Nissan ulos tallista ja taas ajoon – vikalista ynnä muuta autokuulumista

Aika kuluu kovin nopeasti. Minun piti kirjoitaa tämä juttu juhannuksen jälkeen, mutta näköjään siitä on jo useampi viikko. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eli olkoon vaikka nyt!

Kun reissumme päättyi alkuvuodesta, takki oli aika tyhjä. Meidät uskollisesti maailman ympäri vienyt Nissan päätyi silloin suoraan talliin seisontaan. Sille ei siis tehty mitään. Koska paikka oli jo tiedossa ja valmiina, oli tämä ratkaisu se helpoin. Mahdollisia vikoja ei jaksanut ruveta tuolloin korjauttamaan. Öljytkin jäivät vaihtamatta ja perushuolto tekemättä. Vaikka varsinaisia antipatioita autoa kohtaan ei ollutkaan, niin sen halusi vain pois silmistä. Olimmehan asuneet ja eläneet siinä vuoden. Ja tietty, huollot ja korjaukset olisivat maksaneet rahaa. Sitäkin oli mennyt matkalla ihan tarpeeksi.

Koko kevään oli kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa autoasiaan oli taas tartuttava. Nissania ei tietenkään voisi jättää ikuisiksi ajoiksi talliin lahoamaan. Poiskaan emme sitä myisi, sekin oli selvää. Tämä päätös tuli oikeastaan tehtyä jo Kanadassa silloin, kun päätimme laivata auton pois Amerikoista ja takaisin Euraasian mantereelle Vladivostokiin. Autolla on liikaa tunnearvoa. Rahallista arvoa sillä huomattavasti on vähemmän.

Siispä kun kesäkuu koitti ja säät alkoivat olla taas miellyttävän lämpimät ja retkiautoiluun sopivat, oli aika ryhtyä toimeen ja tehdä asialle jotain. Nissan käynnistyi kiltisti lähes puolivuotisen seinonnan jälkeenkin ja ajoin sen korjaamolle juhannuksenalusviikolla. Jo pitkään oli ollut tiedossa, että ainakin jarrut tarvitsisivat täysremontin. Käsijarru toimi tosi huonosti ja muutenkin olin verraten varma, että kaikki jarruihin liittyvä oli aika lopussa. Ajaessa tätä ei tosin huomannut mitenkään, mutta silti asia oli selviö. Toinen asia oli takarenkaan laakeri, jossa oli väljyyttä. Tämä huomattiin aikanaan korjaamolla Samarkandissa. Uzbekistanista ei kuitenkaan sopivaa varaosaa löytynyt, joten sekin jäi korjaamatta. Tämäkin oli asia, jota ajaessa ei huomannut. Auton ilmastointikaan ei toiminut. Se hajosi Kanadassa.

Korjaamo tutki asiaa ja lopulta autosta korjattiin montakin juttua. Muistelen, että blogin kommenteissa pohdiskeltiin aikanaan, että olisi kiinnostavaa kuulla mitä vikoja Nissanista matkan jälkeen löytyi, ja minkälaisessa teknisessä kunnossa se yleisemminkin on. Tässä suuntaa-antava lista (nämä korjattiin):

• Öljynvaihto ja uusi öljynsuodatin
• Uusi ilmansuodatin
• Uusi sisäilmansuodatin
• Etujarrulevyt ja -palat uusittiin
• Takajarrujen rummut, jarrukengät sekä sisämekanismit uusittiin
• Takajarrujen kaapelit uusittiin (käsijarru)
• Vasemman takapyörän laakeri uusittiin
• Ilmastointijärjestelmään täytettiin lisää kylmäainetta

Eli sisällöllisesti remontti oli aika pitkälti sitä, mitä olin odottanutkin. Jossain vaiheessa epäilin tuota takapyörän laakeria ja sitä, tiesikö Samarkandin korjaamoporukka oikeasti, mitä ja sanoi teki. Mutta ihan oikeassa he näköjään olivat. Se oli tosiaan rikki vaikka vanhalla tuhansia kilometrejä ajoimmekin.

Nissan siis kulkee taas hyvillä mielin, mutta ihan kaikki ei tullut kuitenkaan kuntoon. Tekemistä olisi yhä. Ilmastointilaitteessa on jotain suurempaa vikaa, sillä viilennys ei kylmäaineen lisäämisestä huolimatta toimi vieläkään. Toisesta etukulmasta kuuluu merkillistä natisevaa ääntä kun pyörät kääntää ääriasentoon ja autoa ryömittää eteenpäin. Olin kokonaan unohtanut tämän äänen, joten en muistanut mainita siitä mitään korjaamolle. Se nimittäin kummitteli meitä jo aikanaan Keski-Aasiassa. Olisikohan kierrejousi yläpäästään poikki. Kuvittelisin, että siitä voisi lähteä tuollainen ääni. Ja tietty, myös jakohihna pitäisi vaihtaa. Kilometrit ja vaihtoväli ovat täynnä.

Remontin teki pieni korjaamo täällä Tallinnassa (jossa toistaiseksi asumme), ja sen hinta oli 1085,- euroa. Suomessa hintalappu olisi varmaan ollut suurempi. Viron ja Suomen hintatason ero ei tosin ole enää läheskään niin merkittävä, kuin se joskus aikanaan oli. Jakohihnan vaihtamisella olisi esimerkiksi ollut vajaan viidensadan hintalappu. Se on nopean googlauksen perusteella ihan linjassa Suomen hintojen kanssa. Hihna jäi siis toistaiseksi vaihtamatta.

Oheiset kuvat ovat juhannusviikonloppuna Hiidenmaan saarelle tekemeltämme reissulta. Nissanilla tulee varmaan tehtyä kesällä jokunen lyhytreissu, mutta mitään kunnianhimoisempaa ei  toistaiseksi ole suunnittella. Pitkä automatka ei tunnu vieläkään kovin houkuttelevalta ajatukselta. Vuoden kun ajelee, niin se riittää vähäksi aikaa. Tällaiset lyhyemmät pyrähdykset tosin ovat mukavia. Ja mikä parasta, autossa nukuttaa yhä erittäin hyvin. Tätähän hehkutimme usein viime vuonnakin.

—

Muistakaahan tilata syyskuun alussa ilmestyvä matkastamme kertova Panamericana-kirja! Sen voi tehdä Bookyn verkkokaupassa täällä:

https://www.booky.fi/tuote/panamericana_seikkailuja_latinalaisen_amerikan_maanteilla/