Auto perillä Venäjällä, viisumit kunnossa – matka jatkuu!

Pe 12.10.2018 (pvä 328), Tokio (Japani)

Asiat etenevät. Sain jo aiemmin viikolla viestin Venäjältä. Automme sisältävä kontti on saapunut Vladivostokiin tämän viikon maanantaina. Tämä on mainio homma, sillä niin miellyttävä paikka kun Japani onkin, mieli halajaa jo takaisin maantielle. On myös iso juttu, että auto on vihdoin Euraasian mantereella. Tietty se pitää vielä saada ulos kontista ja satamasta, mutta kun näin pitkälle on jo päästy, eiköhän tämäkin onnistu. Kun näin käy, ei meidän ja Euroopan välissä ole enää yhtään valtameren kaltaista estettä. Loppumatka on pelkkää ajamista, ja se hoituu kyllä. Henkisesti tämä on helpottava ja vapauttava juttu. Nämä laivaushommat kun ovat aina aika stressaavia ja kalliita automatkailun epäjatkuvuuskohtia.

Venäjän viisumiasiakin selvisi lopulta ja on nyt kunnossa. Nyt voimme halutessamme olla Venäjällä vuoden 2018 viimeiseen päivään asti ja poistuakin tuona aikana sieltä kerran. Suomalainen ei saa tällaista kaksikertaviisumia Japanista, joten passit piti lopulta laittaa Suomeen. Transitviisumi olisi ehkä onnistunut täältäkin, mutta se ei riitä. Tarvitsimme kaksikertaviisumin, sillä poikkeamme matkalla Siperian halki Kazakstaniin. Sieltä on käytännössä pakko palata taas Venäjälle, jotta matka kohti länttä pääsee jotenkin loogisesti jatkumaan. Transitviisumin voimassaoloaika olisi ollut myös ajallisesti liian lyhyt. Sen puitteissa valtavan Venäjän läpi päästäkseen olisi pitänyt ajaa yötäpäivää, eikä mikään olisi saanut mennä rikki, tai minkäänlaisia muitakaan ongelmia olla.

DHL palautti Venäjän lähetystössä Helsingissä olleen passipaketin Tokioon eilen alkuillasta, joten mikään ei estä matkaa jatkumasta. Helsingin päässä viisumien hankinnan yksityiskohdat hoiti pieni matkatoimisto nimeltä Russian Expert, ja kaikki sujui kitkatta ja helposti. Kiitos Ksenialle siitä. Ihan halpaa ei tämä lysti tosin ollut, sillä koko viisumirumba kaikkine express-pikakäsittelymaksuineen ja DHL-kuluineen maksoi lopulta kahdelta passilta yli 400 euroa. Mutta sellaista se on, ja onhan tämä viisumi on ehdoiltaan oikein hyvä, parempi kuin mikään aiempi Venäjän viisumini on ollut.

Seuraavaksi on vuorossa luotijunamatka etelään. Juna on jo tuossa laiturilla. Vladivostokiin lautta lähtee toiselta puolelta Japania, kaupungista nimeltä Sakaiminato. Sinne on Tokiosta noin 700 kilometriä. Se on pitkä matka, mutta onneksi Japanin junat ovat nopeita ja mukavia. Laiva lähtee Japanista lauantai-iltana seitsemältä. Sunnuntaiaamuna se pysähtyy Etelä-Korean Busanissa, josta se jatkaa jokusen tunnin kuluttua kohti Venäjää. Paatti on perillä Vladivostokissa maanantaina iltapäivällä. Ajatus on, että automme kohtaloa ruvetaan selvittämään heti. Näin venäläisestä huolintafirmasta on luvattu. He eivät kuulemma saa konttia ulos satamasta ennen kuin olen henkilökohtaisesti paikalla. Kaiketi papereihin tarvitaan allekirjoituksia. Auton omistajan pitää näyttää naamansa viranomaislle ja sen sellaista.

Japanin päivät alkavat käydä vähiin. Tietynlainen yllätys on ollut se, että kaikki ei maksakaan täällä niin paljon kun kuvitella voisi. Japaniahan pidetään kalliina maana. Vancouver, ja oikeastaan koko Pohjois-Amerikka, olivat tyyriimpiä paikkoja kuin Tokio. Oli rahallisesti järkevää tulla tälle puolelle merta odottelamaan auton rahtausta Venäjälle. Tokiossa voi yöpyä alle kahdellakymmenellä eurolla per henkilö. Itse asiassa kaupunki tarjoaa jopa aika lailla valinnanvaraa tässä hintaluokassa. Omaa huonetta tällä rahalla ei toki saa, mutta oman yksityisen kapselin kyllä. Näissä halvoissa hostelleissa sänkyjä on saatu mahdutettua hämmästyttävä määrä pieneen tilaan, mutta jokaisessa niistä on kuitenkin jonkinlainen verhosysteemi, joka saa aikaan illuusion yksityisestä tilasta. Ja Kuten Japanissa aina, kaikki on suunniteltu ja toteutettu hyvin. Pienet yksityiskohdatkin ovat mietittyjä. Tämä miellyttää minua kovin.

Mutta nyt on noustava junaan. Nämä luotijunat muuten muistuttavat raideliikenteen sijasta enemmän lentokoneita. Laiturilla on portit, joissa kerrotaan vaunun numero. Juna pysähtyy aina siten, että kukin portti on täsmälleen oikean oven kohdalla. Sisälle jonotetaan laituriin piirretyn ohjekuvion päällä. Täällä ollaan hyviä jonottamaan. Viittä minuuttia ennen lähtöä portit aukeavat ja matkustajat pääsevät sisään. Sitten portit menevät kiinni ja juna lähtee. Myöhässä ei kannata olla, sillä luotijunat kuulemma poikkeavat keskimäärin aikataulustaan vuositasolla alle minuutin. Yli viiden minuutin myöhästymistä pyydetään virallisesti anteeksi, ja mikäli matkustaja haluaa, hän saa tästä myös kirjallisen tositteen. Japani on omanlaisensa paikka.

—

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta