Lisää Sardiniaa ja paluu Manner-Italiaan

Merellä matkalla kohti Genovaa, Italia

Päivät 15, 16, 17 ja 18

Tulimme lopulta kiertäneeksi koko Sardinian. Edellisessä jutussa mainitsemani pohjoisosien Australiaa ja Etelä-Afrikkaa muistuttanut vaalean vihreä ja -ruskea tunnelma ei ulottunut kaikkialle saarella. Sisäosien ylänköalueilla oli hyvin vihreää. Sateistakin välillä, joka ei ole ihme ottaen huomioon kasvillisuuden vehreyden. Artikkelikuva on yhdeltä puskaparkkipaikaltamme. Hieno paikka pienellä järvellä, jossa ei ollut ketään muita, vaikka rannalla oli useampikin selvästi retkeilyyn ja ajanviettoon tarkoitettu alue. Puisia pöytiä ja grillipaikkoja ja niin päin pois.

Olimme muuten tuolla kyseisellä yöpymäpaikalla viikonloppuna ja saavuimme paikalle iltapäivän päätteeksi, olisiko ollut viiden jälkeen. Tullessamme järven rannalla oli yksi ainut perhe, joka keräili juuri picnic-tarpeitaan autoon ja lähti pian pois. Sen jälkeen olimme yksin, omassa rauhassamme. Seuraavan päivän lähtömmekin venyi yli puolen päivän, paikka oli niin miellyttävä ja rauhaisa. Jasmin kävi järvessäkin pulahtamassa.

Tilanne oli aika lailla erilainen kuin vaikkapa Kanarialla, jossa olimme viimeksi talvella. Ajelimme siellä vuoristossa, viikonloppuna silloinkin, ja törmäsimme samanlaiseen retkeilyalueeseen. Sardiniasta poiketen se oli ihan täynnä paikallista porukkaa. Lapsiperheitä ja kaveriporukoita, kokonaisia perhekuntia. Ihmiset grillailivat ja nauttivat ulkoilmasta. Muistelen törmänneeni samaan ilmiöön muuallakin espanjankielisessä maailmassa. Tämä sai meidät pohtimaan, ovatko espanjalaiset enemmän ulkoilmakansaa italialaisiin verrattuna. En tiedä. Ehkä.

Sardinian vuoret, joita saarella toki on, osoittautuivat tosiaan matalammiksi kuin Korsikalla. Ei ihme, sillä Sardinian korkein huippu on alle kaksi kilometriä korkea, Korsikan yli kolme. Piti ihan tarkistaa. Lunta emme nähneet, mutta ilmeisesti sitä Sardinian vuoristossakin sataa talvisin. Sen verran monessa paikassa lumihiutaleen kuvilla varustetuttuja, ilmeisesti talvirenkaita tai lumiketjuja vaativia tai suosittelevia liikennemerkkejä saarella oli, aivan kuten Korsikallakin.

Liikennemerkeistä ja teistä puheenollen, Sardinian Korsikaa suurempi koko näkyi myös saaren tieverkossa. Sardinialla on nimittäin pitkiä moottoritieosuuksiakin. Korsikalla emme vastaaviin törmänneet. Siellä nopeat ja suorat tienpätkät olivat aika lyhyitä. Tämä kertonee myös saarien pinnanmuotojen eroista.

Yövyimme viime yön saaren pohjoisosan leirintäalueella, jälleen meren rannalla. Paikka oli jo nyt toukokuussa lähes tupaten täynnä. Muut asukkaat olivat järjestäen saksalaisia. Meitä muualta tulleita oli vain muutama autokunta. Hollantilaisen pakun ainakin näimme. On hämmästyttävää, kuinka suosittu paikka Sardinia(kin) taitaa saksalaisten piirissä olla. On myös hieman kummallista, miten karavaanarit ja retkiautoilijat viihtyvät leirintäalueilla, joilla ajoneuvot ovat auton mitan päässä toisistaan ja omaa rauhaa ja tilaa on kovin vähän. Kompensoikohan aurinkoinen sää tungoksen vai miten? Ehkä keskieurooppalaiset ovat tottuneet ahtaampaan elämään ja tällainen ihmettely on vain omaan tilaan ja rauhaan tottuneiden suomalaisten angstia. Voin kuitenkin kuvitella, miten ahdasta näillä alueilla kesällä sesongin aikaan on. Ja miten hankala vapaita autopaikkoja on edes löytää. Ehkä ne pitää varata etukäteen tai olla paikalla jo aamupäivästä.

Nyt olemme matkalla takaisin Italian mantereelle, Genovaan. Tämä yhteys oli hyvä löytö, sillä laivamatka on aiempiin tämän matkan autolauttoihin verraten pitkä ja kestää yön yli. Otimme hytinkin, joten täällä saa levättyä hyvin. Muutenkin laiva on suurin ja hienoin näistä kolmesta, jolla olemme viime viikkoina matkustaneet. Tämä laiva maksoi hytteineen ja pakettiautolla 249 euroa. Ilman hyttiä se olisi ollut vajaan satasen halvempi. Koitan eritellä näitä laivayhteyksiä ja niiden hintoja tarkemmin myöhemmin. Ehkä tiedoista voisi olla hyötyä jollekin muullekin matkalaiselle joskus tulevaisuudessa.

Sardinia ja Korsika, kumpi sitten miellytti enemmän? Tätä olemme pohdiskelleet ja vastaus ei ole yksiselitteinen.  Korsikalla, ja ehkä myös Ranskan mannermaalla, hintataso oli korkeampi kuin Italiassa. Italiassa kiitosta täytyy antaa myös maan elintarvikekaupoille. Monessa maassa Italian tavallinen lähikauppa luokiteltaisiin gourmet-herkkukaupaksi. Niin hyvän näköistä tavaraa hyllyissä ja tiskeissä on. Juustot, lihat ja leikkeleet, tuoreet leivät. Kaikki laadukasta hämmentävän laadukasta settiä. Korsikan ruokakaupat eivät meitä aina vakuuttaneet, ja tietty korkeat hinnat eivät tässä auttaneet.

Mutta sitten taas toisaalta, Korsika oli kyllä saarena ja maantieteeltään jännempi ja oli siten meille mieleen. Sardinia oli lopulta ”tavallisempi” kokemus. Eli olisikohan johtopäätös sitten se, että jos Korsika olisi osa Italiaa niin se olisi ollut näistä kahdesta se selvä suosikkimme. Todettakoon tässä myös, että molempien saarten kaupungit jäivät meiltä aika lailla kokematta. Tämä ei ollut mitenkään erityisesti suunniteltu juttu. Niin vain jotenkin kävi. Saarikierrokset olivat maaseutupainotteisia. Eli jos saarille matkustaisi ilman omaa ajopeliä ja kiertellen niiden kaupunkeja, saattaisi kokemus olla aivan erilainen.

Loppuun vielä sananen muista alueen saarista. Olimme alun perin pohdiskelleet ehtivämme mahdollisesti myös Sisiliaan. Tämä olisi varmaan aikataulullisesti onnistunutkin jos olisimme jättäneet Sardinian kiertelyn vähemmälle. Ongelmaksi kuitenkin muodostui yllättäen huonohko laivayhteys Sardinian ja Sisilian välillä. Paatteja nimittäin kulkee ilmeisesti vain yksi viikossa, eikä sen aikataulu sopinut mitenkään omaamme. Myös Toscanan rannikolla sijaitseva Elban pikkusaari, jota Napoleonkin aikanaan hallitsi hetken aikaan, olisi ollut mahdollista koplata tähän reissuun, mutta hoksasimme asian liian myöhään. Sitä kautta olisi nimittäin päässyt Korsikalle, ikään kuin välistopin kautta. Jotain jäi siis tuleviin reissuihinkin.