Sinista merta, lentokaloja, merimiesten ammatillisia puuhia

Sinista merta, lentokaloja, merimiesten ammatillisia puuhia

Ke 3.1.2018 (pva 47), Atlantilla (Brasilian rannikkoa lahestyen)

Atlantilla paistaa aurinko. Sinisella taivaalla on jonkin verran valkoisia pilvenhattaroita, mutta Senegalin ja Sierra Leonen rannikoilla piinannut sumu katosi aika pian avomerelle paastyamme. Yleensa myos tuulee, mutta tuuli on miellyttavan leuto eika se edes keikuta laivaa pahemmin. Tuuli on hyva, silla kannella olisi muuten turhan kuuma. Lampotila on ollut paivisin noin 30 asteen tietamissa, mutta ilma ei ole lainkaan kosteaa kuten se Afrikan rannikon laheisyydessa oli. Saa siis suosii meita. Parempaia ilmoja ei voisi juuri toivoa.

Atlantti on taalta keskelta kiintoisan varinen. En ole varma olenko nahnyt vastaavalla tavalla sinista vetta aiemmin. Vari on syva ja vahva, mutta toisaalta ei tumma eika turkoosiin vivahtavan vaalea, kuten maailman valtamerissa monesti nakee. Keskisininen.

Valilla veden pinnalla liitaa lentokaloja, jotka muistuttavat kauempaa katsoen lahinna jonkinlaisia sudenkorentoja. Niiden lennot ovat pitkia, satakin metria. En ollut uskoa etta taalla moisia otuksia rutiininomaisesti lentelee, mutta uskottava se on. Jasmin naki kalat ensin. Naureskelin epaillen tasta kuultuani, mutta hymyni hyytyi pian, omin silmin nahtyani. Jauhot menivat suuhun. Ranskalaisperheessa oli kuulemma ollut samanlainen meininki. Lentokalat ensimmaisena nahnyt oli saanut osakseen suurta epauskoa. Mutta kuinkas sitten kavikaan.

Yllattavan pieni osa laivan miehistosta tekee jotain laivan liikuttamiseen liittyvaa. Ykkosperamies johtaa kaytannossa kaikkea operatiivista toimintaa, kakkosperamiehet paivystavat vuorotellen komentosillalla ja hoitavat ohjaamisen, ja konemestari varamiehineen pitavat koneen ja kaikki tekniset jarjestelmat kaynnissa. Kapteeni valvoo kaikkea paalta ja kantaa lopullisen vastuun. Yleisesti ottaen kapteenin homma taitaa olla tekemisen maarassa mitaten lokoisa, kun taas ykkosperamiehen se koiranvirka. Mutta nainhan se usein lienee. Keskijohdossa on raskasta.

Konehuoneessa (jossa emme ole viela paasseet vierailemaan, mutta kaiketi viela paasemme) tyoskentelee konepaallyston ohella muutama muukin miehiston jasen, mutta ehka kaksi kolmasosaa varsinaisista merimiehista keskittyy merella ollessamme pitamaan paikkoja kunnossa. Tallaisen laivan ruosteiden poisto ja paikkamaalaus on loputon homma. Nostureita rasvataan, kantta pestaan. Huonoon kuntoon paasseita metalliosia pitaa korjata hitsaamalla. Moni paikka vaatii nikkarointia, jota filippiinilaiset merella tekevat. Satamassa ollessamme samat heput ovat taystyollistettyja ruumassa purkamisen ja lastaamisen kanssa. Naista kahdesta tyonkuvasta nayttaa perusmerimiehen tyo tallaisella aluksella koostuvan.

Meripaivat lienevat miehistollekin niita helppoja ja vahemman stressaavia kuin satamakaynnit. Tyovuorot keskittyvat paivan valoisaan aikaan, ja iltaisin laivalla on hyvin hiljaista ja rauhallista. Huoltotoita kun ei kannattane tehda pimealla ellei ole pakko. Oisin, valtamerella ollessamme, hereilla ei varmaan ole kuin muutama ihminen. Komentosillalla pitaa olla joku, ja kenties myos konehuoneessakin. Muut voivat levata, ja nukkua vielapa omissa henkilokohtaisissa hyteissaan, jollainen kaikilla merimiehillakin nayttaa olevan. Satamissa tyota onkin sitten vuorotta.

Afrikasta lahtomme jalkeen olemme edenneet vauhdilla. Puhelimen gps-paikannus toimii hyvin taalla merellakin, ja sinisen pisteen liikkesta Googlen kartalla saa aina halutessaan suurpiirteisen kuvan siita, missa mennaan. Jokaisen paivan ensimmaisia ohjelmanumeroita onkin menna kannelle ja tiirailla puhelimen naytosta kuinka paljon olemme yon aikana eteenpain kulkeneet. Sisalla puhelin ei paikannussingnaalia loyda. Kapteenin juuri kertoman mukaan olemme jopa hidastaneet vauhtia, silla Brasilian Vitorian satamaan emme kuitenkaan paase ennen kuin lauantaiaamuna. On siis turha kiirehtia.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *