Celebrity Millenium – ensimmäiset laivapäivät

Celebrity Millenium – ensimmäiset laivapäivät

 

Su 16.9.2018 (pvä 302), Sitka (Alaska, Yhdysvallat)

Olemme nyt (tai taas) Alaskassa, paikassa nimeltä Sitka, joka on laivamme ensimmäinen pysähtymispaikka. Samalla se on viimeinen paikkamme Pohjois-Amerikan mantereella. Seuraavan kerran astumme maihin Japanissa puolentoista viikon kuluttua. Olemme täällä puoli kymmenestä aamupäivällä aina iltakuuteen, ja matkustajat pääsivät niin halutessaan maihin. Laivan turvallisesta syleilystä ja yltäkylläisyydestä ei ollut pakko lähteä mihinkään, mutta me tulimme katsomaan miltä Sitka näyttää. Pieni aurinkoinen kylä tämä näkyy olevan. Pieni joki kuhisee lohia.

Laivaelämää on nyt takana pari päivää. Ensiksi asumisen puitteista ja hytistä. Ikkunallinen hytti oli ehdottomasti hyvä valinta. Meidän koppimme on oikein mukava eikä ollenkaan niin alhaalla kuin kuvitella voisi, niin toisella kannella kuin olemmekin. Suuresta pyöreästä ikkunasta on mukava katsella kuohuvaa vettä ja laskevaa aurinkoa. Välillä tuossa käytävän varrella siivotaan hyttejä ja olemme ohi kulkiessamme kurkkineet ikkunattomiin sellaisiin. Ne eivät näytä kovin houkuttelevilta. Joten on hyvä, että maksoimme sen pienen lisän tuosta ikkunasta. Ei harmita, olemmehan täällä kuitenkin kolmatta viikkoa. Mietimme tuossa hiljan, että onko tämä asumus matkamme viihtyisin, ainakin jos sitä verrataan reissumme hotelleihin. Jos se ei ole tämän vertailun paras, niin lähellä sitä se ainakin on. Ilmastointi toimii hiljaa ja on säädettävissä, kylpyhuone suurempi kuin ruotsinlaivoilla. Eli ei voi valittaa.

Hytti on myös siisti, mikä ei ole ihme. Se nimittäin siivotaan kahdesti päivässä. Hyttikäytävämme huoltaja on keski-ikäinen aasialainen kaveri. Hän on kovin ystävällinen ja auttamishaluinen, kuten risteilyaluksilla kai aina. Laivanhenkilökunnan elämä on työntäyteistä, sillä työvuoro kestää kuulemma kolmetoista tuntia, niitä on joka päivä ja laivalla ollaan yhdeksän kuukautta putkeen. Tässä mielessä risteilyaluksen hommat muistuttavat Grande Brasilella Atlanttia ylittäessä näkemästämme rahtilaivan elämästä. Sielläkin filippiiniläinen miehistö teki hommia kahdeksan kuukautta kerrallaan ennen kuin pääsi kotiin huilimaan. Työ on tosin erillaista, sillä täällä toimitaan rahdin sijasta matkustajien ehdoilla. Muistaakseni joku rahtilaivan merimiehistä totesi, ettei lähtisi kirveelläkään risteilyalukselle. Matkustajat tekevät hommasta raskasta. Kontit ovat ihmisiin verrattuna helppoja rahdattavia. En tiedä montako miehistön jäsentä tällä laivalla on, mutta sitä on paljon. Henkilökuntaa on kaikkialla ja koko ajan.

Nälkään täällä ei pääse kuolemaan, sillä ruokaa on tarjolla aivan pieniä taukoja lukuunottamatta aamukuudesta yli puolen yön. Kaikki nämä sapuskat sisältyvät risteilyn hintaan, ja niitä saa syödä niin paljon kuin vain napa vetää. Halutessaan (tai ehkä usemmin haluamattaan) on siis varmasti helppoa hankkia vyötärölle muutama ylimääräinen kilo, niin lyhyt kuin matka onkin. Ruokajärjestyksemme on vielä hieman hakusessa. Kaikkia kolmea virallista buffet-ateriaa (aamiainen, lounas ja päivällinen) ei oikein viitsi, eikä jaksakaan, syödä. Olemme päätymässä ratkaisuun, jossa syömme aika myöhäisen aamupalan lisäksi melko aikaisen päivälliseen. Aamiaista nimittäin tarjoillaan yhteentoista asti ja lounas alkaa jo kahdeltatoista. Ei koko ajan voi syömässäkään olla. Taukojakin on hyvä pitää. Mutta katsotaan minkälaiseksi ruokarytmimmme muodostuu. Kokeilemme ainakin nyt alkuun jättää lounaan väliin.

Sapuska on muuten hyvää ja laadukasta. Valinnanvaraa on paljon, tai siltä se ainakin tosistaiseksi tuntuu. Voi olla että siihen vielä kyllästyy, mutta niin ei ole vielä käynyt. Terveellisestikin täällä olisi helppo syödä, jos niin vain malttaa tehdä. Esimerkiksi kasvisten ja salaattien vaikoima on varsin kattava, ja joka aterialla voi askarrella itselleen erilaisen salaatin. Täytyy koittaa pysyä mahdollisuuksien mukaan erossa herkuista, joita on tarjolla paljon. Kakkua, suklaata ja keksejä taitaa olla tarjolla kellon ympäri. Yöllä on viissiin viitisen tuntia kun niitä ei ravintolasta saa.

Vancouverista lähtömme jälkeen sää on suosinut meitä. Se on ollut kirkas ja aurinkoinen. Tuuli on kuitenkin kylmä, olemmehan menossa pohjoiseen. Laivan aurinkokannen altaissa on vettä, joka höyryää välillä viileässä ilmassa. Kukaan niissä ei oikein taida silti uiskennella, vaikka mikään ei sitä estä. Sen sijaan katetussa sisätilassa sijaitsevat porealtaat ovat ahkerassakin käytössä. Me emme tosin ole vielä niitä kokeilleet. Laivalla on myös suurehko ja verraten hyvinvarustettu kuntosali, jossa on päivisin ihmisiä ruuhkaksi asti. Sitä mekin olemme jo kokeilleet.

Olen ollut kerran aiemmin tällaisella “oikealla” risteilyllä. Siitä on muutama vuosi. Silloin laiva lähti Puerto Ricosta, kiersi itäisen Karibian pikkusaaria ja palasi sitten lähtöpisteeseensä. Se reissu kesti viikon. Tämä on enemmän kuin tuplasti pidempi ja tällä kertaa matkustamme oikeasti paikasta toiseen. Huomaan kuitenkin jo nyt paljon yhtäläisyyksiä aiempaan risteilyyn. Jotkut asiat ovat hyvin samankaltaisia. Syöminen, iltaohjelmat, jonkinlainen yleistunnelma. Vaikka tämä on eri varustamon laiva, ovat tämänkin paatin tilajärjestelyt hyvin samankaltaiset kuin ne Karibian keikallakin olivat. Ehkä kun kaikki käytännölliset ja viihtyvyyteen liittyvät asiat otetaan risteilylaivan suunnittelussa huomioon, niistä tulee automaattisesti aika lailla samanlaisia. Ehkei suurta laivaa voi suunnitella kovin omaperäisesti jos sen haluaa tehdä järkevästi.

Tällaisia ensihavaintoja täältä suuren meren kynnykseltä. Tarkempia raportteja on luvassa myöhemmin. Nyt kalpimme takaisin laivalle ja syömään. Ohessa muutama kuva laivalta sekä Sitkan aurinkoinen pienvenesatama.

 

 

 

 

Sosiaalinen media ja muita linkkejä. Seuraa ja tykkää!

