Transit Belize – kohti Meksikoa

Transit Belize – kohti Meksikoa

 

Su 10.6.2018 (pvä 205), Orange Walk (Belize)

Ylitimme eilen puoliltapäivin Guatemalan ja Belizen välisen rajan. Kaikki sujui helposti. Guatemalan tullissa ei montaa minuuttia mennyt, emmekä Belizen puolellakaan hankaluuksiin törmänneet. Rajat näyttävät helpottuvan mitä pohjoisemmaksi pääsemme. Kuten aiemmatkaan Keski-Amerikan rajat, ei tämäkään ollut ihan ilmainen. Auton desinfioinista (ajoimme ensimmäisenä jonkinlaisen sumutussysteemn läpi) piti maksaa neljä us-dollaria, ja sen maahantuonnista vielä viisitoista lisää. Kun raja oli vihdoin selvitetty, jouduimme ostamaan vielä tilapäisen liikennevakuutuksen. Se maksoi kympin. Kuten aimmatkin alueen valtiot, näkyy Belizekin kasvattavan valtiollista kassaansa maahatulijoiden kustannuksella. Kaikista maksuista sai kuitenkin tälläkin rajalla kuitin, ja kaikki oli sinänsä ammattimaista ja ihmiset avuliaita.

Belizessä puhutaan englantia, joten pitkästä aikaa minkäänlaisia kieliongelmia ei rajalla tai sen jälkeenkään ole ollut. Tullin rakennuksessa meitä avusti Belizen turistitoimiston kaveri, joten maahantulon kanssa tumpelointi ei oikein ollut edes mahdollista. Meiltä kysyttiin moneen kertaan, olemmeko vain matkalla maan läpi (in transit) jonnekin muualle, eli käytännössä Meksikoon. Myönsimme asian olevan näin, ja autolle ei edes tarvinnut tehdä erillistä paperia. Siitä tehtiin vain merkintä passiini. Uutta tämäkin. Aiemmilla rajoilla eniten aikaa on mennyt auton maahantuontiluvan kirjoittamiseen, jota nyt ei siis edes tarvittu. Sinänsä hellyttävää, etteivät edes Belizen viranomaiset näytä elättävän suurempia kuvitelmia siitä, että Guatemalan rajalle ilmaantuvat turistit olisivat tulossa viettämään aikaa heidän kotimaahansa. Jo alkuoletus näytti olevan, että me olemme vain kulkemassa maan läpi.

Auton tuulilasi on edelleen rikki (tarkemmin edellisessä artikkelissa). En ole oikein varma, onko tilanne pahentunut. Kuoppaisilla tieosuuksilla lasi kuitenkin notkuu silminnähtävästi. Vähän, mutta kuitenkin. Paikallaan se joka tapauksessa pysynyt. Jossain määrin hämmästyttävää on, ettei kukaan viranomainen ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tuulilasin vauriota kohtaan. Jo Guatemalassa meidät viitottiin jatkamaan pysähtymättä useammallakin poliisistopilla, vaikka kaikilla niillä jouduimme poliisin silmien eteen hiljentämään. Belizen raja-aluuelta lähtiessämme seisoimme viimeisellä puomilla, jossa kovin kohtelias Pharrell Williamsin näköinen poliisimies katsoi vielä kerran passimme ja toivotti sitten meille hymyillen hyvää matkaa. Ei sanaakaan pirstaleisesta lasista. Hyvin merkillistä.

Iltapäivällä törmäsimme vielä yhteen Belizen poliisin tiesulkuun, jossa kaikki autoilijat pysäytettiin. Kohtelias khakiin pukeutunut poliisimies tiedusteli ikkunasta lähes sisään asti kumartuen, jotta voimmeko hyvin. Vastasimme pokkana että hyvinhän tässä menee, vaikka kuskin paikalta ulos katsoen lasi näyttää siltä, ettei siitä näe läpi lainkaan. On turha ruveta selittämään ennen kuin selitystä on edes pyydetty. Se kannatti. Meitä ja auton ohjaamoa hetken katseltuaan poliisi toivotti meille hyvää päivänjatkoa. Ehkä tuulilasin huono kunto ei sitten näy ulospäin niin paljon kuin kuvitella voisi. Minusta se hohtaa autosta kilometrin päähän ja on ensimmäinen asia, jonka joku ulkopuolinen meistä huomaa. Muttei ehkä se ei sitten olekaan niin. Ainut asiaa tähän mennessä kommentoinut ulkopuolinen on ollut rajalla hengaillut satunnainen joutomies, jota mangojuttu nauratti kovin. Onneksi satunnaiset joutomiehet voivat olla asioista mitä mieltä haluavat, eikä sillä ole merkitystä.

Belize poikkeaa sevästi aimmista Keski-Amerikan maista. Talot ovat usein puuta, väestö osin mustaihoista. Rastafarejakin täällä on, kuin Jamaikalla konsanaan. Ja kuten todettua, täällä puhutaan englantia, onhan Belize Britannian entinen siirtomaa joka itsenäistyi vasta 1981. Siitä ei ole kauan. Radiosta kuunneltuna paikallinen murre on niin hankalaa, ettei sitä oikein edes englanniksi tunnista. Kaikki joiden kanssa olemme täällä puhuneet ovat tosin puhuneet hyvin selkeää yleisenglantia, ja enemmän sitä radiostakin kuulee. Jos Guatemalassa oli paljon kristillisiä radioasemia, vaikuttaisi suuresti että Belizessä niitä on vielä enemmän. Jeesus on herra, sen kuulimme eilen moneen kertaan, monelta kanavalta. Ilmeisen uskonnollinen maa on tämä.

Tavallaan tunnelma on paljon enemmän Karibialainen kuin aiemmissa vierailemissamme tämän alueen maissa. Toisaalta jonkinlainen brittiläinen henki täällä yhä leijailee. Maasto on tasaista tai vain vähän kumpuilevaa, ja kasvusto ainakin teiden varressa verherää puskaa ja matalaa puuta. Jollain tavalla Belize tuo mieleeni Guyanan, yhden noista pienistä Etelä-Amerikan koilliskulman oudoista pikkumaista, jossa kävin pari vuotta sitten. Sekin on entinen Brittien siirtomaa ja jollain tavalla samankaltainen syrjäinen kummajainen kuin Belizekin. Täällä ei vain ole yhtä paljon intilaisten jälkeläisiä kuin Guyanassa, jossa he ovat maan suurin väestöryhmä ja käyttämänsä kielikin intianenglantia. Belizessä aksentti, sikäli kun sellainen puheessa täällä on, on enemmän jamaikalainen. Paljon kiinalaisia täällä näkyy myös olevan. He pyörittävät maan supermarketteja. Heti rajanjälkeisessä pikkukaupungissa niitä oli useita, kaikki kiinalaisittain nimettyjä.

Guatemalassa satoi paljon, oikeastaan joka päivä, välillä rankastikin. Tässä mielessä viikonloppumme Belizessä on ollut kuivempi. Vettä ei ole tullut. Itikoita ja ötököitä täällä kuitenkin on, kuten Guatemalassakin oli. Jatkuva ylenmääräinen kosteus kai houkutteli sääsket esiin ja taas saa raapia. Viime yö oli kuitenkin ehkä hieman Guatemalan öitä helpompi. Ininä ei ole täällä auringin laskettua ihan niin voimallista kuin se naapurimaassa iltaisin ja öisin oli. Tämä saattaa johtua siitä, ettei Belizessä ole viime päivinä satanut ihan yhtä paljon kuin Guatemalassa.

Jatkamme vielä tänään Belizen pohjoisrajan yli Meksikoon. Uutta tuulilasia ei edes kannata ruveta etsimään täältä, sen verran syrjäinen maa tämä on. Asukkaitakaan ei ole edes neljääsataatuhatta. Kun lisäksi tulimme vallinneeksi rajalla transit-paperit, emme voisi täällä päiväkausia odotellakaan. Tuossa rajan toisella puolella Meksikossa on kaupunki nimeltä Chetumal. Sieltä löytyy netin mukaan jopa Nissanin merkkiliike ja -huolto, joten aloitamme uuden tuulilasin metsästyksen sieltä. Jahka nyt taas yhden rajan yli pääsemme.

Ensimmäiset näkymät Belizeen. Huomaa kiinalaisen supermarketin Coca-Cola-kyltti ylävasemmalla.

 

Tiekuvaa pohjoisesta Belizestä. Tämä taisi olla kehnointa kohtaamaamme tietä koko maassa. Päätiet olivat yleensä suhteellisen hyvää asfalttia. Hidastetöyssyjä olisi voinut olla vähemmänkin. Niitä kun oli paljon, ja joka kylässä.

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka



6 thoughts on “Transit Belize – kohti Meksikoa”

  • ”Jossain määrin hämmästyttävää on, ettei kukaan viranomainen ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa tuulilasin vauriota kohtaan. Jo Guatemalassa meidät viitottiin jatkamaan pysähtymättä useammallakin poliisistopilla, vaikka kaikilla niillä jouduimme poliisin silmien eteen hiljentämään. Belizen raja-aluuelta lähtiessämme seisoimme viimeisellä puomilla, jossa kovin kohtelias Pharrell Williamsin näköinen poliisimies katsoi vielä kerran passimme ja toivotti sitten meille hymyillen hyvää matkaa. Ei sanaakaan pirstaleisesta lasista. Hyvin merkillistä.”

    ”Iltapäivällä törmäsimme vielä yhteen Belizen poliisin tiesulkuun, jossa kaikki autoilijat pysäytettiin. Kohtelias khakiin pukeutunut poliisimies tiedusteli ikkunasta lähes sisään asti kumartuen, jotta voimmeko hyvin. Vastasimme pokkana että hyvinhän tässä menee, vaikka kuskin paikalta ulos katsoen lasi näyttää siltä, ettei siitä näe läpi lainkaan. On turha ruveta selittämään ennen kuin selitystä on edes pyydetty. Se kannatti. Meitä ja auton ohjaamoa hetken katseltuaan poliisi toivotti meille hyvää päivänjatkoa.”

    Onhan se tosiaankin ”merkillistä” kun siellä, eikä varmaan missään muuallakaan päin pahoin korruptoitunutta maailmaa ole tietoakaan näistä suomalaisia nettoveronmaksajia silkasta riemusta ja vahigonilosta huvikseen simputtavista ah, niin kotoisista ”säännöt on sääntöjä ja lait lakeja, mitään ei voi tehdä”- hokevista pakkoruotsilla pätevöityneistä kaksikielisistä virkamiehistä.

    Eräänlaisena satunnaisena joutomiehenä, siis (normaalista työelämästä ennenaikojaan sivuraiteelle jumiutuneena) ikuisena opiskelijana tulee väkisin mieleen epäillä että sielläpäin ei vain olla keksitty yhtä nerokasta ideaa korvamerkitä kaikkia julkisen sektorin virkoja suomen tapaan jollekkin sikäläiselle pienelle kaksikieliselle vähemmistölle, joka suorastaan nauttisi moisesta sadisisesta rahvaan kyykytyksestä.

    https://pbs.twimg.com/media/Dbft1wqX0AAgkxp.jpg:large
    http://jlinjama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153225-korruption-matematiikkaa

  • Mitä niihin käteviin välipohjaratkaisuihin tulee. Kiva olisi laittaa ja viritellä pakettiautoon vastaavia matkailuun soveltuvia makuulavetteja mutta mutta.. Moisen virittelyn byrokraattiset seuraukset hieman epäilyttää.

    Pakettiauton modaamiseen ja tähän kotoiseen suomenruotsalaiseen byrokratiadystopiaan liittyen:
    https://www.is.fi/autot/art-2000000838595.html

    Jep! Aika epäselviä nämä pakettiautojen modaamiset näissä oloissa tuntuvat olevan.

    Ylipäätään. Voisi vain kysyä että kuka näiden veroja kaksin käsin rohmuavien kaksikielisten byrokraattisten terroristien keksimistä mielivaltaisen oloisista oikuista ja kulloisistakin laintulkinnoista ottaa selvää?

    https://karavaanari.org/index.php?topic=20017.0

    • Osaatko muuten Markku sanoa, mikä tämä meidän automme olisi Suomessa? Siis jos sen Suomeen toisi ja laittaisi Suoen kilpiin (nythän kilvet eivät ole Suomesta), niin mihin ajoneuvoluokkaan se pitäisi laittaa? Siis jos nyt ei välitä mistään verokikkailusta, vaan haluaa auton vain rekisteriin. Kukaan ei ole vielä ikinä osannut vastata minulle tähän siten, että vastaus olisi minua tyydyttänyt. Kovasti veroseuraamuksilla pelotellaan, mutta niitä ei sitten osata eritellä kun haluaisin kuulla niistä lisää. Olisko Nissan kaksipaikkainen henkilöauto? Nettiautossa oli joskus tällainen samanlainen tehdasvalminteinen miniretkiauto (olisiko joku kommentaattori jopa linkittänyt sen tänne), ja sen ajoneuvoluokka oli henkilöauto.

      Kaikki nämä Suomen päättömyydethän tulevat autoverosta, jota useimmissa muissa maissa ei ole. Niissä autosta maksetaan vain alv, ihan kuin vaikkapa ostaisit pesukoneen. Niinpä ei viranomaisiakaan kiinnosta niin paljon, mitä mihinkin on rakenneltu, kunhan nyt ei ole jotenkin älyttämän turvaton.

      • Ahaa! No nyt selkis! Tuosta päätellen jonkin asteista epäselvyyttä asiassa on siis jopa Teilläkin.
        Hieno juttu että asia vihdoin selkisi. Olipa hyvä että hieman kärjistin.

        Joo. Mistään ”verokikkailusta” näissä meidän oloissa lienee turhaa puhua, ellei sitä halua kutsua ”kikkailuksi” että pelkää joitakin täysin mielipuolisen helvetillisiä ylimääräisiä lisäveroja jos on erehtynyt kyhäämään pakuunsa jonkun kiinteäksi tulkittavan ylimääräisen osan.

        Sitäkin tietenkin sopii pohtia, jotta olisiko tässä autoveron lisäksi jossakin määrin kyse myös siitä Päätoimittaja Matias Turkkilan kuvaamasta kaverikapitalismista ja sen bisneksiä palvelevasta regulaatiosta? Eli jonkun asteinen oire ”kaapatun sääntelijän” aiheuttamasta juridisesta epävarmuudesta. https://www.youtube.com/watch?v=UiN-7XVOo3U

        Pahin ongelma tässä taitaa nykyisin olla se, ettei kukaan voi olla etukäteen ihan varma juristien kyhäämien pykälien ja niiden tulkintojen sekamelskasta.

        Tai sitten. Ehkä tämän jatkuvasti paisuneen regulaatiomassan tuputtamisen tarkoitus olikin rajata markkinat lainsäädännöllä sellaiseksi, ettei normikansalaisten enää yksinkertaisesti kannata riskeerata ja tehdä omatoimisesti yhtään mitään, eikä sen vuoksi enää mikään oikein liiku?

        Oli miten oli. Pikkusen jo kiusasikin ja turhauttikin kun ajattelin että onko vika minussa ja kaikissa muissa, meissä, jotka emme vain tajua selviä helppoja laintulkintoja. Kerkesin jo ajattelemaan että onkohan siinä teidän tapauksessa sen varsin mutkikkaan oloisen makuulavetin idea siinä että kun koko homman kyhää jonkun erillisen irroitettavan levyn varaan niin se on täkäläisten Saku Timosten laintulkintojen mukaan ikäänkuin erillinen kuljetettava irralliseksi tavaraksi tulkittava paketti vain, – ja mikä ei siten aiheuttaisi mitään verotuksellisia lisä-ongelmia. Koskaanhan noita tulkintoja ei voi etukäteen varmaksi tietää.. Ei vaikka asiaa olisi selvittämässä kuinka järkevä henkilö. Olisiko peräti niin että asiat joko sujuvat tai eivät suju ihan vain pärstäkertoimella? Mitä sitä saman taustan omaavia kiusaamaan.. Pää-asia että tajuaa että ”Suomessa ei ole korruptiota. Ei ainakaan kavereiden kesken. Suomessa on vain yllättävän paljon erittäin merkitseviä tilastollisia poikkemia.”

        http://jlinjama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153225-korruption-matematiikkaa

        Poikkeamat taitavat ilmetä vielä sen verran järjestelmällisesti ja valikoivasti että sen näyttöjenkin valossa poikkeamiin voi ja kannattaa luottaa.

        Ei tästä minun sepustuksesta varmaan kukaan tullut hullua hurskaammaksi, mutta oma käsitys näissä asioista on että tämä meidän pakkoruotsiin ja vahvaan kaksikielisyyteen nojaava systeemi on kuin luotu sakottamaan ja simputtamaan suurta yksikielistä enemmistöä. Sehän on suorastaan näiden elinkeino.

        Tuohon logiikkaan on ainakin syytä varautua hieman varautua. Näin ollen. Sitä en epäile hetkeäkään, etteikö sille teidänkin pakulle jotakin ylimääräisiä verotuksellisia jälkipelejä keksitä, – jos sen tänne takaisin erehdytte semmoisenaan tuomaan.

  • Täytyy tunnustaa, että itselleni Belize on yksi vieraimpia maita maailmassa. En muista yhtään uutista tai tapahtumaa Belizestä. Piti oikein wikipediasta katsoa perustiedot.

    Kokemanne rajanylityksen helppous on melko yllättävää kun sitä peilaa tähän: ”Pelko aluetta itselleen vaatineen Guatemalan hyökkäyksestä viivytti itsenäisyyttä vuoteen 1981. Brittijoukkoja lähetettiin vuonna 1975 puolustamaan rajaa. Guatemala tunnusti Belizen vasta vuonna 1991. Maat neuvottelivat rajasopimuksen syyskuussa 2002, mutta Guatemala hylkäsi sen.” Eli jonkinlaisia rajakiistoja on edelleen olemassa.

    Kaupunkikuvan mukaan Belizessä ajetaan oikealla puolella tietä, vaikka maa onkin ollut brittien siirtomaa. Onhan se kätevää ajaa samalla puolella tietä kuin kaikissa naapurimaissa, mutta olikohan käytäntö brittien aikaan toinen?

    Ja kartan mukaan matka jatkuu, toivottavasti kirkkaalla tuulilasilla. 🙂

    • Tuulilasijutut eivät mene hyvin. Se on yhä rikki, vaikka verraten pitkällä Meksikossa jo olemmekin. Tästä savotasta lisää piakkoin.

      Belizen liikenteen historiaa en tiedä. Meilläkin oli jossain vaiheessa se luulo, että siellä ajeltaisiin brittiläiseen tyyliin vasemmalla. Mutta eihän se tosiaan niin ollutkaan. Ihan ”normaali” oikeanpuoleinen liikenne siellä oli. Kumma juttu sekin sinänsä, ajetaanhan esimerkiksi Kyproksellakin yhä vasemmalla.

      Minulla on se käsitys, että Belizeen suhteet Britanniaan ovat yhä läheiset. Muistelen lukeneeni, että brittijoukot kouluttautuisivat yhä maassa. Tai ainakin kouluttautuivat vielä jokin aika sitten. Ihan kuin olisin joskus 2000-luvulla lukeneeni, että jompi kumpi prinsseistä, William tai Harry olisi ollut maassa jotain armeijan hommaa harjoittelemassa.

      Mutta raja oli helppo ja rento. Siellä oli leppoisa tunnelma. Siellä oli vaikea kuvitella Guatemalan ja Belizen olevan kehnoissa väleissä. Ehkä ne ovat jo menneen talven lumia, riidat. Vaikka eihän tuosta kauan tosiaan ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *