Uzbekistanin halki ja takaisin Kazakstaniin
To 22.11.2018 (pvä 369), Beyneu (Kazakstan)
Olemme taas Kazakstanissa. Uzbekista pois pääseminen oli huomattavasti helpompaa kuin sinne tuleminen. Tai sitten tällä kertaa vain valitsimme edellistä kertaa järkevämmän raja-aseman, sillä olimme Kazakstanin maanteillä alle kahdessa tunnissa sen jälkeen kun olimme ajaneet Uzbekistanin raja-aseman ensimmäiselle portille. Aika normaali rajanylitys siis. Se edellinen ykistoistatuntinen oli epänormaali. Onneksi näin.
Taisin joskus aiemmin mainita, että täällä ei tehdä minkäänlaisia dokumentteja autolle. Niin eivät kuitenkaan asiat ole, sillä jo Uzbekistanin sisääntulorajalla Nissanille tehtiin tilapäinen maahantuontilupa. Maasta eilen lähtiessämme jätimme tämän paperin Uzbekistanin tullimiehille ja Kazakstanissa tehtiin meille uusi lappu. Täällä on siis ihan sama käytäntö kuin vaikkapa latinalaisessa Amerikassa. Autolla pitää olla rajalla kirjoitettu paperi. Venäjän vastaisella rajalla (joka on seuraavamme) meidän ei kuitenkaan tarvitse kirjoituttaa uutta, sillä Kazakstan ja Venäjä ovat samassa tulliliitossa. Samat dokumentit ovat käypää valuttaa molemmissa maissa. Onneksi näinkin.
Tie Buharasta rajalle oli verraten suora ja selkeä. Uzbekistanin länsipäässä ei hirveästi muitakaan teitä ole. Pituudeltaan se oli karvan verran alle tuhat kilometriä. Ajoimme sen kahdessa ja puolessa päivässä. Tämän aropätkän polttoainehuolto huolestutti meitä. Dieseliähän ei meinannut maasta oikein löytyä, edes suuremmista paikoista. Onneksemme löysimme kuitenkin ainetta noin matkan puolivälissä olleesta kaupungista nimeltä Nukus. Huoltoasema ei ollut ulkoasultaan kovin kaksinen ja kovin väsyneen oloinen heppu meinasi ensin laittaa tankkiin 80-oktaanista bensaa (ysivitosesta on täällä turha haaveilla), mutta lopulta saimme tankkiin ainakin hajultaan oikeaa tavaraa. Ja sitä se kaiketi olikin, sillä se toi meidät onnellisesti naapurimaan puolelle. Voisin kuitenkin kuvitella, että polttoaineen laatu ei ollut sitä parasta mahdollista. Rajan passijonossakin kanssa-autoilijat parjasivat uzbekkidieseliä kun ymmärsivät, että automme toimii sillä. Kazakeissa on kuulemma parempaa, kerrottiin meille peukkua ylöspäin näyttäen. Täytyy laittaa tankki täyteen sitä heti kun tästä taas liikkeelle lähdemme.
Ajoradan kunto vaihteli suuresti. Välillä se oli kuoppaista uzbekistanilaista perustietä, välillä taas tuliterää nelikaistaista betonista valettua uuttaa väylää. Viimeiset sata kilometriä rajalle olivat ehkä ne hitaimmat. Välillä tie muistutti perunapeltoa ja syviä reikiä ja kuoppia piti kiertää pientareen kautta. Emme kuitenkaan olleet ainoita tällä tiellä liikennöiviä. Moni rekka kierteli kanssamme tuhansia reikiä. Ei ole kovin helppoa ammattikuskin arki täällä. Poikkeuksellisen moni rekka on muuten ollut Uzbekistanissa jostain maan ulkopuolelta. Yllättävän monessa on Euroopan unionin kilvet. Ehkä sekin kertoo omaa tarinaansa siitä, että maa on monessa asiassa ulkomaantuonnin varassa. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko autojen peräkärryt tyhjiä kun ne ajetaan takaisin Eurooppaan. En heti keksi, mitä kauppatavaraa Uzbekeista vietäisiin länteen päin. Pois lukien tietty kaasun ja öljyn, joka taitaa kulkea länteen maanteiden sijasta putkia pitkin.
Edellisessä jutussani totesin, että Uzbekistanin autot ovat pääosin valkoisia. Tämä näytti olevan totta myös muualla maassa, mutta mitä emme aiemmin hoksanneet oli ,että lähes kaikki niistä olivat myös samaa merkkiä. Jostain syystä Chevroletilla on tosi vahva jalansija maassa. Hyvin suuri osa teilä liikkuvista uudemmista autoista on tätä merkkiä, perus porrasperiä. Se näkyi olevan suoranainen Uzbekistanin kansanauto. Liekö tässäkin asiassa tehty jonkinlaisia johtajatason sopimuksia ja päätöksiä, kuten Telia-Sonera aikanaan maassa puhelinverkkojen saralla teki. Mene ja tiedä. Jonkin verran vanhaa kalustoakin maan teillä toki liikkui, Uazeja ja Ladoja. Ja tietysti Kamazin kuorma-autoja, joita on ollut kaikkialla entisessä Neuvostoliitossa. Japaninlainen autokanta (jota Kazakstanissa ja Venäjällä on paljon) maasta kuitenkin silmämääräisten havaintojen perusteella pääosin puuttui.
Artikkelikuvassa eräs taukopaikkamme Uzbekistanissa. Useimpiin kyliin johtavien teiden alussa on tämän tyyppinen kovin korea ja hyväkuntoinen portti. Niihin on Uzbekistanin maaseudulla selvästi panostettu. Kuvan sää on aurinkoinen ja viljapeltokin näyttää lähes kesäiseltä, mutta niin ei kuitenkaan ollut. Jos ei tuullut, aurinko lämmitti mukavasti. Täälläkin on kuitenkin selvästi myöhäissyksy, sillä öisin on aina jokunen aste pakkasta. Päivisin lämpötila kipuaa parhaimmillaan vajaaseen kymmeneen plusasteeseen. Auto oli tässä vaiheessa jossain määrin tahrainen, mutta Kazakstanin ensimmäiseen asutuskeskukseen päästyämme se oli yltä päältä kurassa. Hyvä kun sivuikkunoista näki ulos. Kuvan ottamista seuraavana päivänä nimittäin satoi ja jotkut tieosuudet olivat melkoista mutapainia. Välillä epäilytti, jäämmekö jumiin. Sen verran syvää kura välillä oli. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, ja niin ne vaan muutkin henkilöautot sekä rekat puskivat ja liukastelivat läpi mutaisen uran. Nissan toden totta kaipaa pesua. Ehkä sekin hoituu ennen kuin lähdemme seuraavalle tieosuudelle kohti Atirawia.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Minulla oli joku etäinen muistikuva, että Chevyjä valmistettaisiin Uzbekistanissa, ja näköjään muistin oikein: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Automotive_industry_in_Uzbekistan
Tuo selittänee miksi niitä on niin paljon.
Kas, tuohan se tietty on syy Chevyjen lukuisuuteen. Ne ovat kotimaista tuotantoa.
On muuten jännä miten tuo autokanta on muuttunut Vladivostokista lähtömme jälkeen. Jos Uzbekistanissa olivat suosittuja Chevyt, ovat Kazakstanin Euroopan puoleisessa suosiossa modernit Ladan mallit. Erityisesti tila-auto Lada Largus on hyvin suosittu perusauto. En ole tainnut nöhdä tällaisia Ladan malleja juuri missään muualla. Largus on muuten hyvin tutun näköinen. Googlasin, ja Dacian tila-autohan se onkin, ainoastaan toisella maskilla ja logolla.
Dacian malleja myydään ilmeisesti Venäjällä Ladoina melkein saman näköisinä. Toisaalta Suomessa myytävä Dacia Duster on Venäjällä ilmeisesti Renault Duster. Nykyään Renault-Nissan omistaa Ladan ja myös Dacian joten yhteistyötä löytynee. Lada voisi olla houkutteleva auto myös Suomessa, jos se olisi selvästi halvempi kuin EU-Dacia. En tiedä myydäänkö esim. teidän Nissan NV:tä Venäjällä Ladana, mutta jotenkin tuntuu että jos myytäisiin niin olisi menestys.
”Lada voisi olla houkutteleva auto myös Suomessa, jos se olisi selvästi halvempi kuin EU-Dacia.”
No jaa. Jos Lada-automerkki länsimarkkinoille haaveilee niin ehkä sen kannattaisi ihan suosilla lanseerata niille vientiin meneville automalleilleen kokonaan uusi merkki. Siis ihan vaan imago syistä. Juttuhan on niin että me ihmiset taidetaan olla järestään sen verran pöljiä että en usko että niistä turhamaisista imago-asioista ikinä yli päästään. Huomaan tuon saman asenteen itsessäni päivittäin, aina hypättyäni Skodan puikkoihin. Autossa itsessäänhän ei ole, eikä tarvitse olla mitään moitittavaa, etenkään jos ja kun se vaan käy ja kukkuu niinkuin pitääkin.
Oma analyysi on että autossa ei tarvitse olla muuta vikaa kuin joku wanhahtavan paskaksi tunnistettavan halvan auton merkki. Paskan auton merkki sottaa ja tuhrii koko vehkeen imagon vaikka siinä ei olisikkaan enää mitään moitittavaa.
Mitä tuohon Daciaan tulee. Itse muistelen joskus aikoinaan ajelleeni Kanarian saarilla jollakin Dacia merkkisellä autolla eikä minulla siitä mitään pahaa sanottavaa jäänyt. Pikemminkin päinvastoin. Ei se mitenkään erityisen hyväkään ollut mutta ihan kelpo kulkupeli. Edullinen se ainakin oli. Taisin pitää sitä Korean/Japanin autona.
Toki sen Dacian/Ladan/Skodan tms. pitäisi halvan hinnan lisäksi olla myös poltto-ainetaloudeltaan kilpailukykyisen nuuka ja taloudellinen jos bensa kerran maksaa verojen jälkeen näinkin paljon. Jep! Jos hinta ja poltto-ainetalous vaan on kohdillaan niin veikkaan että jopa ne Uzbekistanin valkoiset (pohjamaalissa olevat) Chevroletit menisi ihan kivasti kaupaksi täälläkin.
Miksikäs ei tämmönenkin Lada Vesta merkkinen auto toimisi, etenkin jos sen hinta ja poltto-ainetalous on kohdillaan + valmistajan maan ja nimen imago-ongelman saadaan muovattua tälle meidän Absurdanistanille sopivammaksi.
https://avto.goodfon.com/download/lada-vesta-lada-vesta-fon/1920×1080/
Toisaalta. Jos ja kun tästä vanhasta polttomoottoritekniikasta joudutaan hiljalleen kuitenkin luopumaan niin lienee paikallaan harkita sitäkin jos koko autonvalmistusala vapauttaisiin turvallisuusvaatimuksista ja muusta sääntelystä ja annettaisiin markkinoiden määrätä miten mitäkin ominaisuutta halutaan arvostaa. Siitä olisi hyvä lähteä että ylipäätään pääsisi paikasta A paikkaan B edes jollakin säällisellä aikataululla.
Sitäkin olisi syytä harkita jos autojen koreja, moottoreita ja pattereita ja muuta autoiluun liittyvää tekniikkaa voitaiin ruveta myymään ihan vaan bulkkikamana jossakin IKEAN kaltaisissa tee-se-itse paketeissa. Se olisi mielestäni suht järkevä tapa saada luovuus valloilleen ja vauhtia uusien korvaavien mm. sähkö-autojen järkevään kehitykseen.
Autoista vielä tähän alemmas, minäkin epäilen Markun lailla, että joskohan autot menisivät kaupaksi lännessä Lada-merkin alla. Liian moni taitaa vielä muistaa neuvostoajat ja Ladalle naureskelun. Hinnan pitäisi olla oikeasti todella alhainen että se kompensoisi merkin matalaa statusta.
Mitä meidän Nissaniinmme tulee, on sellaisia ollut yllättävän vähän matkan varrelle osuneissa maissa. Latinalaisessa Amerikassa näimme samanlaisia pakuja muistaakseni ainoastaan Panamassa, mistä se sitten johtuukaan. Missään muaalla niitä ei ollut. Jenkeissä ja Kanadassa NV kaksisatasia tuli liikenteessä vastaan jatkuvasti, mutta jenkkiversio on vähän erilainen kuin meidän automme. Se näyttää samalta, mutta on itse asiassa parikymmentä senttiä pitempi. Tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan. Varsinainen pesäpaikka oli kuitenkin Japani, jossa nämä Nissanit ovat todella suosittuja ja käytettyjä. Tokiossa niitä oli valtavasti. Ehkä auto on tehty ensisijaisesti Japanin markkinoille, ja on siksi kestänytkin niin hyvin koko reissun . Laatutavaraa.
Venäjän Nissanit taasen ovat olleet tähän mennessä kaikki käytettyä Japanin tuontia. Ratti väärällä puolella. Ehkä Euroopan puoleisella Venäjällä myydään niitä myös uusina, en tiedä. Vielä emme ole mielestäni törmänneet liikenteessä sellaisiin.
Dacia/ Renault Duster on muuten ollut tällä matkalla todella suosittu auto. Esimerkiksi Argentiinassa (siellä Renault) tuntui välillä, että kaksi kolmesta vastaan tulleesta autosta olivat Dustereita. En ole itse moista ikinä ajanut, mutta jotenkin Dacian perusidea yksinkertaisesta (ja edullisesta) autosta miellyttää minuakin kovin. Ennen reissuun lähtöä ajelimme kotioloissa vuoden 2010 Mersun A-maillilla, siis sillä koppimallilla. Vaikka auto ei ollut edes kovin uusi ja Mersuna niistä halvin, oli siinäkin aika lailla liikaa elektroniikkaa minun makuuni. Osaan mielestäni esimerkiksi päättää itse jotain anturia ja tietokonetta paremmin, kuinka usein haluan pyyhkimien pyyhkivän tuulilasia. Joku vandaali rikkoi sivupeilin, ja uusi maksoi tonnin kun siinä oli suuri määrä sähkömoottoreita ja vilkku ja lämmitys ja luoja tietää mitä. Onneksi vakuutus sentään korvasi sen.
Kyllä yksinkertaisempikin peli riittäisi. Kuka tietää, ehkä jonain päivänä meilläkin on Dacian Duster. Haluaisin ainakin koeajaa moisen.