Alkusyksyä, Kanadan luonnonpuistoja ja hintatasoa

Alkusyksyä, Kanadan luonnonpuistoja ja hintatasoa

 

Pe 3.8.2018 (pvä 259), Inga Lake (Kanda)

Kanadan ilmassa leijuu jo selvästi syksy. Enää ei voi sanoa olevan kuuma ja tuuli on välillä aika viileä. Mittari näyttää välillä päivisinkin alle kahtakymmentä astetta. Calgarysta lähtömme jälkeen suuntasimme kohti useamman kansallispuiston rykelmää kaupungin länsipuolella. Yhdysvaltain rajalta alkanut vihreä puuton preeria loppui pian ja olimme taas keskellä vuoristoa ja havumetsiä. Vuorien pohjoissivustalla oli lunta ja jopa jäätiköitä. Vietimme näissä puistoissa jokusen päivän. Kuten Yhdysvalloissa, myös Kanadan kansallispuistoissa kaikki leirintäalueet olivat täynnä, eikä muualla kuin niillä saa alueella yöpyä. Siispä vietimme yömme taas kansallispuistojen ulkopuolella palaten niihin seuraavana päivänä.

Yhdysvaltojen puistoista poiketen Kanadassa kansallispuistojen pääsyliput ovat auton sijaan henkilökohtaisia, joten tarvitsimme kaksi lippua käyntiä kohden, molemmat oman. Nämä liput olivat voimassa seuraavaan päivään kello neljään iltapäivällä ja kertakäynti kahdelle ihmiselle maksoi hieman alle kaksikymmentä paikallista dollaria. Emme viitsineet ostaa Kanadassa vuosilippua (jollainen olisi täälläkin toki ollut tarjolla) kuten Jenkeissä, vaan päätimme pärjäillä kertalipuilla. Sama lippu kävi muuten kaikkiin näihin ikään kuin yhteenkasvaneisiin luontoalueisiin, vaikka niillä omat nimensä olikin. Tämäkin helpotti lipputyypin päättämistä. Kävimme Yohon, Banffin ja Jasperin nimeä kantavilla alueilla.

Ajattelimme muuten aluksi kulkea koko puistoalueen halki etelästä pohjoiseen. Suojelualueen eteläismmän osan nimi on Kootenay ja siitäkin voi ajaa läpi. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui hieman nolosti. Ajoimme nimittäin Yohon kupeesta, sen länsipuolelta toista sataa kilometriä etelään päästäksemme kyseisen tien alkupäähän. Puiston porttikopilla saimme kuitenkin kuulla ainoan reitin alueen halki olevan suljettu. Metsäpaloja täälläkin, ihan tielle asti ulottuvia sellaisia. Ne taitavat riivata tätä nykyä aika montaa maailmankolkkaa, Suomeakin. Kaliforniassa on myös tainnut palaa pitkään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin ja palata omia jälkiämme takaisin pohjoiseen. Siis se sama yli sadan kilometrin pätkä, jonka olimme juuri ajaneet välttääksemme edestakaisin ajelua pohjoisempana puistossa. Ei onnistunut. Tämä harharetki taitaa näkyä seurantakartassakin mystisenä pohjois-eteläsuuntaisena viivanpätkänä. Vaan mitäpä tuosta, sattuuhan näitä.

Kuten Yellowstonessa, myös Banffissa sain taas ihmetellä luontoturismin massiivista mittakaavaa täällä. Nämä puistot houkuttelevat valtavan määrän vierailijoita (oletan niitä myös mainostettavan paljon ja ympäri maailman) ja järjestelyt ovat sen mukaiset. Visitor centerit ovat mainioita ja niissä on ystävällistä ja osaavaa henkilökuntaa. Tiet ovat erinomaiset ja liikenne hyvin järjestettyä. Auton voi tankata puiston sisälläkin ja ravintoloita sekä muistoesinekauppoja löytyy. Artikkelikuva on otettu puiston keskellä sijaitsevan jäätikön kupeeseen rakennetun informaatiokeskuksen parkkipaikalta. Autojen määrästä voi tehdä johtopäätöksiä ihmismäärästä. Parkkipaikkaakin sai jonotella jonkin aikaa. Haimme sisältä karttoja. Rakennuksessa (joka oli sinänsä moderni ja viihtyisä ja viimeisen päälle) oli välillä niin paljon porukaa, että teki mieli välillä vetäytyä johonkin nurkkaan huilimaan.

Ristiriitaista. Ei luontokokemukselta ehkä ihan tällaista odottaisi. Mutta sitten taas toisaalta, nämä Kanadan puistotkin ovat valtavia ja niissä on todella paljon kaikenlaisia vaellusreittejä, joissa ei varmasti tarvitse jonottaa ja törmäillä muihin ihmisiin. Ajoimmehan mekin puistojen sisällä pari sataa kilometriä, joka kertoo sekin alueiden suuruudesta. Pääosa puiston vieraista kuitenkin pysyy tiukasti ryhmänsä mukana tai autonsa läheisyydessä. Ottaa valokuvat, ihmettelee vähän ja lähtee katsomaan seuraavaa paikkaa. Joten kaiketi sitä on ollut yksi sopuli laumassa, jos mieleen jäävät vain ihmismassat. Pitäisiköhän nostaa tässä vaiheessa nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi ja syyllisenä. No, kyllä me vähän päiväkävelimmekin hiljaisemmilla seuduilla, joten rohkenen pitää käden taskussa.

Banffin alueen puistojen luonto oli kieltämättä hieman erilaista kuin Yhdysvaltain puolella näkemämme. Se oli jotenkin jylhempää, pohjoisemman oloista. Ihan vastaavaa en ole missään muualla nähnyt. Ehkä se johtuu kuusimetsistä ja kirkkaista järvistä. Päivät pitenevät koko ajan pohjoiseen ajaessamme, joten valokin on täällä erilaista kuin aiemmin. Aurinko paistaa matalammalta ja laskee pitkään. Iltahämärä on pitkä. Ja kuten todettua, ilma on jo viileämpää. Kaikki nämä yhdessä kenties luovat jossain määrin pohjoismaisen tunnelman. Se on jollain tavalla kotoisaakin. Itikoitakin täällä on, paljon. Ensimmäistä kertaa koko reissulla korvissa inisee iltaisin lähes jatkuvasti. Tätä piirrettä Suomen kesissä Kanadan ei tarvitsisi mielestäni imitoida. Tässä mielessä odotamme ensimmäisiä hallöitä. Sellainen varmasti helpottaisi hyönteistilannetta.

Ennen Calgarysta lähtöämme saimme vihdoin auton öljytkin vaihdettua, joten tällä mantereella ei huolloille pitäisi enää olla tarvetta. Öljynsuodatin vaihdettiin myös. Uutta ilmansuodatinta ei tämäkään korjaamo varastostaan löytänyt. Se ei ole kovin likainen, joten ehkä pärjäämme. Sitä kopisteltiin puhtaammaksi hiljattain. Korjaamon suhteen on tunnustettava, että emme sitä ihan pystymetsästä löytäneet. Jenkeissä koetuista huolto-ongelmista oppineena teimme taustatyötä, ja tämä eurooppalaisten matkailijoiden autoja aikaisemminkin huoltanut paikka löytyi netistä. Hyvä korjaamo se olikin, mutta ei halpa. Öljynvaihdolle ja yhden ajovalopolttimon vaihtamiselle tuli hintaa vajaa puolitoista sataa euroa.

Kanadan hintatason arviointia vääristää hieman se, että maan valuutan nimi on dollari kuten Jenkeissäkin, mutta sen arvo on joitakin kymmeniä prosentteja vähemmän kuin naapurissa. Alitajuisesti sitä jotenkin silti ajattelee, että dollari on dollari, joten kaikki tuntuu Kanadassa valtavan kalliilta. Mutta eihän se ihan niin ole. Yksi kanadan dollari on alle 70 eurosenttiä. Halpaa täällä ei kuitenkaan ole. Jos Kalifornian hintataso oli meille aikanaan shokki ja mielestäni ruokaostoksia ajatellen Suomeakin korkeampi, niin ehkä Kanadassa on tähän asti oltu noin Suomen kanssa tasoissa. Diesel on kuitenkin ollut halvempaa kuin Euroopassa, sillä siitä olemme maksaneet 80 – 90 eurosenttiä litralta. Moni asia viittaa kuitenkin siihen, että mitä pohjoisemmaksi pääsemme, sitä kalliimmaksi tämäkin maa käy. Pitkät välimatkat, kuljetuskustannukset ja niin päin pois. Tutut selitykset. Meksikoa on välillä ikävä, sillä siellä kaupassa asioiminen oli oikeasti edullista.

Nyt suuntaamme kohti pohjoista ja Alaskaa. Edessä on varmaankin lähes pelkästään ajopäiviä. Etäisyydet ovat täällä pitkiä. Tien sivussa saattaa olla kehoitus tarkastaa polttoainetilanne. Seuraavalle huoltoasemalle on 278 kilometriä, kuten eräässä kyltissä meille taannoin jo kerrottiin. Emmekä me vielä ole edes Kanadan varsinaisilla syrjäseuduilla. Maa on suuri ja täällä on paljon tilaa.

 

Banffin järvivesi oli vilpoista.

 

Vilpoista vesi oli myös tässä purossa, mutta pakkohan siinä oli lopulta peseytyä. Oli niin hyvä paikka kokeilla vuoristopurojen raikkautta. Raikasta oli, voin kertoa.

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta



2 thoughts on “Alkusyksyä, Kanadan luonnonpuistoja ja hintatasoa”

  • Ei niin kylmää vettä olekkaan etteikö siinä pitkän matkan päätteeksi voisi pulahtaa pesulle..

    Ai ai kuinka mukavaa onkaan sitten pukea puhtaan raikkaalle iholle lämmintä päälle ja kömpiä vaikka pehkuihin levolle..

    HiKateeksi käy..

    • Näinhän se on. Vaikka pakko tunnustaa, ettei tuon joen vesi mikään kovin suuri nautinto ollut. Jaloista hävisi tunto muutamassa sekunnissa, joka ehkä oli hyväkin juttu… Mutta pulahduksen jälkeen ulkoilmassakin oli tarkeni tosi hyvin. Se ei tuntunut enää lainkaan viileältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *