Vuosi 2021: uudet kujeet – vaiko sittenkin vanhat

Vuosi 2021: uudet kujeet – vaiko sittenkin vanhat

Monien kiroama vuosi 2020 päättyi kuukausi sitten. Silloin sosiaalinen media oli pullollaan orastavaa toivoa: Onneksi se on ohi! Kyllä tämä tästä!

Mutta kuinkas sitten kävikään. Dystooppinen tieteiselokuvatodellisuus, jossa miellyttävät, mutta keinotekoisen oloiset kuulutusäänet kehottavat varomaan kanssaihmisiä ja pesemään käsiä on läsnä julksissa tiloissa vahvemmin kuin koskaan. Lähes kaikki elävät elämäänsä maski päässä ja suuri maailma kulkee lockdownista lockdowniin.

Jos vuosi 2020 oli raskas, ei juuri päättynyt tammikuu 2021 kovin hääviltä näyttänyt sekään.

Seurailimme Jasminin kanssa tilanteen kehittymistä viime vuoden loppupuolella. Se ei näyttänyt hyvältä. Teimme lopulta ratkaisuja joulukuun alussa. Päätimme paeta kaupunkien ahdistavaa ja masentavaa koronarajoitustodellisuutta maaseudulle. Ratkaisua edesautoi se tosiseikka, että työnantajat suorastaan pakottavat ihmiset pois toimistolta kotihommiin. Elämme merkillisiä aikoja.

Siispä kalpimme tänne, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen rajamaastoon (artikkelikuva). Lumiseen peltomaisemaan harvakseltaan ripoteltuja taloja ja hiljaisia pikkuteitä katsellessa koko koronahässäkkä oikeastaan unohtuu. Kaupungissa kärvistelyyn verrattuna tämä oli mainio valinta.

Vuosi sitten suunnittelimme autoreissua Euroopan halki Portugaliin. Se olisi ollut ensimmäinen pidempi keikka maailmanypäryskieroksemme jälkeen. Pääsiäiseksi ajateltu matka tietenkin peruuntui, kuten niin moni muukin asia viime vuonna. Tuolloin pohdimme, jotta ensi vuonna sitten.

Vähänpä tiesimme. Ei taida matka onnistua tänäkään keväänä, ehkei koko vuonna.

Mahdotonta matkailu ei kuitenkaan tällä hetkelläkään ole. Sosiaalisen median perusteella useampikin porukka on viettänyt talveaan reissaten autolla Euroopassa. Kovin lystiä se ei vaan taida olla. Asuttujen paikkojen vältteleminen, suljetut ravintolat ja kaiken maailman ulkonaliikkumiskiellot imevät kummasti ilon pakumatkailun vapaudesta. Tai näin ainakin kuvittelisin asian olevan. Joku pariskunta oli kuulemma saanut Kreikassa sakot ajettuaan omaa reissuautoaan ilman maskeja. He eivät olleet naimisissa. Samassa autossa saa istua maskitta vain, jos on näyttää avioliittotodistus. Ei kuulosta kivalta tämä tällainen todellisuus.

Ei, täällä maalla on paremmin. Sääli sinänsä, sillä Nissan on paremmassa ajokunnossa kuin oikeastaan kertaakaan sen jälkeen kun se Siperiasta palasi.

Mitä itse pandemiaan ja koronaan tulee, on maailma nähdäkseni maalannut itsensä nurkkaan. Näin helposti leviävän viruksen tukahduttaminen globalisoituneessa maailmassa tarkoittaa käytännössä vuosikausien kärvistelyä erilaisissa rajoitustiloissa. Avaamista ja sulkemista. Jatkuvaa epävarmuutta. Ahdistusta.

Kaiken lisäksi  kukaan ei näytä tietävän, miten tästä oravanpyörästä päästään pois. Toivotaan, että rokote on se lääke. Ellei, taitaa kansa monessa raskaita rajoituksia soveltavassa maassa käydä rauhattomaksi. Monella eurooppalaisella on mitta täynnä 2020-todellisuutta. Mutta saapa nähdä. Saapa nähdä.

 

 

 



4 thoughts on “Vuosi 2021: uudet kujeet – vaiko sittenkin vanhat”

  • Kovin tutulta kuulostaa. Ei ole helppo ollut kenellekään viime vuosi 2020 . Mekin olemme tilanneet ja peruuttaneet jo monta matkaa.
    Onneksi asumme pikkukaupungissa täällä lounais-suomessa, joten ihmisten välttely on ollut helppoa. Hyviä metsäpolkuja on ympäri kaupunkia ja niillä ei ole ruuhkaa ainakaan aamuisin. Silti alkaisi jo kaivata kahvilassa istuskelua, liikunta harrastusryhmiä ja seurustelua kaverien kanssa. Ei tämä kuitenkaan ikuisesti voi kestää ja rokotuksia odotamme kaikki (erityisesti me 70+-ikäiset). Ehkä sitten helpottaa. Tämä tulee kyllä vielä kestämään. Onpa Hämeessä ihanat talvimaisemat, niin kuin täälläkin. Tämä on oikea lapsuuden talvi. Nautitaan kaikki siitä, mitä meillä on.

    • Hienot maisemat täällä tosiaan on! Kyläelämä on mukavaa vaihtelua kun olemme tottuneet kaupunkiin. Tietty vuokraa pitää maksaa, mutta maksaisi se matkailukin. Olemme siis ajatelleet eräänlaisena reissuna tämänkin. Vaihtelua ja erilaista näkökulmaa.

      Ja totta, pikkukaupunkielämä on tässä maailmanajassa kuitenkin paljon miellyttävämpää kuin se monessa muussa paikassa olisi. Ja Suomen tilannehan on muutenkin hyvä. Ei käy kateeksi keskieurooppalaisia, joiden on kärvisteltävä paljon rankempien rajoitusten kanssa. Eli siinä mielessä hyvinhän meillä täällä menee.

      Pahinta koronassa taitaa olla epävarmuus. Se, kun tulevaisuutta ei voi kaikilta osin suunnitella kunnolla. Mutta toivotaan, että rokotukset etenevät vauhdilla ja sitä kautta tilanne lopulta normalisoituu.

  • Juu, ei ole herkkua elama siella eika taalla, mutta matkoja kannattaa suunnitella ja valmistella. Taitaa suurin osa tasta vuodesta olla jo menetetty matkojen suhteen…kotimaan matkailu on aina vaihtoehto, eika sekaan ole huonoa…ei muuta kun eteenpain, sano se mummokin lumessa!

    • Näinhän se on. Harmi vain, kun monella esim. lomat pitää päättää aika paljon etukäteen, eikä niiden osalta voi tehdä mitään suurisuuntaisempia matkasuunnitelmia. Edessä on pian pettymys jos niin tekee.

      En tiedä olenko yhä jotenkin naiivi ja yltiöpositiivinen, mutta ajattelen edelleen tämän koronarajoitustodellisuuden häviävän loppujen lopuksi hyvin nopeasti kun se aika koittaa. Yleensä yllättäen alkaneet tilanteet ja ilmiöt katoavat myös yhtä yllättäen. Vaikka toisaalta, eipä taida moni olla tästä kanssani samaa mieltä…

Vastaa käyttäjälle Eila Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *