Auto kontissa ja matkalla kohti Panamaa!
Ke 9.5.2018 (pvä 173), Cartagena (Kolumbia)
Auto on nyt kontissa ja kontti ehkä jo laivassakin. Parin päivän päästä sekä auton että kontin pitäisi olla Panaman Colonissa, josta meidän pitää se noutaa. Autoasia on siis hoidossa, eikä meidän tarvitse puuttua siihen ennen kuin perillä Panamassa. Konttilaivan merimatka Cartagenasta Coloniin kestää kaksi päivää.
Me olemme siis yhä Kolumbian Cartagenassa. Jos auton kuskaaminen Kolumbian pohjoiseen naapuriin on hankalaa, ei se helppoa ole jalkamatkustajallekaan. Siis ellei halua lentää. Ainut vaihtoehto näyttää olevan seilata täältä Panamaan purjeveneellä, joita kulkee maiden välillä lähes päivittäin. Matka kestää yleensä viisi päivää ja on siirtymisen ohella myös eräänlainen huvipurjehdus. Siksi se ei ole halpa sekään. Purjevenekeikka täysihoidolla maksaa veneestä riippuen 550 – 700 us-dollaria henkeä kohden. Emme kuitenkaan ole varanneet vielä mitään. Purjevenejuttuun alamme perehtyä kunnolla huomenna. Tarkoitus kuitenkin on, että pääsisimme lähtemään Cartagenasta eteenpäin viikonloppuna tai viimeistään tulevana maanantaina. Auto saa kuulemma seistä satamassa viikon ennen kuin sen säilytyksestä ruvetaan perimään lisämaksuja.
Auton laivausjärjestelyt täällä Kolumbiassa järjestyivät loppujen lopuksi aika helposti. Yhdistimme voimamme toisen suomalaisen Etelä-Amerikassa autoilevan suomalaisen pariskunnan kanssa ja laitoimme autot samaan konttiin. Olemme törmäileet Nean ja Tommin (Nean blogi löytyy täältä) kanssa jo useammassakin tämän mantereen paikassa, joten oli loogista sovittaa Kolumbian ja Panaman välinen laivaus samaan ajankohtaan. Tällä tavalla säästimme molemmat, sillä laivaushinnan ero 20 ja 40 jalan konteille on loppujen lopuksi aika pieni. Pidempi kontti on noin 12 metriä pitkä, joten kaksi autoa mahtuu sinne mainiosti. Nealla ja Tommilla on Jeeppi, joka tulikin Etelä-Amerikkaan kontissa.
Kontin jakamisesta huolimatta koko laivausoperaatio ei ole silti halpa. Kaikki Kolumbian kulut sisältävä tarjous oli 2550 us-dollaria, jonka siis joudumme maksamaan toisen autokunnan kanssa puoliksi. Panaman päässä kulut ovat kuulemma vielä 600 dollaria, sillä konttia ei voi mennä noin vain omin päin purkamaan. Siihenkin tarvitaan oma konsultti. Tuokin summa puolitetaan, joten kaikkiaan yhden auton laivauksen hinnaksi tulee noin puolitoista tuhatta euroa. Kun siihen lisätään vielä purjevenereissun hinta, tulemme tuhlaamaan Kolumbian ja Panaman väliseen siirtymiseen muutamassa päivässä yli kuukauden matkabudjetin. Mutta eipä sille mitään voi. Onneksi tämä oli tiedossa. Jos Kolumbian ja Panaman välisen tieyhteyden puuttuminen olisi tullut yllätyksenä, tällainen rahanmeno suututtaisi varmasti vietävästi.
Laivaus maksetaan käteisellä ja virallisia kuitteja ei täällä kuulemma yleensä kirjoitella. Näin meille laivauksen hoitaneen logistiikkafirman toimistossa puljun johtajan toimesta kerrottiin. Maassa maan tavalla. Vaikka autot sisältävä kontti taitaa olla jo laivassakin, emme kuitenkaan ole vielä maksaneet hommasta mitään. Täytyy mennä hoitamaan tämäkin asia kuntoon huomenna. Vaikuttava setelinippu onkin jo valmiina tuossa pöydällä. Jo pelkästään sen nostaminen automaateista oli melko urakka. Nostoja piti automaattien rajoituksista johtuen tehdä kuusi.
Laivauksen aikataulun suhteen meillä kävi tuuri. Meillä oli muutamia konttikuljetuksia hoitavien firmojen osoitteita joista yksi oli aivan hotellimme vieressä. Menimme siis maanantaina sinne. Homma rupesi rullaamaan heti. Meille kerrottiin, että Panaman ja Cartagenan välinen laiva kulkee joka viikko ja lähtee Kolumbiasta joka lauantai. Edellisen lauantain laiva oli kuitenkin myöhässä ja se ei ollut vielä maanantaina edes Cartagenassa, joten jos ryhtyisimme heti toimeen voisimme saada konttimme siihen. Asiaa pikaisesti pähkäiltyämme päätimme tarttua tarjoukseen. Papereita ruvettiin täyttämään välittömästi ja iltapäivällä meidät kuskattiin sataman toimistoon. Mukanamme ollut avustaja hoiti kaiken lukuisilla tiskeillä ja me vain istuimme ja odotimme. Jäi vähän epäselväksi miksi meidän piti tuhlata yli kolme tuntia tällä tavoin, sillä paperithan oli jo täytetty aiemmin. Ehkä olimme mukana varmuuden vuoksi. Ehkä joku lappu olisi täytetty väärin tai nimikirjoitus unohtunut. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt ja toimiston kaveri sai kaiken tehtyä ja kuskasi sitten meidät takaisin lähtöpaikkaamme.
Varsinainen autojen lastaus tapahtui seuraavana päivänä. Homma alkoi yhdeksältä aamulla ja vei käytännössä minulta ja Tommilta (satamaan päästettiin vain autojen omistajat) koko päivän. Pääsimme takaisin hotellille vasta viideltä iltapäivällä. Ajoimme ensin logistiikkafirman toimistolle, josta jatkoimme jo eilen tutuksi käyneen asiamiehemme auton perässä satamaan. Satama oli yllättävän hiljainen paikka. Tälläkin kertaa päivä kului pääasiassa odotellen, kaiketi erilaisten papereiden käsittelyä. Ennen kuin saimme ajaa autot konttiin, poliisi tarkasti ja huumekoira haisteli ne. Kaikki kävi kuitenkin hyvin rauhalliseen ja kiirettömään tahtiin. Autot olivat lopulta sisällä kontissa alkuiltapäivästä ja kontti sinetöitiin silmiemme edessä. Autot sai myös lukita, joten sekä autot että niiden sisällä olevat tavarat lienevät merimatkan ajan aika hyvässä turvassa.
Tällaista. Asiat ovat siis hyvällä mallilla ja ehkä jossain määrin pelättykin laivausprosessi oli loppujen lopuksi helppo ja stressitön. Eiköhän matka pääse siten jatkumaan pian Keski-Amerikassa. Auton kuskauksen hieman olettua kovempi hinta tietysti vähän harmittaa, mutta minkäs teet. Ja toisaalta kun tämä homma on selvä ja olemme autoinemme Panamassa, ei tällaisia kuluja tai yleensäkään laivahommia ole edessä pitkään aikaan. Pohjoisemmassa Amerikassa on luvassa paljon kilometrejä ennen kuin meriä pitää taas ylittää. Kun näin on taas tehtävä, voi konttien kanssa säätäminen ja yleinen odottelu tuntua taas tervetulleelta vaihtelulta.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Niistä Venezuelan kauniista naisista sen verran että aika kivannäköistä treeniä tuolla teidän matkaseuralaisellanne..
https://m.youtube.com/watch?v=DLpW4_3jOac
Jos on Darien Gap ihmeellinen asia maailmassa, on myös melko ihmeellistä, että tuo laivaus maksoi noinkin paljon. Taitaa olla myyjän markkinat. Luulisi, että joku toimija olisi tuolle välille perustanut säännöllisen autolauttaliikenteen, koska eihän nyt ole kyse mistään Pohjois-Koreasta. Suomesta Ruotsiin auton ja kaksi ihmistä saa alle satasella.
Mutta pääasia, että matka jatkuu. Jos purjeveneosuus kestää viisi päivää, taitaa blogiin tulla pieni tauko. Elämys tuokin osuus tulee olemaan ja hienoa että ette taivu lentokoneeseen.
Laivaus maksaa tosiaan älyttömästi. Käytännössä samalla rahalla autot olisi melkein laivannut takaisin Eurooppaan. Olisi saattanut olla myös halvempaa laittaa kontti vaikka Meksikoon tai Yhdysvaltoihin, mutta ei se sitten olisi sama asia enää. Sanailimme muuten hinnasta laivausfirman pomon kanssa, ja hän vain levitteli käsiään. Tunnusti hinnan suhteettoman korkeaksi, mutta niin vain kuulemma on. Laivayhtiöt pitävät hinnat tuolla tasolla.
Keskustelimme muuten samaisen pomon kanssa Darien Gapin logiigastakin, ja hän sanoi heti että Yhdysvallat ei halua tietä Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan välille. Darien gap on hyvä luonnoneste rajoittamaan ihmisten ja tavaran liikkumista. Hän piti siis selviönä, että tiettömyys on poliittinen valinta ja tulee sieltä Pohjois-Amerikasta. Näinhän taisimme molemmat arvella aikaisemminkin.
Blogiin saattaa tulla pieni tauko, sillä veneellä ei ole nettiä. Viimeisinä päivinä saattaa kuulemma olla matkapuhelinkenttää, mutta kun ei ole Panaman sim-korttia niin eipä taida oikein raaskia Suomi-liittymän nettiä tuolla käyttää. Näillä näkymin olemme Panamassa torstaina aamulla paikallista aikaa.