Kohta laivaan ja kohti Japania
Pe 14.9.2018, Vancouver (Kanada)
Yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa.
No niin. Täällä ollaan, Vancouverin satamassa. Nousemme aivan pian risteilylaivaan, jossa vietämmekin syyskuun loppuosan eli noin kaksi ja puoli viikkoa. Sitten olemme Japanissa. Voi olla, että blogipäivitykset jäävät matkamme aikana vähiin. Internetyhteys on saatavilla, mutta kuten käsittääkseni risteilylaivoilla aina, on sen hankkiminen aika kallista lystiä. Niin taitavat olla kaikki muutkin lisäpalvelut. Reissu koostuu pääosin meripäivistä, joten ehkä nettiyhteys on kuitenkin jossain vaiheessa ostettava, vaikka se jokusen sata taalaa maksaisikin. Katsotaan.
Pari autotonta päivää Vancouverissa menivät nopeasti hiljaiselämää viettäen. Asuimme Airbnb-kämpässä noin neljän kilometrin päässä täältä satamasta, matalien omakotitalojen ja pienkerrostalojen vaihtoehtoalueella. Kämppä oli yhdessä tällaisessa hieman suuren omakotitalon näköisessä, mutta useamman asunnon käsittävässä rakennuksessa. Asuntoa vuokraava naisihminen taitaa sopia tähän kaupunginosaan hyvin, sillä asunto on perin boheemi. Kasveja ja kaiken maailman kristalleita ja purnukoita kaikkialla. Mutta ei se haitannut, kämppä kun oli ihan viihtyisä ja toimiva. Persoonallinenkin. Useinmiten Airbnb-kämpät näyttävät nykyään olevan sijoitusasuntoja, joissa kukaan ei oikeasti asu pysyvästi. Ne ovat vain turisteille ja monesti vähän hengettömiä, kuin hotellihuoneet konsanaan. Tämä Vancouverin luukku oli matkamme ensimmäinen, jossa omistaja oikeasti asusteli ja hänen persoonansa näkyi sisustuksessa. Virkistävää sekin.
Laivamatkan varaaminen oli oma juttunsa. Idea Tyynenmeren ylittämisestä laivalla alkoi muodostua jo Keski-Amerikassa, ja aloin tutkia vaihtoehtoja. Rahtilaivat on jo nähty, vietimmehän sellaisessa yli kuusi viikkoa Euroopasta Etelä-Amerikkaan matkustaessamme (ne jutut löytyvät täältä), joten ne eivät oikein herättäneet enää innostusta. Siispä kun löysin Vancouverista lähtevän risteilyaluksen, joka siirtyy aina syksyisin talvikaudeksi Aasiaan ja vastaavasti keväisin Aasiasta takaisin Pohjois-Amerikkaan, kuulosti tämä vaihtoehto houkuttelevalta. Ajankohta syyskuussa oli meille mitä mainioin ja aluksen määräsatama Japanin Yokohamassa sopiva. Japanista kun pääsee edelleen laivalla Venäjän Vladivostokiin, jonne automme on jo matkalla. Pohjois-Amerikasta katsellen Venäjän itäreuna, niin kaukana kun se onkin, on kuin jo melkein kotona olisi. Vladivostokista pääsee tietä pitkin Euroopaan, eikä välissä ole enää yhtään vaivalloista auton laivausta. Ja se on paljon enemmän kuin puoli voittoa se.
Mutta takaisin varausprosessiin. Laivan omistaa Celebrity Cruises, joten olisi tietenkin ollut loogista yrittää varata risteily suoraan sieltä. Sivusto on kuitenkin hankala, ainakin jos sattuu olemaan tien päällä. Katselin matkaa useammassakin Keski-Amerikan maassa, ja sain aina eri hintakohtaan lukeman. Kaiken lisäksi se annettiin aina paikallisessa valuutassa, joka piti muuttaa itse euroiksi. Varustamon nettisivu oli ihmistä viisaampi, ja päätti puolestani missä olen, ja minkälaisessa valuutassa haluan matkojani arvioida. Sekavaa.
Lopulta päätin kysäistä tarjousta myös Suomesta. Risteilykeskus antoi tarjouksen nopeasti ja se oli myös kilpailukykyinen. Palvelu on muutenkin ollut hyvää ja asiat on muutenkin loppujen lopuksi helpompi hoitaa omalla äidinkielellään. Varausprosessiin ei montaa sähköpostia tarvittu. En ole varma, olisiko koko homma edes onnistnut varustamon kansainvälisiltä sivuilta jollekin, joka ei ole jonkin amerikkojen maan kansalainen. Nostan Risteilykeskukselle hattua myös siitä, että eri laivojen tiedot löytyvät heidän sivuiltaan suomeksi. Kääntämisen ja sivujen luomisen on täytynyt olla melkoinen homma. Risteilylaivoja kun kuitenkin on aikamoinen määrä. Meidän laivamme on nimeltään Celebrity Millenium, ja sen tietosivu löytyy tämän linkin takaa. Tomikoot se esimerkkinä.
Kuten monesti tällaisilla laivamatkoilla, tai oikeastaan pakettimatkoilla yleensäkin, oli matkalippu halvempi kun luopui mahdollisuudesta valita oman hyttinsä. Hyttityypin sai tietty määrätä, olihan kaikilla erilainen hinta. Ikkunaton, ikkunallinen tai parvekkeellinen. Näiden lisäksi laivalla on myös erilaisia sviittejä, mutta tavallinen kansa valinnee aina jonkun noista kolmesta. Valitsimme keskimmäisen, eli sen ikkunallisen. Vedenpinnan alapuolelle emme klassiseen ruotsinlaivatyyliin siten voine joutua. Aika alhaalla se silti on, sillä papereiden mukaan olemme menossa toiselle kannelle. Tämä on kuitenkin ihan ok, sillä laiva on meille outo ja olisimme kenties valinneet itse vielä huonomman hytin. Mistäpä sitä tietää.
Mutta kaikesta tästä lisää myöhemmin. Luvassa kuvia ja raportteja jahka pääsemme itse laivaan. Kohtahan tuo nähdään millaisessa kopissa seuraavat viikkomme vietämme.
Tämä juttu on tehty yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa. Käytännössä se tarkoittaa, että saimme matkastamme pienen alennuksen kun Risteilykeskus mainittiin jutussa risteilymme varauskanavana. Mitään muita vaatimuksia he eivät bloggaajalle esittäneet, joten tekstissä ei ole tämän yhteistyön takia mitään, jota en olisi muutenkin voinut tulla sinne kirjoittaneeksi.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Kiva kuvaus Vancouverin majoituksesta, laivasta ja varauksesta. Ikkunallinen hytti on varmaan miellyttävämpi noin pitkällä merimatkalla että näkee onko päivä vai yö, vaikka maisemat mahtavatkin olla aika yksitoikkoisia 🙂
Juu, oikeassa olet hytistä. Ikkuna osoittautui erinomaisen hyväksi valinnaksi. Tarkempaa tarinointia tästäkin myöhemmin. Pistin pienen pätkän hyttikuvaa jo Instgramiinkin.
Rohkeita ja sitkeitä olette.
Kaipa sekin on tullut jo moneen kertaan mietittyä että moinen syksyinen merimatka jossakin tyynellävaltamerellä saattaa olla aika keikuttava ja hapokas?
Kerrassaan jännittävä ajatus että moiseen keikutukseen joutuisi, eikä mitään mahdollisuuksia evakoitua ennenaikojaan vakaalle kuivalla maalle..
Kammottaa ajatellakin että tuolla helvetillisessä keikutuksessa saattaa joutua kärvistelemään merisairaana päiväkausia..
Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin ja keinunta on ollut vähäistä. Ei olematonta, mutta vähäistä. Saapa nähdä millaiseksi se muuttuu kun pääsemme varsinaiselle ulapalle. Nythän olemme seilanneet vasta rannikon tuntumassa. Epäilen myös, että risteilyalus kulkee muutenkin tasaisemmoin kuin rahtilaiva. Paremmat vakaajat tms. Mutta tämä on vain epäilys.
Ihan pikku juttu, kuvassa olevan laivan korsteeni siivekkeineen kuuluu Carnival Cruise laivoille, Celebrity käyttää perinteisempää mallia. Ja oikeastaan meripäivillä hyttikuokka on aivan sama, kuten todettu maisemat eivät muutu katselee niitä ylä tai alakannelta.
Heh, olin verraten varma että joku tämän petokseni huomaa. Kuvassa ei tosiaan ole meidän laivamme, vaan edellisenä päivänä satamassa ollut paatti. Otin kuvan silloin. Ja sitten kun lähtökiireissä terminaalissa jäi meidän laivastamme kuva ottamatta, käytin korviketta.
Myöskäön näillä risteilijöillä ei ole matkustajille hyttejä vedenpinnan alapuolella, koska niin alhaalla tarvitaan vesitiiviit ovet, joita matkustajat eivät saa operoida.
Juu, voin kuvitella. Lisäksi uskoisin, että hyttien myyminen merenpinan alapuolelle olisi hankalaa. Jotenkin tuntuu, että moni risteilymatkustaja vierastaisi niitä. Epäilen, että laivamatkustaminen ei ole esimerkiksi Jenkeissä kaikille niin tuttua kuin vaikkapa suomalaisille ja skandinaaveille. Mehän ramppaamme koko ajan Ruotsissa ja Virossa, joten suurissakaan laivoissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Ne ovat härmäläisille tuttuja ympäristöjä.
Mitä reittiä laiva lähti Vancouverista pohjoiseen? Menikä Vanncouverin saaren ja mantereen välistä salmea pitkin vai kiersikö saaren länsipuolelta valtamerta pitkin? Seurantakartta opn täällä: https://www.marinetraffic.com/en/ais/home/shipid:5251294 Minkä nimisessä laivassa auto matkustaa?
Tämä on taas yksi iso käännekohta. Voin kuvitella, että muutaman viikon tauko ajamisesta tekee ihan hyvää. Saa levätä ja käsitellä jo tapahtunutta matkaa oikein kunnolla. Perille päästyä varmaan tekee mieli taas lähteä ajamaan.