Saatila paranee, ohjelmanumeroita
Su 17.12.2017 (pva 30), merella, 300 km Gibralttarista lanteen
Saa paranee paiva paivalta. Olemme kulkeneet jo useamman paivan lahes suoraan etelaan, ohi Ranskan Biskanjanlahden ja Portugalin, ollen juuri nyt Espanjan etelakarjen tasalla. Aurinko paistaa. Viela jokunen paiva sitten kannelle menijaa piinasi jaatava tuuli, mutta nyt se on enaa muisto vain. Goretex-takit ja villapaidat voi jattaa jo hyttiin. Huppari ja teepaita ovat riittava varustus. Pian hupparinkin voi varmaan jattaa naulakkoon.
Ohjelmaakin meilla on ollut. Eilen kapteeni (Latviasta) ja peramies (Bulgariasta) kierrattivat meita ympari laivaa. Mukavia noin nelikymppisia miehia molemmat. Kierroksen jalkeen me matkustajat istuskelimme viela muutaman tunnin kapteenin kutsusta hanen yhdistetyssa toimisto- ja majoitustilassaan juomasssa kahvia ja juttelemassa mukavia. Kapteenin hytti kavisi helsinkilaiskaksiosta. Seka matkustajien, paallyston etta laivan suhteen meilla taisi kayda tuuri. Laivalla vallitsee hyva henki. Nain ei kuulemma suinkaan aina rahtilaivamatkoilla ole. Ohjelmanumerot jatkuvat tanaan. Parin tunnin paasta grillauskausi avataan laivan takakannella.
Laivan ruuma oli mielenkiintoinen paikka. Siella on valtava maara autoja, seka uusia etta kaytettyja. Uusia Mersuja, Bemareita, Audeja. Porscheja ja Range Rovereitakin. Nama kaikki menevat Etela-Amerikkaan. Kaytetyt, joskus perin huonokuntoiset, kulkupelit taas ajetaan ulos laivasta Afrikan satamissa. Uusia autoja ei kuulemma Dakariin tai Freetowniin paasaantoisesti suuressa mittakaavassa laivata.
Laivaan mahtuu kaikkiaan kolmetuhatta autoa. Taman lisaksi ruumassa on paljon tyokoneita (leikkuupuimureita, kaivinkoneita), ja jopa muutama suurehko venekin. Kun kokonaisuuteen ynnataan viela kannella olevat kymmenet merikontit, on helppo uskoa kapteenin jutut siita, etta yhden tallaisen laivan rahtimaara vastaa pienen valtion koko vuoden ulkomaantuontia. Kyseessa ovat siis melkoiset rahat ja suuri bisnes.
Ajamme ilmeisesti jonkun toisen laivan kanssa kilpaa Dakariin. Laituripaikkoja on rajallinen maara, joten saapumispaivamme Afrikkaan riippuu siita, voitammeko vai haviammeko tuon kisan. Voitto merkitsisi noin vuorokauden saastoa. Jokunen paiva siihen kuitenkin joka tapauksessa viela menee. Nailla nakymin olemme Dakarissa ensi torstain tietamissa.
Niin, ja ensimmaiset delfiinitkin on bongattu. Ne uivat laivan kanssa kilpaa kiertaen keulapiikkia, tai mika laivojen keulassa veden alla oleva sikarinmuotoinen tormayssuoja nimeltaan lieneekaan. Tanaan huomasimme sattumoisin laivan ohi kelluneen merikilpikonnan. Kovin oli elain kaukana kotoa, silla lahimpaan rantaan on ainakin kolmensadan kilometrin matka. Valaita ei ole viela nakynyt. Ehka niidenkin aika viela tulee.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Mukavia grillauksia! Toivottavasti ruoka on hyvää.
Seurantakartta näyttää jumiutuneen lauantai-iltaan Portugalin kohdalle.
Kartta taitaa toimia taas? Sivuutamme juuri Teneriffaa, ja mobiilinetti toimii hetken. Tätä iloa emme olekaan saaneet kokea vähään aikaan. Seuraavaan nettikertaan saattaa olla vielä pidempi aika, sillä mahdollisesti se on vasta Brasiliassa.
Laiva näyttää olevan Gran Canarian ja Teneriffan välissä. Eli toimii taas.
Hyvä homma! Ja voin todentaa kartan pitävän paikkansa: tuossa se Teneriffa vieressä möllöttää.
Se ”keulapiikki” on oikealta nimeltään bulbi ja de ei ole törmäyssuoja. Se vähentää aluksen aallonmuodostusta ja sitä kautta pienentää polttoaineen kulutusta.
Bulbiksi sitä muistelinkin, mutta en kehdannut kirjoittaa kun en pystynyt netistä tarkistamaan. Sulavasti vesi tosiaan bulbin ympärillä virtailee kun sitä läheltä pääsi katsomaan. Voin hyvin uskoa sen helpottavan virtausta ja pienentävän siten veden vastusta.