Pakettiauton lämmöneristäminen – minkälaista eristettä reissupakun seiniin?

Pakettiauton lämmöneristäminen – minkälaista eristettä reissupakun seiniin?

 

Retkiautojen rakentelu ja niillä reissailu on nykyään suosittua puuhaa. Se on mielestäni kaikin puolin kannatettava homma. Auton rakentamisessa törmää kuitenkin nopeasti kysymykseen asuinosan eristämisestä: Miten ja millä eristeellä se kannattaisi tehdä? Se onkin hyvä kysymys. Eikä niin yksinkertainen kuin alkuun luulisi.

Seuraavassa koitan vähän availla eri eristetyyppien saloja. Omasta taustastani sen verran, että olen koulutukseltani rakennustekniikan insinööri ja suunnittelen työkseni taloja. Retkiautoilu ja sellaisessa asustelu taas tuli tutuksi 2017 – 2019, jolloin tulimme kiertäneeksi koko maailman omallamme.

Toki kukaan ei tiedä kaikkea, ja oma eristetietämykseni on lähinnä rakentamisen saralta, ei niinkään autojen, mutta yritetään silti.

 

Vähän rakennusfysiikkaa

Kaikessa asumisessa ja olemisessa syntyy vesihöyryä. Pelkästään uloshengitysilmassa sitä on yllättävän paljon. Sen huomaa nopeasti kun sammuttaa auton talvella ja istuu siellä hetken. Ikkunat ovat nopeasti huurussa. Jos kuskin vaatteet ovat märät, ikkunat helmeilevät vielä nopeammin. Auton kokoisessa pienessä tilassa ongelma korostuu. Tilannetta voi parantaa hyvällä ilmanvaihdolla, mutta kokonaan eroon siitä ei pelkästään tuulettamalla pääse.

Kosteus tiivistyy kylmiin pintoihin, autossa myös verhoilemattomaan peltiin. Henkilöautossa tätä ei vain yleensä huomaa, sillä ikkunoita lukuunottamatta kaikki pinnat on verhoiltu. Ilmassa olevan vesihöyryn tiivistymistä nestemmäiseksi vedeksi kutsutaan ammattikielessä kondenssiksi.

Rakenteissa kosteus kulkee yleensä aina lämpimästä kohti kylmää. Tämän takia talonrakentamisessa pyritään siihen, että eristetyt rakenteet harvenevat ulospäin. Sisäpuolelle, heti sisäverhouslevyn tai paneloinnin alle, laitetaan tiivein kerros eli höyrynsulku. Sen tarkoitus on estää rakennusten sisäilmassa olevan kosteuden pääsy ulkoseinärakenteiden sisälle. Yleensä höyrynsulkuna käytetään muovikalvoa.

Autossa tilanne on kuitenkin hankalampi. Koripelti on täysin tiivis ja kylmiä kelejä ajatellen se on juuri väärällä puolella, eli seinärakenteen ulkopinnassa. Koska lämmöneristettä ei oikein voi laittaa auton ulkopuolellekaan, on keksittävä jotain muuta. Mielestäni jäkevintä on tehdä eristyksestä mahdollismman yksinketainen ja käyttää siihen materiaaleja, jotka ovat jo itsessään tiiviitä ja kestävät kosteutta hyvin.

 

Meidän automme takaosa on eristetty xps-levyin. Katossa ja seinissä (mihin sitä vain sai) eristettä on 3 cm. Takakopin kokonaiskorkeus on niin matala, ettei lattiaa viitsinyt nostaa yhtään ylimääräistä paksulla eristekerroksella. Siksi lankkulaminaatin alla on eristettä vain puoli senttiä. Tähän sopiva xps-tuote löytyi rautakaupan parkettiosastolta.

Retkiauton eristyshommissa ja materiaalivalinnoissa joutuu väistämättä soveltamaan. Eristeitä valitessa kannattaakin tuijottaa enemmän siihen, mitä tyyppiä eriste on (esim. eps, xps, pir) kuin siihen, mihin paikkaan materiaalivalmistaja sitä markkinoi. Vaikkapa 25 mm:n lattia-eps on mielestäni ihan käypä eriste niin auton kattoon, seiniin kuin lattiaankin. Sanalle lattia ei siis kannata antaa liikaa painoarvoa. EPS on se, joka merkitsee.

Seuraavassa käsittelinkin lähinnä eristetyyppejä, en niinkään yksittäisiä tuotteita. Kaikkia alla esiteltyjä eristeitä saa monessa eri paksuudessa. Valikoimaa ja hintoja kannattaa tutkia ennen ostopäätöstä verkkokaupoista. Jutun eristekuvat ovat rautakauppojen sivuilta ja niitä klikkaamalla pääsee katsomaan kyseistä tuotetta.

XPS eli ”Finnfoam”

Aloitan omalla suosikillani. XPS on suulakepuristetun polystyreenin virallinen nimi. Xps-levyt ovat verraten kovia, mutta kevyitä. Niitä myydään valmistajasta riippuen monessa eri värissä. Keltaisia ja sinisiä muistan ainakin nähneeni. Polyuretaanista poiketen xps-levyissä ei ole pintakalvoa tai -paperia. Rakentamisessa niitä käytetään erityisesti maan alla vaativissa kosteusolosuhteissa.

Takavuosina xps-levyt tunnettiin työmailla yleisnimellä finnfoam sen tunnetuimman suomalaisen valmistajan mukaan (se on sitä keltaista). Jottei maailma olisi liian selkeä paikka, valmistaa Finnfoam nykyään montaa muutakin eristetyyppiä. Tuokin kätevä yleistys on siis pakko heittää harhaanjohtavana historian romukoppaan. Niin se maailma mutkistuu.

Lämmöneristävyys: XPS eristää lämpöä kutakuinkin yhtä hyvin kuin mineraalivilla tai perinteinen styrox (niistä tarkemmin tuossa alempana). Kaikkien näiden eristeiden eristyskyky perustuu pohimmiltaan niiden sisällä olevaan liikkumattomaan ilmaan. Siten niiden eristävyysarvotkin ovat lähellä toisiaan. Pienet erot johtuvat lähinnä valmistustekniikasta.

Kosteus: Tässä XPS loistaa. Levyjen rakenne on niin tiivis, etteivät ne ime vettä sisäänsä missään tilanteessa. Leikkaaminen tai työstäminen ei myöskään huononna niiden kosteudenkestoa. Leikkaussaumat ja lovet ovat yhtä tiivitä kuin ehjä levy.

Kosteus ei myöskään pääse XPS:n läpi, joten levykerros toimii hyvänä höyrynsulkuna. Auton sisäpuolinen kosteus voi siis päästä kondensoitumaan peltipintaan vain eristyksen saumoista.

Äänet: Kevyet muovieristeet ovat huono ääneneriste. Oman kokemukseni perusteella, useamman sadan autoyön jälkeen arvioisin, että 3 cm paksu xps-levy on äänimielessä sama asia kuin ei eristettä ollenkaan.

Edut: Erinomainen kosteudenkesto. Tasaisen hyvät lämmöneristävyysominaisuudet ympäristöolosuhteista riippumatta.

Haitat: Ääneneristys (jos sitä kaipaa) on hoidettava jollain muulla tavalla. XPS on myös hieman aivan halvimpia eristeitä kalliimpaa. Melko kovaa eristettä voi olla vaikea asentaa hankalan muotoisiin paikkoihin. Toisaalta sitä on helppo leikata tarkasti muotoon esimerkiksi pistosahalla.

EPS eli ”Styrox”

EPS-eristeet tunnetaan yleisesti vanhalla tuotenimellään ”Styrox”. Valkoista, pienistä ja pehmeähköistä muovipalloista levyiksi puristettua eristettä käytetään rakentamisessa esimerkiksi routa- ja lattiaeristyksiin. Talojen seinissä sitä näkee harvemmin sen huonon ääneneristävyyden takia. Lämmöneristeistä EPS lienee mineraalivillan ohella toinen se lähes kaikkien tuntema.

 

Lämmöneristävyys: EPS:n lämmöneristävyys on hyvin samankaltainen XPS:n ja mineraalvillojen kanssa (katso mineraalivillat alla).

Kosteus: Vaikka EPS on muovieriste, se ei silti ole täysin tiivis. Sitä voidaan pitää kosteuden siirtymistä hidastavana. Pitkään kestävässä altistuksessa EPS voi vettyä hyvinkin märäksi. Hetkessä tämä ei kuitenkaan tapahdu.

Äänet: Muiden muovilevyeristeiden lailla EPS on onneton ääneneriste.

Edut: Halpa, löytyy jokaisesta rautakapasta.

Haitat: Kosteuskäyttäytyminen varauksin (vettymisvaara). Huono ääneneristävyys. EPS-levyt murenevat työstettäessä helpommin kuin xps tai uretaani, jotka ovat verraten jäykkää ja koossa pysyvää tavaraa.

Polyuretaanilevyt

Polyuretaanilevyt tunnistaa useinmiten kiiltävästä alumiinifoliopinnasta. Valmiissa rakenteessa tämä pinta toimii eräänlaisena höyrynsulkuna estäen kosteuden tunkeutumisen eristeen sisään ja sen läpi. Monelle tuttu uretaanituote lienee 3 cm paksu saunan eristyksiin tarkoitettu Sauna-Satu. Polyuretaania kutsutaan usein kirjainyhdistelmillä PUR tai PIR.

 

Lämmöneristävyys: Polyuretaanin lämmöneristyskyky on rakennuseristeistä selkeästi paras. Tämä johtuu siitä, että eristeen sisällä pienissä huokoisissa ei ole ilmaa, vaan tavallista ilmaa paremmin lämpöä eristävää kaasua.

Karkeasti ottaen 10 cm:n polyuretaanilevy vastaa eristyskyvyltään 15 cm:n villa-, xps- tai eps-eristettä. Joissain tilanteissa se voi olla lähes kaksi kertaa ”peruseristettä” parempi.

Kosteus: Yhdessä alumiinipinnan kanssa polyuretaanilevyt muodostavat tiiviin kerroksen. Saumat on kuitenkin syytä teipata tuotteen kanssa yhteen sopivalla teipillä, jottei kosteus tunkeudu levysaumoista eristeen sisälle tai auton ulkopeltiin asti. Jos alumiinipinta on rikki, voi polyuretaanikin vettyä. Tällöin sen lämmöneristyskyky huononee.

Äänet: Kuten xps, ei polyuretaanikaan juuri ääntä eristä.

Edut: Erinomainen lämmöneristävyys, joka mahdollistaa ohuemmat eristekerrokset.

Haitat: Kallis. Myös saumojen alumiiniteippaukset teettävät lisätyötä, vaativat huolellisuutta ja nostavat kustannuksia. Olematon ääneneristyskyky.

Mineraalivilla (en suosittele)

Mineraalivilla lienee useimmille tuttu tuote. Se on joko lasista tai kivimineraaleista valmistettua villamaista pehmeää tai puolikovaa levyä tai rivettä (ns. puhallusvilla). Tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Paroc (”kivivilla”) ja Isover (”lasivilla”).

 

Lämmöneristävyys: Uudehkon suomalaisen omakotitalon seinissä villaa on tyypillisesti 15-25 cm. Vanhan rintamiestalon sahanpuruseinän eristävyys vastaa ehkä 5 – 10 cm:n mineraalivillakerrosta.

Kosteus: Huokoisesta rakenteestaan johtuen vesihöyry kulkee villasta läpi esteettä. Se se siis tarvitsee höyrynsulun. Itse villan kuidut eivät ime itseensä kosteutta. Villan sisälle kosteus sen sijaan jää kyllä. Läpeensä kastuneena villalevy voi olla yllättävän painava ja raskas, läpimärkä.

Äänet: Pehmeä villakerros eristää ulkopuolista ääntä paremmin kuin kovat muovieristeet, jotka eivät eristä sitä käytännössä lainkaan. Nyrkkisääntönä painavampi villa on aina kevyttä parempi ääneneriste. Äänimielessä villat peittoavat muovilevyeristeet selvästi.

Edut: Edullinen, helppo asentaa ja tunkea hankaliinkin muotoihin ja koloihin.

Haitat: Ellei villan kanssa käytä höyrynsulkua, pääsee auton sisäilman kosteus esteettä eristeen läpi auton korin kylmään sisäpintaan ja tiivistyy siinä nestemmäiseksi vedeksi. Tämä aiheuttaa ruostumis- ja homehtumisriskiä.

Höyrynsulullinen rakennekaan ei tosin ole autossa ongelmaton. Jos sulussa on reikiä (kuten yleensä on), pääsee eristekerrokseen ajan kanssa kosteutta. Auringon lämmittäessä auton ulkopintaan tämä kosteus lähtee kuivumaan sisäänpäin autoon. Tällaisessa tilanteessa höyrynsulku estää kuivumisen. Kosteus jää siis ikään kuin vangiksi eristetilaan, kuin konsanaan kala katiskaan. Eikä se ole hyvä tilanne se.

Ekovilla ja muut puupohjaiset eristeet (en suosittele)

Puukuitueristeet ovat orgaanisista materiaaleista (puu, kierrätyspaperi, pellava ym) valmistettuja lämmöneristeitä. Niitä on saatavissa sekä puhallusvillana että levynä. Rakentamisessa puukuitueristeitä käytetään samoissa paikoissa kuin mineraalivillojakin. Tunnetuin tuotemerkki tällä saralla lienee Ekovilla.

 

 

Lämmöneristävyys: Vastaa kutakuinkin mineraalivillaa.

Kosteus: Mineraalivillasta poiketen puukuitueristeet pystyvät sitomaan itseensä enemmän kosteutta menettämättä lämmöneristyskykyään. Kosteus ei tiivisty eristeeseen pieninä pisaroina kuten mineraalivillassa tapahtuu, vaan se imeytyy sisälle puukuituihin.

Äänet: vastaa kutakuinkin mineraalivillaa.

Edut: Pehmeänä helppo asentaa. Kyky sitoa itseensä kosteutta (varauksin).

Haitat: Kalliimpaa kuin mineraalivilla. Puukuituvillan kyky sitoa itseensä paljon kosteutta voi olla myös haitta. Näin myös sen kuivuminen sisäänpäin on hitaampaa, onhan kosteutta enemmän. Voi siis olla vaara, että kylmässä pellissä kiinni oleva eristeen ulkopinta on käytännössä aina kostea.

Suosittelisin myös puukuituvillojen kanssa jonkinlaista kosteuden kulkua hidastavaa kalvoa. Esimerkiksi Ekovillan ilmansulkupaperit ovat tällaisia. Näin eriste pääsisi kostuttuaan kuivumaan myös sisäänpäin.

Yleisesti ottaen kerrokselliset rakenteet (pehmeä ja huokoinen eriste + jonkinlainen kalvo) ovat autossa hankalia. Niissä on riskinsä. Tämä pätee kaikkiin villaeristeisiin, joiden kanssa ohjeistetaan käyttämään höyryn- ja ilmansulkuja.

Solukumieristeet kuten Armaflex

Erilaisia solukumieristeitä käytetään rakentamisessa lähinnä vesiputkien ja ilmanvaihtokanavien eristämiseen. Auton eristämiseen sopivat solukumieristeet ovat yleensä väriltään lähes mustaa rullatavaraa. Niitä saa myös valmiilla liimapinnalla. Tunnetuin tuotemerkki tällä saralla lienee Armaflex.

 

 

Lämmäneristävyys: Solukumi eristää lämpöä yhtä hyvin kuin XPS tai aivan halvimpia tuotteita laadukkaammat mineraalivillat.

Kosteus: Solukumieriste on tarkoitettu estämään kondenssia erilaisissa kylmävesiputkissa ja toisaalta eristämään lämpöä kuumissa. Se on siis vesihöyrytiivis ja vaikuttaa aika ideaalilta tuotteelta peltisen pakettiautonkin eristämiseen ja kondenssitorjuntaan.

Ääni: Armaflexin tuotekuvauksessa sanotaan sen toimivan myös putkien ääneneristeenä. Tämäkin kuulostaa autoja ajatellen hyvältä.

Edut: Kosteudensietokyky. Ääneneristysominaisuudet. Eriste on pohjimmiltaa tarkoitettu metallipintojen kondenssin ehkäisemiseen. Joustavana ja liimapintaisena helppo asentaa hankalan muotoiselle alustalle (tästä minulla ei tosin ole henkilökohtaista kokemusta).

Haitat: Hinta. Taloon.com-rautakauppa näkyy myyvän 19 mm paksua liimapintaista Armaflexia kolmellakymmenellä eurolla neliö. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani 25 mm:n lattia-eps taas maksaa puolitoista.

Onko Armaflex niin hyvä eriste, että siitä kannattaa maksaa kaksikymmenkertainen neliöhinta verrattuna toiseen, sinänsä ihan käyttökelpoiseen eristeeseen? Se varmaan riippuu. Tilanteesta, projektista ja henkilöstä. Mutta kuten maailmassa yleensä, ilmaisia lounaita ei taida eristyspuuhissakaan olla.

Lopuksi lohdutuksen sana

Teoria on aina teoriaa ja käytäntö käytäntöä. Suuren maailman pakumuutosblogeista ja -videoista muistan nähneeni, että jotkut käyttävät autojensa eristämiseen surutta mineraalivillaa. Joissain ilmastoissa se saattaa toimiakin ihan hyvin ja ongelmitta. Jos yöt ovat kylmiä, mutta päivät lämpimiä ja aurinkoisia, kuivuu öisin rakenteisiin hiipinyt kosteus aika pian auringon noustua, ja päivällä eristeet ovat taas rutikuivia.

Kokemuksesta tiedän, että auton pelti saattaa lämmetä nopeasti ja aika kuumaksi. Mieleen on jäänyt eräskin markettipysähdys El-Salvadorissa. Paahtavassa kesäkuisessa auringonpaisteessa auton sisälämpö nousi alle tunnin kestäneen shoppailun aikana yli +50 asteeseen. Siinä kaikki ylimääräiset kosteudetkin saivat varmasti kyytiä.

Mielelläni kuulisin, onko joku eristänyt autonsa villalla ja ratkaisu on ollut suomalaisessa ilmastossakin toimiva. Tai mikä eristeratkaisu on muuten osoittautunut hyväksi? Jättäkää siis ihmeessä kommentti tuohon alas.

Ja kysyäkin tietty saa. Yritän vastata jos osaan!

 

Ainakin se näyttää lämpimältä…

 

 



4 thoughts on “Pakettiauton lämmöneristäminen – minkälaista eristettä reissupakun seiniin?”

    • Hyvä kysymys. Meinasin lisätä senkin tuohon listaan, mutta jutusta alkoi tulla liian pitkä.

      Toimiihan se. Routamatto on ominaisuuksiiltaan ikään kuin köyhän miehen versio solukumieristeestä. Huono puoli noissa on muita jutussani esiteltyjä eristeitä huonompi lämmöneristävyys. Routamattoa tarvitaan noin 1,5 kertainen määrä, jotta eristysarvo on sama kuin vaikka Armaflexilla ja Finnfoamilla. Mutta aina voi tietty miettiä, tarvitseeko auto valtavan paksuja eristeitä.

      Ja niille, joille routamatto ei ole tuttu, niin se on samaa tai lähes samaa materiaalia kuin kaikki (harmaat) retkipatjat ovat.

  • Mitenkä mahtaisi soveltua ruiskutettava PU-eriste? Olisi varmaan helppo. Eräs kaveri antoi ruiskuttaa teräsrunkoisen veneen, siitä kun ei tasaista pintaa löytynyt, niin välttyi pienen silpun liimaamiselta. Kalliimpi kuin levyillä eristys, mutta auton eristys ilmeisesti halvempi kuin veneen, koska auton voi ajaa eristystä suorittavan putiikin pihaan, jäävät eristäjän matkakustannukset pois.

    https://kodinplaza.fi/rakennuspalvelut/uretaanieristys/hinta

    • Silpun liimailu on tosiaan autossakin työlästä, varsinkin seiniin. Mikään pinta kun ei ole yleensä suora mihinkään suuntaan niissäkään.

      Vaahto vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta ja tuolla metodilla eristyksestä tulisi varmasti tiiviimpi kuin levyillä.

      Vaahdot ovat minulle oudompi tuote, joten piti ihan tutkia asiaa. En löytänyt nopealla googlauksella suomalaisten toimijoiden sivuilta selitystä siitä, minkälaista heidän käyttämänsä vaahto on. Jenkeissä näkyy olevan kahta lajia, ’open cell’ ja ’closed cell’. Avoinsoluista ja suljetuilla soluin. Jälkimmäinen on painavampaa ja kuivuttuaan kovempaa tavaraa. Se eristää myös paremmin lämpöä ja on vesitiivistä. Tuo suljettusoluinen voisi olla siten ihan pätevä pakun seinissäkin. Tosin aine, jolla ruiskutetaan veneitä, toimii varmasti myös autossa. Veneessä kosteusolosuhteet lienevät kuitenkin paljon ankarammat.

      Jos päädyt ruiskuttamaan autosi, olisi kiintoisaa kuulla mitä maksoi, ja kuinka hyvä tuli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *