Kuulumisia Ahvenanmaalta (ja kirjasta)
Koronakevät. Pääsiäinen tuli ja meni. Sitten Vappu ja lopulta myös juhannus. Mikään ei liikkunut, emme luonnollisesti mekään. Pääsiäiseksi suunnittelemamme autoreissu lounaiseen Etelä-Eurooppaan peruuntui, kuten varmasti monen muukin matkat ja suunnitelmat. Maailma pysähtyi ja piiloutui koteihinsa. Siihen nähden yhden lomakeikan peruuntuminen on tietty kovin pientä.
Kesän koitettua liikkumisrajoituksia on alettu purkaa ja lähdimme liikkeelle matkapakullamme mekin. Tosin vain viikoksi, emmekä Turun saaristoa ja Ahvenanmaata pidemmälle. Saariston rengastiellä oli suoranaista ruuhkaa. Luulimme, että pitkät autojonot losseihin ovat normaali kesäinen juttu, mutta tiellä ajelua seuraavana päivänä luimme lehdestä, että näin ei ilmeisesti olekaan. Nyt saaristossa on ollut tavallista enemmän liikkujia. Kotimaanmatkailu on tänä kesänä voimissaan.
Rengastien saarilla yllättävää oli, että leiriytymispaikkaa oli yllättävän hankala löytää. Saarilla kun on vain vähän ylimääräisiä ei-mihinkään johtavia tienpätkiä, joihin nukkumatarkoituksessa parkkeerata. Sellaiset ovat olleet perinteisesti suosikkejamme. Sopiva paikka kuitenkin lopulta löytyi, ja yö oli rauhallinen, vaikka lossisatamat eivät sitä aina olleetkaan.
Ahvenanmaalla on hiljaisempaa. Kaikki kauempaa tulevat turistit puuttuvat lähes täysin. Jokusen ruotsalaisen auton olemme nähneet, ja muistini mukaan yhden saksalaisen. Muuten saarilla liikkuivat vain paikalliset sekä suomalaiset ajoneuvot. Leirintäalueilla oli rauhallista ja seesteistä. Sääkin on meitä suosinut sekä rengasreitillä että Ahvenanmaalla. Aurinkoa ja kesää joka päivä.
Ilmeisesti Euroopassakaan eivät juuri turistit tällä hetkellä liiku, vaan moni paikka on matkailijoiden osalta kuin Ahvenanmaa konsanaan. Saapa nähdä, mitä tästä vielä seuraa. Sikäli kun olen ymmärtänyt, hallitukset yrittävät toistaiseksi pitää koronan takia kärsineet teollisuudenalat pystyssä. Myös matkailusektorin. Joku joutuu laskut kuitenkin vielä maksamaan, eikä se varmasti suju Euroopassa ilman suuria poliittisia riitoja. Kevään 2020 kaikkien seurannaisvaikutusten ilmenemisessä ja loppulaskun setvimisessä menee varmaan vuosia, ehkä vuosikymmen. Epäilen maailman olevan silloin aika erilainen. Saapa nähdä, millainen. Koronavirusta silloin tuskin enää muistetaan.
Pidemmälle suuntautuvat matkat ovat osaltamme jäissä. Ehkä Eurooppaan joskus syksyllä, tai sitten myöhemmin. Seurailemme tilannetta. Peruimme lomamme keväällä, ja niiden uudelleen järjestäminen vaatii aikaa sekin. Onneksi saimme 2018 matkailtua aika lailla kylliksi, joten kaukomatka- tai seikkailukuume ei ainakaan minua suuremmin vieläkään vaivaa.
Vielä loppuun reissukirjan aikataulusta. Panamericana-kirjan kakkososasta kysellään minulta aina silloin tällöin. On mukava kuulla, että sitä odotetaan. Ilokseni voin ilmoittaa, että opus ilmestyy kuin ilmestyykin nyt syksyllä. Tekstin viimeiset tarkastukset ovat käynnissä ja kirja menee painoon elokuussa. Epäilen julkaisuajankohdan ajoittuvan syyskuun loppupuolelle. Jotain siis olen koronakeväänäkin aikaiseksi saanut, vaikka siltä ei aina tuntunutkaan.
Niin, on kirjalla jo nimikin. Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä. Ja kuten ykkösosan, myös sen kustantaa Noob Kustannus. Ilmoittelen lähitulevaisuudessa kirjan ennakkotilausmahdollisuuksista.
Artikkelikuvassa lippujen pyhä kolminaisuus Ahvenanmaalta. Nämä kolme esiintyivät usein yhdessä. EU:n lippuja ei näkynyt. Jännä miten niistä pidetään kovasti jossain, jossain niitä taas ei näe oikein missään. Aikanaan esimerkiksi Kreikassa sinisiä tähtiympyrälippuja oli kaikkialla.