Uusi vuosi keskella Atlanttia

Ma 1.1.2018, (pva 45), Atlantilla (kutakuinkin paivantasaajalla)

Paasimme vihdoin lahtemaan Sierra Leonen Freetownista lauantaina. Purkua ja lastausta vaikeuttivat laiturin reunassa olleet koydenkiinnityspollarit, joiden kohdalle laivan ramppi piti laskea. Laituri oli sen verran lyhyt, etta alusta ei pystynyt siirtamaan parempaan paikkaan. Freetownin satamaa ei ole selvasti suunniteltu taman kaltaisille laivoille. Ramppi (joka kuulemma painaa kokonaisuudessaan 100 tonnia) koostuu useasta saranoilla toisissaan kiinni olevasta palasta, joten se saatiin kiusallisesta tolpasta huolimatta alas, mutta suoraksi se ojentunut. Siten ajovaylalle jai harjanne, johon pitkat peravaunut sitten tuppasivat jaamaan pohjastaan kiinni aiheuttaen kaikenlaista viivastysta ja hankaluutta.

Mutta kuten todettua, vihdoin lauantai-iltana kymmenen aikoihin kannella kaydessani paarteeseen nojaillut laiturin toimintaa tarkkaillut filippiilainen merimies toivotti kohteliaasti hyvaa iltaa, ja totesi sitten: ”Cargo operations ready. We load the work machines and then go Brazil.” Laivan omaan kalustoon kuuluu useampi raskas valtaisan trukin kaltainen tyokone, joilla voi siirtaa ja nostaa konttejakin tarttumalla niihin ylakautta. Nama piti viela saada kyytiin ja olisimme valmiit. Ja toden totta, ennen yhtatoista olimme jo liikkeella ja matkalla kohti keskista Atlanttia. Vihdoin ja viimein.

Jo minua illalla valistanut merimies vaikutti jollain tavoin huojentuneelta lahtoa tehdessamme, mutta seuraavana paivana tama sama helpottunut henki oli havaittavissa koko laivalla. Kapteenista lahtien jokainen lienee ollut hyvin tyytyvainen, etta paasimme vihdoin ja viimein eteenpain. Hymyt olivat herkassa. Tuskastuttava odottelu oli vihdoin ohi ja mieliala valoisa.

Freetownista lahdon jalkeen olemme edenneet vauhdilla. Taydella kaasulla. Paivantasaaja ylitettiin tanaan, laivan aikaa varttia vaille seitsemalta. Kuten parhaisiin merimiesperinteisiin kuuluu, liittyi tahan merkkihetkeen ohjelmaakin. Miehisto oli pukeutunut asiaan kuuluviin rooliasuihin ja itse Ahti kastoi ensimmaista kertaa tasaajaa ylittaneet juhlamenoin, ensin paloruiskuilla, sitten uima-altaassa. Me matkustajat selvisimme vahalla, silla saimme lahinna vain seurailla vieresta kolmen uuden miehistonjasenen koettelemuksia. Lopuksi kapteeni jakoi kaikille sertifikaatit. Olemme nyt virallisesti ylittaneet paivantasaajan. Siita on oikein laminoitu dokumentti.

Eilisiltana juhlimme tietysti myos vuoden vaihtumista. Jo iltapaivalla filippiinilaiset alkoivat pyorittaa pitkittain halkaistuissa metallitynnyreissa hehkuvien hiilivalkeiden paalla vartaassa kahta porsasta. Nama possut ynna monen moista muuta grillimuonaa syotiin sitten takakannella illan mittaan. Juhlat jatkuivat yli puolen yon. Elavasta musiikista vastasi filippiinilaisen kitaristin, rumpalin ja alati vaihtuvan solistin muodostama harrastelijabandi, jonka esittamia klassisia rock-kappaleita ei tosin aina meinannut tunnistaa biiseiksi, joita niiden piti olla. Mutta ei se mitaan haitannut. Asennehan se merkitsee. Soittoa vaikeutti myos valilla kova tuuli, joka meinasi vieda rumpusetin osia mukanaan ja suorastaan yli laidan.

Nyt edessa on useampi meripaiva. Saavumme Brasilian ensimmaiseen satamaan Vitoriaan loppuviikosta, todennakoisesti perjantaina tai lauantaina. Paivantasaajan ylitettyamme juhlakausikin taitaa vaitellen olla ohi, ja palaamme normaalimpaan paivajarjestykseen kuin mita se on viime aikoina ollut. Paivalliset syodaan takakannen sijaan sisalla messissa, grillit pysyvat kylmana eika iltaisin ole enaa sen kummempaa ohjelmaa. Muutaman paivan valein toistuvat jarjestetyt juhlat eivat kuulemma muutenkaan ole rahtilaivamatkoille mitenkaan tyypillista huvia. Yleensa juhlitaan vain kerran, juurikin paivantasaajan ylittamista. Ohjelman suhteen meilla on siten kaynyt ilmeisen hyva tuuri.

—

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta