Ensimmäiset päivät Siperian maanteillä matkalla Vladivostokista länteen
Ma 22.10.2018 (pvä 338), Simanovsk (Venäjä)
Auto siis tuli kuin tulikin kuntoon Vladivostokissa menneen viikon perjantaina. Ihan helppo operaatio tämä ei kuitenkaan ollut, sillä starttivikaa ei meinannut löytyä millään. Automme laivauksesta huolehtineen firman Jurille täytyy antaa suuri kiitos siitä, että hän heitti minut perjantaiaamuna korjaamolle ja odotteli siellä kanssani auton valmistumista. Kun kävi ilmeiseksi, että remontissa menee iltapäivään, kuskasi hän minut takaisin keskikaupungille luvaten tulla puolilta päivin hakemaan meidät molemmat tavaroidemme kanssa korjaamolle, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa heti auton tultua kuntoon. Tämä oli kätevää, sillä korjaamo oli juuri siellä päin mihin olimme menossa. Erinomaista asiakaspalvelua Jurilta. Mitään hän ei vaivojensa palkaksi pyytänyt. Kaiketi filosofiansa on, että kaikki pitkän matkan autoseikkalijat hoidetaan takaisin tien päälle. Se kuuluu laivauspalvelupakettiin, vaikka tällaista ei missään luvatakaan.
Näin sitten tehtiinkin. Puoli yhdeltä hyppäsimme Jasminin kanssa tavaroinemme Jurin kyytiin Vladivostokin keskustassa ja ajoimme jälleen kerran kaupungin lähiössä sijaitsevalle rähjäiselle pajalle. Nissan oli yhä vaiheessa. Takarumpujarrut oli huollettu (palat olivat hyvät, mutta mekanismi oli ollut jumissa), käsijarru kunnossa ja öljyt sekä suodatin vaihdettu. Tunnin odottelun jälkeen kunnostettu starttikin saatiin lopulta paikalleen ja autoa ruvettiin käynnistelemään. Se ei kuitenkaan startannut vieläkään. Venäläiset selvittelivät asiaa ja lopulta konepellin alle hääri yhtä aikaa kolme kaveria. Me seurailimme sivusta. Viimein selvisi, että vika ei kai ollut ollutkaan startissa vaan starttimoottorin ja akun välisen kaapelin liitoksissa. Kontakti oli huono, eikä käynnistymoottori saanut sähköä. Autosähköihin erikoistuneen mekaanikon keksittyä tämän lopulta, hyrähti moottori pirteästi käyntiin ja kaikki toimi taas mainiosti.
Koko rempan hinta oli 10800 ruplaa, eli hieman alle 150 euroa. Mielestäni tuolla rahalla sai paljon. Nissan kulkee nyt paremmin kuin pitkiin aikoihin ja starttimoottorikin pyörii terhakammin kuin se on oikeastaan ikinä pyörinyt. Tavallaan se tuli nyt korjattua turhaan, mutta ei siitä haittaakaan ole. Varsinkin, koska Vladivostokissa huoltotyö oli niin halpaa. Käsijarrukin on taas jäykkä ja toimii mainiosti ja takajarruille tehdyn ehostuksen huomaa karvan verran parantuneena jarrutustuntumana. Eli hyvä huoltokeikka oli tämä. Nyt kelpaa taas ajella.
Ja ajella toden totta saammekin, se on tullut jo näiden parin viime päivän aikana selväksi. Lähdimme lopulta Vladivostokista perjantaina iltapäivällä. Tänään on kolmas täysi ajopäivä ja kilometrejä korjaamon pihalta on kertynyt hieman yli 1700. Tänään päivän päätteeksi niitä on yli kaksituhatta. Kovin hitaasti piste kuitenkin kartalla liikkuu. Emme ole vielä edes Mongolian kohdalla. Äiti-Venäjän mittakaava alkaa valkenemaan meille käytännössä.
Tie on kuitenkin ollut Vladivostokista lähtömme jälkeen koko ajan hyvä, välillä jopa loistava. Sorateitä meidän ei kuulemma tarvitse ajaa koko Venäjällä, ellemme sitten halua. Koko matka länteen on päällystetty. Aika ajoin väylällä on kuitenkin paikattuja kuoppia ja pinnoite aaltoilee, mutta pääosin autollemme sopiva satasaen matkavauhti on oikein miellyttävä. Henkilöautot ajavat yleensä kovempaa. Ymmärrän sen, sillä tie on aika yksitoikkoinen, ja sillä on helppo ajaa lujaa. Liikennettä on vähän. Rekkoja silloin tällöin, mutta ne on helppo ohittaa. Jos tätä tietä joutuu sahaamaan säännöllisesti, ei sillä varmaankaan jaksa körötellä rajoitusten mukaista yhdeksääkymppiä. Täällä kun ei näy poliisejakaan juuri missään. Eilen vastaan taisi tulla yksi pysyvä tienvarren miliisiasema, jossa yksi koppalaki pysäytteli laiskasti toiseen suuntaan ajavaa liikennettä. Tankkauksien kanssa ei myöskään ole ollut ongelmia. Asemia on harvassa, mutta säännöllisesti. Jos seuraavalle huoltamolle on poikeuksellisen pitkä matka, kyltti tien sivussa kertoo sen. Suurin kyltein ilmoitettu polttoaineväli on tainnut tähän mennsää olla 90 kilometriä.
Sää oli aina eiliseen asti mainio. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Öisin saattoi olla pieni pakkanenkin, mutta jo aamupäivästä paisteessa oli suorastaan kuuma. Jakomielitautinen sää, öisin pakkasta ja päivisin parikymmentä lämmintä. Alkaneen viikon kunniaksi tilanne kuitenkin muuttui tänään. Koko päivän on ollut pilvistä ja harmaata. Jotenkin talvista. Ensimmäiset lumipälvetkin jo bongasimme tien sivussa, metsän hämärämmissä varjokohdissa. En ihmettelisi, vaikka jossain vaiheessa sitä tulisi myös taivaalta. Sen verran kalsaa täällä on tänään ollut. Vladivostokin jälkeen ruska tuli muuten vastaan nopeasti ja kesti hetken. Sitten se hävisi, eikä puissa ole ollut lehtiä enää pitkään aikaan. Jännä juttu. Vladivotokin puut kun eivät oikeastaan olleet vielä edes keltaisia kun sieltä lähdimme.
Artikkelikuvassa ensimmäinen yöpymäpaikkamme Vladivostokin jälkeen. Jokunen kilometri valtaväylältä kääntynyt sivutie päättyi jonkinlaiselle umpeenkasvaneelle betonista valetulle helikopterikentälle, jonka vieressä oli hyvä yöpyä. Kylmän sodan jäänteitä, uskoisin. Autossa on ollut mukava nukkua pitkästä aikaa ja yöunet ovat olleet pitkiä. Moneen otteeseen matkanvarrella mainostamani sähkökäyttöinen lämpöpatja on ollut ahkerassa käytössä. Ilman sitä autoyöt olisivat aika karuja, sillä juuri ennen aamunkoittoa on jo aika kylmä. Näin olemme kuitenkin pärjänneet verraten hyvin, ja samalla linjalla olemme ajatelleet jatkaakin. Eli yömme autossa. Kiinan yksi nurkka nousee näillä main tosi pohjoiseen, ja tie luonnolisesti kiertää tämän alueen. Reitin kylmimmät kelit ovatkin kuulemma juuri tällä alueella, jossa olemme aivan pian. Sen jälkeen pitäisi pikku hiljaa helpottaa, ainakin vähän. Esimerkiksi Irkutskissa ilmat ovat hieman leudommat, on meille kerrottu.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Puiden lehdettömyyteen kiinnitin huomiota jo eilen kun katsoin instagamin kuvaa. Simanovsk näyttää sijaitsevvan 52 leveyspiirillä eli reilusti Suomea etelämpänä, hieman Berliiniäkin etelämpänä. Täällä Lounais-Suomessa ruska alkoi myöhään, oli todella värikäs ja nyt lehdet putoilevat puista melkoista vauhtia. Silti arvioin, että neljännes lehdistä on vielä puissa kiinni. Niin elää luonto eri tahtia eri puolilla maapalloa, leveysasteista välittämättä.
Onko siellä näkynyt jotakin varottavia eläimiä, joita autolla pitäisi väistellä? Poroja, hirviä? Toivottavasti Jasmin pääsee kalastamaan teille muutaman kalan jostakin matkan varrella olevasta joesta. 🙂
On tosiaan jännä juttu miten nopeasti syksy eteni kun lähdimme Vladivostokista pohjoiseen. Lehtipuista tyystin lehdettömiin ei ollut kuin lyhyt matka. Olisi kiintoisaa tietää, mitkä kaikki tekijät syksynkin erilaiseen etenemiseen vaikuttavat. Liekö niitä lukuisia, vaiko oikeastaan vain lämpötila ja sää.
Elukoita täällä ei kuulemma oikein ole. Kumma juttu sinänsä sekin, sillä luulisi että tuolla metsissä jotsin elelee. Vladivostokin Juri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tätä tietä ajellessaan ollut ikinä nähnyt suurempia eläimiä.
Sääennusteissa matkalla Irkutskiin näkyy paikoin jo lumihiutaleita ja lähes 10 asteen yöpakkasia. Teillä on ollut joskus tapana yöpyä jonkin sivutien varrella pois päätieltä. Jos niin tekee, kannattanee jatkossa ottaa huomioon, että aamulla herätessä voikin olla vaikka 20 cm lunta tai sohjoa maassa, eli katsoa, ettei yövy minkään montun pohjalla kuoppaisen tien päässä, että pääsee takaisin päätielle.
Kännykkäverkkoa näkyy vielä olleen hyvin tarjolla, koska seuratalinkki on toiminut likimain reaaliajassa. Kanadassa taisi olla välillä melkein 1000 km aukkoja verkossa….tai ainkin seurata teki sellaisia kertahyppäyksiä.
Taas olet hyvin kärryillä ja pohdiskelet ihan samoja juttuja kuin mekin täällä kun lunta alkoi tulemaan. Päädyimme ihan samaan johtopäätökseen, eli yöpymään ei pidä lähteä mihinkään kilometrejä pitkän pikkutien päähän, vaan pysyä päätien kupeessa. Viime yönä teimmekin jo niin, vaikka lumisade loppuikin illalla. Varmuus on kuitenkin paras.
Mukava kuulla, että seuranta toimii, Kiitos tiedosta! En nimittäin ollut ihan varma siitä tämän laitteen käyttöliittymän perusteella. Matka kyllä tallentui, mutta tuliko julki, olin pohtinut.
Karttaa kun katsoo niin on siinä teillä ajamista..
Mahdatteko sitä ajamiseltaan joutaa sitä maailman syvintä järveä ihmettelemään? Näkyy näet olemaan ihan reittinne varrella. https://fi.wikipedia.org/wiki/Baikalj%C3%A4rvi
Onko siellä turisteille ylipäätään mitään maailmalta tuttuja palveluita?
Totta puhut, hirveän määrän täällä saa vielä ajaa. On se Baikalkin käytävä katsastamassa. Täytyy katsoa, josko vaikka majoittuisi siihen rannalle kun se kohdalle tulee. Tiehän kulkee pitkän pätkän aivan siinä järven eteläreunaa pitkin.
Palveluista on sanottava, että niitä täällä ei kyllä huimasti ole. Oli hyvä, että ostimme lähtiessämme vähän varastoja matkaan, sillä kovin kummoisia kauppoja ei tien varsilla vastaan tule. Huoltoasemiltakaan ei saa juuri mitään syötävää. Onneksi olemme koko ajan enemmän ihmisten ilmoilla. Uskon, että kaikkein syrjäisimmät seudut jäivät jo taakse. Irkutskin on jo suuri kaupunki ja olemme siellä parin päivän päästä.
Jospa se Fairbanksin yllättävä akkuongelma olikin tämä sama akkukaapelien kontaktiongelma? Kun akku vaihdetttiin uuteen , samalla väänneltiin kaapeleita ja kontaktiongelma poistui. Ehkä vika ei ollutkaan akussa!? Jää arvoitukseksi.
Se voi hyvinkin olla näin. Minua epäilytti jo Alaskassa, että näinköhän kaikki vika oli pelkästään akussa. Mutta kaiketi ihan hyvä että akku kuitenkin vaihdettiin, sillä edellisen ikää en edes tiennyt. Täällä Venäjän pakkasissa uusi akku on eräänlainen turva sekin. Ja uskaltaapahan käyttää Webastoakin rennommin, kun ei tarvitse niin pelätä akun puolesta. Ja pääasiahan on, että auto kuitenkin pelittää hyvin. Eikä noihin ”turhiinkaan” korjauksiin loppujen lopuksi ole edes ihan hirveitä rahoja mennyt.
Nyt kun on kokemusta pakkasöistä, niin mikä on kopissa ”fiilis” ja ilmankosteus herätessä, tuntuuko nihkeältä? Seiniin ja kattoon oli asennettu lisäeriste, mutta tippuuko jostain kondenssivettä, ovatko ikkkunat huurussa , valuvatko vettä? Webasto tiestysti lämmittää ja kuivaa nopeasti.
Itse asiassa viimeisinä pakkasöinä ikkunat eivät ole oikeastaan olleet lainkaan huurussa, eikä tunnelma millään tavoin nihkeä. Se on merkillistä. Kylmällä ilmalla ikkunoiden luulisi huurtuvan ja kosteuden tiivistyvän pintoihin. Osaan selittää tämän vain siten, että pakkasilma on niin kuivaa ettei meidän yöllä hengittämämme kosteudesta riitä tiivistymiseen asti. Ilma autossa varmaan vaihtunee myös hyvin kun on kylmä, nouseehan lämmin ilma ylöspäin ja poistuu katon venttiileistä. Etuikkunathan pidämme öisin aina raollaan. Seinien ja erityisesti katon lämmöneristys toiminee myös loppujen lopuksi aika hyvin, tai ainakin merkittävästi paremmin kuin jos sitä ei olisi.
Yleisemmällä tasolla öiden nihkeys ei muutenkaan ole ollut millään tavoin häiritsevä. Kaikkein nihkeintä autossa on ollut kuumalla ilmalla tropiikissa, joissain Keski-Amerikan paikoissa sekä Brasilian eteläosissa.