Tyynimeri ylitetty, Japani lähestyy

Tyynimeri ylitetty, Japani lähestyy

 

Ti 25.9.2018 (pvä 311), Celebrity Millennium, edelleen Tyynellämerellä

Tyynimeri on nyt käytännössä ylitetty. Jo eilen näimme taas maata. Ohittamamme tuliperäiset saaret kuuluivat Venäjälle ja saavumme Japanin ensimmäiseen satamaan huomenna. Maapallon suurimman meren ylittäminen on sujunut yllättävän helposti, melkein huomaamatta. Tämän matkustustavan mukavuus taitaa vaikuttaa aikakäsityksiin ja pohjoisella pallonpuoliskolla matkakin on lyhyempi. Jos saman meren haluaa ylittää jossain päiväntasaajan tietämissä, kilometrejä on kuulemma ainakin tuplasti enemmän. Meripäiviä ei loppujen lopuksi tainnut olla kuin kahdeksan. Alaskasta lähdettyäemme seurailimme saarijonoa, joka jatkuu miltei Venäjälle asti. Emme siis olleet koko kahdeksaa päivää aavalla ulapalla. Luulen, että kapteeni valitsi reitin tarkoituksella, vaikka se ei tainnut suorin ollakaan. Pelkän meren tuijottaminen kun ei ole matkustajille kovin hyvää viihdettä.

Edellisen juttuni jälkeen meri on rauhoittunut ja aurinkokin näyttäytyy taas välillä. Se paistaa nytkin harsopilviseltä taivaalta. Selvisimme myös kunnialla viimeksi mainitsemastani aikamatkustamisesta. Yhden päivän häviäminen jonnekin ei haitannut lopulta mitään. Ehkä jossain määrin kummallista on olla edellä Suomen aikaa. Kun siellä on aamu, täällä on jo iltapäivä. Koko alkumatkanhan tilanne on ollut toisin päin ja me tavallaan aikaamme jäljessä. Siihen oli jo tottunut. Kelloa on toki käännelty edelleen, joka yö tunti taaksepäin. Viime yönä pääsimme vihdoin Japanin aikavyöhykkeelle, joten vuorokautemme ovat taas 24-tuntisia. Yleisesti ottaen asiat näyttävät siis olevan päivämäärärajan tällä puolella oikein hyvin.

Japanin lähestymisestä huolimatta merimatka ei ole kuitenkaan vielä ohi. Pysähdymme ensin kahdessa paikassa (Otaru ja Hakodate) Hokkaidolla, joka on maan suurista saarista pohjoisin. Kolmas satamapysähdys on Fuji-vuoren kupeessa verraten lähellä Tokiota ja viimeinen Yokohamassa, joka on jo oikeastaan pääkaupungin lähiö. Se on ainakin meidän osaltamme tämämän laivan päätepysäkki. Osa matkustajista kuulemma jatkaa suoraa seuraavalle risteilylle, joka kiertelee täällä Itä-Aasiassa. Meripäiviä on siten oikeastaan jäljellä vain yksi, perjantai. Muut tämän viikon päivät vietämme satamissa. Olemme perilä alkavan viikon sunnuntaina aamulla.

Olen käynyt Japanissa kerran aikaisemmin, mutta silloin maan pohjoisin saari Hokkaido jäi näkemättä. Se oli vain liian ylhäällä. Silloinkin tulin maahan vesiteitse, mutta eri suunnasta. Korean laiva tuli Japanin eteläosaan Fukuokaan. Sieltä jatkoin Tokioon, jota pohjoisemmassa en ole ikinä käynyt. Ensimmäinen stoppimme Otaru on Hokkaidolla aivan Sapporon kupeessa, joten puute tulee tulee tällä kertaa korjattua. Satamakäyntiin on varattu koko päivä, kuten näillä risteilyillä aina. Laiva tulee satamaan aamusta ja lähtee alkuillasta. Molemmat tapahtuvat päivän valoisaan aikaan. Ehkä suunniteltu juttu tämäkin.

Mainitsin viimeksi muiden matkustajien ikäjakaumasta ja asiasta keskusteltiin hieman kommenteissakin. Arvelin tuolloin lähes kaikkien muiden matkustajien olevan eläkeiässä. Tämä teoria sai vahvistusta muutama ilta sitten, kun laivan teatterissa esiintynyt artisti rupesi kyselemään yleisön ikää. Tämä oli varmaan yksi hänen vakiovälispiikeistään. Aloittaen 2000-luvusta hän kävi vuosikymmenet läpi aina 1920-lukuun asti. Ajatuksena oli, että kukin hurraa tai ääntelee kun oma vuosikymmen tulee kohdalle. Suurimman mekkalan saivat aikaan 50- ja 40-luvut. Hieman yllättäen 30-lukukin oli aika vahvasti edustettuna. Tai ainakin silloin syntyneet pitivät kovaa meteliä. Ehkä se oli myös eräänlainen kunniakysymys: täällä ollaan vielä!

Esityksistä puheenollen, niitä on päivittäin ja monta. Aamupäivisin kaksi kerrosta korkeassa teatteritilassa on erilaisia luentoja esimerkiksi merieläimistä, Japanista, maantieteestä. Aiheet liittyvät yleensä ainakin löyhästi tämän nimenomaisen risteilyn reittiin. Lähes joka iltapäivä teatterissa näytetään elokuva. Illalla on viihteen vuoro. Nämä iltajutut ovat yleensä olleet musiikkia. Taikurikin esiintyi kerran ja eilen lavan valtasivat ilma-akrobaattia. Laivalla on jopa oma tanssiryhmä, joka on esittänyt jo kaksi erilaista laulua ja tanssia yhdistellyttä esitystä. Kolmas on vielä näkemättä. Nämä showt ovat olleet koko risteilyn vaikuttavimpia, maailmanluokan esityksiä oikeastaan. Hengästyttävä tahti, kirkkaat lauluäänet, tehosteita ja savua. Kaikki esiintyjät eivät ole olleet ihan tätä tasoa. Mainospuhe, jossa mainitaan vuoden 2008 Brittien Talent, muttei minkäänlaista sijoitusta ohjelmassa, antanee osviittaa siitä mitä tarkoitan. Eivät muusikot toki huonoja ole olleet, mutta varsinkin alkuun tuntui hieman siltä, ettei tälle pitkälle kauden päättävlle risteilylle ole värvätty kaikkein parhaita kykyjä.

Risteilyjen ruokatarjonnasta ja sapuskan määrästä kerrotaan paljon vitsejä. Eikä turhaan, sillä syömistä on pitännyt suorastaan opetella. Ensipäivät menivät ihmetellessä miksi olo oli niin kurja ja tukkoinen. Lopulta tajusin, että kyseessä oli perinteinen ähky. Olin syönyt liikaa. Ruokaa oli yksinkertaisesti tarjolla jatkuvasti ja paljon. Lisäksi se on ilmasta, eikä muutakaan tekemistä juuri ole. Tällaiset olosuhteet vaativat totuttelua. Kanadan ja Alaskan erämaissa ajellessamme totuimme aika vähäiseen ravintoon. Muutama sämpylä aamulla ja päivällä, ehkä vähän jugurttia. Illalla kupillinen pastaa ja tonnikalaa, esimerkiksi. Tämä ei selvästikään ollut oikeanlaista harjoitusta risteilymatkaa varten. Vatsalaukkua olisi kai pitänyt yrittää venyttää sen kutistamisen sijaan, siis jotta täällä pärjäisi.

Ehkä salaatit ja syömisen yleinen vähentäminen ovat kuitenkin parempi strategia. Ensipäivien ylensyömisen jälkeen olo onkin jo selvästi kevyempi ja terveempi kun näin teki. Pitkä risteilymatka olisi muuten mainio paikka kokeilla erilaisia ruokavalioita. Ensin voisi syödä pelkkiä kasviksia, sitten kasviksia ja lihaa. Lopuksi vaikka pelkkää lihaa, sillä tällaisestakin ruokavaliosta olen kuullut. Jotkut varteenotettavatkin henkilöt väittävät netissä, että pelkästään naudanlihaa syömällä ja vettä (kuplilla tai ilman) juomalla he voivat paremmin kuin ikinä. Ainut sallittu mauste on suola. Siis lihaa, vettä ja suolaa, ei mitään muuta, ikinä. Tämä on toki aika äärimmäistä, mutta tällaisessa ympäristössä moistakin voisi helposti kokeilla. Henkilökohtaisesti en varmaan jaksaisi. Tai no, mistä sitä teitää jos merimatka olisi tarpeeksi pitkiä.

Ohessa muutama sisäkuva laivasta. Syömisen, esitysten ja kaiken maailman tilaisuuksien ohella täällä voi käydä kuntosalilla (jonkinlainen saunakin löytyy), lenkkeillä yläkantta kiertävää rataa pitkin uiskennella poreammeessa tai vain makoilla ja tuijotella merelle. Osa porealtaista ja rantatuoleista on katetussa lämpimässä kylpyläosastossa, joten siellä tarkenee vaikka taivasalla viluttaisikin.

 

Laivan kuntosali.

 

…ja teatteri.

 

Näkymiä yläkannelta. 

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka

 



4 thoughts on “Tyynimeri ylitetty, Japani lähestyy”

  • Aikaslailla viihtyisän näköinen laiva. Amerikkalaista Luxus tasoa.. Taitaa olla tuokin laivamatka sen verran suolaisen hintainen että ei tuonne suomalaisen normiduunarin liksoilla ole ikinä mitään asiaa, ellei sitten töihin onnistu moiseen pääsemään.

    Pikkusen huvitti tuo ”Hokkaido jäi näkemättä. Se oli vain liian ylhäällä” – juttu. Melkoinen matkailija sitä saakin olla jos melkeen kaikki maailman muut kolkat olet kerennyt koluta. Vain Hokkaido on vissiin jäänyt toistaiseksi näkemättä.

    No. Onneksi sekin pian korjaantuu 🙂

    Turvallista matkaa..

    • Noo, ei se niin paha hinta ollut ottaen huomion, että kaikki sisältyy. Vai onko 800 eur per naama paha? Ei sillä taida kovin kummoista kahden viikon lomaa saada vaikka Kanariallakaan, ja me sentään pääsimme samalla suuren meren ylikin.

      Tuo Hokkaidojuttu, olin tosiaan Japanissa viitisen vuotta sitten ja jotenkin olisi Hokkaidolle mieli tehnyt, Sapporoon. Ihan vain, että olisi voinut sanoa käyneensä. Mutta eivät ole ihan halpoja Japanin luotijunaliput, niin oli pakko tuolla kertaa hylätä tuo idea ja tyytyä maan eteläosaan. Hokkaidolla muuten sataa ja on syksyistä. Terveisiä täältä!

  • Pitäisin teidän laivamatkaa halpana, vaikkapa päivää kohden. Sama hinta tulee helposti Ruotsin-laivalla jos syö ja juo saman verran mikä teillä kuuluu jo hintaan. Tosin olin yllättynyt ettei edes perusviini kuulu samaan pakettiin.
    Samaten Karibian risteilijöillä perushinnat eivät päätä huimaa, asiaan tietenkin vaikuttaa että Suomesta olisi ensin jotenkin päästävä lähtösatamaan, ja se osuus saattaa maksaa enemmän kuin koko risteily. Luksusristeilijöitä nuo laivat eivät ole, vaikkakin komeat puitteet laivalla onkin kaikenlaisine aktiviteetteineen. Jo tuo em. hintataso nimenomaan Karibialla määrittelee matkustajat aivan samantapaisiksi pulliaisiksi kuin meillä on täällä Ruotsin/Viron matkoilla. Luksusristeilijöillä hintatasokin on sitten aivan eri.
    Ja nimenomaan Karibialla matkustajien meno on myös verrattavissa Itämeren linjoihin, siellä tropiikissa päivisin juodaan rannalla pina-coladaa ja laivalla jatketaan illalla, seuraavina päivinä meno jatkuu samanlaisina sisältäen jatkuvan syömisen. Laivan lääkärin vastaanotolla käynnin syistä yleisin onkin ylensyömisestä aiheutunut olotila, sama juttu lähes jokaisella laivayhtiöllä. Mutta Karibialla ollaan onneksi lähes jatkuvasti helikopterikantaman etäisyydellä, saadaan näppärästi heikkokuntoisimmat (syystä tai toisesta) maihin hoitoon.

    Työntekijän kannalta risteilijät eivät ole helpoin työpaikka merellä, vauhtia ja jännittäviä tilanteita riittää päivittäin. Ammattimerenkulkijan kannalta laivaa pitäisi liikuttaa ja hoitaa/huoltaa aikataulun mukaan, mutta jatkuvasti on kaikenlaista muuta häsää että joskus perushommatkin kasaantuvat. Suurimmalla osalla matkustajilla risteily on mukavaa loma-aikaa, mutta osalla tuntuu olevan kaikki huonosti koko ajan, ja pääosin vielä itse aiheutettuna. Kun laivalla on 3000+ matkustajaa niin valittajiakin on siinä joukossa muutamia.
    Parasta työssä on hienot paikat, yleensä tropiikissa, ja loppujen lopuksi merenkulkuhan avartaa maailman katsomusta (automatkailun lisäksi).
    Rahtilaivoilla voi täysin keskittyä itse työhön, ja siinäkin näkee maailmaa jos laiva sattuu kulkemaan vähän pidemmillä linjoilla. Ja rahtilaivoilla lasti ei valita, jos Suomen satmassa lastataan vaikka paperirullia, niin se rulla pysyy hiljaa koko matkan ajan 🙂

    • Mielenkiintoisia juttuja! Onhan se syöminen täällä aika hurjaa puuhaa, kuten itäällä on itsekin tullut huomattua, mutta enpä tiennyt sen ihan kuitenkaan noin hurjaa olevan että se on jopa pääsyy hakeutua laivan lääkärille. Aikamoista. Uskoisin, että tämä reissu on ollut tosiaan aavistuksen verran erilainen kuin jotkut Karibian kierrokset. Mutta aika vanhaa ja huonokuntoistakin porukkaa laivalla on. Rollaattoreja ja pyörätuoleja. Voisin veikata vanhipien matkustajien olevan yli 90-vuotiaita. Aikamoinen terveysriski varustamolle kun rantaan on välillä todella pitkä matka. Mutta varmasti näitä on Celebrityllä mietitty ja kaikkiin tilanteisiin on valmiit toimintamallt.

      Osaan myös kuvitella risteilylaivojen olevan raskaitakin työpaikkoja, juuri matkustajien takia. Atlanttia ylittäessämme joku Grande Brasilen päällystöstä sanoi samalla tavalla kun itsekin totesit:. Paperirullat eivät valita, eikä ikinä enää risteilylaivalle hommiin. Konemestari piti täällä esityksen, ja sen jälkjeen tuli vain mieleen, että näin insinöörihenkisestä näkökulmasta risteilylaivat ovat teknisesti kiinnostvampia kuin rahtilaivat. Kaikenlaista järjestelmää, jota ei rahtilaivassa ole. Tällainen mielikuva minulle syntyi, mutta liekö oikea, en toki tiedä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *