Matka jatkuu – Panamasta kohti Costa Ricaa
Ma 21.5.2018 (pvä 185), Santiago (Panama)
Jatkoimme eilen matkaa Panama Citystä kohti maantiereissun järjestyksessä seuraavaa maata Costa Ricaa. Raja on tarkoitus ylittää vielä tänään. Vaikka Keski-Amerikan maat näyttävätkin kartalla mitättömän pieniltä, eivät ne ihan sitä kuitenkaan käytännössä ole. Panama Citystä on Costa Rican rajalle aika tasan 500 kilometriä. On mukava olla taas pitkästä aikaa autossa ja matkalla kohti pohjoista. Viimesisestä varsinaisesta autoilupäivästä olikin jo turhan pitkä aika.
Panaman sää on päivisin paahtavan kuuma, trooppinen. Perjantaina maan pääkaupungissa satoi kaatamalla ja ukkosti komeasti. Kadut tulvivat ja taivaalla salamoi. Lauantaina oli tukalan kuumaa. Onneksi kaikki sisätilat on ilmastoitu, välillä turhankin viileiksi. Kuvaavaa on, että kun ulkolämpötila iltaisin ja öisin laskee, ei rakennusten ikkunoista näe läpi, koska ne ovat kauttaaltaan höyryn peitossa. Lämpimän ulkoilman kosteus tiivistyy kylmän lasin ulkopintaan. Täällä suositaan vain yksinkertaisia ikkunalaseja. Kaksinkertaisella lasituksella tuostakin ongelmasta päästäisiin. Ongelma on kylmiin maihin verrattuna käänteinen. Suomessahan yksinkertainen lasi huurtuu lähinnä sisäpuolelta.
Viime yö vietettiin autossa, varsin pramean ja hyvin varustellun yöhuoltoiaseman pihassa. Pitkästä aikaa. Tätäkin alkoi olla jo vähän ikävä. Asemalla oli jopa itsepalvelupesula, jossa pyykkäsimme ja kuivasimme koneellisen pyykkiä 1,50 dollarin sangen kohtuulliseen kokonaishintaan. Liikenne oli hiljaista, joten parkkipaikalla nukutti loppujen lopuksi oikeinkin hyvin. Vaikka öisinkin on verraten kuuma, niin onneksi lämpötila kuitenkin selvästi laskee illan pimennyttyä. Puolen yön aikaan autossa taisi olla sisällä +27 C, mikä ei ole vielä aivan mahdoton lämpötila.
Testasin yöllä myös vihdoin Kolumbiasta löytämääni pientä lisätuuletinta. Se toimikin hyvin ja varmasti paransi unen laatua. Jo pieni propeli saa lämpimässä ja pienessä tilassa ihmeitä aikaan, kuten purjeveneen hytissäkin olimme Kolumbiasta tullessamme havainneet. Päivän valjettua ja auringon alkaessa lämmittää ei autossa käytännössä kuitenkaan juuri enää uneta. Sen verran lämmin siellä tulee. Esimerkiksi leirintäalueilla varjoon parkkeeraaminen onkin hyvin olennainen juttu täällä, sikäli mikäli paikallaan meinaa olla yhtään aamuhetkeä pidempään.
Panamassa käytetään maksuvälineenä Yhdysvaltain dollareita. Muutenkin täällä vallitsee koko matkan maista yhdysvaltalaisin tunnelma. Paljon ketjuravintoloita, leveitä moottoriteitä ja ”mall” -nimellä kulkevia jenkkihenkisiä kauppakeskuksia. Panama City vaikutti korkeine tornitaloineen ja leveillä kaduilla ajelevine uusine autoineen vauraammalta paikalta kuin oikeastaan yksikään latinalaisessa Amerikassa aiemmin näkemämme kaupunki. Kaupungissa oli myös paljon kasinoita. Pankkien pilvenpiirtäjiä katsellessa tuli välillä mieleen, että ehkä Panamassa on irtorahaa liiankin kassa, onhan maa tunnettu veroparatiisi. Maassa asuvien ei kuulemma esimerkiksi tarvitse maksaa ulkomailta tulevista tuloistaan Panamaan penniäkään veroja. Ei ihme, jos maahan kertyy pääomia.
Autokin saatiin huollatettua. Öljyt suodattimineen vaihdettiin. Pyyhkimen sulat ovat uudet ja törkeään kuntoon päässyt matkustamon sisäilmansuodatin on uusi. Myös moottorin ilmansuodatin saatiin vihdoin vaihdettua uuteen. Koko Etelä-Amerikan osuudenhan jouduimme käyttämään samaa suodatinta, sillä tämän mallista Nissania ei mantereelle tuoda, ja siten myös suodattimen löytäminen tuntui olevan korjaamopajoille kovin hankalaa. Öljynvaihtojen yhteydessä sitä putsailtiin useampaan otteeseen paineilmalla, ja itsekin koitin sitä aina aika ajoin kopistella. Panamasta oikea suodatin onneksi kuitenkin löytyi. Nyt kelpaa taas ajella. Ihan kuin Nissan kulkisikin liukkaammin. Mitä polttoaineen laatuun ja epäpuhtauksiin tulee, oli edellinen öljynvaihtoväli varmaankin koko tähänastisen matkan pahin, joten ties vaikka niin olisikin. Kaikkineen huolto maksoi 128 dollaria. Kuten eilisiltainen pyykkäyksemme, sangen kohtuullinen hinta mielestäni sekin.
Seuraava etappimme on siis Costa Rica. Tästä ei aja rajalle montaa tuntia. Saapa nähdä mitä tällä kertaa on edessä. Maana Costa Rica on tämän alueen vauraimpia ja vakaimpia, joten kaiketi se on varmaan hyvä pehmeä lasku Keski-Amerikan ei aina niin vakaisiin ja rauhallisiin osiin. Niitäkin kun vastaamme kuitenkin tulee. Esimerkiksi Nicaraguassa on juuri nyt levotonta. Mielenosoittajat sulkevat päivittäin maanteitä.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
”Puolen yön aikaan autossa taisi olla sisällä +27 C, mikä ei ole vielä aivan mahdoton lämpötila”
Melkoisia sissejä ootte. Vaikka eihän se liika lämpö luita rikokkaan niin unen laatu saattaa kärsiä jos liian kuumassa joutuu nukkumaan.
Jos noin lämpimässä pitäisi saada kunnolla nukuttua niin tuuletin on varmaan paikalla. Kunnon läpiveto saattaa tosin ajaa saman asian.
Kyllähän ne ovetkin saa sillätavalla salvattua että ovat auki mutta kuitenkin sillä tavalla kiinni ettei rosvot pääse niistä sisään. Jos ei muuta niin kettinkiä kehiin, se on halpaa.
Btw. Joko on hyttysverkko hommattu ja testattu?
Eipä ole vieläkään hyttysverkkoa, joten raavittavaa on. Tästä huolimatta ötökkämäärä on ollut autossa siedettävä. Ei ole hyttysiä ollut kuin Lapissa sentään. Mutta pakko myöntää, että nukkuminen on vähän nihkeää välillä ja uni vähän huuonolaatuista, kuten totesit. Ei olle suomalaista ihmistä tarkoitettu nukkumaan +30 C lämpötilassa.
Jos Panamassa on jenkkitunnelma, niin osaavatko myös hyvin englantia? Kuinka argentiinalaispariskunta oli ylittänyt Darien Gapin?
Aiotteko ohittaa nuo heikomman turvallisuustason maat läpi ajamalla vai kaikesta huolimatta bongata kaikki ja tutustua niihin ihan normaalisti? Ei kai se Afrikkaa kummempaa kuitenkaan ole. Autoa kannattanee pitää silmällä, ettei kukaan pääse piilottamaan sinne mitään ylimääräisiä paketteja.
Miltä se hummeri muuten maistui? Meren antimista tykkään, mutta koskaan en ole hummeria maistanut, vaikka Suomestakin niitä kai saa. Kun Pikavuoro oli Koreassa, siellä muistaakseni meren antimista tuli porukalle oireita. Kuinka teki tällä kerralla mieli syödä hummeria keikkuvassa veneessä?
Hmm, ehkä Panamassa puhuttiin vähän enemmän englantia kuin vaikkapa Kolumbiassa, mutta ei se silti mikään maan kakkoskieli ainakaan puhuttuna ollut.
Alkuperäinen ajatuksemme taisi olla ajella näiden pikkumaiden läpi mahdollsimman nopeasti, mutta ainakin Costa Ricassa olemme jo viettäneet muutaman päivän. Ehkä vastaus on siis, että jotain läpiajamisen ja tutustumisen väliltä. Tilanteen mukaan, kaiketi.
Hummeri oli minullekin ensimmäinen kokemus. Sen luvattiin maistuvan kanalta, ja oikeastaan vähän kanalta se maistuikin. Sotkuista ja hankalaa syötävää, vaikka lihaa olikin yllättävän paljon kun vertaa pienempiin rapuihin. Ihan ok sapuskaa, muttei mitään ikinuistoista. Jos hummerista olisi erotettu liha ja tarjottu sitä vaikkapa pastakastikkeessa, ei sitä olisi varmaankaan tunnistanut mereneläväksi lainkaan. Ja hummerinsyöntivaiheessa vene oli jo ankkurissa paratiisisaarien keskellä, joten ei keikuttanut enää. Eli siitä ei ollut enää tuossa vaiheessa huolta.
”Alkuperäinen ajatuksemme taisi olla ajella näiden pikkumaiden läpi mahdollsimman nopeasti, mutta ainakin Costa Ricassa olemme jo viettäneet muutaman päivän. Ehkä vastaus on siis, että jotain läpiajamisen ja tutustumisen väliltä. Tilanteen mukaan, kaiketi. ”
Ai kuinka teillä on fiksun mukava lähestymiskulma matkanstekoon.. Juuri noin sitä itsekkin mieluiten matkuselisin. Tilanteen ja olosuhteiden mukaan. Vallitseville säille kannattaa myös antaa oma roolinsa. Jos on kivat kelit niin mitä sitä suotta hötkyilemään.
Arvasinhan minä että ei teillä siellä mitään hätää ole.. Vaikka ette sitä autoanne olekkaan pahemmin kolhineet niin normivermeillä kulkevat mies ja nainen on maailman luonnollisin näky, – ja jolleivat ihan itse omalla käyttäytymisellä suorastaan kerjää ongelmia, niin näkisin että aika rauhassa saavat mennä liikkuivatpa missä tahansa.
Ennen Jenkkilää itse ottaisin tuosta alueesta kaiken irti ja kuolemaa uhmaten koukkaisin Jukatanin niemimaalla ja aiheeseen liittyen innokkaana Breakin Bad fanina Belize olisi ihan must nähdä. Nähdä Belize ja kuolla on moderni versio Roomaa koskevasta vastaavasta sanonnasta.
Juu, kyllä se Belizekin on käytävä katsomassa. Kun kerran tänne päin maailmaa on itsensä järjestänyt, niin varmaan jonkun näistä maista missaaminen jäisi pahasti kaivelemaan. Siispä pyrimme käymään niissä kaikissa. Ja kun kerran Belizeen pääsee, on siitä luontevaa ajella Jukatanille.
Hiljasta on sano. Joko pitäisi huolestua kun nuoresta parista ei ole vähään aikaan kuulunut mitään? Toivottavasti eivät ole joutunut ongelmiin..
Hengissä ollaan! Netti on ollut Costa Ricassa kiven alla. Nyt taas toimii näemmä, kehnosti, mutta toimii silti.