossa olisi sanktioita.
Vaan ei, kukaan ei asiaan puuttunut. Turkin rajapoliisi tosin tutki matkustusasiakirjani sivuja ja leimoja pitkään ja hartaasti. Jonkun kysymyksenkin hän kysyi, mutta en saanut niistä selvää. Tällä rajalla autosta ei tarvinnut nousta ja Nissanin dieselin rouskutuksen takaa en saanut edes selvää, olivatko kysymykset esitetty kielellä, jota ymmärsin. Kovin olennaisia ne eivät tainneet olla, sillä vaikka emme toisiamme ymmärtäneetkään, passiin tuli leima ja poliisimies viittoi minut jatkamaan matkaa. Kreikan puolella passin tarkastus ei kauaa vienyt. Tullinainen sen sijaan tutki autoa jonkun minuutin. Oviakin piti avata. Mitään epäilyttävää ei hän kuitenkaan löytänyt, ja puomi Schengen-alueelle aukeni. Hyvä niin. Nyt on kotoisa olo. Tämä maanosa ja myös Kreikka on perin tuttu. Olin aikanaan jonkun hetken töissäkin täällä Thessalonikissa.
//
Mutta palataanpa vielä Turkkiin ja mielikuviini siitä. Kommenteissa keskusteltiin joskus aiemmin siitä, onko maa muuttunut viime kerrasta. Tuolloin olimme vielä Georgiassa, mutta nyt Turkin jäätyä taakse, osaan ehkä sanoa asiasta jotain. Olen käynyt viimeisen viiden vuoden aikana Turkissa useamman kerran, joten tietynlaista perspektiiviäkin minulla uskoakseni siten on. Maan lomarannikolla en ollut ennen tätä reissua käynyt, vaan aiemmat retkeni ovat olleet autoilua Turkin ehkä tuntemattomilla alueilla. Toki turistin näkemys ei ikinä kovin syvällinen liene, mutta saattaa se turistikin jotain nähdä, huomata ja päätellä. Varsinkin jos pitää silmänsä auki.
Mutta asiaan. Turkkia koskevat kansainvälisten medioiden uutiset ovat olleet viime vuosina huolestuttavia. Presidentti Erdgan on kahminuti tselleen valtaa ja miestä on verrattu muun muassa Venäjän Putiniin. Autoritaarisia ja konservatiivisia vahvoja miehiä molemmat. Kenties myös elinikäisiä presidenttejä, tai niin he ovat ainakin poliittista kotikenttäänsä koittaneet kovasti järjestää. Turkissa kiintoisaa on ollut myös vahva vastakkainasettelu maallistuneen ja uskonnollisemman puolen välillä. Maallistunutta edustaa modernin Turkin perustaja Mustafa Kemal Ataturk, joka on maassa lähes pyhänä pidetty hahmo. Mies maallisti ja ”eurooppalaisti” Turkin väkipakolla 1900-luvun alkupuolella. Esimerkiksi aakkoset vaihdettiin tuolloin arabiasta latinalaisiksi. Melkoinen temppu yhdeltä mieheltä. Hänen perintöään vaalitaan täällä edelleen, ja miehen kuvia ja patsaita on melkein kylässä kuin kylässä.
Erdogan taas on ollut uskonnollisempi hahmo. Tästä kaikki traditionalistit eivät ole pitäneet. Jännä muuten, että perinteistä politiikkaa puolustavat ovat Turkissa niitä avomielisempiä. Nämä kaksi ajatussuuntaa siis kiistelevät. Tasistelu oli tasaväkinen, kunnes vuonna 2016 Turkissa tehtiin epäonnistunut vallankaappausyritys. Edellinen reissuni maahan oli ennen tätä. Jotkut ovat sitä mieltä, että koko homma oli silkkaa teatteria. Joka tapauksessa Erdogan voitti, ja sai tästä verukkeen laittaa kaikki vastustajansa telkien taakse, jossa he vieläkin lienevät. Tällä hetkellä Erdogan on siten vahvasti yläkynnessä. Oppositiota ei oikein ole, koska se on laitettu linnaan.
Mutta näkyykö tämä kaikki jotenkin turistin silmään? Lyhyt vastaus on, että eipä kovin paljon. Matkailijaa miellyttää Turkin valuutan romahtaminen länsivaluuttoihin nähden, joka on seurausta tästä turkin poliittisesta sekasorrosta, ja tekee maasta ulkopuoliselle aiempaa edullisemman. Sotilaita ja poliiseja näkee ehkä aiempaa enemmän, mutta esimerkiksi varsinaisia tiesulkuja emme kohdanneet. Keski-Amerikassahan kaiken maailman paperintarkastuksia oli tämän tästä, mutta Turkissa ei ainakaan ulkomaalaisia tällaisilla vaivata. Vaikkapa Egypti näytti kolmisen vuotta sitten tässä mielessä paljon militaristisemmalta ja tilanne siellä oli selkeästi jännittynyt. Paikallisten autoja pengottiin ja sen tehneet turvallisuuspalveluiden miehet olivat selvästi varpaillaan ja hermona. Jos sotilaiden pitämällä tiesululla autotarkastuksia tekevät konepistoolikaverit ovat siviilivaatteissa, on kyseessä yleensä tosi. Erikoismiehiä. Näin oli Egyptissä. Tällaisia jännitteitä en Turkissa aistinut. Elämä jatkuu kutakuinkin entisellä tavalla, vaikka Istanbulin katu kuvaan olikin ilmestynyt keskeisille paikoille pysäköityjä panssaroituja vesitykkiautoja ja maanteiden sivuille hiekkasäkitettyjä armeijan pisteitä. Univormumiehien käytöksestä kuitenkin näki, että heidän läsnäolonsa oli aika symbolista. Heitä ei näyttänyt jännittävän tai stressaavan.
Toisaalta outouksiakin on. Turkin Internetiä on rajoitettu viime kerrasta. Esimerkiksi Wikipedia ei toimi, joka on aika ärsyttävää. Sen hyödyllisyyden huomaa vasta, kun sinne ei enää pääse. Myöskään Booking.com ei toimi Turkissa, joka taas on perin kummallista. Näin ei ollut viime kerralla kun täällä kävin. Silloin en muista juuri huomanneeni netin rajoitteita, nyt niitä oli enemmän kuin missään koko matkamme maassa aiemmin. Venäjäkin vaikutti tässä mielessä paljon avoimelta. Arvelen, että nämä kaksi sivustoa on blokattueri syistä. Wikipediassa on hallinnon mielestä väärää tietoa, Booking taasen lienee kielletty talousprotektionistista syistä. Molempia kieltoja tosin yhdistää se, että Turkissa on johto, joka voi halutessaan rajoittaa maan Internetiä hyvinkin nopein päätöksin. Tämä sotii länsimaisen oikeuskäsitystä vastaan.
Erdoganin kuvia on myös ilmestynyt teiden varsiin. Niitä en muista edellisiltä reissuilta. Ataturk on silti yhä se enemmän teiden varsilla vastaantuleva naama. Arvioisin ettei Erdogan, tai kukaan muukaan, rohkene (ainakaan vielä) haastaa maan perustajaa kuvien määrässä. Sen verran symbolinen hahmo Mustafa Kemal yhä on. Jo vuosia sitten muistan kuulleeni, että kun Youtubesta löytyi Ataturkia arvosteleva video (hämmästyttävää, Youtubessa arvosteleva video!), laitettiin koko palvelu Turkissa heti kiinni. Eli ehkei nettisivustojen sulkeminenkaan ole pelkästään uusi keksintö. No, nyt Youtube sentään toimi ihan hyvin.
//
Turkki, Istanbul ja EU-rajan ylittäminen merkitsivät eräällä tavalla tämän reissun, tai sanokaamme sen virallisen osan, päättymistä. Jasmin lensi jo Suomeen perhejoulun viettoon, aloittaakseen työt taas tammikuussa. Istanbulista kun on tosi hyvät ja edulliset yhteydet Helsinkiin, kaksi lentoa päivässä. Itse taasen en ole niin jouluihmisiä, ja lähtökohtaisesti tämän maailman ympäri ulottuneen automatkan tekeminen loppuun ilman yhtään lentomatkaa on muutenkin ollut lähinnä minun henkilökohtainen pakkomielteeni, ajelen auton kotiin täältä Etelä-Euroopasta yksikseni. Vuokralainen lähtee asunnostamme vuodenvaihteessa, joten arki on taas väistämättä edessä. Vaan eipä se haittaa, onhan tässä reissattukin. Alkaa olla aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässä.
Tähän on hyvä päättää myös nämä säännölliset matkapäiväkirjamaiset blogipostaukset. Kiitän kaikkia matkaa seuranneita. Toivottavasti reissuamme on ollut mukava seurata, ja raportointitapakin on ollut mieleen ja kiinnostava. Toisaalta pysykäähän myös kuulolla, sillä eiköhän tänne vielä jotain juttuja ilmaannu, ei vaan enää yhtä säännöllisesti kuin tähän asti.
Tarkoituksenani on ruveta seuraavaksi työstämään reissutekstejä käsikirjoituksen (ja lopulta kirjan) muotoon, ennen kuin arki ja sen hommat painavat päälle. Jatkan siis hommaa, jonka jo Tyyntämerta ylittäessämme aloitin. Silloin pääsin editointihommassa Atlantin rahtilaivamatkan loppuun ja jokusen päivän Etelä-Amerikankin puolelle. Ehkei se ole paljon, mutta jotain kuitenkin. Sivu kerrallaan, niin se pitkäkin kirjoitelma syntyy. Luvassa on paljon uuttakin tarinaa, sillä blogiin en yksinkertaisesti monesti jaksanut kirjoittaa kaikkia kussakin vaiheessa mielessä olleita ajatuksia ja juttuja. Ne palaavat mieleen kun matkan merkintöjä käy teksti kerrallaan läpi. Yksi ajatus tuo mieleen toisen, se taas kolmannen. Toisaalta yritän karsia pois toistoa ja muita turhuuksia. Kukapa sitä jankuttaa haluaisi.
Informoin blogissa myös kirjaprojektin etenemisestä. Tavoitteena on,että jotain valmista olisi vuoden 2019 loppupuolella. Kokemuksesta tiedän, että nämä ovat pitkiä projekteja. Pysykääpä siis kanavalla!
(Kuva Baikaljärven rannalta Venäjältä)
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Kiitoksia näistä postauksista, olen suurella mielenkiinnolla lukenut ja seurannut jo ennen matkan alkua. Kirjaa odotellen.
Kiitoksia seurailusta sekä mukavasta palautteesta!
On ollut tosi hauskaa lukea matkastanne…olen seurannut koko ajan Kiitoksia ja hyvää jatkoa!,,
Kiitokset sinne seurailusta ja hyvää vuodenvaihdetta!
Kiitos!
Kiitos. Seurailin melkein alusta tätä matkaa reaaliajassa, oli erittäin mielenkiintoista 🙂
Kiitoksia kiitoksista!
Kiitos, on ollut mukava seurata matkaanne. Ostan kirjan kun se saatavilla 😀 Hyvät Joulut !!
Hyvää joulua sinnekin!
Kiitos, että olet jaksanut raportoida äärimmäisen säntillisesti muutaman päivän välein koko reissun. Joka rivi on luettu. Erityisesti tarinat Etelä-Amerikasta, Väli-Amerikasta ja Siperiasta toivat itselleni aivan uutta näkökulmaa niistä vähiten tutuista alueista.
Seuraavaksi tulee se suurin haaste, kun pääsee kotiin ja on ollut siellä kolme päivää, niin alkaa kerätä kamoja tunkemaan niitä Nissaniin, kunnes tajuaa, että nythän ei enää lähdetäkään mihinkään. Levottomuutta voi kestää jonkin aikaa.
”..ajelen auton kotiin täältä Etelä-Euroopasta yksikseni.” Eiköhän vuoden aikana ole tullut niin kiinteä suhde, että ei tarvitse sanoa yksikseni… vaan ” Nissanin kanssa”
Rauhallista Joulumatkaa Nissan-poron kanssa kohti lumisia maisemia!
Kiitoksia seurailusta jo mainioista kommenteista. Voi tosiaan olla, että kestää jonkin aikaa taas palata normaaliin mielentilaan. Liikkeessä on oltu jo niin kauan.
Mitä taas paikkoihin tulee, niin luettelit juuri ne kolme aluetta, jotka minustakin olivat ne kiintoisimmat, ja joista ehkä oppi eniten uutta. Siperia oli sillä tavoin yllätys, että se näytti kiinnostavan lukijoita paljon. Asia näkyi kävijätilastoissa. Ei paljon, mutta näkyi kuitenkin. Ehkä Siperialla on eräänlainen legendaarinen maine.
Elähän hyvä mies meitä uskollisia seuraajiasi vielä hylkää, sietä Kreikastakin on sentään vielä melkoinen matka. ( Useimmat eivät saa tehtyä moista matkaa koko elämänsä aikana )
Oli miten oli. Kiitoksia mielenkiintoisista lukutuokioista. Oli ilo olla hengessä mukana ja suoranainen helpotus että selvisitte pitkästä matkastanne onnekkaasti noinkin pitkälle. (Toivottavasti lommupatkakin menee yhtä hyvin.)
Lisäksi. Toivottavasti kirjan voi ostaa myös e-kirjana. Toisaalta tuleehan se ostettua joka tapauksessa.
Hyvää Joulun aikaa sinne Nissanin suojaisiin kuoriin..
Onhan tämä tosiaan ollut melkoinen reissu. Itsestä se ei tunnu kummoiselta kun sen on nyt (käytännössä) tehnyt, mutta etukäteen se näyttäytyi kyllä haastavalta rastilta. Kiitoksia sinullekin aktiivisesta kommentoinnista.
Eiköhän e-kirjakin saada järjestymään. Hyvä kun muistutit, en ole oikein varma kuinka moni e-kirjoja lukee, mutta varmaan koko ajan kasvava joukko.
Hyvää joulua myös sinne, toivoakseni talviseen Suomeen.
Kiitos tästä raportoinnista. Alusta asti seurasin teidän reissua ja vaikka välillä piti lukea aika monta juttua kerralla, niin kaikki on luettu. Tämä kiinnosti erityisesti senkin takia, että tykkään itsekin matkustaa autolla ja tämä maailman ympäri autolla kiertäminen on kieltämättä se isoin juttu sillä alueella. Mulla reissut olleet toistaiseksi pienempiä mutta yhtä kaikki mukavia. Ehkä joskus vielä pääsee pidemmällekin mutta aika näyttää.
Meinaatkos ajella suoraan kotiin vai kierrellä vielä jostain? Eihän tässä tosin siihen vuodenvaihteeseenkaan enää kauaa ole.
Kiitoksia seurailusta ja kommenteista! Aika suoraan varmaan pitäisi kotiin ajaa. Olen suunnitellut pyörättäväni Italian kautta, mutta menen sinne täältä lautalla. Mutkaahan siinä ei oikeastaan tosin tule. Itä-Eurooppa on niin koluttu, että täytyy koittaa kehittää vaihtoehtoista reittiä.
Niin, ja tietty turvallisia ja kiintoisia maantiereissuja myös sinne!
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta vuodesta. Pakko nostaa hattua teille jotka uskalsitte toteuttaa tuollaisen kerran elämässä- reissun!
Kiitos mielenkiinnosta! Yllättävän helpostihan tämä meni. Ei olisi kyllä ennen lähtöä uskonut…
Kiitos valtavasti mukaansatempaavasta blogista! Olen seurannut huikeaa matkaanne alusta asti suurella mielenkiinnolla. Kirjaa odotellessa!
Turvallisia viimeisiä kilometrejä, mukavaa joulunaikaa teille molemmille ja uusia huikeita kokemuksia tulevaan vuoteen 🙂
Kiitos!
Kiitoksia itsellesi, mieltä lämmittää että jutut ovat miellyttäneet!
Olen seurannut koko vuoden matkaanne lähes joka ilta käynyt katsomassa fb ja tällä sivustolla reissunne etenemistä erittäin mielenkiintoista luettavaa.Samalla nostattanut omaa reissukuumetta ja suunnitellut tekeväni itsekkin vastaavan matkan joskus tulevaisuudessani.Minä ostan uuden tulevan kirjan jonkakirjoitat tästä vuodenpituisesta reissustanne.Ensimmäisenkirjoittamasi kirjan olen lukenut jo 7 kertaa läpi.(Havaintoja afrikasta.) Erittäin koukuttavasti kirjoitettu matkapäivä kirja.
Tässähän ihan häkeltyy kun moista palautetta saa. Kiitoksia seurailusta ja mukava kuulla, että tarinointi on kiinnostanut sinuakin noin paljon. On myös tosi mukava kuulla, että monella on kiinnostusta myös kirjaan. Se kannustaa.
Kiitos mielenkiintoisista jutuista jotka olemme tarkkaan lukeneet, oli ilo istua Nissanin takapenkillä.
Turvallisia kilometrejä kotiin, ollaan kuulolla edelleen ja tavataan Tallinnassa.
Mukavaa & Rauhallista Joulun aikaa ja Onnekasta Uutta Vuotta!
Jees, tavataanhan taas joskus keväämmällä. Rauhaisaa vuodenvaihdetta sinnekin ja ollan yhteyksissä!
Atlantilta asti olen teitä seurannut ja on ollut hienoa lukea blogia. Monesti olen malttamattomana odottanut seuraavaa postausta että mitähän nyt on tapahtunut viime päivien aikana. Postaukset on kirjoitettu niin mielenkiintoisesti ja kiinnostavista yksityiskohdista kertoen. Kiitos tästä maailmanympärysmatkan kokemuksesta!
On tosi kiva kuulla, että kirjoitustyylini on miellyttänyt. Ja mukava kun mainitsit myös kiinnostavista yksityiskohdista, uskoakseni ne juuri ovat se juttu joista taidan aika paljon ktarinoida. Silmiini kun sattuu kaikenlaista ja on oikeastaan minullekin mukava purkaa kaikenlaisia pohdikeluja ja havaintoja näihin kirjoitelmiin.
Nöin reilu vuosi sitten Ilta-Sanomissa jutun matkastannne. Syystä tai toisesta Havaintoja. com sivusto nousi selaimessani useimmin käytettyjen sivujen joukkoon ja jo kauan aikaa sitten tuli päivittäin käytyä katsomassa onko uusia päivityksiä. Hatun nosto hienosta reissusta ja hyvin kirjoitetusta blogista. Kiitos kun saimme olla mukana ja kohti uusia seikkailuja. Hyvää Joulua.
Kiitoksia sinnekin positiivisesta palautteesta. Sitä on mukava saada. Vaikka tilastoista näkeekin, että blogissa on koko ajan jonkin verran liikennettä, sitä ei monesti osaa oikein ajatella, että juttuja luettaisiin suurella mielenkiinnolla. Niin, ja tietty: Hyvää joulua myös sinne!
Kyllä on ollut uskomaton reissu. Nostan näkymätöntä hattua. 😎
Kiitän ja kumarran!
Onneksi olkoon (lähes) kotiin tulosta. Onneksi olkoon myös meille kun olemme lukeneet joka ainoan kirjoituksen matkaltanne sisältäen myös aivan kaikki asiantuntevat kommentit. Seuraaminen alkoi jo ennen Grimaldin laivaan nousuanne (koska se sivuaa omaa työtäni) ja siitä lähti päivittäin kirjoituksia ja karttoja tarkkailen.
Mukavaa oli tavata Uruguayssa missä näimme minkälaisista ratin kääntäjistä on kyse.. Mahtava suoritus kaikenkaikkiaan, ja hienoa että päätitte suorittaa vielä ”jatko-osan” Pohjois-Amerikan päätepisteeltä toisen meren yli ja edelleen ajamalla takaisin Eurooppaan.
Olisi hienoa tietää miten Nissan loppujen lopulta jaksoi kaikkien teiden päällä edetä, vaikkapa nostamalla auto pukkien päälle ja asiantuntijan avulla tehdä tarkastus, niinkuin ihan mainosmielessä Nissanille.
Keikkuvin toivotuksin vetten päältä taas, hyvää joulua ja inspiroivaa uutta vuotta vaikka vähän vähemmillä kilometreillä.
hyvää joulua ja turvallista keikkumista sinne maailman merille! Oli mukava yllätys kun tulitte vierailemaan silloin Uruguayssa, ja on hämmentävän mukavaa kuulla ettäö olette jaksaneet seurata reissuamme noinkin pitkään.
Tuo Nissanin teknisen kunnon jälkikatsaus on muuten aika hyvä idea. Pidetään mielessä. Joka tapauksessa se on huollatettava oikein kunnolla viimeistään perillä kotona. Epäilen, että alustassa on jotain pientä korjattavaa tai säädettävää. Olisi valtava ihme, ellei olisi. Niin kovaa rynkytystä auto on valinna saanut kestää.
Miten tuon nyt kiteyttää. EI HUONO😂
Kiitos taas kyydistä, kyyti se vain paranee ja kirjaa odottelen.
Edellisen jätin”Atlantin aallot”kirjastoon, Suomi hyllyyn ja kotosalla toki toinen.
Seuraava reissua jo odottaen ja sähköenergiaa hyödyntäen.
Hyvää joulua.
Ollos, oletkin reissannut matkassa pitkään. Oliko ihan ensimmäisestä Pikavuorosta lähtien, vaiko viimeistään toisesta? Vuosia kuitenkin. Mutta kiitos jälleen kerran seurailusta ja kommenteista. Koitetaan saada kirja kasaan. Hyvää joulua ja mainiota uuttavuotta sinnekin!
Hello! Alusta lähtien seurannut matkaanne…joko se loppui….eikö voisi kääntyä ympäri ja jatkaa toiseen suuntaan..😂…no hieno reissu…onnex olkoon.
Terveisiä Etelä-amerikasta
Heh, juu, nyt jo. Mutta jos vakavasti puhutaan, niin jotenkin tosi lyhyeltä tämä vuosi meistäkin tuntui. Näin vaikka tapahtumia siihen mahtui valtavasti. Mutta kiitos seurtailusta ja terveisiä sinne maailman toiselle puolen!
Olen seurannut mielenkiinnolla teidän reissua alusta pitäen. Tomi sinulla on todella ”kynä hallussa” matka blogiasi on on ollut todella mukava lukea.
Aikoinaan olen Itsekin jo 60-luvulta asti paljon reissanut ympäri mailmaa nyt jo yli sadassa maassa, mutta en autolla. Omia reissujani muistelen edelleen aika ajoin lueskelessani muiden matkakirjoituksia,Tämä teidän reissunne autolla on varmaan ollut erittäin antoisa ja mieleenpainuva teille molemmille koko loppuiäksenne.
Kaikkea hyvää teille kummallekin ja okein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta-Vuotta.
Seppo
Sata maata, se on melkoinen rajapyykki joka minullakin ylittyi tällä reissulla, olisikohan ollut jossain Keski-Amerikassa. Jasmin on vielä kymmenkunta valtiota perässä, mutta kaukana hänkään ei enää ole. Mutta kiitoksia seurailusta ja kehuista. On mukava kuulla että kirjoitustyylinikin on miellyttänyt. Se kannustaa tässä kirjaprojektissa. Hyviä joulunpyhiä ja onnellista vuota 2018 sinnekin!
Onnittelut aivan loistavasta suorituksesta! Kun ensimmäisen kerran sanoit, että haluat kiertää maapallon pintateitse, en arvannut että se kerta tulisi niin pian. En myöskään arvannut, että tuo maapallon kiertäminen sujuisi näin helposti. Tai enhän tiedä mitä on jätetty kertomatta, mutta ilmeisesti ei mitään suurta, koska tunnelma on säilynyt hyvänä koko ajan.
Ei taida olla montaa suomalaista, jotka ovat tämän tempun tehneet. Suorituksenne jää historiaan.
Mitä tälläisen matkan jälkeen voi tehdä seuraavaksi? Matka Teneriffalle voi tuntua leppoisalta vaihtelulta. Mutta jossakin vaiheessa varmasti haluaa uusia haasteita. Mistä saa riittävästi haastetta tällaisen matkan jälkeen?
Yhdestä postauksesta sain jonkin vihjeen. Sen ”kunniaksi” soitan tämän: https://youtu.be/kvoM7cotb1c
Kiitos hienoista blogikirjoituksista. Hyvää joulua teille molemmille! Oli ilo seurata reissuanne.
Kiitoskia seurailusta ja hyvistä kommenteista ja kysymyksistä, jälleen kerran. Sinäkin taidat Olloksen lailla olla kommentoinut reissujani lähes siitä asti, kun jo melkein kymmenen vuotta sitten aloin blogikirjoituksia raapustelemaan.
Aivan oikein olet reissun rivivälitkin lukenut, sillä koko keikka meni tosiaan yllättävän helposti. En olisi ikinä ennen lähtöä uskonut, että ongelmia ja hankaluuksia tulisi olemaan niin vähän, kuin niitä sitten lopulta oli. Helpolla pääsimme. Toki tähän varmasti vaikutti myös se, että meillä molemmilla on aika pitkä kokemus tällaisista reissuista. Se varmasti helpotti monessa käänteessä matkantekoa. Useimmat tilanteet ovat kuitenkin tuttuja, ja niissä tietää miten toimia. Jos aiempi kokemus olisi rajoittunut muutamaan Eurropassa tehtyyn automatkaan, olisi kompastelua ollut varmaan enemmän.
Mitä seuraavaksi, sekin on hyvä kysymys. Mitään varsinaisia suunnitelmia ei ole. Iranin ja Intian suunta on vielä tutkimatta, mutta tuskinpa sinne ihan heti ollaan menossa. Joskus myöhemmin sitten, ja lyhyemmälle reissulle. Tämän keikan jälkeen pitää taas rauhoittua jonkun aikaa.
Tuolla oli toivotus :”Hyviä joulunpyhiä ja onnellista vuota 2018 sinnekin!”
Olen joskus pohtinut, että jos maapallon kiertäisi oikein nopeasti, oikeaan suuntaan, niin aikavyöhykkeistä johtuen olisi lähtöpaikassa aikaisemmin kuin on lähtenyt liikkeelle. Nissan kiertää maltillisempaa vauhtia, eli on perillä samaan aikaan kun on lähtenyt. Oikein hyvää uutta vuotta, mikä se sitten lieneekään maailmanympärikiertäjälle 🙂
Kiitos kun pääsin mukaan matkallenne!
Eipä mitään, kiitos seurailusta!
Kiitokset taas hyvästä reissusta. Ensimmäisestä pikavuorosta asti on mukana roikuttu ja mielenkiinnolla aina uutta postausta odotettu. Tarkasti on tullut jutut luettua, kun omaa Tansanian matkaa suunnitellessa ensimmäisenä piti tulla tarkastamaan, että mitäs tänne olitkaan Tansaniasta kirjoittanut. Uusia seikkailuja odotellessa.. 🙂
Kiitoskia pitkäjänteisestä seurailusta sinnekin. Saapa nähdä minkälaisia ja mihin suuntautuvia seuraavat reissut ovat. Nämä suurisuuntaiset mannertenväliset matkat kun alkavat olla tehty. Mutta kunhan tässä kotiin pääsee, niin ehkä jotain rupeaa mielessä taas kehittymään.