Rio ohoi! (mä lähdin banaanilaivalla pois…)

Rio ohoi! (mä lähdin banaanilaivalla pois…)

Ti 9.1.2018 (pvä 53), Brasilian rannikolla, suuntana Santos

Vietimme koko eilisen päivän Riossa. Laiva lastasi ja purki tavaraa satamassa (ei tosin banaaneja kuten Dingon kappaleessa, vaan autoja ja kontteja), ja me matkustajat ynnä kuusi vapaalla ollutta miehistön jäsentä olimme kaupunkikierroksella. Vielä yöllä vettä tuli kaatamalla, mutta onneksemme sää selkeni kierrospäivän aamuksi. Koko päivän tosin oli pilvinen ja ilma sangen kostea. Rio de Janeiron edustalla koetut sateet taisivat muuten olla ensimmäiset koko laivamatkalla, ellei aivan ensimmäisiä päiviä Hampurissa ja Euroopan vesillä lasketa. Silloin taivaalta tuli räntää.

Kapteeni oli sopinut puolestamme kierroksesta varustamon Riossa toimivan edustajan kanssa, joka puolestaan oli järjestänyt meille pikkubussin ja samalla oppaana toimineen kuskin. Tällainen palvelu laivayhtiön puolelta matkustajia kohtaan on kuulemma hyvin poikkeuksellista. Kaksikymmentä matkaa rahtilaivoilla tehneet kanssamatkustajamme olivat ihan ihmeissään. Yleensä kapteenit kuulemma karsastavat tai suorastaaan vihaavat matkustajia, eivätkä haluaisi päästää heitä maihin lainkaan. Heistä kun on vain harmia. Erityisesti mainittiin Italialainen päällystö. He eivät kuulemm ole matkustajan näkökulmasta oikein kivoja. Varustamohan on italialainen. Turistikierroksen järjestäminen matkustajien puolesta oli kuulemma latvialaiselta kapteenilta suorastaan käsittämättömän ystävällistä.

Englanninkieltä taitava ja selvästi näissä asioissa kokemusta omaava Hamilton haki meidät yhdeksän jalkeen aamulla laivalta ja lähdimme kiertelemään kaupunkia hänen laatimansa ohjelman mukaan Mercedeksen pikkubussilla. Meidät kuskattiin ensin sambakarnevaalien valmisteluun varatulle alueelle (karnevaalit ovat valtaisa bisnes) ja sitten kovin koreaan luostariin ottamaan kuvia. Iltapäivä meni kuuluisalla Jeesuspatsaalla (hirveästi turisteja, mutta kannatti käydä) ja Cobacabanan rannalla ja jaupunginosassa (myöskin kannatti käydä). Sokeritoppavuori meiltä jäi tällä kertaa näkemättä, sillä sitä peittivät pilvet. Olisi ollut jossain määrin turhaa maksaa kaapelikärrykyydistä mäelle, josta ei olisi kuitenkaan nähnyt mitään. Vaan eipä tuo haitannut. Jo Kristuspatsaalta oli sangen komeat näkymät kaupungin yli.

Kokonaisuudessaan päivä oli siis sangen tehokas, vaikka käynnistyikin jossain määrin sekundäärisellä ohjelmalla. Ehkä sokeritoppavuori olisi kuulunut aamupäivään, ja silloin näkemämme paikat olivat siten jossain määrin korvaavaa ohjelmaa. Ensikertalainen olisi kuitenkin ehtinyt omin päin paljon vähemmän. Laivalle palasimme kuuden jälkeen illalla, päivälliselle. Se oli hyvä, sillä varsinaista lounastaukoaei päivällä pidetty. Kyyti ja opastus maksoi meille kaikille 45 us-dollaria nenää kohden.

Brasilialaiset ovat kirjavaa sakkia. Mitä ihmisten ulkonäköön tulee, maailmassa ei varmaan ole montaa kansakuntaa joka on samankaltainen etnisyyksien sulatusuuni. Riossa portugalilainen henki on aisitittavissa yhä. Jalkakäytäviä on päällystetty pienillä mustilla ja valkoisilla noppakivillä, arkkitehtuurissa on oma vivahteensa. Pieniä juttuja, mutta sellaisia jotka tuovat mieleen Lissabonin tai Porton. Saman vaikeasti määriteltävän, jollain kummalla tavalla portugalilaisen tunnelman muistan vaikkapa Macaon historiallisista osista. Portugalilaisten maita sekin aikanaan, vaikka ihan eri puolella palloa entisen emämaansa, ja toisaalta myös Brasilian kanssa, sijaitseekin.

Rio näytti kieltämättä kiinnostavalta paikalta, johon voisin tulla toistekin ajan kanssa. Hieman valitettavaa on, että saman asian ovat huomanneet muutkin. Esimerkiksi ylhäällä, kristuspatsaan kupeessa sekä kuuluisilla Selaron-portailla turisteja ja mitä erinäisempiin asentoihin vääntäytyviä selfieakrobaatteja oli niin paljon, että sekaan oli kirjaimellisesti vaikea mahtua. Mutta sellaista kaiketi turistin elämä on.

Autokieroksella koettiin myös pienimuotoista draamaa, sillä filippiiniläisvahvistuksemme saapuivat jo ensimmäiseen sovittuista kohtauspaikoista kaupungin keskustassa yli puoli tuntia myöhässä. Tauon piti kestää puoli tuntia, mutta se kestikin tunnin. Me matkustajat olimme ajoissa paikalla, istuimme autossa ja odotimme. Kuski noitui ja odotti. Vartin odottelun jälkeen hän sai yli sadan euron parkkisakon (olimme parkissa sakkopaikalla), ja noitui vielä lisää. Filippiiniläiset saivat ilmestyttyään kuulla kunniansa. Olin yllättynyt. Laivalla miehistöstä on jäänyt hyvin positiivinen, ahkera ja luotettava kuva. He tervehtivät aina matkustajiakin hymyillen ja luontevasti. Hommia saatuaan he tarttuvat heti toimeen ja puuhastelevat jatkuvasti jotain. Olisin kuvitellut, että myös määräaikojen noudattaminen onnistuu myös. Kuskimme oli tästä eri mieltä, sillä kerta ei ollut ensimmäinen. Ongelma on kuulemma filippinilläismiehistöjen kanssa aina sama. Joka kerta.

Laiva liikkuu taas. Lähtö Riosta myöhästyi jostain syystä yön yli aamuun, joten olemme taas jonkin verran myöhässä aikataulusta. Aivan pian, vielä ennen puolta yötä, on vuorossa satamakaupunki nimeltä Santos. Miehistö pääsee taas hommiin, sillä tänään heitä ei ole oikeastaan näkynyt lainkaan,  niin ahkeria kun ovatkin. Tunnelma on ollut melkein kuin aavelaivalla. Päivä lienee ollut vapaa ja levolle varattu, sillä Rion satamassa hommaa riitti kellon ympäri. Ja kohta niitä on taas, jahka Santosiin pääsemme.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

 

 



13 thoughts on “Rio ohoi! (mä lähdin banaanilaivalla pois…)”

  • Tuo marinetraffic on varsin veikeä juttu. Olen muutaman kerran osunut sattumalta paikalle juuri kun laiva on saapumassa tai lähdössä, niin nytkin kun laiva on saapumassa Paranaguan satamaan. Ympärillä pyörii kaksi hinaajaa jota ilmeisesti kääntävät laivaa ja auttavat sen laituriin. Olisi kyllä mielenkiintoista olla katsomassa paikan päällä.

    Voisiko kapteenin erityinen ystävällisyys johtua siitä, että nyt mukana on suomalaisia, joita ei yleensä ilmeisesti ole. Varmaan jonkinlaista yhteyttä suomalaiset ja latvialaiset maailmalla tuntevat, suuren ja mahtavva puristuksessa kun molemmat joutuvat elämään.

    • Hinaajat tosiaan piirittivät laivaa ja pökkivät/ hinasivat köydellä sitä oikeaan suuntaan mutkissa. Kysyin kapteenilta joku päivä sitten, että tietokoneohjauksellako näitä laivoja ajetaan. Hän nauroi. Ei kuulemma ole automaattiohjauksesta tietoakaan merenkulkualalla. Eli oletan, että satamaantulo on aika manuaalipuuhaa muutenkin kuin hinaajien käytön suhteen.

      Luulen, että kapteeni on muuten vain hyvin pohjoismainen henkilö, vaikka Liettuasta tosiaan onkin. Hän jossain sivulauseessa alkumatkasta totesikin, että taitaa olla demokraattisemmasta päästä mitä tulee laivojen päällikkyyteen. Epäilisin siis, että hän on kaikille matkustajille mukava (jos matkustajat sattuvat olemaan mukavia myös). Kapteeni pitää myös keskusteluista, joten uskon hänen arvostavan keskustelutaitoista matkustajakuntaa. Niinpä matkustajat ovat hänelle mielenkiintoinen lisä laivalle, ei niinkään vain lisäharmia aiheuttava tekijä.

  • Unohdin havainnot mutta sitten linkkilistaani selatessa taas osui silmään. Nyt seurattava tarkemmin kun olette yhteydessä kiinni. Piti jo aiemmin kirjoitella tuosta rahtilaivamatkustamisesta. Kaverini kulki Saksasta Australiaan jollain rahtilaivalla. Hän liittyi johonkin maailmalaajuiseen yhdistykseen tai yhteisöön joka moisia reissuja järjestää. Näin hän sai ikuisjäsenyydellä paljon tietoa asiasta sekä tuntuvan alennuksen reissuunsa.

    • Rahtilaivamatkustamisella taitaa tosiaan olla oma harrastajakuntansa, vaikka varustamot suhtautuvatkin matkustajiin aika nihkeästi ja kalliitakin matkat ovat. Alennukset ovat kyllä siten varmasti tervetulleita.

      Ja matkaan Saksasta Australiaan tulee, on se kyllä melkoinen suoritus. Tässä midänkin reissussa on ollut ihan tarpeeksi istumista. Ranskalaiset matkustajat tosin kertoivat jostain aiemmasta rahtilaivamatkastaan, jolla joku britti oli matkustanut heidän kanssaan samalla laivalla ensin Euroopasta Argentiinaan, ja sitten heti samalla laivalla takaisin Englantiin, käymättä lainkaan maissa. Eli meitä on moneen junaan.

  • Mielenkiinnolla alkanut lukemaan teidän seikkailusta. Saattaa joskus tulevaisuudessa olla suurikin hyöty kohdallani. Hyvää matkan jatkoa.

    • Kiitoksia seurailusta! Toivottavasti näistä jutuista on käytännönkin hyötyä. Jos näille seuduille maantiereissua suunnittelee, niin blogia seurailemalla jää ainakin käsitys siitä, tuleeko se olemaan helppoa vaiko vaikeaa. Mekin odotamme mielenkiinnolla kumpaako on luvassa.

  • Löysin ihan päivälehden sivuilta teidän blogin. Seuraan varmasti loppuun saakka matkaanne . Itse tehty vasta HKI-Porto-HKI( 10000km) r(eissu pisin autolla, mutta joka vuosihan sitä kehittyy 🙂 Kiinostaisi tietyää, vaikka tarkoitus näillä reissula ei alkoholi olekkaan, niin saako tahtoessaan olutta/ muuta alkomaholia laivalta ja kuuluuko hintaan/ onko jokin ”menu” mistä pitää maksaa esim. alko/ jokin extra ruoka tms. ?
    Kiitos isosti! Se
    urataan myös FB:n puolella.

    • Kiitoksia itsellesi, mukava kuulla että matkamme ja juttuni kiinnostavat. Onhan sitä tosiaan Portugaliinkin ajamista, ja sehän on hyvää harjoitusta vaikkapa Brasiliaa varten. Kieli kun on sama!

      Sapuska kuuluu täällä laivalla tosiaan hintaan, ja päivällisellä kuuden aikaan joka pöytään tuodaan myös kannullinen (olisiko noin vajaa litra) punaviiniä neljää ihmistä kohden. On tosiaan olemassa myös extralista, josta voi sitten tilata lisäjuomisia jos niin haluaa. Näillä on kai joku varasto. Tämä lista ei tosin ollut pitkään tuossa seinällä, kun kapteeni otti sen pois. En tiedä miksi. Mutta kapteenilta tai messimieheltä pyytämällä saa tosiaan ostaa monemoista juomaa, myös esimerkiksi olutta. Ruokapuolta tuossa listassa on vähemmän, lähinnä jotain suklaata tms. herkkuja.

      Mitä tuohon alkoholiin yleensä tulee, niin jossain varustamon säännöksissä se näyttäisi olevan näillä laivoilla kokonaan kielletty kaikilta. Käytäntö näkyy kuitenkin olevan erilainen.

      • Suuren suuret kiitokset. Tosiaan tuolla Portugalin matkalla mukanamme olivat myös meidän kissa ja koira, jotka yleensäkin matkaavat autoreissuillamme 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *