Purkautuneen tulivuoren varjossa Guatemalassa – tuhkaa, pölyä ja jarruremppaa

Purkautuneen tulivuoren varjossa Guatemalassa – tuhkaa, pölyä ja jarruremppaa

 

Ma 4.6.2018 (pvä 199), Antigua (Guatemala)

Eilen sunnuntaina tapahtui kummia. Täältä Antiguasta linnuntietä hieman yli parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva tulivuori Fuego purkautui. Se tapahtui jo päivällä, mutta me emme tajunneet asian vakavuutta kuin vasta jokusen tunnin kuluttua kun netin uutisjutut alkoivat kertoa loukkaantuneista ja kuolleista. Mutta näinhän se usein on. Monesti paikan päällä ollessaan on enemmän pihalla tapahtumien käänteistä kuin ehkä jossain kauempana olisi, elleivät tapahtumat sitten suoraan kosketa sanottua paikan päällä olijaa. Tänne pari päivää sitten tullessamme ajoimme muuten kyseisen vuoren ohikin. Silloin sen huippu oli pilvien peitossa.

Antiguassa purkaus näkyi iltapäiväisenä tuhkasateena, joka oli merkillinen kokemus. Kaupungilta hotellille palatessa alkoi ikään kuin sataa. Takkiin ropisi jotain. Jonkin ajan kuluttua aloin kuitenkin ihmetellä, miksen kastu. Pysähdyin, ojensin kämmeneni ylöspäin ja odotin. Siihen ilmaantui pian pieniä mustia hippuja. Tuhkaa. Tämä ei ollut kevyttä ja leijuvaa sorttia, vaan ikään kuin mustia hiekanmuruja. Sen takia niitä oli helppo alun perin luulla sadepisaroiksi. Niiden osuessa kankaaseen oli ääni samanlainen.

Hotellin piha alkoi pian peittyä tähän mustaan hiekkaan, kuten alkoi myös pihalla seissyt automme. Pohdiskelimme asiaa ja hoksasimme tuhkan liittyvän jollain tavalla kaupunkia ympäröiviin tulivuoriin. Koska paikalliset eivät näyttäneet käyttäytyvän mitenkään omituisesti, kuvittelimme tuhkasateen olevan Antiguassa jos nyt ei jokapäiväinen ilmiö, niin ei ainakaan mitään aivan tavatonta. Ehkä jotain, jota tapahtuu vaikkapa kerran vuodessa.

Näinhän ei sitten ollutkaan. Kyseessä oli vakavampi juttu. Uutiset alkoivat päivittyä pikku hiljaa iltapäivän ja illan edetessä. Alkuun uhreja oli vain muutama. Vuorokauden kuluessa numeroa on korjattu useaan otteeseen ylöspäin. Ehkä tämäkin on tyypillistä luonnonkatastrofeille. Tilanne on alkuun epäselvä, eikä lukuja haluta ainakaan liioitella. Hämärästi muistelen, että aikanaan Kaakkois-Aasian suuren tsunamin raportoitiin ensimmäisissä uutisissa vaatineen vain joitakin satoja uhreja. Lopulta kyseessä olkin valtaisa katastrofi, jonka laajuuden paljastuminen otti oman aikansa. Toivoakseni Guatemalassa ei käy näin, vaan uhrit alkavat olla jo lasketut.

Antiguan kaupunki ei tainnut purkauksesta suurta tuhkamäärää lukuunottamatta kärsiä. Täällä ei siis näkynyt laavavirtoja, ilmassa lentäviä kivenmurikoita tai mitään muutakaan radikaalia. Jo eilen illalla katukuvassa alkoi näkyä sairaaloissa käytetyn hengityssuojan näköisiä maskeja. Ainakin viranomaiset kuten poliisit käyttivät sellaisia jo sunnuntaina. Tänään niitä näki jo tavallisilla ihmisilläkin. Ehkä joka toinen kuljeskelija käytti jonkinlaista hengityssuojaa. Ihan turhaa se ei varmaankaan ole, sillä tuhkapölyä on kaikkialla. Autoliikenne nostattaa sen ylös tiestä ja joka paikassa pölisee. Emme ole tänään altistuneet ulkoilmalle kovin pitkällisesti, mutta aivan kuin kitalaessa olisi ylimääräistä karstaa. Saattaa täämä kuviteltuakin olla, mutta en ihmettelisi jos ei olisikaan. Hampaissa ainakin narskuu välillä. Autolla kaupungilla ajellessamme laitoimme suosiolla ilmanvaihdon sisäkierron päälle.

Mustaa nokea ei kuitenkaan tarvitse keuhkoistaan köhiä tai nenästään niistää. Kuten todettua, tämä tuhka on laadultaan erilaista kuin vaikkapa tulipalon aiheuttama. Sanoisin sen muistuttavan enemmän juuri vaikkapa Suomen asutuskeskuksissa keväisin leijuvaa hiekotussepelin pölyä, mutta tummempaa. Ja jollain tavoin ärsyttävän sitkeää, sillä tutustuin siihen lähemmin heti aamusta. Auto piti pestä ennen kuin pystyimme lähtemään mihinkään, eihän edes ikkunoista nähnyt ulos. Pyyhkimetkään eivät paksuun pölykerrokseen oikein pystyneet. Sain onneksi käyttööni majatalon pihalla olevan letkun. Harjankin minulle lainattiin. Erityisesti letku tuli tarpeeseen, sillä vettä tarvittiin paljon. Ämpärillä hommaan olisi mennyt ikä ja terveys.

Varsinkin katolla, tuulilasissa ja konepellillä tuhkaa oli paljon, ehkä puolisenttinen kerros. Huuhdoin ja harjasin pahimmat pois, mutta kyllä sitä vieläkin monessa paikassa on. Auton katolla olevan aurinkopaneelin putsasin kuitenkin huolella, ja se rupesi taas toimimaan normaalisti. Epäilisin, että Fuego-vuoren sylkemässä tuhkassa on paitsi isompia rakeita, myös enemmän hienoainesta (pieniä hiukkasia) kuin vaikkapa Helsingin keväisissä pölypilvissä. Sen takia se on jollain tavoin hankalampaa ja ikään kuin liejuisempaa poispestävää kuin pelkkä hiekkapöly olisi.

Kirjoittelen tätä Antiguassa korjaamolla, jossa Nissanin jarrupaloja vaihdetaan. Ne olivat päässeet jo aika huonoon kuntoon, mikä ei sinänsä ole suuri ihme. Onhan matkalla ollut aika lailla alamäkiä joissa jarrutella. Emme siis päässeet lähtemään täältä eteenpäin vielä aamulla. Jonkin verran jouduimme paikkaa etsiskelemäänkin, sillä ensimmäinen korjaamo olisi pystynyt ottamaan automme käsittelyyn vasta loppuiltapäivästä. Toinen kuitenkin tärppäsi ja se otettiin työn alle välittömästi. Jarruasia oli pakko hoitaa kuntoon ennen kuin Guatemalan vuoristoteillä viitsii taas ajella. Antiguassa edes takaisin ajelminen ei silti ollut kovin stressaavaa. Kaupunki ei ole kovin suuri. Kaiken lisäksi maanantaiset kadut olivat yllättävän hiljaisia. En tiedä onko moinen normaalia, vai johtuuko vähäinen liikenne eilisistä tapahtumista.

Jarruremontti näyttää sujuvan aika reippaaseen tahtiin, joten emmeköhän jo pian hengittele taas raikkaampaa ilmaa. Suuntaamme täältä järvelle nimeltä Atitlan. Sekin on tulivuoren katveessa, mutta moista on toisaalta hankala täällä välttääkään. Vulkaanisesti aktiivisia paikkoja kun on joka puolella. Toivottavasti Atitlan-vuori pysyy kuitenkin hiljaa. Olisi turhan huono tuuri törmätä kahteen purkaukseen saman päivän sisällä.

Kas, jarrukorjaus valmistui juuri. Etupalojen vaihto uusiin maksoi töineen ja osineen hieman yli 30 euroa. Remonttihinnat ovat Guatemalassa kohdallaan. Nyt taas autoon ja tien päälle.

 

Nissan tuhkan peitossa.

 

Aurinkokenno ei taida juuri nyt toimia.

 

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



2 thoughts on “Purkautuneen tulivuoren varjossa Guatemalassa – tuhkaa, pölyä ja jarruremppaa”

  • Olipa kattava ja perusteellinen analyysi tulivuoren sylkemän aineksen koostumuksesta. Toivottavasti ette törmää siihen mönjään muualla, ette semmoisenaan ettekä varsinkaan semmoiseen valtoimenaan virtaavaan mutavellijokeen josta aiemmin varottelin.

    Oli miten oli, mukava huomata että olette kunnossa ja turvallista matkaa..

    • Kiitoksia, matka jatkuikin jo eikä ongelmia ollut. Ellei sellaiseksi sitten lasketa parin viimeisen päivän olemattomia nettiyhteyksiä. Mutavellin osaan hyvin kuvitella pestyäni autoa. Jotenkin tuo tuhka tosiaan on perin sitkeää tavaraa, varsinkin märkänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *