Alas Brasilian rannikkoa, kohti Argentiinaa

Alas Brasilian rannikkoa, kohti Argentiinaa

 

Pe 12.1.2018 (pvä 56), Brasilian kaakkoisrannikolla

Takana ovat nyt pysähdykset Santosissa ja Paranaguassa, Brasilian satamakaupunkeja molemmat. Kumpaakaan satamaan pääsyä ei tarvinnut juuri odotella, eivätkä pysähdykset olleet pitkiä, oikeastaan vain työpäivän mittaisia. Kontteja siirreltiin pois ja kyytiin, uusia Audeja ajettiin ahkerasti ulos laivasta.

Tällaisen autolaivan täyttäminen tai tyhjentäminen vaatii melkoisen miesmäärän. Jokainen auto kun tarvitsee kuskin, ja autojen pitää siirtyä vikkelästi laivasta satamaan. Onhan aika rahaa. Paranaguassa autokuskeja oli useita kymmeniä ja kaikki näyttivät olevan keski-ikäisiä miehiä. Näimme näiden samojen autojen lastausta Hampurissa, ja sielläkin kuskit olivat vanhempaa porukkaa. Olin unohtanut asian, mutta se palasi mieleeni Paranaguan automiehiä katsellessani. Lieköhän sattumaa, vai eikö tuliteriä arvoautoja haluta antaa nuorempien kykyjen käsiin?

Sää on ollut epävakaa, mikä on kuulemma tyypillistä Brasilian rannikolla tähän aikaan vuodesta. Päivällä paistaa välillä aurinko, välillä on pilvistä ja sataakin. Öisin merellä salamoi komeasti. Lämpötila ilmeisesti laskee mitä etelempään ja kauemmas päiväntasaajasta kuljemme. Alkaa näyttää yhä selvemmältä, että ylenmääräinen kuumuus ei tule todellakaan olemaan tulevien Etelä-Amerikan kuukausien jokapäiväinen ongelma. Taisimme pelätä sitä suotta.

Sen sijaan Patagoniassa ja mantereen eteläosassa kuulemma tuulee todella voimallisesti. Olemme antaneet kertoa itsellemme kauhujuttuja siitä, miten auto pitää pysäköidä oikeaoppisesti yöksi tuulta vastaan. Muuten ovia avatessa voi puhuri viedä oven mennessään. Missään ei kuulemma oikein tuule kuten Patagoniassa tuulee. Onneksi automme sivuovet ovat liukuvaa tyyppiä.

Me olemme viettäneet aikaamme laivalla. Satamat eivät ole tarjonneet mitään ihmeellistä nähtävää, ne ovat olleet verraten kaukana ihmisten ilmoilta, ja pysähdyksetkin ovat olleet verraten lyhyitä. Tänään on laivapäivä numero 39. Vaikka maali häämöttää jo, alkaa laivailu käydä välillä työstä. Päivät toistuvat toistensa kaltaisina ja muunlainen elämä on oikeastaan jo unohtunut. Laivaa oli eilen, sitä on tänään ja sitä on myös huomenna. Päiväni murmelina. Ehkä olemme laitoistuneet, vaikka en usko. Sen sijaan uskoakseni on hyvinkin mukavaa ajaa auto vihdoin lopullisesti ulos laivasta Montevideon satamassa. Ounastelen, että ainakaan Jasmin ei taida pahemmin vilkuilla peräpeiliin jahka sataman portista ulos ajamme.

Viimeinen pysähdyksemme ennen Uruguayta on Zarate Argentiinassa. Ajamme siis hieman ohi päätepysäkistämme Montevideosta ennen kuin palaamme sinne ensi viikon loppupuolella. Zarate sijaitsee sisämaassa, joten laiva seilaa sinne jokea pitkin. Mutkia on kuulemma paljon ja joki kapea. Väli on sen nähneiden mukaan kiintoisa. Toivottavasti tämä pätkä nähdään päivänvalossa. Zaraten pysähdys on muutenkin pitkä, jopa pari päivää, joten siellä todennäköisesti pääsemme myös laivasta ulos. Tämä olisi mukavaa, sillä kaupungilla käyskentely on piristävää vaihtelua ja virkistää kummasti, vaikka mitään kovin ihmeellistä nähtävää ei olisikaan.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta



12 thoughts on “Alas Brasilian rannikkoa, kohti Argentiinaa”

  • Kiitos kun sain tulla kärpäseksi katossa teidän matkalle. On mahtavaa kun nyt Facessa päivittyy teidän reissunne. Toivon teille siunausta, sama minkä tien valitsette.

    • Kiitos, ja tervetuloa mukaan seurailemaan! Pyrimme tosiaan kokoamaan Faceen myös esimerkiksi valokuvia, joita ei blogissa niin paljon ole. Toivokaamme tosiaan, että valitsemamme tiet ovat tosiaan hyviä ja onnellisia. Ja eivätköhän ne ole.