Facebook: www.facebook.com/havaintoja

Instagram: www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta

Blogi: www.havaintoja.com

Twitter: http://twitter.com/TomiTolli

Matkakirja Havaintoja Afrikasta AdLibris-verkkokirjakaupassa: https://www.adlibris.com/fi/kirja/havaintoja-afrikasta-9789523303102

Auton seurantalinkki: https://www.polarsteps.com/TomiTolli/418149-etela-amerikka

 



8 thoughts on “Celebrity Millenium – ensimmäiset laivapäivät”

  • Onko laivassa paljon muita matkustajia / turisteja? Minkähänlaisin tarkoitusperin muut ovat liikkeellä? Ihan vaan risteilemässä Kanadasta Japaniin?

    • Turisteja taitavat ihan olla pääosin. Tällaiset matkalaiset kuin me taitavat olla harvassa. Tämä on tosin vain oma arvaukseni, ei millään muotoa tieto.

  • Hahhaa, enkös noin todennut ruokailuista. Ja öisin kyllä saa suklaakakkua tai hampurilaisen kun soittaa laivan hytti palveluun.
    Aiempi kuva Carnival Legengistä Vancouverissa ja nyt teidän paatti ovat aivan samanlaisia ykköskerroksesta alaspäin (ja moni muu), yläkannet ovat rakennettu yhtiön toiveiden mukaan. On halvempaa kaikille kun laivan runkoa ei aina tarvi suunnitella uudelleen ja siksi käyttävät samoja piirustuksia.
    Siitä vaan tutustumaan kanssamatkustajiin, samat naamat näkyvät päivästä toiseen kun poiskaan ei pääse.
    Tasaista menoa toivottaen.

    • Kiitoksia tasaisen menon toivotuksista. Tänään on vähän keikuttanut. Ja ei lopu ruoka täältä, ei todellakaan.

      Täällä on muuten ollut esitelmiä laivastakin. Kiintoisaa hommaa tällaisen laivan ylläpito ja pyörittäminen. Jos sopii kysyä, miten vertaisit rahtilaivaa ja tällaista risteilijää työpaikkana? Näin maalikosta tällaisella laivalla työskentely olisi mielenkiintoisempaa, mutta maallikothan ovat usein väärässä.

  • Jos pätäkkää riittää niin kyllä kai sieltä laivalta helikopterilla pois pääsee jos esim. merenkäynti äityy liian kovaksi:

    https://www.youtube.com/watch?v=sAQPExAOjKQ

    Toisaalta. Kyllä noin isoon mereen aaltoja mahtuu. Ja mikä ei tapa niin se vahvistaa. Ottakaa videokuvia jos näätte siellä jotakin vastaavaa..

    • En ole muuten varma pääsisikö. Mitenkähän pitkä kantomatka koptereilla on? Olemme aika keskellä aika suurta merta. Täällä on muuten tosi vanhoja matkustajia. Tuli tuossa jossain vaiheessa mieleen, että mitenkähän heidät saataisiin vakavan sairaskohtauksen sattuessa hoitoon. Mietin myös kopteria, mutta sitten tuli mieleen kaikkien rantojen olevan aika kaukana. Kaipa laivalla on lääkäri…

      • Tuon kokoisilla laivoilla on yleensä lääkäri ja pari sairaanhoitajaa (myös suomalaisia on töissä). Helikopteri ei paljoa auta rajoitetun lentoetäisyyden takia, eli sitten laivalla ollaan tapahtui mitä tapahtui.
        Markun videolinkki oli pääosin Välimereltä, vaikkakin myrskyjä on joka merellä. Jos huonolla ilmalla ruoka maistuu niin kaikki hyvin, muutoin voi pidemmän päälle tulla heikko olo.
        Toivottavasti miehistö ei ohjaa teitä lastenhuoneeseen jos olette nuorimpia matkustajia 🙂

      • Hah, ei meitä vielä ole poallomereen ohjattu. En usk, että emme ole ihan kaikkein nuorimpia, mutta aika vähän alle kuusikymppistä porukkaa on. Muutama ihan oikea lapsikin tosin on, muttei monta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *