Mietteitä Keski-Amerikan maista, reiteistä ja strategiasta

Mietteitä Keski-Amerikan maista, reiteistä ja strategiasta

 

Pe 25.5.2018 (pvä 189), La Cruz (Costa Rica)

Costa Ricassa piisaa elukoita. Olemme majoituneet viimeiset päivämme myös leirintäalueena toimivalla maatilalla, jossa valliitsee pimeän tultua niin valtaisa kakofonia, että polulla autolta santitettitiloihin suorastaan pelotti. Kun viidakosta kuuluu mitä ihmeellisimpiä mölinöitä ja vihellyksiä rupeaa pimeässä helposti kuvittelemaan kaikenlaista. Yössä vaeltelee myös talon vanha pikimusta tanskandogi. Ystävällinen ja jo vähän höppänä, mutta vaikuttavan kokoinen koira. Päivisin puissa mellastavat hämähäkkiapinat pentuineen. Yhdessä latvassa roikkui eilen märkä ja flegmaattinen laiskiainen. Minne lienee sekin hävinnyt.

Kommenteissa kyseltiin hiljattain aiommeko ajaa Keski-Amerikan pikkumaat läpi mahdollisimman nopeasti, vai vietämmekö täällä aikaa ja pysähtelemme välillä kuten meillä oli Etelä-Amerikassa tapana. No, jos tätä olisi kysytty minulta vielä jokin aika sitten, olisin vastannut että kaahaamme maiden läpi ja olemme onnellisia ja tyytyväisiä (jos ja) kun vain pääsemme ehjänä Meksikoon. Sittemmin mielipiteeni muuttui hieman. Eivät Panama ja Costa Rica ole hullummilta näyttäneet, joten miksi kiirehtiä liikoja? Voisimmehan pitää välillä taukojakin. Etäisyydet eivät ole kuitenkaan niin pitkiä, tuumin.

Näin oli aina eiliseen asti. Nicaraguan ongelmista on ilmeisesti uutisoitu Suomessa asti, ja meidän pitäisi mennä sinne seuraavaksi. Jossain verrattiin maata Venezuelaan. Kuten kaaoksessa olevaa Venezuelaa, myös Nicarguaa johtaa vasemmistolainen presidentti. Maa on ilmeisesti siirtynyt pikku hiljaa kohti yksinvaltiutta ja taloustilanne on siinä sivussa muuttunut huonommaksi. Kansa alkaa olla tyytymätöntä. Yksi protestoinnin muoto ovat olleet tiesulut, joita on kuulemma ollut jo pitkään ympäri maata. Päivisin kukaan ei liiku, tai jos liikkuu, niin hyvin hitaasti. Tämä on taas johtanut siihen, että tavaroista ja polttoaineesta alkaa olla pulaa. Ihan viimeisempiä käänteitä (tai edes kriisin tarkkoja yksitysikohtia ja taustoja) en tiedä, sillä netti täällä on ollut niin huono ettei uutisia pysty lukemaan. Toisaalta maasta tulevat tiedot ovat kaikkineen sekavia ja ristiriitaisia. Maatila-campingimme kutivoitunut sveitsiläinen emäntä epäili, että edes Nicaraguan sisällä ei oikein tiedetä missä siellä mennään ja mikä tilanne loppujen lopuksi on. Tiesulutkin ovat kai joka päivä eri kohdissa.

Nicaraguan pätkä on hieman yli 300 kilometriä pitkä. Sen voi siis selvittää vaikkapa ajamalla kaksi varhaisaamua. Tien tukkijat eivät nimittäin kuulemma jaksa vaivautua paikalle ennen aamu kahdeksaa. Sen jälkeen vuorossa on Honduras, josta ajanemme suoraa läpi El Salvadoriin. Tämä etappi on lyhyt, alle puolitoistasataa kilometriä. Salvadorissa voisi pysähtyä hetkeksi. Maa on pieni, ja matka rajalta toiselle on tälläkin kertaa alle kolmesataa kilometriä. Sitten jäljellä on enää Guatemala, jossa pysähdyksiä taitaa olla pakko tehdä, halusi tai ei. Matkaa El Salvadorin rajalta Belizeen on nimittäin seitsemänsataa kilometriä. Belizestä en ole kovin huolissani, enkä oikeastaan Meksikostakaan. Ainakaan Meksikossa ei enää tarvitse ylitellä jatkuvasti rajoja.

Nyt vastaisin siis, että ainakin pari seuraavaa maata tulemme ajamaan läpi aika ripeästi. Nicaraguan luisuminen täyteen kaaokseen ja jonkinlaiseen vallankumouksen tilaan on kai täysin mahdollista. Mutta täytyy katsoa miltä maassa näyttää ja toimia tilanteen mukaan. Leirintäalueelle ilmestyi eilen juuri Nicaraguasta omalla autolaan tullut hollantilainen pariskunta. He kehoittivat olemaan stressaamatta liikoja. Tiesulkuja oli ollut, mutta tilanne ei ollut ollut heidän mielestään uhkaava. Välillä turistit jopa päästettiin tiesuluista läpi kuin hälytysautot konsanaan. Ajoittaisesta odottelusta huolimatta he olivat ajaneet torstaina 250 kilometriä, ylittäneet rajan ja olivat täällä neljän maissa iltapäivällä.

Suuntaamme aivan pian rajalle. Luvassa ei liene kovin mukava päivä, sillä kaikkien ennakkotietojen mukaan tämä kyseinen rajanylitys on poikkeuksellisen sekava ja rasittava. Tämä ei siis liity edes Nicaraguan levottomuuksiin, vaan on aina ollut niin. Toivotaan, että homma kuitenkin sujuu kitkatta.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



5 thoughts on “Mietteitä Keski-Amerikan maista, reiteistä ja strategiasta”

  • Nicaraguan tilanne kuullostaa huolestuttavalta. Näytätte jo olevan pitkällä maassa joten asiat ilmeisesti sujuvat. Toivottavasti jatkossakin.

    Kaivelin hieman nettiä saadakseni selville mistä siellä on kysymys. Ongelma näyttää olevan se, että presidentti Ortega oli tehnyt eläkeuudistuksen, missä työnantajat ja työntekijät maksavat eläkemaksujaan enemmän ja samalla ulosmaksettavia eläkkeitä leikattiin 5 %. Totta kai tämmöisestä syntyy mellakoita.

    Mellakoiden alettua presidentti perui eläkeuudistuksen, mutta se ei riittänyt. Protestoijat eivät pidä vallan keskittämisestä presidentille ja tämän yksinvaltaistamisen vuoksi jatkavat protesteja. Vaikka sytyke protesteihin lähti eläkkeistä, aktiivisimmat protestoijat vaikuttavat olevan opiskelijoita.

    Nyt näyttää siltä, että poliisi on edelleen presidentin komennossa ja on se joka mielenosoittajia ampuu. Armeija sen sijaan on ilmoittanut, että se ei puutu protesteihin. Ilmassa on siis sisällissodan tai sotilasvallankaappauksen siemeniä. Vastakkain olisivat Ortega ja tälle uskolliset poliisit ja toisella puolen kansa ja armeija. Sotilasvallankumous kuulostaa perin väliamerikkalaiselta joten voisin laittaa roponi sen puolesta, jos tilanne vielä eskaloituu lisää.

    Jos joudutte pysäytetyksi, kannattaa varmaan yrittää olla oikealla tavalla diplomaattinen sen mukaan ovatko pysäyttäjät poliiseja (Ortegan miehiä) vai siviilejä (luultavasti Ortegan vastustajia). Kummallakaan osapuolella ei ole mitään syytä kohdistaa uhkauksia tai väkivaltaa ulkomaalaisiin, ennemminkin päinvastoin, joten siinä mielessä voi matkaa jatkaa hyvillä mielin. Nyt ei ole kyse ryöstelevistä jengeistä.

    Tässä muutama lainaus Iltasanomista:

    27.5.2018:
    ”Nicaraguassa jo yli 80 ihmistä on saanut surmansa viime kuussa alkaneissa levottomuuksissa.
    Aktivistien ja poliisin mukaan kuolonuhreja on jo ainakin 83 ja arviolta 860 ihmistä on loukkaantunut.

    Nicaraguassa on järjestetty mielenosoituksia viime kuun puolivälistä lähtien. Mielenosoitukset alkoivat vastalauseena kiistellylle eläkeuudistukselle. Sen jälkeen ne levisivät eri puolille maata ja kasvoivat laajemmaksi protestiliikkeeksi presidentti Daniel Ortegaa ja hänen hallitustaan vastaan.

    Ortega on sittemmin perunut eläkeuudistuksen.”
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005696578.html

    17.5.2018:
    ”Nicaraguassa jo viikkoja jatkuneita hallituksen vastaisia protesteja yritettiin keskiviikkona liennyttää katolisen kirkon järjestämässä tapahtumassa, jonka tarkoituksena oli neuvotella ratkaisua tulehtuneeseen tilanteeseen.

    Tapahtuma tarjosi presidentti Daniel Ortegaa vastustaville mielenosoittajille harvinaisen tilaisuuden kertoa näkemyksensä suoraan hänelle itselleen. Reutersin mukaan tunteet nousivat nopeasti pintaan, kun Ortega valitteli kaduilla viime viikkoina nähtyä väkivaltaa.

    – Tämä ei ole dialogin näyttämö. Tämä on näyttämö, jolla neuvotellaan sinun poistumisestasi, ilmoitti heti kättelyssä eräs paikalla ollut opiskelija, joka ei kertonut nimeään.
    – – – – – – –
    Lauantaina Nicaraguan armeija näytti ottavan askeleen etääntyäkseen Ortegasta ja ilmoitti, ettei se aio tukahduttaa hallituksen vastaisia protesteja.

    – Meillä ei ole syytä tukahduttaa niitä. Uskomme, että ratkaisu on dialogi, armeijan tiedottaja, eversti Manuel Guevara totesi AFP:lle.
    – – – – – – –
    Hän [presidentti Daniel Ortegan veli Humberto Ortega] lisäsi myös, ettei näe presidenttiparille tulevaisuutta, kuten ei myöskään suurimmalle osalle maan nykyisestä oppositiosta. Hänen mukaansa ainoa keino päästä ulos kriisistä on kansallinen sopimus ja dialogi, joissa välittäjänä on kirkko.

    Pari viikkoa sitten lähes 50 entistä sandinistisissiä ja viranomaista allekirjoitti lausunnon, jossa Ortegan hallinto tuomittiin ”verisenä diktatuurina”, joka on suoraan vastuussa maassa tapahtuneesta verilöylystä.”
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005683141.html

    • Ah, tuo eläkeuudistus. Muistan kuulleeni/ lukeneeni siitä aiemmin. Kiitos uutisklipeistä, säästit kaivamisen vaivan. Tuo kirkon järjestämä keskustelutilaisuus muuten kuulemma televisoitiin kokonaisuudessaan, ja tapaamamme hollantilainen autoilija sanoi seuranneensa Nicaraguan tv:stä koko homman. Oli espanjankielentaitoisena sitä mieltä, että ei siinä oikein puusta pitkään päästy.

      Mutta oli miten oli, nyt Nicaragua on selvitetty onnellisesti. Tiesulkujakin koimme. Maan eri alueet näyttivät hyvinkin erilaisilta. Esimerkiksi niissä paikoissa joissa tiesulkuja oli, ei poliiseja tainnut näkyä missään. Taisivat olla piilossa. Sitten oli taas toisia kyliä, joissa poliisiasemat olivat normaalisti toiminnassa ja elämä näytti olevan tyystin normaalia. Lisäraporttia Nicaraguasta jahka saan naputeltua koko tarinan kokoon.

  • Eipä ollut kovin vakuuttava tulevaisuudennäkymä. Olisi kyllä kannattanut perehtyä vähän paremmin Keski-Amerikan todellisuuteen. Näyttää olevan vain kiire maasta toiseen. Jäätte paljosta paitsi. Olen matkaillut Keski-Amerikassa neljä vuosikymmentä, ongelmitta maitse, vesitse ja ilmoitse. Huikean hieno alue eikä ainoakaan maa ole ilman huippukiinnostavia kohteita. Hyvää matkaa kuitenkin!

    • Aina jää paljosta paitsi, sellaista on elämä. Pitää valita taistelunsa ja se, mihin aikansa käyttää. Rohkenen myös huomauttaa, että ihan mistä tahansa matkamme maasta voisi varmaankin todeta samoin kuin Keski-Amerikasta totesit. Muistelenpa joskus lukeeneeni jonkun sanoneen samaa Suomesta: miksi lähteä ikinä ulkomaille kun kotimaassakin on enemmän tutkittavaa kuin mihin yksi ihmisikä riittää.

      Tämän reissun teema ovat molemmat Amerikan mantereet ja aikaa siihen on vajaa vuosi. Se on valitettavan lyhyt aika. Meillä alkaa olla jo kiire Alaskaan. Liian myöhään syksyllä sinne on turha mennä. Rikollisuus ja poliittiset levottomuudet eivät myöskään kannusta täällä juuri nyt aikaa viettämään määräänsä enempää. Tämä korostuu kun on liikkeellä omalla autollaan ja yksin, ilman tukiverkkoja. Tulevalla reitillämme on myös paljon paikkoja, joissa on varmasti helpompi hengittää, niin sanoakseni. Täällä ei ole aina ollut. Toki nämä fiilikset saattavat vääriäkin olla, mutta yli sadan vieraillun maan ja kahden rauhanturvaoperaation kokemuksella kuitenkin uskoisin, että minulla on jonkinlainen näppituntuma siitä, missä minkälainenkin tunnelma vallitsee. Muistan jonkun turvallisuusasiantuntijan todenneen, että näissä jutuissa kannattaa noudattaa aina omaa ensimmäistä intuitiotaan. Tutkimusten mukaan haastavissa ja vaarallisissakin tilanteissa ihminen on yleensä sisimmässään aistinut, ettei kaikki ole kohdallaan, mutta siitä huolimatta järkeillyt itsensä jatkamaan. Tilanne on jokaisen järkeilyn kautta pahentunut, ja koko homma on ehkä jopa lopulta päättynyt tragediaan.

      Mutta kiitoksia hyvän matkan toivotuksista! Toivoakseni en lukenut kommenttiasi kriittisemmäksi kuin se olikaan.

  • ”..yli sadan vieraillun maan ja kahden rauhanturvaoperaation kokemuksella kuitenkin uskoisin, että minulla on jonkinlainen näppituntuma siitä, missä minkälainenkin tunnelma vallitsee.”

    Oho! Ompa sitä keretty.. Enpä olisi uskonut.. Ei sitä tuolla kokemuksella mitään ’eilisen teeren poikia’ ollakkaan, mitä tuokin hassu sanonta tarkoittaa 😁. Jos Tomin ikää pitäisi kuvien ja olemuksen perusteella arvioida niin veikkaisin hänen olevan 30 v. korvilla ja se kuvankaunis vaimoke taitaa olla n. 10v. nuorempi. Noihin ikä-arvioihin ne minun hieman huolestuneen oloiset, miltei isälliset ylisuojelevat varoittelut ovat perustuneet..

    Sen verran minä tuota JT: tä peesaan että kyllähän niissä jo tähän mennessä käyneissänne Väli-Amerikan maissa varmaan paljon hyvää, näkemisen ja kokemisen arvoista olisi että jälkikäteen saattaa pikkusen jopa harmittaa kun aikaa ei lohjennut enempää.. Upeita eksoottisia maitahan ne ovat jokainen ja ne kaikki ansaitsisivat sen että niihin malttaisi tutustua avoimin mielin. Eikä suinkaan ne Jenkitkään niin pöhköjä olisi että semmoisia summia sinne kämppiin ja huviloihin satsaisi jos ne olisivat ihan kamalia loukkoja.

    Se Costa Rica vaikutti tähän astisista maista erityisen kiinnostavalta, tosin syynä saattaa olla mielleyhtymä hyvään kahviin. Ei se rahassa kylpevä Panamakaan paskemmalta vaikuttanut. Yhtä kaikki, nuo kaikki teidän koluamat kaukaiset maat taitavat jäädä oman elämän reissaamisen kannalta pelkiksi haaveiksi. Ne on eri ihmisiä jotka ottaa ja toteuttaa noita upeita kaukomatkoja noin järkevällä tavalla. Onneksi on tämä mainio blogi jonka myötä me kotimaisemissa nyhjäävät taviksetkin pääsemme edes osittain edes tuokioiksi mukaanne, jos ei muuta niin ihailemaan matkakuvienne maisemista ja muutenkin nauttimaan mitä mukavimmasta matkastanne Tomin mainioiden blokikirjoigusten muodossa.. Eli mukana hengessä ollaan.

Vastaa käyttäjälle Jyrki Talvitie Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *