Death Valleyn helteestä Las Vegasin paahteeseen

Death Valleyn helteestä Las Vegasin paahteeseen

 

Ti 17.7.2018 (pvä 242) Las Vegas (Yhdysvallat)

Olemme nyt Las Vegasissa ja täällä on kuuma. Lämpötila on ollut päivisin neljäkymmenen kieppeissä, eivätkä yötkään juuri tarjoa helpotusta. Olimme eilen kaupungilla vielä puolilta öin, eikä eroa päivään juuri ollut. Tuulenhenkäyksetkin ovat kovin lämpimiä. Ulkona olo on kuin pyykinkuivaajassa. Onneksi kaupunki on autiomaassa ja ilma on hyvin kuivaa. Siten lämpö ei tunnu ihan niin uuvuttavalta kuin jos täällä olisi vielä kosteaa kuten tropiikissa. Itse asiassa Vegasin ilmasto muistuttaa mielestäni hieman Australian sisäosien vastaavaa. Sielläkin oli kovin kuivaa. Ja tietysti kaikki Las Vegasin sisätilat ovat hyvin ilmastoituja, joten lämpötila piinaa vain ulkona kuljeskelevaa. Kaupungin pääkadulla Stripillä kuljetaan jalan ja mekin olemme sitä tehneet. Kun tulee liian kuuma, voi pistäytyä viilentymään johonkin lukuisista kasinokomplekseista. Niinkin olemme tehneet. Jokunen dollari pelikoneisiinkin (jotka vievät pääosan kasinoiden lattiatilasta) tuli työnnettyä. Ei tullut paljon tappiota, mutta ei voittoakaan. Tasimme molemmat päätyä aika lailla nollille.

Ajoimme tänne Death Valleyn läpi, jossa vasta kuuma olikin. Lämpötila taisi pahimmillaan ylittää +50 celsiusta. Jasmin muisteli, että ei ole koskaan ollut yhtä kuumassa paikassa. Edes Australiassa tai Afrikassa ei ollut ikinä ihan näin lämmin, vaikka lähelle oli joskus päästy. En muista minäkään olleeni. Death Valley on kuuluisa siitä, että se on meren pintaa matalammalla. Tämä onkin osittain totta, sillä pysähdyimme Pohjois-Amerikan matalimmassa kohdassa, paikassa nimeltä Badwater. Sen korkeusasema on 86 metriä merenpinnan alapuolella.

Sen sijaan minulle oli yllätys, että jouduimme ennen merenpinnan tasolle päätymistämme ylittämään vuoristoisen alueen käyden parhaimmillaan jopa kahden kilometrin korkeudessa. Se oli ulkolämpötilan huomioon ottaen kova koitos. Ylämäki tuntui loputtomalta ja aikamme ajettuamme moottorin ylilämmöstä varoittava punainen valo syttyi. Tämä oli vasta kolmas kerta kok matkalla. Edelliset sattuivat Ecuadorissa ja Guatemalassa. Jouduimme huilimaan hetken konepelti auki (artikkelikuva). Viiden minuutin viilentelyn jälkeen matka jatkui taas.

Lopun ylämäestä ajoimme ikkunat auki ja ilman ilmastointia, lämmityslaite täysillä. Ensimmäistä kertaa koko reissulla jouduimme turvautumaan tähän klassiseen konstiin, joka auttoikin. Lämmöt pysyivät kurissa ja vuorijonon toiselle puolelle päästyämme ilmastointi kytkettiin taas päälle ja ikkunat laitettiin säppiin. Loppumatkasta ongelmia ei enää ollut, vaikka kuuma olikin. Olihan maasto tasaista. Koko matkaamme miettien moottorin lämpöjen kanssa on ollut todella vähän ongelmia. Vaatii näemmä todella paljon ennen kuin Nissan alkaa ylikuumeta. Näin käy käytännössä vain todella pitkässä ja jyrkkässä ylämäessä ulkolämpötilan ollessa korkea.

Leirintäalueella Meksikossa tapasimme amerikkalaisen eläkeläishepun, joka oli kovin kiinnostunut matkastamme. Juttelimme pitkään ja Usa:n tiekarttaakin tutkimme. Hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei Death Valley ole kummoinenkaan matkakohde. Älyttömän kuuma eikä yhtään mitään missään, oli miehen mielipide: Menkää muuta kautta. Nyt kun olemme alueen läpi ajaneet, ei voi kun todeta jenkkikaravaanarin olleen tavallaan oikeassa. Death Valleyssa oli toden totta kuuma, eikä sen teillä oikein edes näkynyt muita autoja. Kovin oli tyhjää. Siitä huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että reittivalinta kannatti. Nyt kun joku puhuu Death Valleysta, tiedämme mistä puhutaan. Ehkä en kuitenkaan kulkisi alueen läpi toiste jos vaihtoehtoinenkin reitti olisi olemassa. Vaikkapa Yosemiteen sen sijaan menisin mielelläni toisenkin kerran.

Aiemmin valittelin Kalifornian korkeaa hintatasoa ja odotin kovin millainen tilanne muissa osavaltioissa on. Saavuttuamme Nevadaan ero oli havaittavissa melkein heti. Polttoaineen hinta oli Kaliforniassa yleensä hieman yli neljä dollaria gallonalta, täällä se on dollarin halvempaa. Marketissa ruokakin oli ensisilmäyksen perusteella selvästi halvempaa kuin aiemmin ja ero oli selvä, kymmeniä prosentteja. Näin ajattelinkin asioiden olevan. Tästä saamme toki paremman käsityksen vasta kun matka jatkuu taas. Vegasin perusteella ei nimittäin oikein kustannusarvioita voi tehdä. Täällä saa halutessaan menemään niin paljon rahaa kuin sitä vain haluaa käyttää. Yksi tämän kaupungin ärsyttäviä piirteitä ovat muuten hotellihuoneiden päälle tulevat lisämaksut ja -verot. Huone saattaa maksaa netissä alle 20 dollaria yöltä, mutta lopullinen kustannus on oikeasti kolminkertainen. Viime kerralla viitisen vuotta sitten tällaisia lisäveroja ei muistaakseni ollut. Silloin Vegasissa yöpyi todella halvalla. Nämä ajat ovat kuitenkin näemmä taakse jäänyttä elämää.

Usa on suuri maa ja yksi Kalifornian rannikolta poistumisen jälkeisiä yllätyksiä on ollut myös se, kuinka syrjäisiä seutuja täällä on. Tilaa on paljon ja ihmisiä vähän, vaikka emme varsinaisiin peräkyliin ole oikeastaan edes vielä päässeet. Meillä on useampia erilaisia puhelinliittymiä, ja monin paikoin ei yksikään niistä ole löytänyt verkkoa. En olisi olettanut Yhdysvalloissa olevan tällaisia katvealueita näin paljon. Tällaista en viime autoreissultani tänne muista. Vaikka mobiiliverkkoja ei aina löydy, ovat tiet olleet loistavia ja eteneminen helppoa. Niistä ei voi valittaa, eikä oikeastaan liikenteestäkään. Sekin on perin sujuvaa. Uskon, että ajamispuoli tulee jatkossakin olemaan vaivatonta koko maassa ja tuskinpa se Kanadassakaan juuri vaikeutuu.

Kaksi päivää hektisessä ja helteisessä Vegasissa saa tällä kertaa riittää ja jatkamme matkaamme huomenissa kohti Grand Canyonia. Kanjonin voi käydä katsomassa sekä pohjoiselta että eteläiseltä reunalta käsin. Taidamme tällä kertaa valita näistä kahdesta pohjoisen, joka on käyntikohteista se harvinaisempi. Kuulemma vain kymmenen prosenttia turisteista valitsee tämä vaihtoehdon ja loput menevät eteläiselle puolelle. Meille tätä eksoottisempaa vaihtoehtoa on sekä kehuttu että parjattu. Saapa nähdä. Ennen matkan jatkumista Vegasissa on kuitenkin hoidettava joitakin asioita. Autoon on vaihdettava taas öljyt ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Koitamme hoitaa nämä jutut ensin ja suuntamme sitten taas tielle. Täältä on matkaa kanjonin pohjoiselle laidalle noin 430 kilometriä.

 

Aurinko laskee Death Valleyn kansallipuistossa.

 

Las Vegas by night.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta



8 thoughts on “Death Valleyn helteestä Las Vegasin paahteeseen”

  • Kontrasti Death Valleyn ja Las Vegasin välillä on huikea… Aikamoinen reissu teillä! Ja minä kun luulin, että täällä Suomessa on helleaalto – mittari kun näyttää +32 astetta. Mutta kun ollaan vielä lähempänä neljääkymppiä eikä öisin helpotusta näy, niin nostan kyllä teille matkalaisille hattua. 🙂

    Varasin juuri eilen lentoliput New Yorkiin, ja aion matkustella kolmen kuukauden ajan USA:ssa. Katsotaan, mihin päin loppupeleissä päädyn. Seuraan inspiroituneena matkaanne.

    Kivaa torstaipäivää teille! 🙂

    • Täytyy tunnustaa, että Las Vegasissa toki olimme hotellissa. Välillä on ihan luksusta olla kunnolla ilmastoidussa tilassa. Autoasumisen jälkeen se on oikestaan pakollistakin välillä, ainakin kuumilla alueilla. On pidemmän päälle uuvuttavaa olla jatkuvassa helteessä, kuten siellä Suomessakin taidetaan juuri nyt kokea. Saattaapa +32 C olla kovempikin kokemus ellei ilmastoituja tiloja ole käytössä…

      Kolme kuukautta menee Jenkeissä varmasti helposti eikä tylsää tule. Suosittelen autovuokrausta ja -reissailua, autokulttuurihan tämä on. Vaikka pienissä pätkissä eri paikoissa maata. Vaikka eipä autoilusuositus taida yllätyksenä tulla kun se minulta tulee, heh.

      Mukavaa viikonloppua Suomeen! Toivottavasti helle helpottaa inhimillisempiin lukemiin, muttei kuitenkaan syksyksi vielä.

  • Mielenkiintoista luettavaa, jostain blogiin löysin ja innolla odotan aina uusia postauksia 🙂 Kävin reilu 3 vuotta sitten grand canyon westissä, jonkun heimon ylläpitämä. Ei ollu pizzahutteja, kaljamyyntejä eikä suoja-aitoja. Mutta sama kallio, menit minne tahansa. Itseä ei niin sykähdyttänyt.

    Safe travels teille molemmille!

    • Kiitoksia! On aina mukava kuulla uusia kommentoijia. Tuo pohjoisreuna oli melkoinen kompleksi sekin, mutta jotenkin tunnelma oli silti seesteisempi kuin kuilun toisella reunalla oli. Edellisestä käynnistäni on tosin jo kuusi vuotta, joten en oikein voi olla varma miten oikeita mielikuvani ovat. Voin kuvitella tosin tuon Westin poikkeavan näistä molemmista. Oliko sinne muuten hankala päästä? Vaatiko se jotain erityisjärjestelyjä? Nämä kansallispuiston vierailupisteet eivät toden totta järjestelyjä vaadi, sen verran äärihelpoksi kaikki on tehty. Puolensa toki silläkin.

      • Me mentiin päivän kestävälle retkelle turistibussilla vegasista mutta kyllä sinne omallakin kyydillä pääsi mielestäni hyvin, kai ne ottaa sinne ketä vaan ”sisälle” kun vaan rahaa löytyy :’)

      • Huomasin tuossa, että Instagramin #grandcanyonwest näkyy olevan suht suosittu hastag. Minulekin mobiililaite sitä ehdotti. Eli eiköhän sinne sisään ole tosiaan päässyt aika monikin. Liekö uusia villityksiä kun en ole itse moisesta mahdollisuudesta aiemmin kuullut. Ja mitäpä sitä ei Vegasissa rahalla saisi, totta sekin.

  • Voin vain kuvitella miten rankkoja etappeja olette juuri ajaneet..

    Ei voi kuin ihailla vaimosi älyä, sinnikkyyttä ja nuorekasta jaksamista kun hän on noinkin rankalla reissulla mukanasi sinnitellyt. Veikkaan että moni nainen olisi ajat sitten häippässyt omille teilleen.

    Sitkeitä olette.. Sinnitelkää vielä jonkun aikaa niin pääsette pian taas takaisin palelemaan kotoisen kylmiin ja kosteisiin oloihin..

    • Missähän jamassa lienevät tosiaan Alaskan säät. En ole oikein uskaltanut liikoja edes tutkia. Viime yö täällä Yellowsotonen puiston kupeessa oli jo aika viileä. Kuuluisa sähköpatjakin oli ensimmäistä kertaa pääällä läpi yön. Itsekin heräsin juuri ennen aamunkoittoa siihen, että peitto tuntui ohuelta… Mutta kiitos kannustuksesta! Kyllä tästä vielä sinne Jäämerelle asti selvitään kun tänne astikin on selvitty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *