”No posible” – uuden tuulilasin metsästystä Meksikossa, Maya-raunioita, aurinkosähköä ja -sähköttömyyttä
Ke 13.6.2018 (pvä 208), Palenque (Meksiko)
Olemme jo pitkällä Meksikossa ja tuulilasi on edelleen rikki. Ehkä tähän pitää vain totutella. Yhdysvalloista uuden lasin saa hintaan 212 dollaria, sen jo tiedän. Senkin tiedän, ettei tuo samainen firma lähetä laseja Meksikoon vaikka Ebay-nettikaupassa niin antaakin ymmärtää. Sekin on selvinnyt, ettei kukaan oikein halua lähettää tuulilaseja oikein mihinkään, sillä niillä on taipumus mennä kuljetuksen aikana rikki. Tämä on ymmärrettävää. En minäkään haluaisi ottaa vastuuta siitä, että suurehko lasikappale tulee ehjänä perille tuhansien kilometrien päähän lähetyspaikastaan.
Vaikka tässä on henkisesti jo valmistauduttu ajatukseen ajaa tällä lasilla tuhansien kilometrien matka aina Jenkkeihin asti, ei tilanne kuitenkaan ihan toivottomalta näytä. Meksikoon päästyämme aloitimme lasin etsinnän rajan pinnasta, kaupungista nimestä Chetumal. Nissan-liike oli suuri ja hieno. Pian meille kuitenkin kerrottiin, ettei moista varaosaa löydy heidän järjestelmästään. ”No posible”. Huollon heppu ehdotti Internet-kauppoja kuten Amzonia, ja totesi asentavansa mielellään lasin paikalleen jos sen vain saamme jostain tilattua. Kiitimme ja lähdimme pois.
Ikkuna oli rikki ja ensipalaute Meksikossa ei ollut kovin toiveikasta.Päätimme lopulta jatkaa matkaa suorinta tietä kohti pohjoista. Ehkä matkalta löytyisi jotain asian ratkaisua edesauttavaa. Jos ei, niin jokainen kilometri tuo meidät lähemmäs Yhdysvaltoja, joissa asia viimeistään ratkeaa. Se minulle itseasiassa luvattiinkin jo mainitsemani Ebaysta löytämäni firman toimesta: San Diegossa lasi vaihtuu helposti ja he voivat homman kyllä hoitaa.
Eilen pysähdyimme jälleen matkalle osuuneeseen toiseen Nissan-liikkeeseen. Tässä paikassa yritystä oli vähän ensimmäistä enemmän. Nuori toimiston kaveri rupesi selvittelemään asiaa, ja löysi kuin löysinkin oikeanlaisen lasin järjestelmästään. Hän jopa totesi sellaisen löytyvän viiden tunnin ajomatkan päästä, kolmannesta Nissanin merkkihuollosta. Heppu ei tosin ollut varma, onko lasi varattu johonkin toiseen autoon, vai onko se ”vapaa”. Kaiken lisäksi tämä kyseinen liike sijaitsee kaupungissa, jonne pitäisi ajaa aika epämääräistä tietä pitkin. Taannoin Suomessakin uutisoitu kahden eurooppalaisen seikkailijapyöräilijän hämäräperäinen kuolema sattui juuri tällä tieosuudella. Myöskin pitkänmatkan bussit kuulemma käyttävät nykyään toista reittiä koska tämä nimenomainen on liian epävakaa. Eli ei ole helppoa. Nyt pohdisekelemme, mitä tehdä. Joka tapauksessa tieto siitä, että näitä tuulilaseja saattaisikin saada Meksikosta kun vain oikean paikan löytää, oli lohdullinen. Oikea varaosanumerokin meillä on. Ehkä kysymme lasia jokaisesta matkan varrelle osuvasta Nissan-liikkeestä ajellen siinä sivussa pikku hiljaa kohti Amerikan rajaa.
Hämmästyttävää on, että edelleenkään kukaan viranomainen ei ole sanonut lasista mitään. Olemme ajaneet läpi useista poliisipisteistä, ja parilla niistä meidät on pysäytettykin. Toinen näistä oli jonkinlainen maan sisäinen tullin tarkastusasema, jossa poliisi jopa tarkasti tuulilasin alakulmassa olevan rajalta saamamme Meksikon ajoneuvolupatarran. Miehen täytyi nähdä lasin kunto, muttei hän sanonut siitä sanaakaan. Ehkä poliisit eivät halua edes tietää mitä lasille on tapahtunut. Se vain tarkoittaisi, että meidän ulkomaalaisten kanssa pitäisi ruveta käymään pitkällisiä keskusteluja, eivätkä he jaksa siihen ryhtyä. On helpompi olla vain sanomatta mitään. Meksikon poliisien ensmmäinen kysymys muuten on, puhummeko espanjaa. Huomaavainen ele, mielestäni. Aiemmissa maissa meille yleensä vain ruvettiin puhumaan nopeaa espanjaa. Ehkä Meksikossa liikkuu enemmän gringoja kuin aiemmissa maissa.
Ensimmäiset päivämme Meksikossa ovat olleet kuumia ja kosteita. Juktanin niemimaan maasto on viidakkoista ja aurinko on porottanut päivisin ankarasti. Tänään on tosin pilvistä ja jossain määrin painostavaa, sillä täällä ei juurikaan tuule. Koska ilma ei liiku, tuntuu lämpö painostavalta vaikka mittari näyttääkin vain hieman yli komeakymmentä astetta. Meksikossa ollessamme ei ole vielä tainnut sataa kertaakaan, vaikka tummia pilviä horisontissa paljon onkin. Öisin ukkostaa ja salamoi.
Olemme nyt leirintäalueella Palenquen historiallisen Maya-kaupungin (artikkelikuva) kupeessa ja kaikkialla meitä ympäröivästä vihreästä lehvästöstä kuuluu mitä moninaisempaa vinkumista ja kieuntaa. Mölyapinatkin ärjyvät välillä. Niiden ääni on voimakas ja kummallinen tuoden mieleen jonkinlaisen kallioon kahlehditun myyttisten tarinoiden pedon. Sellainen musta, suuri ja gorillamainen, joka kiskoo ketjuaan raivoisasti. Oliko sellainen jossain elokuvassa, vai miksi tällaista kuvittelen? Taru sormusten herrasta, ehkä? Myös ötököitä täällä on paljon. Erityisesti muurahaisia on joka paikassa. Jouduimme ostamaan jo Raidiakin, ja suihkuttelemaan auton nurkkia sillä. Pienet muurahaiset yrittivät kovasti vallata sängynalustaa. Teillä on myös saanut väistellä melkein metrin pituisia liskoja. Tämäkin on uutta.
Auton sähköjen kanssa on ongelmia, sillä hupiakun kapasiteetti ei meinaa riittää kun pysähtelemme usein ja muutamaksi päiväksi kerrallaan. Syyllinen tähän on kompressorijääkaappimme, joka hurisee lähes jatkuvasti ollessamme paikoillaan. Täällä on liian vain liian lämmin. Aurinkokenno ei riitä varaamaan akkua tarpeeksi nopeasti kompensoidakseen jatkuvasti hurisevan jääkaapin sähköntarvetta. Ongelma on kinkkinen myös siinä mielessä, että katolla oleva kenno tuottaa sähköä kunnolla vain kun olemme suorassa auringonpaisteessa. Toisaalta auringonpaisteessa auto kuumenee huimasti ja jääkaappi vaatii entistä enemmän virtaa. Suo siellä, vetelä täällä. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta auringossa autoa ei ainakaan kannata pitää. Siispä jouduimme turvautumaan täällä leirintäalueen sähköihin. Auto on nyt piuhan päässä, vaikka pistorasiankäyttöoikeudesta piti maksaa muutama euro ylimääräistä.
Minulta kesti muuten kauan tajuta jääkaapin ja ylenmääräisen lämmön yhteys, vaikka se nyt aika ilmeiseltä tuntuukin. Samanlaisia ongelmiahan meillä oli aikanaan jo aivan alkureissusta, helteisessä Brasiliassa. Sielläkin kakkosakun sähkö ei meinannut riittää millään. Tuolloin en lainkaan tajunnut mistä on kysymys. Sittemmin ongelma poistui, sillä Etelä-Amerikan vuoristoisemmilla seuduilla oli täydellinen ilmasto aurinkopaneelilla toimivan jääkaapin käyttöön. Ylenmääräinen kirkkaus yhdistettynä viilähköön ilmastoon toimi mainiosti, ja sähköä oli oikeastaan liiaksi asti. Akku oli koko ajan täynnä.
Tilanne rupesi muuttumaan Perun lämpimällä pohjoisrannikolla. Siellä sähkö oli taas loppua. Juttelin asiasta itävaltalaisen maastomatkailuautoilijan kanssa, joka sanoi hänellä olevan saman ongelman jos auto on parkkeerattu aurinkoon. Kylmälaitteet imevät nopeasti akut tyhjäksi kun autossa on kuuma. Samaa toisteliva El Salvadorissa tapaamamme kanadalaiset itserakennetulla asuntoautolla liikkuneet Pat ja Cat. Heidän jääkaappinsa toimi kaasulla, johon he olivat tyytyväisiä. He olivat tulossa Meksikosta, jossa kaikilla tapaamillaan sähköjääkaappeja käyttäneillä asuntoautolijoilla oli samankaltaisia ongelmia kuin meillä. Ylenmääräinen kuumuus tyhjentää akut.
Vaan eipä tuolle mitään voi. Ongelma on kuitenkin tilapäinen ja korjaantuu viileämmässä ilmastossa. Sinne ei kuitenkaan ole pitkä matka. Eikä sähkön riittävyys ole ongelma ajopäivinä, sillä ilmastoidussa autossa jääkaappi ei kuluta ylenmäärin virtaa ja illalla hupiakku on muutenkin hyvässä jamassa latauduttuaan koko päivän. Emmeköhän siis selviä.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Lämpötila-ero ympäröivän ilman ja jääkaapin sisäilman välillä saattaa olla rajallinen. Jos saan udella, minkälainen jääkaappi teillä siellä autossa mahtaa olla?
Toisaalta. Olipa sen tekninen ratkaisu mikä tahansa. On hyvä ymmärtää että kaikilla kylmälaitteilla on omat rajansa jäähdytyskykynsä suhteen, eli mihin ne edes teoriassa parhaimmillaankaan pystyvät ja mihin eivät mitenkään pysty vaikka se kuinka yrittäisi. Kylmä-aineilla on kaikilla omat höyrystymis- ja lauhtumisrajansa jotka käytännössä sanelee miten kuumissa oloissa ne voivat edes teoriassa toimia.
Peltier-kennoilla toteuteut jääkaapit eivät pärjää niinkään hyvin.
Tietysti sitäkin voisi miettiä että tarvitseeko sitä jääkaappia ylipäätään pitää päällä vai pärjäisikö sitä hankalimmissa paikoissa suosiolla ilman jääkaappia?
Jos on ihan pakko pitää jääkaappia päällä niin ainahan sitä jääkaapin takaosan lauhduttimen tuuletusta voi koittaa parantaa. Se onnistuu esim. niin että hommaat ison muutaman watin PC-kotelon tuulettimen ja laitat sen jollakin virityksellä puhaltamaan esim. auton alta viileämpää ulkoilmaa jääkaapin lauhduttimelle. Tuolla kikalla saat helposti pudotettua jääkaapin sähkönkulutusta.
PS. Eräissä Luxus Mersuissa on hieman samaan tapaan toteutettu istuinpenkkien jäähdytys. Penkkeihin on tehty paikat vastaaille pienitehoisille puhaltimille ja niille on järjestetty ilmanottokotelointi, joihin siis tulee ilma penkin alta lattian rajasta. Vaikka se on sitä samaa lämmintä sisäilmaa niin se on penkin alla yleensä aina kuitenkin lähes 10 astetta viilempää ja se tuntuu siitä syystä paljon kuumemmissa oloissa muhiville hikiselle perseelle ja selälle mukavan viileltä.
Jääkaappi on tällainen:
https://www.kaasuvalo.fi/verkkokauppa/waeco-coolfreeze-cf-11-kylma-ja-pakastuslaukku.html
Tosi hyvä peli sinänsä. En usko, että meidän tarkoituksiimme olisin voinut parempaa löytää. Joskus ostin kokeeksi peltier-kylmälaukun kun oli niin halpa, mutta sillä ei tehnyt yhtään mitään. Hirveä meteli vain ja sähkönkulutus, mutta ei se juuri kylmentänyt edes työhuoneen nurkassa, saati sitten kuumassa autossa.
Jääkaappia on pidetty pois päältäkin, yleensä kaupunkistopeills kun emme ole autossa yöpyneet. Varmaan hyvä kompressorillekin, että saa vähän levätä. Ja toki se sisuskin on hyvä välillä tuulettaa.
Sinänsä tuossa kaapissa on niin paljon viilennystehoa, että vaikka sutossa olisi +50 C, niin sen varmaan saa silti kylmenemään vaikka pakkasen puolelle. Ongelma silloin on vaan virrankulutus.
Ooo.. Tomilla on kaikki laitteet pro-tasoa.. 😎
Itse en tosin tältä istumalta noihin ilmoitettuihin spekseihin oikein luottaisi, toisaalta miten lie. Minusta nuo kulutusluvut näyttävät aivan liian hyviltä.. Pitää luottaa että on ne edes jossakin määrin suuntaa antavia.
Nyt pitäisi vain huolehtia siitä että se lämpöä jääkaapin sisältä poistava lauhdutin saa maksimissaan noiden speksien lukujen lämpöistä ilmaa, joihin sen lämmön luovutus onnistuu.
Tuossahan näkyy olevan puhallinkin omasta takaa valmiina joten eihän tuossa tartte muuta kuin järjestää sille esim. tämmösen ilmanottoputken avulla viileää ilmaa..
https://www.bauhaus.fi/iv-putki-europlast-o125-mm-1-5-m.html?nosto=nosto-productpage-1
Auton alta löytyy viileää ilmaa.. ja tuon kun vielä eristää pikkusen ja teippaa siihen ilmanotto-aukon suulle niin vot!
Kyllä se kannattaa tällaiselle reissulle pro-vehkeet hommata, heh. Vaikka jos totta puhutaan, niin tuollainen kopurakylmälaukku (tai vastaava, niitä ei ole hirveästi muita) se on oikeasti pakko hankkia jos meinaa sitä oikeasti autosähköillä käyttää. Halvat vaan eivät ole hyviä.
Sähkönkulutuslukemat ovat tosiaan hyviä, ja kyllä niissä joku totuuspohjakin on, uskon. Jos autossa on lämmintä vähän yli +20 C, ei aamulla akusta (tai volttimittarista) juuri edes huomaa että meillä jääkaappi on. Sen verran vähän virtaa se ottaa. Sen sijaan kun siirrytään yli kolmenkymmenen asteen kuumemalle puolelle, rupeaa sitä sähköä menemään. Eikä se kai ihme olekaan, kompurahan käy silloin oikeastaan koko ajan.
Jääkaappi ulos ja paineilmalla puhdistaa kennosto ja lisää eristeitä,ehkä pieni apu.Markun lisätuuletus hyvä.
Vieläkö se irroittamasi johto on off tilassa.
Jääkaapin tuuletuksessa on tosiaan puutteita. Se on sängyn alla ja siellä ei sina ilma liiku. Mutta sen verran katsoin jo rakennusvsiheessa, että kaapin molemman puolen tuuletusritilät ovat auki, siis ettei siinä kohtaa ole levyä tms. estämässä edes pientä ilmavirtausta.
Moottorin ja hupiakun yhdistävä kaapeli on ollut taas jonkin aikaa kiinni taas. Se ei vain tunnu oikein aina kataavsn kuten ennen. Räpläsin systeemiä toissapäivänä, ja nyt se ehkä toimii vöhän paremmin. Ongelma saattaa olla hupiakun maakontakti. Siihen pitäisi ehkä virittää parempi maajohto. Autostereomiehet vissiin korostavat aina, että kakkosakun riittävä kytkeminen maihin on todi tärkeää. Muuten sähkö ei liiku kunnolla.
Terve! Aloitin lukemaan teidän blokia 15.5 alkaen reissun ekasta päivästä. Olen nyt lukenut blokia kronologisesti kuukauden ajan aina iltaisin kun 3 vuotias on mennyt nukkumaan. Mies ilmoitti tänään että olen iltaisin aika paljon tietokoneella… 😉 ilmoitin että niin olen kun en jaksa katsoa telkkarista koko ajan lätkää tai fudista ;). Nyt olen saavuttanut reaaliajan teidän reissusta. Haluankin toivottaa teille hyvää ja turvallista reissua. Aion pysyä mukana loppuun saakka!
Terve takaisin! Jopas olet urakan ottanut, mutta kiva kuulla että jutut ovat miellyttäneet. Kiva on myös kuulla, että meinaat pysyä kyydissä loppuun asti, vaikka joka iltaista lukemista en pystykään lupaamaan. Mihin sitten reissu päät(t)yykään, sillä sehän selviää vasta kun se päättyy. Itsekin mielenkiinnolla odotsn, mitä tapahtuu jos ja kun olemme Alaskaan päässeet.
Ja kiitokset tietty hyvän reissun toivotuksista! Pienin kolhuinhan tässä on selvitty, ja eiköhän jatkossakin, toivotaan.
Mainio matkakertomus, kiitos. Ovatkohan tuulilasin kuntoa koskevat säännöt yhtenäiset Euroopassa? Olemme autoilleet Saksassa, jossa näkyy kovasti tuulilasinvaihto- ja korjauslikkeitä. Eikä kyllä rikkinäisiä laseja ole osunut silmään. Olisipa myös kiinnostavaa tietää, korvaakohan suomalainen lasivakuutus tuulilasin vaihdon, jos saa kiveniskemän Euroopan teillä.