Sata päivää takana – analyysiä auton tähänastisesta toiminnasta

Sata päivää takana – analyysiä auton tähänastisesta toiminnasta

 

Su 25.2.2018 (pvä 100), El Calafate (Argentiina)

Kun reissua on nyt takana aivan alusta laskien tasan sata päivää, lienee hyvä aika tehdä pieni väliarvio siitä kuinka ajopelimme on matkalla toiminut. Siispä seuraavassa joitain viimeisen sadan päivän aikana kertyneitä kokemuksia vuoden 2010 Nissan NV200 -pakettiautomme toiminnasta sille vierailla maanteillä ja eritoten tällaisessa matkailukäytössä.

Yleinen tekniikka. Euroopassa ajellessamme ainut tekninen ongelma oli auton turbo, tai tarkemmin sanoen sen viallinen solenoidi (jonkinlainen sähkötoiminen venttiili, joka ohjaa tarvittaessa ilmavirtoja turbon ohi). Ajaessa tämä näkyi keskimäärin kerran päivässä siten, että kojetaulussa syttyi moottorin hälytysvalo ja turbo tippui pois päältä. Auto muuttui laiskaksi ja tehot hävisivät. Vika poistui pysähtymällä kymmeneksi minuutiksi. Ei siis suuri ongelma, mutta ärsyttävä riesa kuitenkin.

Ostimme uuden solenoidin jo ennen laivamatkaa Saksasta (osa maksoi vain jokusen kympin) ja se vaihdettiin lopulta Buenos Airesissa. Samassa kaupungissa vaihdettiin myös öljyt, öljynsuodatin ja ilmansuodatin. Käytännössä autolle tehtiin siis pieni huolto. Tämän jälkeen auto on toiminut täysin ongelmitta. Luotto auton tekniikkaan on oikeastaan vain kasvanut matkan edetessä. Vaikka Nissanin mittarissa on jo 220 000 kilometriä, 1,5 litran turbodiesel kulkee kuin, uskallanko sanoa, unelma. On vaikea kuvitella, että moottori tai voimansiirto meidät matkalla pettäisi. Tällä saralla näyttää siis hyvinkin valoisalta.

 

 

Aurinkopaneeli ja hupisähköt. Auton katolla olevan aurinkopaneelin (100 W) sähköntuotto kiinnosti minua kovin. Tulokset Etelä-Amerikassa ovat yllättäneet, sillä sähköä tulee taivaalta todella paljon. Ennätys taitaa olla Barolochesta Andien juurelta, jossa lataussäätimen näyttötaulusta lukemani numero oli suurin siinä ikinä näkemäni, 4,4 ampeeria. Se on noin kymmenen kertaa enemmän kuin hyvänä päivänä marraskuisessa Euroopassa.

Auton vapaa-ajanakku (110 Ah) on yhdistetty kaapelilla akkujen jakoreleen kautta moottorin laturiin. Se siis latautuu lähes aina moottorin käydessä. Koska sähköä tulee myös jatkuvasti aurinkopaneelista ja olemme ajaneet paljon, on ongelmaksi muodostunut sähkön vähäisyyden sijasta sen ylemääräinen paljous. Olenkin alkanut pohtimaan, pitäisikö moottorikaapelin sulake ottaa irti ja jättää vapaa-ajanakku vain aurinkopaneelin varaan. En tiedä miten hyväksi agm-akulle on tulla jatkuvasti yliladatuksi. En ole kuitenkaan vielä niin tehnyt. Jos joku akkujen syvempää olemusta tunteva lukee tämän, otan mieluusti neuvoja vastaan. Onko verraten laadukkaalle hupiakulle hyväksi jos jännitemittari näyttää usein lähes 14 volttia? Meneekö se lopulta pilalle?

Kaiken kaikkiaan auton hupisähköpuoli on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Asuintilan toimivat valot ja eritoten jatkuva mahdollisuus ladata kaikkia mobiililaitteita aina on ollut melkoista luksusta aiempiin autoreissuihini verrattuna. Ennen matkaa pohdiskelin pitkään, onko auton 12 voltin sähkön 230 volttiin muuttava invertteri tarpeellinen. Kai läppärin (joka on oikeastaan ainoa kapistus joka invertteriä tarvitsee) aina jossain saa ladattua, ajattelin. Hommasin kuitenkin sellaisen ja asensin autoon, joka olikin mainio päätös. Nyt lataan konettakin lähes pelkästään autossa, sillä ainakaan Argentiinassa tietokoneen laturin töpseli ei jostain syystä mahdu paikallisiin pistorasioihin. Kännykkälaturit mahtuvat niihin kyllä. Mutta eipä se haittaa, sillä nyt voin ladata koneeni autossa kun haluan.

Pieniä ongelmiakin on käyttösähkön kanssa ollut. Niitä oli erityisesti Iguazun putouksella ja sen jälkeen. Ne olivat kuumimpia päiviä koko tähänastisella matkalla. En tiedä oliko näillä kahdella asialla yhteyttä, mutta yleismittari on osoittautunut mainioksi työkaluksi näitä ongelmia selvittää. Muutamaan otteeseen vedin ongelmakohtien väliin uuden johdonpätkän, sillä paikat eivät olleet hankalia. En edes ryhtynyt selvittämään, miksi johdon toisessa päässä oli sähköä ja toisessa ei. Pariin otteeseen ongelma oli maa- eli miinuspuolella, joka oli minusta yllättävää. Näiden pienten uudelleenasennusten jälkeen sähköt ovat toimineet viimeiset viikot virheettä. Toivotaan, että jatkossakin näin. Pelkään tosin pahoin, että tärinä tulee jossain vaiheessa jonkun liitoksen irroittamaan. Tärinää on nimittäin luvassa lähiviikoina paljon.

 

 

”Asunto-osa” ja sisustus. Autossa on ollut hyvä yöpyä ja tämän suhteen valittamista ei oikeastaan ole. Oli hyvä valinta tehdä sängystä mahdollisimman suuri (se on 1,3 metriä leveä). On myös kätevää, että autossa on liukuovet molemmin puolin takatilaa. Se helpottaa kulkemista varsinkin yöaikaan. Ulos puskaan pistäytyessään ei tarvitse herättää toista kun molemmilla on oma ovi. Autoa hankkiessamme en pitänyt mitenkään määräävänä tekijänä kahta sivuovea. Yksi olisi mielestäni riittänyt. Nyt ajattelen toisin. Molemminpuolisista liukovista on huomattavaa hyötyä.

Sisustusta tehdessäni käytin paljon aikaa kehittääkseni sängyn etupään alle mekanismin, joka mahdollistaisi takaosan muuttamisen eräänlaiseksi oleskelualueeksi. Jos rakentaisin sisustuksen toiste, en käyttäisi enää energiaani moiseen. Tekisin sängystä pysyvän ja miettisin tarkemmin minkälaiset lokerikot ja ulos vedettävät laatikot sen alle tekisin. Sänkyä ei nimittäin ole kertaakaan koko matkalla muutettu istumatilaksi.

Kahteen katossa olevaan ilmanvaihtoventtiiliin perustuva Ilmanvaihtokin on ollut riittävä. Öisin pidämme yleensä etuikkunoita raollaan ja vähintään toisen ilmaventtiilin puhallinta päällä, puhaltamassa ilmaa ulos. Välillä on ollut kuuma, jota toisin helpottaa merkittävästi matkalta hankittu 12 voltin puhallin, jonka voi laittaa yöksi puhaltamaan ohjaamosta makuutilaan päin. Sillekään ei tosin ole ollut käyttöä moneen viikkoon, sillä säät ovat olleet Patagoniassa varsin maltilliset, oikeastaan lähes täydelliset autossamme nukkumiseen. Jos rakentaisin autoa toiste, laittaisin ehkä venttiilien sijaan auton takaosan kattoon pienehkön kattoluukun ja siihen puhaltimen. Pikkujuttuja ja hienosäätöä tosin tämäkin, aivan kuten edellä mainitsemani sängyn alapuoliset ulosvetolaatikot.

Auton ulkonäkö ja undercover-aspekti. Nissania ei oikeastaan tunnista ulkoa päin retkeilyautoksi ja se herättää hyvin vähän huomioita teillä liikkuessaan tai kaupungeissa parkissa ollessaan. Ennen reissua ajattelin etäisesti tämänkin olevan jonkinlaista plussaa. Nyt matkaa lähes 10000 kilometriä Etelä-Amerikassa taitettuamme voin todeta, että se todellakin helpottaa elämää. Uskaltaisin jopa sanoa, että se helpottaa sitä paljon. En toki tiedä minkälaista täällä olisi ajella ulkomaille rekisteröidyllä selvästi matkailuautoksi tunnistettavalla pelillä, mutta minusta tuntuu että esimerkiksi monella poliisistopilla olemme sulautuneet täydellisesti liikennevirtaan ja päässeet niistä siten kuin koira veräjästä.

Kaiken kaikkiaan auto on osoittautunut mainioksi matkantekovälineeksi ja yöpymispaikaksi. Olemme kotiutuneet vallan hyvin. Tällaiselle matkalle pikku-Nissan on ollut juuri oikea valinta, jota oikeastaan ounastelinkin. Silti yhä vähän hämmentää, kun asia oikeasti oli myös käytännössä näin. Uskoisin, että näin tullaan menemään vielä pitkälle. Heikoimmaksi lenkiksi määrittäisin ehkä auton pyöränsipustukset ja huonojen teiden ja tärinän vaikutuksen niihin. Mutta eteläisen Chilen jälkeen huonot tietkin on oikeastaan ajettu, ellemme sitten ehdoin tahdoin halua niille pohjoisempana lähteä.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



23 thoughts on “Sata päivää takana – analyysiä auton tähänastisesta toiminnasta”

  • Moro Tomi,

    Mietin kirjoitanko tänne, Facebookiin vai whatsappiin mutta laitetaan nyt vaihteeksi tännekin jotain 🙂

    Noista poliisi-stopeista, joita täällä Argentiinassa/Chilessä aika ajoin näkyy niin niistä näyttää pääsevän ohi helposti vähän erikoisemmankin näköisellä kulkupelillä ilman sen suurempia ihmettelyitä. Ajokorttia olen näyttänyt kaksi kertaa. Muuten ei ole kyselty mitään, ei pysäytelty eikä kurkittu autoon sisälle, ei ole kyselty auton papereita tai mitään muutakaan. Ihmettelen kyllä vähän, että edes rajoilla ei tähän mennessä olla autoa katseltu tai siitä sen enempää kyselty. Yhden ainoa kerran on auton kylmälaukkuun vilkaistu rajanylityksen kohdalla.

    Kerran yhdellä stopilla poliisi yritti kovasti selittää kyllä jotain mutta taikasana ”English” toimii täällä aika hyvin ja matka jatkuu. Tuntuu olevan täkäläisille todella noloa, että eivät englantia puhu ja haluavat päästä tilanteesta eroon mahdollisimman nopeasti.

    Sen sijaan tavallisia ihmisiä auto (Jeep Wrangler Unlimited) tuntuu kiinnostavan todella paljon ja varsinkin jokaiseen pikkukylään tultaessa olo on kuin rokkitähdellä ja päät kääntyy ja välillä otetaan kuvia. Se on kyllä varmasti pidemmän päälle huono juttu.

    Meillä on nyt 5000km takana ja keskiviikkona olisi tarkoitus ajaa Buenos Airesista Montevideoon…sieltä sitten Rio De Janeiroon saakka, josta palataan takaisin Iguazu Fallsille ja siitä Paraguayn kautta takaisin Argentiinaan, Chileen ja Boliviaan.

    Odottelen mielenkiinnolla raporttia Ruta 265 ja Ruta 7 -taipaleesta kunhan pääsette taas nettiin 🙂

    • Moro Tommi! Ja toki, kirjoita ihmeessä tännekin. Onpahan ainakin laajempi yleisö kuin vaikkapa Whatsapissa (heh).

      Poliisi tosiaan ei ole meillekään ollut ongelma kuin sen yhden kerran Paraguayssa. Voin tosin uskoa, että samaa meininkiä olisi yhä myös pohjoisessa Argentiinassa, kuten taisimme joskus jutellakin. Mutta teillehän se taitaa selvitä ihan omakohtaisestikin. Mielenkiinnolla odotan minkälaisia kokemuksenne Paraguaysta ja Argentiinan pohjoisista syrjäseuduista ovat. Olettaisin, ettei Brasiliassa ole ongelmia. Se oli ainakin meille aika helppo.

      Ja sekin on kyllä totta, että jostain syystä eteläamerikkalaiset nolostelevat monesti olematonta englanninkielentaitoaan. Sinänsä ihme juttu, sillä mehän täällä olemme vieraita ja meidän kuuluisi hävetä olematonta espanjankielentaitoamme. Paraguayn hankala poliisi tosin taisi piikitellä minua tästä ja kettuilla, että olisi sitä kieltä hyvä osata jos meinaa heidän maanosaansa tulla matkustelemaan. Oikeassahan mies oli. Mutta hän onkin ollut kutakuinkin ainut tällä mantereella.

      Onhan se tietty vähän arveluttavaa, jos hirveästi huomiota herättää jatkuvasti. Meillä ei yllättäen tuota ongelmaa ole ollut. Jotkut harvat hoksaavat kilvet, ja joku rekkakuski on välillä näyttänyt peukkua kun on hoksannut miten kaukaa olemme. Mutta toivotaan, ettette tekään liian negatiivista huomiota saa. Jättäkää auto pesemättä? Ehkä se auttaa ”maastoutumaan” urbaaniinkin ympäristöön.

      • Oltiin tänään huoltamassa Jeeppiä täällä Buenos Airesissa ja juteltiin siinä erään herrasmiehen kanssa niin hän kysyi pari kolme kertaa, että oletteko te tosiaan täällä päin maailmaa monen kuukauden matkalla ettekä te puhu espanjaa. Piti sitä suorastaan kösittämättömänä asiana.

        Ja kyllähän se taitaa niin olla, että paljon tässä varmasti menettää, kun ei voi jutella useimpien ihmisten kanssa ollenkaan.

        Kun auto on likainen niin se tosiaan herättää vähemmän huomiota…mutta melkeenpä pakko se on välillä pestä. Hiekka ja pienet kivet eivät tee pidemmän päälle hyvää maalipinnalle.

        Nyt on niin helpolla päässyt rajoilla ja poliisien kanssa, että vaikea on kuvitella, että millaisia ongelmia voisi olla tulossa pohjoisemmassa. Odotan niitä enemmän positiivisella jännityksellä 🙂 Ainakin meillä on nyt tarvittava määrä varoituskolmioita sun muuta pakollista tavaraa.

        On muuten ollut todella mukavaa ajella tuhansia kilometrejä niin pää- kuin sivuteilläkin siten, että matkavauhdin on saanut päättää ihan itse. Ei ainoatakaan tutkaa olla nähty yli 5000km aikana. Ei tulisi Euroopassa kuuloonkaan tällainen.

      • Onhan se totta että paremmin olisi varmaan pitänyt espanjaa opiskella, mutta sitten taas toisaalta maailman mittakaavassa siinä ei liene mitään ihmeellistä ettei jonkun maan tai alueen kieltä osaa. Täällä on sentään samat kirjaimet kuin kotona. Jossain Kiinassa tai syvällä Venäjällä kielimuuri on paljon korkeampi, ja kyllä sielläkin lopulta pärjää. Suhteellista on kaikki…

        Nopeusrajoitukset ovat tosiaan aika viitteelliset täällä. Eipä niitä näytä juuri kukaan pilkuntarkasti noudattavan. Mutta sitten taas toisaalta hyvin harva kaahaakaan ihan älyttömästi. Ja se Buenos Airesin liikenne oli mielestäni aika älytöntä. Kymmenen miljoonan kaupungissa voisi vähän sääntöjäkin noudattaa välillä.

        Jännä kyllä nähdä mitä tapahtuu, jos törmäätte hankalaan poliisiin jossain. Auttaako se, että teillä on kaikki varusteet viimeisen päälle kunnossa, vai keksivätkö silti jotain rikettä jos haluavat.

        Niin ja terveisiä Ruta seiskalta. Ei tämä nyt niin paha ole kuin manasit. Melkoista tärinää tosin. Ja pölyä. Etenemme kaikessa rauhassa. Toivotaan, ettei meidän tarvitse kiertää Argentiinan kautta. Tie on kai yhä poikki tuolta ylempää, mutta koitamme kiertää sen lautalla.

  • Onko autossa vararengas? Vaikka en muistakaan että minulta olisi koskaan hajonnut rengas Suomessa niin se ei tarkoita etteikö rengasrikkoja tapahtuisi. Katselin karttaa ja edessänne on sellainenkin paikka kuin Atacaman autiomaa . En tiedä voiko sitä kiertää mutta jos ajatte sen läpi niin vararengas voi tuoda mukavaa turvallisuuden tunnetta.

    • Vararengas löytyy toki. Se on auton alla taka-akselin takana, kuten monessa autossa nykyään. Harkitsin jopa toisen hankkimista katolle, mutta onneksi en suotta niin tehnyt. Uskoisin, että yhdelläkin selviämme. Toivotaan, että sitäkään ei tarvita. Lisäksi meillä on mukana (jossain) Motonetin renkaanpaikkaussarja, jota sitäkin voi harjoitella käyttämään jos rengasrikko meidät jossain lopulta yllättää.

    • Ei ole tiedossa mitä autolle lopuksi tapahtuu. Katsotaan mihin se päätyy, sillä reissun lopullinen päätepistekään ei ole kirkossa kuulutettu. Kiitoksia hyvön matkan toivotuksista!

  • Saanko kysyä intiimin kysymyksen: Miten hoidatte iltapesut ja yöpisut kun sellaiseenkin välillä tulee tarvetta ja jos ei olla huoltoaseman pihassa tms. jossa on yleinen wc käytettävissä.

    • Toki saa kysyä, ja hyvän kysymyksenkin esitit. Varmasti muitakin kiinnostaa. Ellemme ole huoltoaseman pihassa, leirintäalueella tai muuten näiden palveluiden lähellä, olemme jossain korvessa jossa nuo tarpeet hoituvat luonnossa. Ja täällä tällaisia korpipaikkoja on kyllä tällä mantereella riittänyt. Emme ole nukkuneet vielä yhtään autoyötä kaupungissa juuri tästä syystä. On turhan ikävää jos pissalle ei yöllä pääse.

      Mitä pesuihin tulee, auton toisen sivuoven kupeessa on käyttövesikanisteri, jonka kyljessä on hana. Naaman ja kädet voi pestä kun nykäisee kanisterin vähän ulos ja avaa hanan. Liika vesi valuu sitten vain maahan. Yksinkertainen systeemi, joka on toiminut ihan hyvin. Mutta suihkuahan meillä ei tietty ole, joten se vähän rajoittaa autoelämää. Tämäkin tietty onnistuu ämpärillä ja kipolla jos vieressä virtaa esimerkiksi joki. On tullut sekin kokeiltua, enemmän mielenkiinnosta kuin pakottavasta tarpeesta, tosin.

  • Mielenkiintonen pohdinta tohon akun lataamiseen liittyen. Kyllä sitä mielestäni voi huoletta pitää kiinni laturissa jos sitä joka päivä käytetään, akun lataaminen aivan täyteen kestää kuitenkin todella pitkän ajan. Toisaalta jos käyttö on vähäistä niin ei siitä haittaakaan ole että sen pitkällä ajomatkalla kytkisi irti. Auton laturin antama n. 14.2 volttia on ehkä hieman liian korkea jos oletetaan että akku on täynnä. Tää oli nyt enemmänkin ääneen ajattelua kuin kysymykseen vastaamista 🙂

    • Kiitoksia kommenteista ja ääneen ajattelusta, ei niistä ikinä haittaa ole. En tosiaan tunne akkujen syvintä olemusta hyvin, vaikka yritin viime syksynä vähän asiasta lueskellakin. Meni vähän turhan kemiapainotteiseksi se, ja kyllästyin.

      Mutta joo, akku on todella vähällä käytöllä varsinkin kun päivätkin ovat aika maltillisen viileitä eikä edes kylmäboksi hurise päällä kuin silloin tällöin. Sisävalot ja kännyköiden lataus ym. vievät myös loppupeleissä tosi vähän sähköä. Ehkä kokeilen kytkeä tuon laturijohdon irti joksikin päiväksi. Sittenhän sen näkee miten se hupipuolen volttimääriin ja varaustasoon vaikuttaa. Nyt auto on sammuksissa ja ulkona pimeä. Lukema on tasan 13 volttia…

  • ”Olenkin alkanut pohtimaan, pitäisikö moottorikaapelin sulake ottaa irti ja jättää vapaa-ajanakku vain aurinkopaneelin varaan. En tiedä miten hyväksi agm-akulle on tulla jatkuvasti yliladatuksi. En ole kuitenkaan vielä niin tehnyt. Jos joku akkujen syvempää olemusta tunteva lukee tämän, otan mieluusti neuvoja vastaan. Onko verraten laadukkaalle hupiakulle hyväksi jos jännitemittari näyttää usein lähes 14 volttia? Meneekö se lopulta pilalle”

    Piloillehan ne akutkin lopulta tuppaavat joka tapauksessa menemään. Toisaalta. Jos sitä sähköä kerran muutenkin piisaa yli tarpeen niin toki se moottorikaapelin sulakkeen voisi ottaa edes irti. Itse ehkä laittaisin niille lataussyötöille molemmille omat on/off keinukytkimet, joista ne olisi helppo kytkeä tarvittaessa päälle. Jep! Turhaahan sitä hyvää vara-akkua on nääs ylilatauksella piloille kiehuttaa. Toisaalta sen aurinkopaneelin oma lataussäädin puolestaan estää akun/akuston ylilataantumisen ja syväpurkaantumisen, mikäli ja tottakaihan semmonen on tullut asennettua ?

    BTW. Kerrassaan kodikas reissukämppä teillä on siellä 🙂 Kaunis suorastaan. Itsellä on ollut lähes vastaava systeemi, tosin ilman noin nerokasta korotusosaa.. (Korotusosasta on pitänyt suosiolla luopua ihan vain siitä syystä että semmoinen madaltaa tilat siinä määrin ettei fillarit (2kpl) enää sopisi roikkumaan ylösalas tavaratilan katosta. Sisäkattoon nurinpäin pitkittäissuuntaisesti asennetuista kiskoista ( Ei niitä koko aikaa ole kivaa auton ulkopuolella säilyttää ja kuljettaa.)

    Tämä on hyvä:
    ”Auton ulkonäkö ja undercover-aspekti. Nissania ei oikeastaan tunnista ulkoa päin retkeilyautoksi ja se herättää hyvin vähän huomioita teillä liikkuessaan tai kaupungeissa parkissa ollessaan. Ennen reissua ajattelin etäisesti tämänkin olevan jonkinlaista plussaa. Nyt matkaa lähes 10000 kilometriä Etelä-Amerikassa taitettuamme voin todeta, että se todellakin helpottaa elämää. Uskaltaisin jopa sanoa, että se helpottaa sitä paljon. En toki tiedä minkälaista täällä olisi ajella ulkomaille rekisteröidyllä selvästi matkailuautoksi tunnistettavalla pelillä, mutta minusta tuntuu että esimerkiksi monella poliisistopilla olemme sulautuneet täydellisesti liikennevirtaan ja päässeet niistä siten kuin koira veräjästä. Kaiken kaikkiaan auto on osoittautunut mainioksi matkantekovälineeksi ja yöpymispaikaksi. ”

    Aika harva tuota undercover älynväläystä osaa noin syvällisesti tajuta? Ja jos älyää pysyä kaukana pahimmista turistirysistä niin aina vaan harvemmat keksivät tuppautua pahat mielessä rosmoilemaan.

    http://www.oikeamedia.com/o1-37600
    ”Kerran olimme Budapestissä eräällä leirintäalueella. Siellä oli neljä muuta suomalaista karavaanariporukkaa. Heistä kolme oli maksanut oppirahat. Useimmiten ryöstö tapahtuu niin, että yöaikaan matkailuauton tai -vaunun ilmanottoaukoista suihkutetaan nukuttavaa kaasua. Sen jälkeen auton väki vain aamulla toteaa tapahtuneen.”

    Nukuttavan kaasun käyttö saattaa olla aika turhaa ja epätoivoista homaa pakussa jossa on mahdollista jättää lukittuja ovia ja ikkunoita sopivasti raolleen. Noihin oloihin saa tarvittaessa helposti semmoisen läpivedon että ei hiki kiusaa ja samalla lähtee kaikki unikaasut pieruista lähtien 🙂

    PS. Tuota kodikasta undercover-leposijaa katsellessa tulee vain mieleen että jos saa ihan rehellisesti valita niin mahtaa siinä teilläkin moni vaatimattomampi epämääräinen hotelli jäädä ihan suosiolla kakkokseksi. Toki se helpottaa kun tietää että periaatteessa olisi vaihtoehtoja, ja varaa mistä valita. Jokainen tekee ne omat valintansa ihan senkin perusteella miten nuuka niiden tunkkien jakamisien kanssa on.

    http://giant.gfycat.com/WeeSociableImago.gif

    Itse asiassa sopii vain kysyä. Kuka hullu noin kodikkaan pedin ja puhtaat lakanat vaihtaisi johonkin epämääräiseen kirppuiseen hotellin majoitukseen? Meillä oli vastaavan bunkan, siis normipatjojen lisäksi TEMPUR-materiaalista valmistetut sijauspatjat joten minua ei ainakaan kovin helpolla noista pehkuista mihinkään epämääräiseen luteiden nussimaan hotellin räähkään saanut muuta kuin vessaan, pesulle ja syömään.

    Jos majoitus on omasta takaa tuota luokkaa niin hotellin aamianen ja siistit saniteettitilat olivat usein se ainoa juttu mitä niissä ylipäätään osasi arvostaa. Hotelliyöpymisen sijaan meillä oli usein tapana aamuisin etsiä joku kiva hotelli ja mennä sinne syömään pelkkä hotellin aamiainen. Samalla aamuisella aamiaireissulla sai hoidettua kätevästi hotellin vessoissa aamutoimet.

  • Tulipa sitäkin tehtyä että menin iltaisen vessa ja pesureissun yhteydessä hotellin respasta kysäisemään ko.majoitukseen hintaa. (Hauska harrastus joka koski yleensä vain 4-5 tähden hotelleita.)

    PS. Kun tuon hintatiesusteluasian hoitaa valmiiksi sillä asenteella että omissa lakanoissa sitä joka tapauksessa muutenkin nukkua ja tunkki on valmiiksi mukana niin aika usein sitä huomasikin olevan aika vahvoilla niissä hintaneuvotteluissa. Mitä arvokkaampi hotelli niin yleensä sitä mojovammat alennukset oli tiedossa. Ja mikä parasta! Epäonnistunut neuvottelu antoi aivan mahtavan unen kun tajusi kuinka paljon taas kerran tuli säästettyä kun menikin vain sinne pesulle ja aamiaiselle.

    Vitsi vitsi..

    • Noinkin sitä voi tietty peseytymisen hoitaa. Tiedän muuten eräänkin nimeltä mainitsemattoman henkilön, jolla oli villissä nuoruudessaan tapana hoitaa peseytymishommat kaverinsa kanssa Aasiassa siten, että hyvään hotelliin mentiin kyselemään huonetta ja sitä oli tietysti pakko päästä katsomaan ennen kauppoja. Pojat pyysivät avaimen ja kävivät huoneessa omin päin, jos se suinkin vain onnistui. Huoneeseen päästyään toinen kävi älkkiä suihkussa. Pyyhkeitäkään ei tarvinnut kun ne olivat tietty huoneessa. Sitten huone hylättiin, ja mentiin seuraavaan luksushotelliin, jossa vuorostaan toinen kävi suihkussa. Rahat säästyivät juhlimiseen ja nukkuminen hoitui missä hoitui. Jotta kaikenmoisia tapoja matkustaa sitä on olemassa…

      • Aika törkeää.. Toisaalta. Pojat on poikia..

        Mitä noihin omiin juttuihini tulee. Eipä niillä luxus-hotelleillakaan luulisi olevan valittamista jos kerran maksava asiakas tulee reilusti illalla rahojensa kanssa asioimaan hotellilla ja vieläpä respan tiskiltä ostamaan aamuksi kaksi kallista aamiaista, – eikä sitten välttämättä mitään muuta, – siis ihan vain siitä syystä että siitä huoneen hinnasta ei päästä yhteisymmärrykseen.

        Jos on noin hyvin varustautunut niin niiden tunkkien kanssa on turha nuukailla.

      • Näinhän se on, pojat ovat poikia. Vaikka enpä itse poikanakaan olisi moista kehdannut tehdä.

        Se olisikin mainiota, jos noista hyvistä hotlista voisi ostaa vain sen aamupalan sekä pesutilapalveut, niin sehän riittäisi mainiosti jos mukana on oma viihtyisä makuuhuone. Joistain paikoista se varmaan jopa onnistuukin. Venäjän perukoilla ensimmäisellä Pikavuorolla oli mielenkiintoisia paikkoja, jossa ravintola ja saunaosasto oli maksettavissa erikseen. Pystyi siellä yöpymä’änkin, muttei ollut pakko. Mutta ehkä se on ihan loogista Siperiassa, tuolloinkin oli yli -20 pakkasta.

  • Moi! Todella mielenkiinnolla seurannut teidän matkan etenemistä alusta lähtien.. Toivotan vaan hyvää matkaa jatkossa..

    • Moro! Ja kiva kuulla että matka ja jutut ovat kiinnostaneet. Kiitoksia myös hyvän matkan toivotuksista. Tässä ovatkin juuri kiinnostavat tiet ajeltavana. Pölyistä hommaa tämä Etelä-Chlie.

  • Siitä espanjan kielestä.

    Mitenköhän hyvin ne siellä Etelä-Amerikan espanjankielisissä maissa ja USA:ssa sitä Espanjassa käytettyä ”oikeaa” espanjaa ymmärtävät? Onkohan niillä eri murteilla mitään ratkaisevaa eroa?

    Joskus tuli asiaa ihmeteltyä ja ymmärsin että niitä espanjan kielen murteita lienee useampia pelkästään mannerespanjan eri osissa. Puhumattakaan koko vanhasta mantereesta.

    https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Dialectos_del_castellano_en_Espa%C3%B1a.png
    https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Romance_languages.png
    https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Romance_Languages-World-Map.png

    Tuli vaan mieleen että onkohan siinäkin kyseessä hieman saman tyyppinen tilanne kuin mitä on suomen ja vironkielisillä. Paljon tuttuja sanoja mutta sanojen ja juttujen sisältö jää ihan hepreaksi.

    • Kyselimmekin tätä murreasiaa yhdeltä täällä vuosikymmeniä asuneelta suomalaiselta, ja on niitä eroja kuulemma. Mitta ei kuitenkaan niin paljon etteivät toisiaan ymmärtäisi. Kai lähinnä jotain murresanoja ja sanontatapoja. Olen ymmärtänyt, että espanjalaiset ovat itse sitä mieltä ettei espanja-nimistä kieltä ole olemassakaan. On vain castellano ym muita paikallisia kieöiä. Castellanoksi Argentiinassakin mielestäni siellä puhuttua kieltä kutsuttiin, ainakin joissain tilanteissa.

  • Yleisenä vinkkinä automatkailun turvallisuudesta haluaisin vielä tähän samaan syssyyn mainita sen verran että kannattanee jokaisen vastaavalle matkalle lähteneen harkita joska niihin auton rakenteisiin saisi jemmattua ja piiloteltua sopivan hankalasti löytyvään paikkaan lompakolle, passeille ja muille papereille jonkun sortin salainen safetyboxi. Ripottelee nekin jemmat vielä prioriteetin ja käytettävyyden mukaan mielellään useampaan eri paikkaan.

    Osa kätköistä olisi hyvä miettiä niin että sinne saa vedettyä sähköä ja sinne olisi hyvä jemmata vanha karvalakkipuhelin jatkuvaan lataukseen, äänettömänä tai joku muu sopiva jäljityslaite. Kannattaa tietenkin myös huolehtia siiitä ettei siitä ihan heti lopu sähköt vaikka autolla ei ajeltaisikaan. Jos vorot nyysii koko auton niin se löytyisi poliisin ja matkapuhelimen sijaintisingnaalin avulla.

    Jokainen voi sitten harkita josko siellä auton jemmoissa olisi hyvä säilyttää lompakkoa, ajo- ja luottokortteja ja oikeasti kriittisiä matkapapereita ja kuljettaa kylillä kulkiessaan käsimatkatavaroissa mieluiten vain vähän käteistä. Lisäksi olisi hyvä jos varautuisi etukäteen mahdollisiin yllättäviin ryöstötilanteisiin. Elikkä, jos joutuu ryöstettäväksi niin olisi kätevää jos voisi luovuttaa rosmoille heitä varten vartavasten suunnitellun lompakon, joka sisältäisi vanhoja pankki- ja luottokortteja, vanhoja passeja ja muita virallisen näköisiä papereita. Siinäpähän sitten nauttivat leikkirahaa sisältävästä ryöstösaaliistaan.

    Tuo auton jäljittäminen kannattaa mielestäni ehdottomasti jotenkin huolehtia ja tietenkin myös se ettei ne vorot ihan heti löydä sitä GSM-jäljitintä.

    • Läppärilleni (taitaa olla arvokkain mukanamme oleva kapistus) autossa onkin jemma, josta sitä ei ihan heti löydä. Valitettavasti näiden jemmailujen ja seurannan (joka minullakin oli joskus mielessä mutta jäi toteuttamatta) suhteen on reissussa tullut vähän liiankin lepsuksi. Täällä kun tuntuu niin turvalliselta. Buenos Aires oli suurkaupunkina varmaan se turvattomin käymämme paikka, mutta siellä auto olikin vartioidussa parkkihallissa. Mutta ihan samoja asioita tuossa pohdit kuin minäkin aikanaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *