Viimeinen päivä Kolumbiassa – Mietteitä tulevasta venematkasta ja vähän Cartagenastakin
La 12.5.2018 (pvä 176), Cartagena (Kolumbia)
Tänään on viimeinen päivämme Kolumbiassa ja siten myös Etelä-Amerikassa. Ellei ihmeitä satu, nousemme illalla purjeveneeseen joka vie meidät lopulta Panamaan, muutaman kymmenen kilometrin päähän Colonista. Colon on se kaupunki, jossa automme taitaa olla jo, ja josta meidän täytyy se Panamaan päästyämme noutaa. Sehän laitettiin konttiin jo jokunen päivä sitten, kuten edellisessä jutussani kerroin. Ymmärtääkseni rahtilaiva kuskasi jo konttimme Panamaan. Laiva oli päiväkausia myöhässä jo Kolumbiaan saapuessaan, joten sillä oli kiire Panamaan. Emme siten joutuneet odottelemaan. Laivausaikataulu oli melkein liiankin pikainen, mutta se oli vain hyvä. Kokemustemme mukaan kansainväliset laivarahdit ovat aina myöhässä, joten tartuimme heti mahdollisuuteen laittaa automme konttiin ja laivaan niin pian kuin se oli suinkin mahdollista.
Purjevenematka täältä Panamaan vie viisi päivää. Lähdemme illalla ja seilaamme avomerellä ensimmäisen yön, seuraavan päivän ja vielä yhden yön. Tämän jälkeen vietämme kolme päivää San Blas -saarilla, jotka ovat kuulemma hienoja. Viimeisenä yönä purjehdimme Panaman mantereelle ja matka on ohi torstaiaamuna. Tällaiset aikamääreet meille on annettu. Internet-yhteyksiä ei veneellä kuulemma ole, joten päivityksiinikin saattaa tulla pieni tauko. Matka maksoi meille lopulta 575 us-dollaria henkeä kohden ja se sisältää kolme ateriaa päivässä, juomaveden, majoituksen veneessä ja tietenkin matkan. Mikäli reissulla haluaa jouda jotain muuta kuin vettä, on virvokkeet kuulemma syytä ostaa täältä Cartagenasta. Matkalta ei supermarketteja löydy.
Veneessä on kymmennen matkustajapaikkaa. Miehistön jäseniä on kolme: kapteeni, yksi merimies sekä kokki. Kapteeni on kolumbialainen ja kokki argentiinasta. Kaikki matkustajapaikat on myyty ja majoitumme kuvien perusteella pieniin hytteihin, joissa on kolme sänkyä. Jaamme siis huoneemme jonkun tuntemattoman matkalaisen kanssa. Koitin matkatoimistossa käydessämme onkia tietoa matkustajista, ja muistini mukaan kaikki muut olivat Euroopasta. Mielestäni Saksa ja Sveitsi ainakin mainittiin. Toimiston virkailijan mukaan oikeastaan kaikki tällä metodilla matkustavat tulevat Euroopasta, Pohjois-Amerikasta tai Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Eteläamerikkalaisia veneillä nähdään harvemmin. Ehkä lysti on heille keskimäärin liian kallista.
Saapa nähdä. Vene ei ole ole kolmetoistametrisenä ihan pieni, muttei ihan suurikaan. Kaikkiaan kolmetoista ihmistä noin pienessä tilassa keskellä merta tuntuu hieman arveluttavalta. Mutta sitten taas toisaalta, varsinaisia meripäiviä on vain yksi. Saarille päästyämme veneestä pääsee poiskin, joten loppumatkasta ahtaus tuskin enää ahdistaa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, millainen tunnelma veneessä vallitsee. En oikein lainkaan tiedä mitä matkalta odottaa. Ikimuistoinen se joka tapauksessa lienee. Liitän alle yhden nettikuvan paatista. Lisää kuvia löytyy matkatoimiston (Bluesailing) sivuilta tämän linkin takaa. Veneen nimi on BIG FISH 2. Joku seurantalinkkikin sivuilla näyttää olevan. En tosin ole tutkinut toimiiko se.
Loppuun vielä sananen Cartagenasta. Ennen tänne saapumistamme olin kuullut kaupungista ainoastaan kehuja. Tunnustan, että ensimmäisinä päivinämme täällä minun oli hankala ymmärtää miksi niin moni tuntui kaupungista pitävän. Ensihavaintoni ensimmäisen majapaikan alueesta (meren rannalla) oli, että joka suuntaan muutaman korttelin kävelemällä päätyi hyvin rähjäiseen ympäristöön jossa tyhjät tontit muistuttivat kaatopaikkoja. Kuulussa vanhassa kaupungissa ei saanut hetken rauhaa. Jopa ravintolan terassilla istuessa joku yritti parin minuutin välein kaupustella jotain. Sikareita, matkamuistoja, mitä milloinkin. Oli kuumaa ja kosteaa, koko ajan nihkeä olo, ja joku oli piinailemassa. Monta asiaa joista en voi sanoa pitäväni.
Nyt, viikon noin viikon jälkeen, mielipiteeni kaupungista on muuttunut neutraalimpaan suuntaan. Moderni, tornitalojen ja hotellien täyttämä kaupunginosa nimeltä Bocagrande ei ole hullumpi. Pitkä ranta, turisteja ja ravintoita. Majapaikkojen, niin paljon kun niitä onkin, hinta ja laatu eivät kuitenkaan oikein tunnu kohtaavan. Esimerkiksi Airbnb kämpät ovat varustelu- ja laatutasoonsa nähden kalliita. Turistien suosimana paikkana täällä näkyvät myös turismin lieveilmiöt. Iltaisin ravintoloista voi bongata eläkeikäisiä vaaleita miehiä parikymppisten kolumbialaisseuralaistensa kanssa. Yksin kävelevä mies saa pimeän tultua kadulla seuratarjouksia. Jossain määrin mieleen tulevat jopa jotkut Thaimaan paikat. Mittakaava on tosin pienempi, mutta kuitenkin. Ihan vastaavaa en muista nähneeni kertaakaan aiemmin reittimme varrella. Sen sijaan monet Karibianmeren kohteet ovat käsittääkseni tällaisesta kuuluisia.
Vaikka ei tämä hullumpi paikka ole ollut laivausasioita hoitaa ja aikaa viettää, en voi edelleenkään sanoa Cartagenaa varsinaiseksi suosikikseni. Pidän lomailupaikkojen sijaan enemmän ”oikeista” kaupungeista, tropiikin sijaan leudommasta ilmastosta. Viimeksi nähdyistä vaikkapa Bogota ja Quito olivat enemmän mieleeni.
Niin, ja jos joku sattuisi ihmettelemään kuvakulmaa ja näkymiä, niin artikkelikuva on otettu dronella. Kuvasta kiitos Tommille.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Ei ole herkkua jos ja kun on liian kuumaa ja kosteaa.. Täällä kotosuomessa lämpömittari näyttää parhaillaan (puolen päivän aikaan) 29,1 astetta.. Onneksi yöllä on mukavan viileää ja nytkin kämppään saa reilun läpivedon eikä ilmakaan sentään ole kovin kosteaa. Parasta on kun jalat on tukevasti maassa eikä keinuta.
Vai pitää teidän kärvistellä ja jumittaa 5pv. jossakin aallokossa lilluvassa lasikuitukopissa ennen kuin pääsee omiin oloihin ja jatkamaan matkaa?
Jopa meni kalliiksi ja hankalaksi se ”vapaa” liikkuminen siellä vapauksistaan kuuluisan Amerikkalaisen maailman keskellä. Ilmeisesti siellä on tehty kaikki jotta kilpailu ja vapaa liikkuminen ei missään nimessä onnistuisi? Ei tätä kotosuomeakaan sentään miksikään vapaan liikkuvuuden ja vapaiden markkinoiden ihannemaaksi voi sanoa mutta ei täällä sentään moiseen kiskurihintaiseen vedätykseen autoilijoita pakoteta jos auto ja sen matkustajat pitää naapurimaahan saada siirrettyä.
Ei kyllä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen tunkea itseään moiseen hikisen nihkeään muovipurkkiin. Ei saatana. Puhumattakaan että sinne pitäisi survoutua tusinan muun hikeä puskevan nassukan kanssa.
PS: Se keinutus voi olla moisessa kapoisassa lasikuitukanootilla aika reipastakin joten kannattaa ehkä varata matkapahoinvointiin pillereitä?
Matkapahoinvointipillereiden hankkimista muuten suositeltiin venefirman toimesta, eikäö turhaan. Sen verran vene alkuun keikkui. Pääosa matkustajista niitä popsikin. Ja kalliiksi tämä väli tosiaan tuli. Venematka ei minua oikeastaan harmita, sillä olipa kokemus sekin. Sen sijaan tuo kontin rahtaus tänne Panamaan maksoi puolitoista kertaa sen, mitä olin olettanut sen maksavan. Se sapettaa jonkin verran, mutta minkäs teet. Ja eikähän harmitus unohdu kun auton vihdoin saa sataman tullialueelta ja pääsemme jatkamaan reissua kohti pohjoista.
Nooh. Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä keikuta 🙂
Eikö noissa loistoveneissä ala nykyisin olemaan ilmastoinnista lähtien kaikki mukavuudet..
Itse-asiassa aika mukavan näköistä siellä Karibianmeren saarilla on.. http://tinyurl.com/yae4gql8
Ei tuommoisiin oloihin ihan joka jannu eksy.
Maisemat eivät tosiaan olleet hullummat, se on pakko myöntää. Mutta mitään erikoista luksusta vene ei ollut. Ihan ok, mutta esimerkiksi ilmastointi puuttui. Sitä ei hirveästi merellä kaipaillutkaan, mutta saisivat hankkia edes vedentekolaitteen ettei makea pesuvesi olisi jatkuvasti kortilla.
Vertailun vuoksi Teillä olikin sellainen pikamatka halki Etelä-Amerikan (Yle uutiset 15.05.2018)
https://yle.fi/uutiset/3-10204692
Pieni venematka varmaan virkistää matkantekoa autoillen, vähän vielä merellä keinumista niin ei kuoppaiset tietkään tunnu niin pahoilta tulevilla osuuksilla.
Säätiedotuksia katsellen siellä merimatkalla ei kylläkään taida tuulla juuri lainkaan, hiukan pohjoisen puoleista aallokkoa vaan.
Oho, aikamoinen pyörälenkki. Matkapyöräilijöitä muuten näki reittimme varrella välillä aika taajaankin. Esimerkiksi Chilen eteläosissa niitä oli välillä ruuhkaksi asti. Vaatii kyllä melkoista luonteenlujuutta polkea Andien mäkiä ylös. Välilä joidenkin pyöräreissaajien naamalta kuvastuikin aikamoinen epäuskoinen nääntymys: loppuuko tämä ikinä.
Ensimmäiset päivät paatilla olivat kyllä melkoista keikutusta. En oikein tiedä oliko se normaalia, vaiko hieman normaalia tuulisempaa. Miehistön mukaan minkäänlaisesta myrskystä ei ainakaan ollut kyse. Oli muuten jännä miten pystyasennossa tuli välittömästi huono olo. Makuulla taas kaikki oli ok.
Hyvin veneen seurantalinkki näytti toimivan kunnes se pysähtyi muutaman sadan metrin päähän yhdestä San Bla -saariston saarista. Tuon voinee tulkita mittausepätarkkuudeksi siten että vene on rannassa.
Kotisuomessa kolmeakymmpiä lähentelevä keväthelle tuskastuttaa toimistossa istuvaa. Entäpä jos asteita ja kosteutta on vielä vähän enemmän ja asuntona pientä yksiötä vastaava vene jossa toistakymmentä ihmistä? Mielenkiintoista kuulla kuinka matka sujui.
Netistä löytyvien kuvien perusteella snorkkelisukellus tuolla olisi hyvin mielenkiintoista.
Snorkkelointi tulikin tutuksi viime päivien aikana. Venematka itsessään päättyi juuri, ja täytyy analysoida sitä tarkemmin kun pääsemme tästä johonkin hotelliin rauhoittumaan. Pikahuomioina voisin kuitenkin jo nyt todeta, että ehkä reissu olisi voinut olla päivän lyhyempikin. Makean veden (siis suihkun) vähäisyys alkoi myös tympäisemään loppumatkasta. Sitä kun piti säästellä ja koko ajan oli perin suolainen olo.
Mutta. Veneestä lisää vielä myöhemmin.
Tehän olette kokeneitä seikkailioita ja tiedostatte varmaan itse minkälaisia vaaroja voi matkan varrella tulla mutta haluaisin jakaa tämän linkin mitä Mexicossa tapahtui kahdelle polkupyörä seikkailijalle:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201805122200938450_ul.shtml
Jos ette pysty linkkiä avaamaan niin siinä kerrotaan miten kaksi polkupyörillä liikkuvia maailmanmatkailiaa löydettiin menehtyneenä ja epäillään että heidät olisi ryöstetty ja murhattu..
Minulla on sellainen tuntuma että Mexico olisi yksi vaarallisimmista maista teidän reitillä, mitä ajatuksia teillä itellä on Mexicosta ja sen turvallisuudesta?
Olkaa varovaisia !
Ei kannata pelotella. Itse ainakin luotan Tomin ja Jasminin valitsemaan nerokkaaseen stealth ja häivetaktiikkaan.. Matala ja huomaamaton profiili on valttia missä vaan kulkiessa.. Noin järkevä pariskunta vaatimattomilla vermeillä ei taatusti provosoi eikä ärsytä ketään. Mikään ei anna aihetta joutua rosmojen uhriksi/silmätikuksi. Sitäpaitsi onnella tässä elämässä muutenkin mennään.. Paskalla tsäkällä se lähtö voi tulla vaikka kotona liukastumalla.
Tämä uutinen on puhuttanut meitä täälläkin.. Kaikkea sitä voi tosiaan sattua. Oma mielikuvani Meksikosta on ollut myös hyvin negattivissävytteinen, mutta se on parantunut matkan aikana. Sen verran moni tapaamamme pohjoisesta päin tullut autoilija on kehunut maata. Kolumbia oli vähän sama juttu, sitä moni kehui kovin. Minut Kolumbia jätti aika neutraaleihin tunnelmiin. Epäilenkin, että monella on sekä Kolumbiaa että Meksikoa kohtaan aikamoiset ennakkoluulot, ja siihen nähden kokemus on sitten hyvinkin positiivinen. Suhtaudun siis aika valoisin mielin etappeihimme Meksikossa. Ajattelimme myös varmuuden vuoksi käyttää maassa moottoriteitä, joilla kai ei ongelmia ole ollut. Kunhan nyt ensin selviäisimme noista pikkumaista sinne asti…