Matka jatkuu – Buenos Airesista kohti etelää
Ke 7.2.2018 (pvä 82), Buenos Aires, Argentiina
Buenos Airesissa vietetty aika on lopuillaan ja suuntaamme aivan pian kaupungista ulos ja vihdoin kohti mantereen eteläkärkeä. Matkaa sinne kertyy vajaa neljä tuhatta kilometriä. Kaupungissa viettämämme viisi päivää olivat sangen hyödyllisiä. Kaksi ensimmäistä päivää vietimme kaupungin ulkopuolella olevalla leirintäalueella, jolla oli myös pintatiematkailijoiden suosima korjaamo. Siellä saimme vihdoin korjautettua jo pitkään autoa (ja meitä) vaivanneen turbo-ongelman. Rock-henkinen argentiinalaismekaanikko vaihtoi viallisen solenoidin ja nyt moottorin pitäisi taas toimia normaalisti ilman vikailmoituksia. Punaisten varoitusvalojen pysyä sammuksissa.
Koska leirintäalue sijaitsi kolmenkymmenen kilometrin päässä keskustasta, tulimme ajelleekisikin autolla jonkin verran tehdyn korauksen jälkeen. Aiempi ongelma näyttää tosiaan olevan poissa. Lopullinen totuus toki selviää vasta kun ajokokemusta on enemmän, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.
Leirintäalueelta lähtömme jälkeen ajoimme leirintäalueen isännän meille neuvomaan ölynvaihtopakkaan, ja vaihdatimme saman tien sekä öljyt että öljynsuodattimen uuteen. Korjaamon kaveri ei tuntenut automme mallia (sitä ei kuulemma ole tuotu Argentiinaan), mutta tunnusti välittömästi pellin avattuaemme moottorin. Nissanin ja Renaultin käyttämän puolitoistalitrainen turbodiesel oli hänelle tuttu ja saimme neuvoja. Kannattaa kuulemma tankata vain Shellin ja Axionin asemilla, ja tankkiin tulisi laittaa vain parasta diesel-laatua. Nämä pienet dieselmoottorit ovat kuulemma Argentiinassa järjestäen rikki koska polttoaine on niin huonoa. Meidän siis kannattaisi kiinnittää huomiota tankkauspaikkoihin ongelmia välttääksemme. Taidamme tehdäkin niin. Hyviä neuvoja. Ilmeisesti paras euro-diesel nimellä kulkeva polttoainelaatukaan ei ole ihan samanlaista joka asemalla.
Seuraavat päivät vietimme kaupungin keskustassa kaupunkilomaillen. Kolme yötä mukavassa perustason hotellissa maksoivat aika tasan sata us-dollaria. Auton laitoimme yksityiseen parkkihalliin aivan hotellin viereen, jossa pysäköinnille tuli hintaa kymmenisen euroa vuorokautta kohden. Buenos Airesin hintataso ei siis tässä mielessä ollut mikään tavattoman järjetön, niin suuri metropoli kun se onkin.
Muuten Buenos Aires muistutti minua joistakin Espanjan suurkaupungeista. Ehkä tavallaan Barcelonasta, tavallaan Valenciasta. Varmaan Madridistakin, jossa tosin vierailin niin kauan sitten etten pysty juuri enää vertailuja tekemään. Kodittomia oli kaduilla iltaisin verraten paljon, joka kertonee omaa tarinaansa Argentiinan 2000-luvun talousongelmista joita maalla on riittänyt. Yli kymmenen miljoonan ihmisen metropolialueelle väistämättä mahtuu ongelmiakin. Emme kuitenkaan tunteneet oloamme missään vaiheessa turvattomaksi, ja voin sanoa viihtyneeni. Sää oli joka päivä aurinkoinen ja lämpötila +30 asteen paremmalla puolella. Kuumuutta kuitenkin helpotti tuuli. Sää ei siten ollut yhtenäkään päivänä tukahduttavan kuuma.
Mutta nyt on siis aika jatkaa matkaa. Asiaa pohdiskeltuamme päätimme viilata reittisuunnitelmaa hieman. Kaikki asiaa tuntevat ovat sanoneet Argentiinan itärannikkoa mukailevan etelään vievän tien olevan niin tylsä, ettei toista vastaavaa maailmasta löydy. Siispä emme suuntaakaan Buenos Airesista ihan suoraan etelään, vaan pikemminkin lounaaseen kohti maan järvialuetta, joka on hienoista maisemistaan kuulu. Sitten ajelemme aikamme alas Andien juurta aivan Chilen rajaa myötäillen, kunnes koukkaamme takaisin itärannikolle, sillä pitäähän tylsää pampastakin jonkin verran nähdä. Ushuaiassa käytyämme ajamme pohjoiseen Chilen rajaa myötäillen, siirtyen heti Chilen puolelle kun se on suinkin mahdollista.
Tämän suunnitelman mukaan emme joutuisi ajelemaan Patagoniassa samoja teitä edestakaisin, mutta toisaalta toivoakseni mielenkiintoisten maisemien ja paikkojen määrä olisi sekä mennen että tullen mahdollisimman suuri. Tämä on teoriani. Toivotaan, että se toimii myös käytännössä. Liitän alle suuntaa-antavan ja selventävän kartan.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Hei. Todella muelenkiintoista seurata matkaanne. Jos ei olisi kauheasti vaivaa, laittaisitte karttakuvan ajamastanne pätkästä aina edellisestä viestistä asti.
Kas, kommenttisi oli jostain syystä eksynyt roskapostikansioon. Korjasin asian, ja toivoakseni ongelma ei enää toistu jos sattuisit juttuja vielä jatkossakin kommentoimaan.
Kartoista, sellainen tosiaan olisi varmasti kätevä aina postaukseen liittyen. Valitettavasti moisen väsääminen on kuitenkin aika työlästä kun yhteydet ovat niin kehnot kuin ne täällä usein ovat. Näiden postaustenkin julkaisu on monesti aika työlästä jos niissä on yksikin kuva. Meillä on kyllä eräänlainen karttaseuranta, jonka linkin julkistamista olen pohdiskellut jo hetken. Katsotaan…
Ehkä se kertoo jotakin eurooppalaisesta laadusta että paras diesel on nimetty euroksi. Tätä pitäisi markkinoinnissa hyödyntää. 😉 Paljonko löpö maksaa?
Aiotteko käydä Etelämantereella? Ei liene ihan halpaa mutta harvoinpa siellä suunnalla tulee reissattua.
Tankkasimme eilen Buenos Airesista lähtiessämme ja paras diesel maksoi Shellillä aika tasan 1,10 euroa litralta. Siis tarkan kurssin mukaan. Tietty saattaa reaalisesti olla vähän kalliimpaa jos päälle tulee rahanvaihtotappioita.
Etelämanner taitaa tosiaan jäädä tällä kertaa väliin. Emme ole sitä ylimääräistä viittä tonnia per nenä tähän reissuun budjetoineet.
Käykää Chilen puolella kansallispuistossa nimeltä Torres del Paine. On melko asumatonta seutua, mutta luonto ja erityisesti järvet ja vuoret ovat mahtavia.
On lähellä Puerto Natalesia, joka näyttää olevan matkanne varrella. Eläimistö on näkemisen arvoinen. Guanacoja (laamaeläin) korppikotkia, jopa flamingoja ja nanduja (lentokyvytön lintu) Puumatkin siellä liikkuvat. Varokaa kaikkialla Patagoniassa kovia tuulia.
Itse kävin siellä viime lokakuussa. Jäi ikuinen ikävä patagoniaan.
Kiitos vinkeistä. Torres del Painea meille on suositeltu aiemminkin, joten emmeköhän koita siellä pistäytyä.
Chile-vinkit ovat muuten tervetulleita. Argentiinan vinkkejä olemme saaneet vaikka kuinka paljon, mutta Chilestä ei kukasn ole oikein sanonut suuremmin mitään. Ellei siis lasketa noita eteläisen Chilen luonnonpuistoja.
Chileä mainostetaan turvallisena ja vakaana maana. Poliisi on kuulemma kansan parissa pidetty ja Suomen ulkoministeriökin maintsee tiedotteessaan, että Chilessä poliisiin voi yleensä luottaa. Kävin viime lokakuussa myös Santiago de Chilessä, joka on hieno, mutta saasteinen kaupunki. Ilman saasteita on runsaasti liikenteestä johtuen. Santiagon ympärillä on paljon viinin viljelyä, joten jollain viinitilalla Maipon laaksossa kannattaa ehkä käydä, jos on viineistä kiinnostunut. Myös Valparaison, Santiagosta rannikolle päin, kerrotaan olevan käymisen arvoinen paikka. Oma vierailuni Santiagossa oli varsin lyhyt, joten kokemusta ei ehtinyt paljon kertyä.
Sekä Santiagossa että Valparaiso ovat suunnielmissa, ja itsekin olen kuullut jälkimmäisen olevan jollain tapaa omalaatuinen kaupunki. Ja eiköhän tällä(kin) mantereella täydy ainakin se yksi viinitilavierailu tehdä, joten ehkä tuo Santiagon ympäristö voisi olls juuri siihen sopiva. Mutta katsotaan mihin tie meidät vie.
Moi
Oli mukava tavata Uruguayn Punta del Diablossa. Viime viikolla loikkasimme Buenos Airesista kohti kotimaata ja nyt yritämme totutella miinus asteiseen ilmastoon.
Matkaanne seurataan täältä kotisohvalta käsin jatkuvasti, apuna ovat kartat, kuvat, säätiedotukset yms.
Reittivalinnasta ehkä itse olisin mennyt Bahia Blancan kautta ja siitä vasta sisämaahan, mutta molempi parempi.
Miten seuraatte mahdollisia liikennetiedotteita, jos edessä on tie poikki jonkun syyn takia ettei joutuisi ajelamaan takaisin/kiertotietä pitkään?
Hyvää jatkoa ja mielenkiintoisia kilometrejä.
Moro, ja kiva kun piipahditte meitä morjestamassa Punta del Disblossa. Toivottavasti Suomeen palatessa ei kuitenkaan pahempaa kulttuurishokkia ollut, vaikka sää taitaa tosiaan olls aika erilainen siellä.
Säästä puheenollen, suoraan sanottuna kaipaamme täällä jo viileämpään ilmastoon, joten päätimme ajaa suorinta tietä Argentiinan järvialueelle. Sielläei tiettävästi tarvitse ihan joka hetki hikoilla.
Nuo tietiedot ilmestyvät aika nopeasti nettiin, ja sieltä niitä koitamme seurailla. Sellainen puhelinsovellus kuin ioverlander on hyvä. Sinne autoilijat päivittävät aika nopeasti jos jossain suurempia ongelmia on.