Kreikasta ja Italiasta

11.1.2019, Bolognan lähellä (Italia)

Italiassa paistaa aurinko, eikä talvesta ole oikein tietoakaan. Öisin taitaa olla vähän pakkasta, mutta päivisin lämpötila on ollut kymmenen asteen tietämissä. Lähdin taas tänään liikenteeseen ja suuntaan kohti pohjoista. Italiasta ajan Itävaltaan, sieltä taas todennäköisesti Saksaan. Sen jälkeen vuorossa ovat Puola ja Via Baltica. Jos siltä tuntuu, teen matkalla ehkä vielä yhden pidemmän pysähdyksen. Ellei siltä tunnu, ajelen melko suoraa Tallinnaan. Kävi miten kävi, ei tässä enää montaa viikkoa mene.

Uutisten mukaan Keski-Euroopassa on viime aikoina ollut melkoinen lumimyräkkä. Kreikasta taisin lähteä juuri oikeaan aikaan, sillä sielläkin on hiljattain ollut jopa parikymmentä astetta pakkasta. Se on hyvin poikkeuksellista. Tällaisista säätä en ole kuitenkaan muutamaa tilapäistä lumisadetta lukuunottamatta joutunut kokemaan. Kun tulin Kreikasta laivalla Italiaan, alkuperäinen ajatukseni oli viettää aikaa maan eteläosissa. Siellä oli kuitenkin saapumispäivänäni todella kylmä ja luntakin tuli, joten päätin ajaa saman tien pohjoisemmaksi. Vietin vajaan viikon Firenzen kupeessa, joka olikin kaikin puolin ihan hyvä päätös. Toscana on kaunista kumpuilevaa seutua. Artikkelikuva on täältä.

En ole käynyt Italiassa vuosikymmeneen, eikä se ole ollut minulle ikinä hirveän tuttu. Pieni yllätys on ollut, miten vaurasta ja kehittynyttä täällä on vaikkapa Kreikkaankin verrattuna. Kaikki on siistiä, asunnot on eristetty ja keskusläömmitetty. Tämänkin takia oli hyvä, että lähdin Kreikasta ennen kovia pakkasia. Siellä kun sisällä palelsi vaikka ulkona ei kovin kylmä olisi ollutkaan. Roskaakaan täällä ei juuri luonnossa näy, enkä muista nähneeni yhtään irtoeläintä. Sen sijaan mitä erilaisempia kierrätyspöniköitä on joka paikassa. Jätehuolto näyttää edistyneeltä ja valveutuneelta. Toki tämä on varmaan Italian rikkaimpia alueita, mutta silti.

Siisteydellä ja sivistyksellä on tietty myös hintansa. Jo Kreikassa oli aiempaan Euraasiaan verrattuna kallista, mutta Italiassa on varmaan lähes Suomen hintataso. Esimerkiksi Mäkkärissä hampurilaisateria maksaa lähes kympin. Polttoaineen hintatasoon en ole vieläkään tottunut. Mitä rahanmenoon tulee, totuimme Venäjällä ja Keski-Aasiassa kaikin puolin liian hyvään. Siellä kolmekymmentä euroa oli huoltoasemalla suuri summa, täällä tankin täyttämiseen kymppejä menee lähes seitsemän, joka kieltämättä hirvittää. Jos koko kulunutta vuotta miettii, niin oikeastaan koko reissuilla diesel on ollut niin halpaa, että se on menoeränä melkein unohtunut. Nissan kun kuluttaakin niin vähän. Tällaista unohdusta ei näemmä pääse Euroopassa tapahtumaan. Mutta kaipa se on totuteltava taas tähänkin todellisuuteen. Kuten Kreikassa, myös Italiassa myös moottoriteiden käyttö maksaa. Jos oikein ajamaan alkaa, niihinkin menee helposti kolmekymppiä päivässä.

Tällaisia nopeita väliaikatietoja täältä Italiasta. Viime tekstistä ehtikin jo kulua aikaa, mutta tyystin en ole laiskana ollut. Matkan työstäminen kirjamuotoon on nimittäin edennyt ihan hyvinkin. Paljon on vielä tehtävää, mutta urakka ei näyttäydy enää mitenkään ylivoimaisena.