Lisää Brasiliaa, vatsatautia, autoyöpymistä
La 27.1.2018 (pvä 71), Etelä-Brasiliassa, matkalla kohti Iguazun putouksia
Matka jatkuu, hieman toipilaana, mutta jatkuu kuitenkin. Rannikkoa pitkin ajellessani päätimme ajaa sitä pitkin aina Florianopolikseen asti. Sitten kääntyisimme sisämaahan, kohti Iguazun putouksia ja Paraguayta. Päätimme myös ottaa kaupungista vaihteeksi hotellin, sillä olihan autossa asuttu jo jokunen päivä. Mutta vietettäisiinkö Florianopoliksessa vain yksi yö, vaiko kaksi?
Ruuhkaista sisäänajotietä pitkin aikamme ajeltuamme pääsimme perille. Iltahämärissä kaupunki ei näyttänyt mitenkään perin ihmeelliseltä. Yksi yö taitaisi riittää vallan mainiosti. Varasimme hotellin, majoituimme, ja marssimme viereiseen maailmanluokan ostoskeskukseen syömään. Kansainvälisen täytettyjä patonkeja myyvän ketjun (sen vihreän, tiedättehän) sapuska ei kuitenkaan tällä kertaa sopinut minulle. Koko yö kului oksennellen ja kuumeisena täristen. Edellisestä ruokamyrkytyksestäni olikin jo kulunut tovi. Se taisi olla Koreassa viitisen vuotta sitten. Ehkä nyt oli taas aika.
Yksi Florianopoliksen yö vaihtui siten kahdeksi. Jasmin söi muuten saman paikassa saamatta mitään oireita. Leipänsä oli vain erilainen. Minulle taisi sattua kehnommat täytteet. Tai sitten olisi pitänyt suosiolla toimia edelleen maassa maan tavalla, eli pysyä pihvi- ja ranskalaislinjalla. Iltapalaksi moinen vain tuntui kovin raskaalta. Ensi kerralla ehkä sitten toisin.
Hieman rannikolta erkaannuttuamme, noin 300 kilometriä ennen Florianopolista tie muuttui hyväksi ja nopeaksi nelikaistaiseksi moottoritieksi. Ei se suunnattoman huonoa aiemminkaan ollut ollut, mutta tällä tiellä kilometrejä kertyi nopeasti. Pari tietulliakin kohtasimme, mutta maksu oli perin kohtuullinen, vain muutaman euron koppia kohden. Tämä osuus toi jollain tavalla moottoritien vieressä kulkevan pienemmän tien varrella sijainneine ketjulikkeineen ja logotorneineen mieleen joidenkin Yhdysvaltain kaupunkien liepeet.
Sää muuttui synkemmäksi mitä lähemmäs Florianopolista tulimme. Lopulta vettä satoi kaatamalla. Ei ihme, että täällä on niin vihreää ja vehreää. Jopa osa rekoista oli luovuttanut ja piti sadetta tien levennyksillä ja huoltoasemilla. Salamointi oli komeaa. Pilvinen sää jatkui läpi kaupunkivierailumme, eikä lämpötilakaan juuri noussut yli +25 asteen. Illalla saattoi olla jopa kylmä. Melko samanlainen keli on jatkunut myös siirryttyämme sisämaahan. Tänään tosin on aurinkoista. Toistaiseksi pelot sisämaan tukahduttavasta kuumuudesta ovat kuitenkin olleet turhia. Kelit ovat itse asiassa olleet tässä mielessä miellyttävämpiä kuin ensimmäisinä päivinämme Brasiliassa.
Lähdimme siis eilen ajamaan kohti länttä johtoajatuksenamme olla liiemmin hidastelematta tai turhia pysähtelemättä. Maisemat yllättivät, sillä suorastaan vuoristoista maastoa mukaillut tie muuttui lähes serpentiiniksi ja sitä reunustivat sankat metsät. Mäntyjäkin oli paljon. Tällaista en olisi osannut Brasilialta odottaa. Tie ja maasto olivat samanlaisia koko eilisen, ja oikeastaan samanlaisia ne ovat olleet myös tänään.
Ajoimme pimeän tuloon asti (täällä on täysin pimeää vasta yhdeksältä), ja pysähdyimme tällä kertaa 24 tuntia auki olleelle huoltoasemalle, jonka parkkipaikalla nukuimme. Brasilian turvallisuustilanne arvelutti meitä etukäteen, ja se arveluttaa yhä, mutta tämä ratkaisu on kuulemma sieltä turvallsimmasta päästä mitä tulee jossain muualla kuin leirintäalueella nukkumiseen. Josa asemalla on henkilökuntaa ympäri vuorokauden ja sen pihalla on paljon yöpyviä rekkoja, paikka on hyvä. Viimeöinen paikka täytti nämä ehdot, eikä minkäänlaista ongelmaa tai häiriötä ollutkaan. Saimme viettää yömme rauhassa.
Brasilia on suuri maa ja epäilisin turvallisuustilanteen vaihtelevan paljon riippuen siitä, missä päin maata on. Tämä maatalousvaltainen alue ei jotenkin tunnu alueista vaarallisimmalta. Suuremmissa kaupungeissa tilanne on varmaan ihan erilainen. Autoyöpymisten kannalta Brasiliassa turvallisinta lienee joko ajaa niin syrjäiseen paikkaan, ettei sinne kukaan muu eksy (johoin tarvitsee varmaankin usein nelivetoauton), tai sitten toimia kuten me viime yönä, eli hakeutua ”normaalien” ihmisten kuten huoltamohenkilökunnan ja rekkakuskien läheisyyteen. Yöpyminen esimerkiksi yleisten rantojen (joita Brasiliassa riittää) öisin tyhjillä parkkipaikoilla on houkutteleva ajatus, mutta itse en siihen välttämättä ryhtyisi. Siellä kun on kovin yksi jos levottomat paikallisnuorukaiset keksivät ruveta satunnaista autoilijaa keskellä yötä kiusaamaan.
Huolimatta vuoristoisesta ja mutkaisesta maastosta pääsemme Puerto Iguazuun, putousten Brasilian puoleiseen kaupunkiin, vielä tänä iltana. Siellä pidetään taas parin päivän tauko ja ihmetellään paikan nähtävyydet. Sitten ylitämme rajasillan ja siirrymme naapurimaahan tutkimaan tulviiko siellä yhä.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Lukioaikainen historian- ja espanjanopettajani oli asunut Etelä-Amerikassa pitkään. Oli tainnut jonkin väitöskirjankin tehdä jostakin Etelä-Amerkkaan liittyvästä. Hän kertoi vatsatautivaarasta ja sanoi että se pysyy loitolla ottamalla joka aamu hömpsyt jotakin paikallista juomaa. En muista mitä mutta jotakin terävää kaiketi jotta desinfiointivaikutus toimii. Tätä samaa kikkaa kai toistellaan muuallakin, en tiedä onko tällä mitään todellista tieteellistä vaikutusta. Ainakaan kuskina toimivalle se ei oikein sovi.
Voiko paikallista vesijohtovettä juoda? Voi tai ei niin pullovettä kannattaa pitää saatavilla. Onko teillä autossa jääkaappi?
Pyrimme juomaan pullovettä vaikka varmaan jossain ravintolassa tai kahvilassa on tullut joku lasi vesijohtovettäkin juotua. Eli siitä ei kaiketi sairastu, muttei se myöskään kovin hyvää aina ole. Kloorista.
Jääkaappi löytyy kyllä, tai kompressorikylmälaatikko se oikeastaan on. Tähän asti se on toiminut ihan mainiosti, mutta putouksilla pari päivää seistyämme se on alkanut vähän temppuilemaan. Autossa kun on ollut jatkuvasti yli +30. Ajopäivinä auto on tähän asti viilentynyt hyvin, ajaessa kun ilmastointi on aina päällä. Se kaiketi on tehnyt hyvää kylmälaitteellekin.
Ja tuon napsun ottaminen pöpöjen välttämiseksi, sen olen itsekin kuullut toimivan esim myös Lähi-idän ruokapöpöjä vastaan. Epäilen myös sen todellista lääketieteellistä toimivuutta. Sit paitsi kesken päivän otetut paukut alkavat väsyttää, ainakin minua.
Moi
Esan kirjoituksesta tuli mieleen vedenpuhdistin. Aina ei kai voi turvautua vain pulloveteen joten hyvä vedenpuhdistin voisi olla hyvä sijoitus. Se että mistä sen nyt saat en osaa auttaa. Normi ruuan suhteen tietysti on välttää ei kypsää lihaa, valmiiksipilkottuja vihanneksia ja majoneesia, yms. Tosin sinä varmaa ne tiedät kokeneena reissaajana paremmin kuin minä.
Pikaista paranemista.
Kiitän, kyllä se tauti muutamassa päivässä ihan hyvin ohi meni. Nyt olo on jo ollut ok useamman päivän.
Vedenpihdistinta meillä ei ole, vaikka siitä olikin puhetta. Uskon, että selviämme ainakin toistaiseksi ilmankin, sillä kaikissa kaupoissa täällä myydään 5 – 6 litran juomavesitörppöjä joita olemme autoon ostaneet. Ja kuten todettua, tuo kraanavesikin on yleensä ollut hätätilanteessa juotavaa.
Itse olen pyrkinyt vastaavissa tilanteissa, siis reissunpäällä, iltaisin ja etenkin vähänkin epämääräisemmissä ravintoloissa tilaamaan vain ja ainoastaan jotakin kiehuvaan veteen tehtyä nuudelia tai pastaruokaa..
Niitä on surkeimmankaan kokin suht hankalaa onnistua pilaamaan ja nopeasti sulavina ruokina niiden kanssa ei yöunet tärvelly liian ähkynä.
Varmasti hyvä periaate. Keittokin olisi varmasti monesti pätevä iltapala, ja kiehutettu sapuska tappanee pääosan bakteereistakin. Tuo tuollainen leikkele- ja salaattitäytteinen leipä ei ehkä ole se paras valinta kuumassa maassa. Varsinkin jos se leipä vieläpä kootaan siinä nenän edessä, kuten Subwayssa on tapana, ja ne täytteet ovat seisseet tiskissä koko päivän.