  • Ihan mahtava matkasuunnitelma teillä. Ja mikä parasta – te toteutatte unelmaanne!
    Hyvää ja turvallista matkaa!

  • Iltasanomissa oli teistä hyvä juttu. Huvitti vaan ihmisten kommentit. ”Kun tulevat takaisin Suomeen on verottaja heti rannassa vastassa. Joutuvat maksamaan huikeat verot koska paketti auto on muutettu asunto autoksi…” on se tämä suomalainen kateus mahtavaa…

    • Heh, sellaista se on. Tietysti kun auto ei ole Suomen rekisterissä niin ei tällä ole merkitystä, mutta pitäisi joskus selvittää mikä tämä pakettiautot vs. retkeilyautot verotushomma Suomessa oikein on. Niin moni on siitä minulle aiemminkin huomauttanut. Onko kyseessä oikeasti nykysäännöstenkin mukaan jonkinlainen ongelma, vai onko tämä sitkeä legenda peräisin jostain Kekkos-Suomen ajoilta.

      Jos joku osaa selittää miten asia oikeasti menee (kuten esimerkiksi mitä ajoneuvo- tai verotusluokkaa tällainen muutettu retkeilyauto Suomessa edustaa), niin kertokaa ihmeessä. Jonain päivänä kysyn tätä vielä Trafista. Tänään ei kuitenkaan ole vielä se päivä.

  • Iltasanomista löysin linkin tähän blogiin ja meni pitkälle yöhön lukiessa teidän mahtavasta reissusta. Odotan innolla tulevia postauksia. Turvallista ja antoisaa reissua !

    • Kiitoksia ja terve tuloa seurailemaan! Mukava kuulla tekstien miellyttäneen. Koitamme pitää niitä tulossa ja seurailijat kärryillä matkan käänteistä jatkossakin.

  • Aika monessa satamassa olette pysähtyneet ennenkuin laiva kääntyy takaisin kohti Eurooppaa. Tiedätkö mitä on rahtina paluumatkalla? Käsittääkseni nyt lastina on paljon autoja. Voiko autokannelle pakata myös kontteja? Brasiliassa kai valmistetaan myös autoja joita myydään myös Euroopassa joten onhan se mahdollista että myös paluumatkalla lastina on autoja.

    Kulkeeko Grande Brasile useinkin tätä samaa reittiä vai onko jokainen matka uniikki suuntautuen milloin mihinkin? Ja työskenteleekö miehistö varustamon kaikilla laivoilla vai pelkästään samalla laivalla.

    • Juu, tällä mantereella tehtyjä autoja tämä laiva lastaa kai Etelä-Amerikassakin viedäkseen sitten niitä Eurooppaan. Ilmeisesti juuri täällä Zarate on tärkeä lastauspaikka. Olemme täällä ihmetelleet maailmankauppaa ja globalisaatiota. Siis että autoja kuskataan edes takaisin ympäri maailmaa kun kussakin paikassa valmistetut ”lähiautot” eivät kuluttajille kelpaa. Ja romut rahdataan sitten afrikkalaisten iloksi.

      Kai joka matkalla saattaa olla pieniä reittimuutoksia. Perusrunko kai pysyy kuitenkin samana. Päällystö on kuulemma ollut tällä samalla laivalla kuka mitenkin pitkään, mutta kaikki useamman vuoden. On varmaan hyvä homma tulla aina tutulle alukselle. Ei tarvitse aina opetella juttuja uusiksi. Eivätkä työvuorotkaan loppujen lopuksi niin pahoilta kuulosta. Jokaisen Etelä-Amerikan reissun jälkeen kun on yhtä pitkä vapaa.

  • Parana-joella on ruuhkaa, saattaa mennä pitkään, ennen kuin joki on seilattu edestakaisin ja lastinvaihto tehty. Epäilin aikaisemmin, että matkaajat tekisivät suunnitelman muutoksen ja hyppäisivät laivasta jo Brasiliassa, mutta ilmeisesti ovat niin tykästyneet laivaelämään 🙂 että seilaavat koko rahan edestä ”päätepysäkille”.

    • Heh, moni matkustajista olisi varmaan ihan mielellään hypännyt kyydistä jo Brasiliassa. Varmasti mekin. Siitä olisi ollut kätevä ajella alaspäin. Autoja ei vaan valitettavasti saa paatista ulos kuin Montevideon satamassa. En tiedä varmasti miksi varustamo on tällaisen säännön laatinut, mutta epäilen sen perutuvan kokemukseen. Ilmeisesti Uruguay on helpoin paikka saada matkustajien autot ulos satamasta, siis viranomaismielessä. Siksi sitä suositaan ja se on ainut paikka saada autonsa ulos ruumasta.

Vastaa käyttäjälle Tomi Tölli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *