Perun vuorokausirytmistä, korkeasta ilmanalasta, Inkoista ja Cuscosta

Perun vuorokausirytmistä, korkeasta ilmanalasta, Inkoista ja Cuscosta

 

Ke 28.3.2018 (pvä 131), Cusco, Peru

Yksi Perun (kuten myös Bolivian) omaperäisyyksistä on kellonaika, joka Chilestä tänne tultaessa vaihtui kaksi tuntia taaksepäin. Täällä siis tulee pimeä kahta tuntia aiemmin kuin Chilessä, ja vastaavasti aamuisin aurinko nousee hyvin aikaisin. Olimme jo tottuneet siihen, että päivänvaloa riittää pitkään, aina yhdeksään asti illalla, eikä pimeä pääse ajellessa yllättämään. Nyt niin on kuitenkin päässyt jo pariin kertaan käymään. Yöpaikan pitäisi löytyä jo ennen kuutta illalla, eikä se ole aina onnistunut. Pimeässäkin olemme harhailleet. Pimeä yllätti autoilijat, voisi joku sanoa. Täällä se ei ole talvi, kuten usein Suomessa syksyisin.

Pidin enemmän aiemmasta vuorkausirytmistä. Tämä Perun päiväjärjestys on kuitenkin johtanut siihen, että varsinkin autossa yöpyessämme nukkumaan mennään hyvin aikaisin. Kukapa pimeässä ja keskellä ei-mitään jaksaisi kovin pitkään ihmetellä, jahka iltaruokakin on saatu otsalamppujen valossa tehtyä ja syötyä. Ja jos nukkumaan menee jo yhdeksän jälkeen, tulee heränneeksikin aikaisin. Yhdessä auringon kanssa, viimeistään seitsemältä. Kerran näinkin. Peru ja Bolivia ovat näemmä aamuvirkkujen maita. Toki varmasti eteläiselle pallonpuoliskolle saapuva syksy vaikuttaa päivän pituuteen. Valoisa aika oli varmasti etelämmässä ja alkuvuodesta pidempi.

Olemme nyt Cuscossa, joka oli aikanaan inkavaltion pääkaupunki. Se näkyy, sillä jo Peruun saavuttuamme inkoihin liittyviä termejä ei ole voinut välttää. On Inka-Colaa (Coca Cola Companyn tuote muuten, joka oli minulle yllätys), inka-pähkinöitä, inka-apteekkiketju. Asumme nyt Inka-apartmentissa, Airbnb:n kautta muutamaksi päiväksi vuokratussa asunnossa. Vaan mitäpä tuosta, miksi syyttä pitää kynttillää vakan alla jos kirkas sellainen kuitenkin olemassa on. Inkoisssa kuitenkin on ainesta ja historiaa. Pienempiäkin perinnejuttuja maailmassa hehkutetaan.

Paitsi historiallinen kaupunki, Cusco on myös turistien suosiossa. Kaupunki kuulemma kasvaa vauhdilla ja Cuscon ulkopuolelle rakennetaan parasta aikaa esimerkiksi uutta kansainvälistä lentokenttää. Kaiketi meitä matkailijoita on tulevaisuudessa Cuscossa vielä enemmän kuin nyt, vain pienemmille koneille ja kotimaanlennoille sopivan vanhan kentän aikaan. Täältä käsin tehdään retkiä moniin lähellä oleviin kohteisiin, joista tunnetuin lienee inkalinnoitus Machu Picchu. Mekin suuntaamme sinne ihan lähipäivinä. Omalla autolla perille ei voi ajaa, joten vuoren valloituksen strategia on vielä hieman työn alla.

Kaiketi turistien ansiosta kaupungissa on valtava määrä pieniä matkatoimistoja, aivan vieri vieressä. Turismin lieveilmiöiksi voitaneen laskea myös monenlaiset tyrkyttäjät, jotka esittelevät kaupungiln keskustassa kuljeskelevalle ulkomaalaiselle läheisen ravintolan ruokalistaa, jonkinlaista kiertoajelua tai Andien tyyliin kirjailtuja villapukineita. Tässä mielessä Cusco taitaa olla koko mantereella kohtaamistamme paikoista eniten turismin kyllästämä. Tästä huolimatta täytyy antaa kiitosta Cuscon keskustan ravintoloille. Olemme syöneet kahdessa, ja molemmissa tapauksissa ruoka on ollut poikkeuksellisen hyvää ja laadukasta. Ensimmäinen jopa siinä määrin, että ateria pääsi kaikkien aikojen top-10 listalleni. Alpakkaa on jo syöty, marsut ovat vielä maistamatta. Niitä muuten saisi lähes jokaisesta ravintolasta. Moni matkailija varmaan haluaa moista elukkaa maistaa. Paikallisetkin niitä kuulemma yhä syövät, mutta eivät usein. Marsu on täällä juhlaruokaa.

Cusco sijaitsee noin 3400 metrin korkeudella merenpinnasta. Kun ajoimme tänne Titicaca-järveltä, kävimme parhaimmillaan neljässä ja puolessa kilometrissä. Korkeus vaikuttaa autoon selvästi. Ylämäissä tehot häviävät ja välillä moottori tupruttaa mustaa savua. Sääliksi käy turbottomalla diesel-autolla ajavia, sillä näiden mäkien ja yleisen vähähappisuuden täytyy olla vapaastihengittävälle moottorille kova pala. Ei ole ihme, jos nopeus hidastuu välilä kävelyvauhdiksi, kuten moisella autolla ajavilta matkailijoilta olemme pariinkin otteeseen kuulleet. Meidän autollamme ongelmat ovat kuitenkin loppujen lopuksi olleet vähäisiä, ja korkeimpien kohtien pitäisi olla jo muutenkin takana. Toisena Perun päivänämme tie nousi melkein viiteen kilometriin. Siitäkin selvittiin ilman suuria kipuiluja, joten eiköhän Nissan selvitä vuoritiet myös jatkossa. Lähes viiden kilometrin lukemia emme tulle enää näkemään.

Ohut ilma vaikuttaa yhä myös meihin, vaikka jo jonkin aikaa olemme näissä korkeuslukemissa viettäneetkin. Cuscossa on portaita ja ylämäkiä, jotka kannattaa ottaa rauhallisesti sillä muuten hengästyy. Välillä saattaa huimata. Jos innostuu kävelemään ja puhumaan liiaan innokkaasti samaan aikaan, saattaa happi loppua. Enää kuitenkaan öisin ei heräile hengenahdostuksen tunteeseen, kuten ensimmäisenä yönä sekä Bolivian että Perun vuorilla tapahtui. Unenlaatu on parantunut, eli kaiketi jonkinlaista sopeutumista on tapahtunut. Tämä on hyvä, sillä Machu Picchun reissulla tullemme kävelemäänkin jonkin verran, myös ylämäkeä. On hyvä olla sopeutunut.

 

Kylän läpi kulkeva tie Titicaca-järven tienoilta. Myös Cuscossa on kovin vehreää. Hienoja seutuja, ainakin tähän aikaan vuodesta. Sadekausi on juuri lopuillaan.

 

Top-10 ruokailukokemus Cuscosta.

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



21 thoughts on “Perun vuorokausirytmistä, korkeasta ilmanalasta, Inkoista ja Cuscosta”

  • Mitä top-10 ruoassa oli? Oletteko syöneet perulaisia perunoita, onko maussa eroa suomalaisin? Muistaakseni myös tomaatti on jostakin sieltä suunnalta kotoisin.

    Oliko myös viini perulaista? Suomessa en ole perulaista viiniä huomannut, chileläiset sen sijaan taitavat kuulua eniten myyviin.

    Toivottavasti auton jarrut ovat kunnossa, sitten kun laskeudutte alas.

    • Top-kymppiin päässyt annos oli sinänsä aika tavallinen lomailevan suomalaismiehen vakioruoka, eli naudanlihapihvi pippurikastikkeella. Lisuke oli eksoottisempi, risottoa jollain paikallisella mausteella maustettuna (se teki risotosta kellertävää). Eli ei mitään perin ihmeellistä, mutta koko annoksen laatu ja maku yllätti. Harvoin niin käy, mutta nyt kävi. Jasmin söi alpakkapihviä bataattisoseella, ja sen kanssa oli sama juttu. Erittäin maukasta.

      Ja viini, se oli tosiaan perulaista. Perulaista viiniä on jokaisen ravintolan listalla, joten kyllä sitä taidetaan kasvattaa täällä ihan merkittävässäkin mittakaavassa. Pelkkä kuriositeetti se ei siis ole. Mutta enpä muista itsekään nähneeni moista muualla kuin täällä.

      • Alpakkaa maistoin vain palan, mutta päädyimme siihen että se muistutti vähän eteläisen Afrikan riistaa. Täytyy vielä ottaa josssin vaiheessa omakin alpakkapihvi niin osaan sanoa tarkemmin.

        Ja mitä maksoi, olisikohan ollut koko setti kahdelle viineineen ja jälkiruokineen noin 50 euroa. Eli ei ilmaista, mutta ei myöskään niin kallista kuin Suomessa. Niin turistiksupungissa kun olemmekin.

  • Onko siellä kovinkin arvokasta käydä ulkona ravintolassa syömässä?

    Voisin kuvitella että aika laadukkaat ruoat siellä sitten ainakin on, meinaan että jos tuolla Teidän maailmanmatkaamiskokemuksella ateria pääsi noinkin korkealle tasolle.. Vaimosi ainakin näyttää kovin onnelliselta joten kyllä kannatti, maksoi mitä maksoi..

    Hyvä välillä hemmotella ja ottaa lungksti..

    • Näinhön se on, välillä kannattaa ottaa iisisti. Minun periaatteeni on, että paikassa paikan tavalla. Jos on turistimeininki ja hyviä ravintoloita, niin sitten ollaan turistina ja syödään hyvin ulkona. Välillä taas ollaan korvessa ja nukutaan autossa ja keitellään omalla keittimellä makaronia ja tonnikalaa. Kummassakin on se oma juttunsa, mutta vaihteluhan se on joka virkistää.

  • Näinhän se on, välillä kannattaa ottaa iisisti. Minun periaatteeni on, että paikassa paikan tavalla. Jos on turistimeininki ja hyviä ravintoloita, niin sitten ollaan turistina ja syödään hyvin ulkona. Välillä taas ollaan korvessa ja nukutaan autossa ja keitellään omalla keittimellä makaronia ja tonnikalaa. Kummassakin on se oma juttunsa, mutta vaihteluhan se on joka virkistää.

  • ”Sääliksi käy turbottomalla diesel-autolla ajavia, sillä näiden mäkien ja yleisen vähähappisuuden täytyy olla vapaastihengittävälle moottorille kova pala. Ei ole ihme, jos nopeus hidastuu välilä kävelyvauhdiksi, kuten moisella autolla ajavilta matkailijoilta olemme pariinkin otteeseen kuulleet. Meidän autollamme ongelmat ovat kuitenkin loppujen lopuksi olleet vähäisiä, ja korkeimpien kohtien pitäisi olla jo muutenkin takana. ”

    Kiitos säälipisteistä. Minulla sattuu olemaan vanhan vähän ajettu Nissan Vanette tosin ilman turboa ja täytyy myöntää että aika laiskahan se on.. ja meluinenkin.. Ei siinä ole oikeastaan mitään muitakaan arvokkaaksi luokiteltavia hienouksia ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli hyvin pitkälti tuo sama mikä teilläkin 🙂 On sillä reissattukkin jonkin verran vaikka pikkusen laiska onkin. Niin on muuten kuskikin! 🙂 Sovimme erinomaisesti yhteen eikä hermita yhtään että jää ne turhat ylinopeussakotkin liian vauhdin vuoksi keräämättä.

    Tässä meidän alle sata tuhatta ajetussa v.98 Nissan Vanetessa on vain mielestäni tuo ”stealth- eli häiveaspekti” vieläkin parempi. Lisäksi tämän ikäisessä pakussa on semmonen kiva puoli että jos sitä ei huvita ajaa takaisin niin eipä siinä ole enää paljoa rahaakaan kiinni. Eli hintansa puolesta sen kanssa ei tarvitse eikä kannata olla pikkutarkka klommojenkaan suhteen, ei ole nääs enää niin nökönnuuka, ja mikä parasta senhän voi tilanteen niin vaatiessa tarvittaessa vaikka dumpata matkalla jonnekkin autopurkaamolle ja tulla hyvillä mielin lentokoneella kotiin. Sinne jäi!

    Olen minä tuota turboakin siihen ajatellut.. Kyllähän se turboahdin autossa kiva lisuke olisi.. Ainakin niin pitkään kun se toimii 🙂

    https://tekniikanmaailma.fi/keskeyttakaa-tyonteko-nyt-on-syyta-katsoa-video-siita-kuinka-ratti-imeytyy-auton-turboahtimeen-kutsu-tyokaveritkin-katsomaan/

    Toisaalta kuluvia osia ne ovat nuo turbotkin. Kalliita mutta kuluvia kuitenkin. Jos on vähän ajoja niin eipä taida kannattaa..

    Taitaa se turboahdin sentään noillla Teidän kilometreillä säästää hintansa melko nopeasti? Säästyneillä rahaoilla voi ostaa useammankin turbon jos niikseen tulee.

    Minkä kokoinen tankki siinä teidän stealth- nissanissa ”Nissan NV200 1,5 dCi (vm 2010)”oikein on? Oletteko mitanneet oikeaa keskikulutusta? Eli pitääkö tuo ”Kulutus: ~6 litraa/100 km (Euroopan osuudella mitattu, ei valmistajan ilmoittama)”- paikkansa?

    Tällä meidän pakulla saa ajella aika hillitysti jos meinaa päästä alle 8L/100km. Joskus kesällä olen sentään päässyt pitkässä tasaisessa maantieajossa jopa 7,5L todelliseen kulutustasoon. Ja rauhallisestihan tällä on aina ajettukkin.

    • Kas, Vanettehan taitaa olla jonkinlainen meidän automme esiaste. Sellaisiakin joskus aikanaan netistä katselin pohdiskellessani mikä olisi pienin mahdollinen ajopeli johon saisi kunnollisen sängyn mahtumaan. En tosin tiennyt, ettei niissä ole turboa. Ja ei kai se turbottomuus niin kova haitta tasaisilla teillä ja lähellä meren pinnan tasoa ole. Meilläkin kun oli vielä Euroopassa ongelmia turbon ohjaussolenoidin kanssa, ja turbo oli siten välillä pois päältä. Sillon sai jonkun käsityksen siitä, miten paljon tehoeroa turbolla ja turbottomalla 1,5 litraisella koneella on. Ja onhan niillä. Ero kuitenkin (kuulemma) korostuu huomasti kun ilma on ohutta. Näin ovat kokeneemmat Andeilla autoilevat meille kertoneet. Vapaastihengittävä ei meinaa päästä viidessä kilometrissä mäkiä ylös ollenkaan. Eteneminen saattaa kirjaimellisesti tapahtua kävelyvauhdilla.

      Kulutuksesta, se on todellakin yhä kuuden litran luokkkaa. Sanoisin, jotta jopa allekin. Patagonian (vasta)tuulet nostivat sitä yllättävän paljon, yli litralla. Nämä laskin ihan tankkauksista ja kilometreistä, en luottaen ajotietokoneen lukemiin. Täällä Vuoristossa naftaa taas kuluu reilusti ylämäkiosuuksilla, niin että ihan hirvittää. Mutta sitten alamäissä sitä ei kulu oikein lainkaan. Eilen laskettelimme varmaan pari tuntia alaspäin siten, että ajotietokoneen range-lukema vaan nousi koko iltapäivän vaikka kilometrejä kertyikin koko ajan lisää. Eli edelleenkään tämä reissu ei tule kaatumaan polttoainekuluihin…

      • Tuo ”laskin ihan tankkauksista ja kilometreistä”- mittaustapa on ainoa luotettava mittaustapa, kaikki muut ilmoitetut kulutuslukemat ovat osoittautuneet järestään varsin epäluotettaviksi.

        Tuommoinen 1,5 litrainen kone, turbolla tai ilman vaikuttaa kyllä aika vaatimattomalta sentään noinkin jykevään oikeaan pakettiautoon. Kiva tietää että 1,5 litraisella pärjää ja pääsee noinkin taloudellisiin kulutuslukemiin. Kyllä ne siellä Nissanilla osaa.. Sen kyllä uskoo ettei matkanteosta tulisi yhtään mitään ilman turboa. Ei varsinkaan korkeassa mäkisessä maastossa.

        Pakut on kuitenkin alusta alkaen suunniteltu ja tehty sen mukaan että ne kestävät kuljetella varsin suuria kuormia. Tässä meidän vanhemmassa Nissan Vanetessa on sentään 2,3L moottori, joten vaikka turboa ei olekkaan niin on siinä sentään moottorin mitoituksen puolesta selvästi enemmän vääntöä ja jykevämmät eväät.

        Hyvä juttu että tekniikka sentään vielä pelaa noinkin paljon ajetulla autolla.

        On ne vaan asiat muuttunut tuon kestävyydenkin suhteen.. Aikoinaan oli vallallaan semmonen käsitys ja nyrkkisääntö jonka mukaan auton moottorin koko oli verrannollinen sen kestämään matkaan. Eli 1,5 litran moottorilla katsottiin voivan ajella suht huolettomasti 150 000Km matkan ja samalla logiikalla vastaavasti 2,3 litran koneen voitiin olettaa kestävän suht huolettomasti puolestaan 230 000Km matkan. Tuohon aikaan, siis pitkälle -80 luvulle saakka autojen moottoreiden valmistuksessa käytetyt mittatarkkuudet ja toleranssit taisivat olla tosin ihan eriluokkaa kuin näissä uudemmissa ja eiköhän nuo kestävyyttä koskevat jututkin perustuneet juuri siihen. Eli ei tuo sääntö selvästikkään enää pidä paikkaansa.

        Parasta moisella laiskan tahmealla pakettiautolla ajossa on se, että vaikka taloudellisuus ei olisikaan ihan huippuluokkaa niin huolto ja korjaus on helppoa ja yksinkertaista ja bonuksena se ettei sillä tule alkuunkaan niin herkästi ajettua ylinopeutta.

        Jää ne ihan turhat ylinopeussakotkin sitä myöten saamatta 🙂

        https://www.uusimaa.fi/artikkeli/624165-ylinopeussakot-paisuivat-1300-euroon-poliisi-nayttaa-mika-vempain-oli-syyna

      • Liekö kukaan ikinä päässyt tehtaan ilmoittamiin kulutuslukemiin. Kovin ovat yleensä alakanttiin, ainakin bensa-autoissa. Tuo 1,5 litran kone on muuten Nissanin ja Renaultin yhteistyötä, vai olisiko alunperin kokonaan Rellun suunnittelema. Perusmoottoria on todella monessa molempien merkkien mallissa. Sitä on tehty jo 2000-luvun alusta lähtien. Tämä onkin ollut hyvä juttu, sillä tätä Nissanin pakua ei ole tuotu Etelä-Amerikan eteläosaan. Renaulteja (ja Rellun merkillä varustettuja Dacioita, välillä on tuntunut että joka toinen vastaantullut auto on Duster) sen sijaan on vaikka millä mitalla, ja osa niitä juuri samalla 1,5 l diesel-perusmoottorilla. Kone ei siis ole täälläkään automiehille outo, vaikka korimalli onkin.

        Pakko tunnustaa, että huoletti tuo moottorin pienuuden ja ajokilometrien yhdistelmä etukäteen minuakin. Mutta hyvin kone on pelannut, ja jotenkin tuntuu että luotto siihen vain lisääntyy matkan edetessä. Koputetaan kuitenkin puuta, ettei tullut kehuttua liikaa. Yleensähän ylpeys käy tunnetusti lankeemuksen edellä.

  • Aika pienin tuuletuksin muuten ylititte maailman suurimman joen Amazonin (ei verkkokauppaa) edellisen päivityksen kuvassa. Mahdoitteko edes tajuta tapahtumaa? Googlen kartoista ei asia selviä, mutta Amazonin valuma-alueen kartasta huomaa, että hämmästyttävästi kaikki Cuscon lähellä olevat joet ja purot virtaavat ”väärään suuntaa”, eli Brasiliaan ja kohti Atlanttia ja ovat Amazonia.

    https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e5/Negroamazonrivermap.png

    Aika harva Suomalainen Nissanilla ajelee maailman suurimman joen yli, eikä ylityspaikalla ollut edes siltaa. Kovaa porukkaa. Siitä on kiva aikanaan kertoilla kiikkustuolissa!

    • Kappas vaan, kiintoisaa. Pakko tunnustaa, että ei tullut mieleen että siinä Amazonin latvuksia ylitettiin kun joen yli päästelimme. Olemme tainneet ylittää muutamankin noita jo. Pitkän reitin se vesi tosiaan on löytänyt merelle. Andit kaiketi lienevät niin korkeat, että ei se ylämäkeenkään valu…

  • Vaikka reitti Machu Picchuun oli tuon kartan mukaan pitkä, mäkinen ja mutkainen.. Auton moottorissa sentään riitti poweria kaikkeen tuohonkin..
    https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Machu_Picchu
    https://www.instagram.com/p/Bg_Garaja9A/?taken-by=havaintoja.matkan.varrelta

    ”Inkat hylkäsivät sen hävittyään espanjalaisvalloittajille lopullisesti vuonna 1572” 🙁
    Olisi varmaan kannattanut jo sillonkin hieman kuunnella ”rasisteja”..
    https://media2.riemurasia.net/albumit/mmedia/n6/xau/iyvp/499484/1818091951.jpg

    • Heh, mutta kauan se pysyi piilossa, Machu Picchu. Ensimmäinen tunnettu länsimainen kun osui paikalle vasta 1911. Täältä Perusta muuten kuulemma löytyy vieläkin kaikenmoisia muinaismuistoja ja uusia muinaisia kulttuureja kun joku sattuu vaikka talon perustuksia varten kuopan kaivamaan.

  • Viime tingassa te sen nähtävyyden näittekin!

    Kiinan avaruusjärjestön mukaan se 8-tonninen Tiangong-1 -avaruusasema iskeytyi hetki sitten juuri sinne Machu Picchun nähtävyysalueelle tuhoten koko muinaisen kaupungin. Mahtoi olla melkoinen paukku kun teki selvää koko alueesta!

    http://www.tiedetuubi.fi/sites/default/files/styles/large/public/xtiangong1_putoaa_tekstilla.jpg,qitok=IvIemikG.pagespeed.ic.zeU2tC2nRd.jpg

    Onneksi kerkesitte pois alta. Huomasitteko koko juttua?

    • Kappas vaan, aikamoista! Juttu jäi huomaamatta kun nettiä on ollut taas vähän heikosti. Mutta onneksi tosiaan ehdimme juuri käymään ennen katastrofia.

      Mutta hetkinen, eikös tänään (tai siellä jo eilen) ole se jallituspäivä, hmm…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *