Yosemiten kansallispuisto, Piilaakso sekä jaarittelua Kalifornian asunnottomuudesta, kylteistä ja kielloista
La 14.7.2018 (pvä 239), Hartley Springs (Yhdysvallat)
San Franciscosta lähdettyämme vietimme perjantain sekä puolet lauantaista Yosemiten kansallispuistossa. Puisto sijaitsee vuoristossa, paikasta riippuen hieman yli yhdestä kilometristä kolmeen meren pinnan yläpuolella. Maasto oli vuoristoista kuivaa kangasta. Korkeita mäntypuita ja hiekkaista maata. Maisemat olivat jälleen kerran mainioita ja sääkin meitä suosi. Aurinko paistoi ja havupuut tuoksuivat.
Puiston järjestelyt olivat kerrassaan mainiot. Tiet ja kulkuväylät olivat erinomaisia, opasteita ja kylttejä ei puuttunut. Eksyminen oli tehty hankalaksi. Portilta ostimme päivälipun sijaan 80 dollaria kustantaneen vuosikortin. Aikomuksenamme on nimittäin täällä ollessamme kiertää näitä puistoja enemmänkin, ja korttoi mahdollistaa sen känttähintaan. Kauppa oli hyvä, sillä kertalippu olisi maksanut 35 dollaria. Kolmas kansallipuisto ja olemme jo selvästi voiton puolella. Pääsyliput ovat muuten aina autokuntakohtaisia, eli meille riitti yksi vuosikortti. Jenkkitapaan liputkin myydään ihmisten sijaan autoille.
Luontoretkeily on suosittu huvi Kaliforniassa, ainakin näin kesäaikaan. Ihan yksin emme nimittäin pääseet Yosemitesta nauttimaan, sillä parkkipaikat olivat piukassa ja puiston virheettömillä asfalttiteillä ajettiin pääosin jonossa. Lauantaiaamuna puiston portilla oli parin kilometrin jono, joka veti onneksi aika hyvin. Paikalla oli paljon erilaista porukkaa vaeltajista eväsretkeileviin lapsiperheisiin. Väenpaljous ei ole ihme, sillä Kalifornian suuret miljoonakaupungit ovat vain jokusen tunnin ajomatkan päässä. Vapaapäivinään monet haluavat sieltä pois ja luonnon helmaan.
Meitä turistejakin oli paljon. Puiston keskuspaikassa Yosemite Valleyssa kuuli varmaan kymmentä eri kieltä. Kiina oli hyvin edustettuna sekä, ehkä hieman yllättäen, ranska. Uskoisin tosin tämän massaturismin rajoittuvan teiden ja liikunatesteettömiksi suunniteltujen luontopolkujen välittömään läheisyyteen. Yosemite on alueena aika valtaisa, ja jonkun sata metriä metsään käveltyään ei varmaan juuri muihin enää törmää. Suurimmalle osalle puistovieraista poluilta poistuminen on paitsi liian uskaliasta, myös useinmiten kiellettyä. Varsinaisen eräilyyn pitää puistonvartijoilta nimittäin hakea erillinen lupa, wilderness permit. Mutta kuten todettua, myös tätä rinkoin varustettua eräporukkaakin puistossa näki, vaikka he olivat selkeä vähemmistö. Karhuja täällä ei ole muuten vielä näkynyt, vaikka niistä on joka paikassa varoiteltukin. Ruokaa ei saisi kuulemma edes jättää yön yli autoon. Niin rohkeiksi ovat kontiot täällä oppineet.
Emme muuten nukkuneet öitämme kansallipuistossa, sillä kaikki siellä sijainneet eirintäalueet olivat täynnä. Se ei sanottavasti harmittanut, sillä teltat ja asuntoautot näkyivät olevan näillä ahtailla aluiella kuin sillit purkissa. Nettivinkkejen perustella löysimme juuri puiston sisäänkäynnin ulkopuolella olleelta alueelta (jonkinlainen suojelualue sekin) mainion yöpymäpaikan, jossa vietimme lopulta kaksi yötä. Metsässä kiemurteli hiekkaisia kärrypolkuja, joiden varrella oli hyviä paikkoja majoittua. Tämä lysti oli kaiken lisäksi ilmaista. Muutkin tiesivät tästä, sillä puiden siimeksessä häämötti paljon erilasia autoja siellä täällä. Telttojakin sinne oli pystytetty. Ahdasta ei kuitenkaan ollut ja kulttuuri oli muutenkin erilainen kuin varsinaisessa kansallipuistossa, jossa kaikki oli säädeltyä ja ahtaaksi ohjeistettua. Esimerkiksi eilen illalla meidän valitsemallamme pienellä aukealla kävi toinenkin auto, joka kääntyi kuitenkin heti pois nähtyään paikan olevan jo varattu. Metsään suunnanneet kunnioittivat muiden rauhaa, kaiketi haluten sitä myös itse.
Yhdysvallat, tai ainakin Kalifornia, on muuten tähän mennessä ollut kylttien ja kieltojen luvattua maata. Yksityiset alueet ovat kunniassaan ja se myös kerrotaan kanssaihmisille selvästi kyltein. Yksityisalue. Asiaton oleskelu kielletty. Ei yliyön parkkeerausta. Majoittuminen kielletty. Mitä tulee autossa nukkumiseen, on tämä maa varmaankin ollut koko matkamme hankalin yövyttävä. Se on nimttäin kielletty melkein kaikkialla, ja kaiken lisäksi virkavaltaa vaikuttaa olevan paljon ja kaikkialla. Osaan kuvitella, että väärässä paikassa nukkuminen keskeytetään täällä hyvin äkkiä, vaikka meille ei ole niin käynytkään.
Toisaalta tavallaan myös ymmärrän nämä majoittumiskiellot, sillä ehkä niitä ei ole tarkoitettukaan turisteille tai muille satunnaisille automatkailijoille. Kaliforniassa on paljon asunnottomia. Heitä lienee myös montaa eri kastia sillä ounastelen, ettei keskiluokastakaan ole aina pitkä matka telttamajoitukseen. Olemme jo käyneet muutamalla suuremman asutuskeskuksen lähellä sijainneella leirintäalueella, jotka ovat olleet aina täynnä. Osasyy tähän on, että jotkut selvästikin asuvat siellä pysyvästi, myös teltoissa. Jos huono onni jatkuu ja rahat loppuvat lopullisesti, kunnan ylläpitämältä retkeilyalueelta täytynee muuttaa pois, ja ehkä jotkut löytävät lopulta itsensä moottoriteiden jättömailta kun muuallakaan ei saa olla. Berkeleyn kuuluisan yliopistokaupungin liittymästä moottoritieltä ulos ajaessamme saimme nimittäin ihmetellä suoranaista kauhtuneista teltoista koostunutta pikkukylää, amerikkalaisen unelman kääntöpuolta. Turvaverkot taitavat olla täällä ohuempaa ja muutenkin pinta-alaltaan pienempää sorttia kuin Euroopassa keskimäärin.
Paitsi Berkeleyn yliopistokaupungin (paljon etnisiä ravintolita, eritoten intialaisia), kävimme vilkaisemassa myös hieman Piilaaksona tunnettua aluetta lahden toisella puolella. Siltaa pitkin Facebookin ja Instagramin päämajan kupeeseen saavuttuamme ensimmäinen vaikutelma oli lievä pettymys. En tiedä mitä olin odottanut, mutten kuitenkaan soisen vesialueen reunalla, keskellä peltoa pönöttäviä tylsiä ja matalia toimistorakennuksia. Silti tämä kaikki oli jotenkin perin tuttua. Olimme saapuneet Ameriikan Espooseen! Stanfordin yliopiston kampuksenkin kiersimme ajaen ja, no ehkä olen puolueellinen, mutta jollain tavalla se Espoon Otaniemeä, tuota entistä opinahjoani, muistutti sekin, ollen toki suurempi ja hienompi. Olemmehan Amerikassa. Teillä oli ruuhkaista kun ajoimme vihdoin laaksosta pois ja kohti Yosemitea. Käytännössä kaikissa autoissa oli vain yksi ihminen. Joku voisi todeta, että kovin tuttua Länsiväylältä ja kehä ykkösen länsipäästä tämäkin.
Huomenna matka jatkuu taas, ja pääpiirteisenä suuntanamme on Las Vegas. Viimeiset pari yötä edellä mainitussa metsässä olivat lämpötilaltaan mainioita. Ei ollut kuuma eikä kylmä. Täällä Sierra Nevadan vuoriston itäpuolella on hieman kalseampaa. Tänään satoikin ja ilma on muutenkin kovin syksyisen oloinen. Santa Barbaraan tilattu ja autoon jo lakanan alle pedattu sähkötoiminen lämpöpatja taitaa olla ensimmäistä kertaa käytössä tulevana yönä. Jasmin sitä jo tuossa testaili ja koekäyttö lupaa kuulemma hyvää. Ehkemme siis palellu. Tuossa vieressä vuorilla näkyykin lumipälviä, niin heinäkuun puolta väliä kun elämmekin. Saapa nähdä millaista ilmastoa on luvassa huomenna. Silloin vuorossa on Death Valley.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
”Osaan kuvitella, että väärässä paikassa nukkuminen keskeytetään täällä hyvin äkkiä..”
No jaa. Kyllähän ne yöunet voi keskeytyä kotonankin vaikka mistä syystä mutta mutta.. Luulisi että siellä Stanford + Berkeley yliopistoja sekä muita vastaavia juristeja liukuhihnoiltaan suoltavissa kylttien ja kieltojen luvatussa ihmemaassa riittäisi myös niitä jotka osaavat ottaa kaiken irti niistä kylttien ja kieltojen aiheuttamista vastuista ja seuraamuksista.
Voisi kuvitella että siellä riittäisi niitä vastaavia satunnaisia lepotaukoja arvostavia lain kiemuroita paremmin tuntevia matkailijoita joilla olisi tuohon autoilijoiden lepoa estävään häiriköintiin jokunen juridinen kikkakolmonen, – jolla sitten väsyneen autonkuljettajan juridisia vastuita päästään jakamaan, jos jotakin sattuu kun väsyneenä joutuu ajamaan.. Kyllähän väsyneeksi itsensä kokevalla vastuullisella kuljettajalla pitäisi itselläänkin olla joku sananvalta millon on syytä pysäyttää ajoneuvo ihan oman ja yleisen turvallisuuden vuoksi.
https://pbs.twimg.com/media/Dbft1wqX0AAgkxp.jpg:large
Meinaan vaan että auton kuljettajalla on jatkuvasti kannettavanaan melkoiset juridiset vastuut. Eikähän se Amerikan ihmemaa sentään mikään poliittista oikeutta jakava Suomi ole missä koko oikeuslaitos on varattu lähinnä vain jonkun pienen ”säännöt on sääntöjä ja lait lakeja, mitään ei voi tehdä” -hokevan kaksikielisen väestönosan omaan poliittisetniseen edunvalvontaan? Tuskin siellä sentään ihan sama meno ole kuin täällä härmän dystopiassa jossa lait ovat mitä sattuu ja niitä tulkitaan miten sattuu eikä niillä ole loppupeleissä mitään vaikutusta jos syytetyllä on sopiva tausta tai muu poliittinen tai etninen suojaväri.
http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248604-suomen-poliittinen-johto-saa-rikkoa-lakia-jos-tilanne-niin-vaatii
https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/07/08/kun-hallinto-mokaa/
On muuten näkynyt noita kylttitehtaitakin! Olemme nimittäin ajeneet ohi muutamasta todella suuresta vankilasta ja ainakin yhdessä näkyi olevan suuri sign factrory. Ottaen huomioon että täällä on koko läntisen maailman eniten vankeja väkilukuun suhteutettuna, niin ei kai ole ihme että on paljon kylttejäkin, heh.
Mitä autoilijoiden pysähtymiseen tulee, niin ajattelet asiaa nurinperin. Toki autoilijalla on vastuu omasta jaksamisestaan, mutta yksityisen maanomistajan oikeudet ajavat siitä ohi. Toki levätä saa, mutta jos maanomistaja on sen kieltänyt, on se syytä mennä tekemään jonnekin muualle. Minkäänlaista jokamiehenoikeutta kun täällä ei taida olla.
Joku jossain määritteli joskus tämän Jenkkimeiningin siten, että täällä on paljon enemmän vapauksia kuin vaikkapa Suomessa, mutta sitten kun tietyn rajan ylittää niin se on menoa. Kun olet ryssinyt, ei järjestelmä tunne armoa kuten Suomessa. Voisin hyvin kuvitella tämän analyysin olevan oikea.
Seurasin joitakin vuosia sitten erään polkupyörällä maailmaa kiertävän suomalaisen blogia ja muistelen että hän yritti yöpyä jonkin maatilan laidalla syrjäisessä paikassa. vaan eipä sopimut, isäntä ajoi aseella uhaten pois. Ilmeisesti jenkeissä hiippailee niin paljon kaikenlaista epämääräistä väkeä, että poikkeuksia ei auta tehdä yhden harmittoman pyöräretkeilijänkään kohdalla.
On muuten hieno maisema postauksen ensimmäisessä kuvassa. Tuonne joen laidalle kun saisi tehdä leirin ja sitten kalastaa muutaman taimenen, paistaa sen nuotiolla ja sitten vaan kuunnella metsän ääniä. Ei taida onnistua, ainakaan ilman lupaa.
Muistan itsekin kuulleeni tai lukeneeni jotain vastaavia juttuja äkäisistä isännistä. Käsittääkseni maanomistajilla on täällä myös täysi oikeus häätää oudot ihmiset mailtaan jos hän sen katsoo tarpeellisksi. Mutta kyllä täällä tosiaan aika kummaa sakkia kaduillakin näkyy. Jotkut ovat ihan sekaisin. Tosin päihde- ja mielenterveysongelmaiset taitavat keskittyä kaupunkeihin.
Maisemat olivat tosiaan hienoja. Kuva oli muistaakseni Yosemiten laaksosta, ja ihme kyllä siihen ei päätynyt lainkaan vieraita ihmisiä. Laakso oli aika kansoitettu kun me siellä kiertelimme. On muuten jännä, miten suomalainen odottaa automaattisesti luontokokemukseltaan rauhaa ja yksinäisyyttäkin. Peruskalifornialaiset eivät taida moisesta tietää. Ehkä Yosemitekin voisi olla monelle tyhjänä pelottavakin kokemus.
Joo. Eikös niitä ’No Trespassing’ kylttejä ole aika laajalti käytössä yksityisten omistamilla tiluksilla. Niitä onkin syytä siellä noudattaa.
Olen käsittänyt että joissakin osavaltioissa tiluksen isännät saattavat jopa ampua posauttaa tunkeilijan hengiltä jos niitä kylttejä ei syystä tai toisesta huomaa tai noteeraa. Autoja/autoilijoita ei myöskään parane kovin varomattomasti tuppautua neuvomaan, saattaa käydä ihan yhtä ohraisesti.
Olen kuitenkin käsittänyt että ei niitä noihin parkkipaikkojen pysäköintikieltoihin oikein voi rinnastaa, eikä niitä virkavalta suinkaan olisi valvomassa? Ehkä jotkut yksityiset pysäköinninvalvonta firmat mutta kukapa sitä osaa määritellä montako tovia kussakin parkkiruudussa voi viivähtää, etenkin jos sitä ei ole jollakin parkkimittarilla rajattu. Ylipäätään moinen yönyli pysäköimisen määrittely saattaa olla aika tulkinnanvarainen.
Oli miten oli, kyllä noiden kieltojen tulkintojen kanssa riittäisi juristeille saivartelemista. Voisi kuvitella että siellä riittäisi mehukkaita oikeusjuttuja jos väsynyt kuski häädetään parkkipaikalta kesken kaiken ja ajaa töräyttää puoliunetta jonkun kolarin. Veikkaan että tulisi ongelmia kuskin lisäksi muillekkin, etenkin jos koko episodi tulee todistettavasti nauhalle.
Liikennemerkeillä on käsittääkseni sielläkin ihan omat pelisäännöt joiden valvonnasta vastaa viranomaiset. Noin siis kuvittelen vaikka mistäpäs minä niin tarkkaan tietäisin kun en ole käynyt koko mantereella.
Näinhän se taitaa täällä olla. Olen myös kuullut, että jossain osavaltioissa (olikohan ainakin Florida) on jopa jonkinlainen vanha lakipykälä, joka mahdollistaa jopa ampumalla puollustautumisen tilanteessa, jossa ampuja tuntee olonsa uhatuksi. Siis vaikka varsinaista uhkaa ei olisi ollutkaan. Eli jos joku tulee aukomaan päätään henkilölle joka ottaa sen uhkaavana, voi tämä aukomisen kohde ampua suurisuun ja selvitä siitä jopa ilman vankeustuomioita.
Tuo autojuttu, uskoisin silti että täällä korostetaan hurjasti omaa vastuuta asiosta. Suomessa voi aina keksiä jonkun toisen tahon jonka syytä oma tötöily on, mutta täällä se ei mene läpi. Mitäs ajoit väsyneenä? Mikset mennyt motelliin? Miksi lähdit kotoa jos olit väsynyt? Tietty jos on varaa palkata huippulakimiehet, niin sitten varmaan asiat saa väännettyä vaikka miten päin. Mutta sitten taas tällaiset henkilöt eivät taida parkkipaikoilla yöpyä, eikä kieltoja ole heille tarkoitettukaan.
Jenkkimeiningistä saimme muuten kokemusta Las Vegasista lähtiessämme. Yritimme vaihdattaa auton öljyt. Kolmessa paikassa kieltäydyttiin. Johan oli taas. Tekisi mieleni sanoa, että vain Amerikassa voi sattua tällaista… Mutta tästä tarkemmin seuraavassa jutussa.