Uruguaysta – hippejä, rentoa liikennettä, kovaa tuulta

Su 21.1.2018 (pvä 65), Punta del Diablo, Uruguay

Kuten jo taisin vihjatakin, oli jo Montevideossa jotenkin rento meininki. Harvassa kaupungissa olen esimerkiksi nähnyt katukuvassa yhtä paljon paidattomia miehiä. Enkä tarkoita pelkästään atleettisia surffareita tai bodareita, vaan myös varttuneempia herrasmiehiä, myös tukevampia sellaisia. Täysin luontevasti hekin rantakatu Ramblaa käyskentelivät taikka hölkkäilivät paidatta, ja se tuntui sopivan täysin kaupungin hekeen. Ihmiset viihtyvät ulkona ja ovat juuri sellaisia kuin ovat, eikä kukaan katso kahdesti. Toki täällä on nyt kesä ja siten ehkä kesä- ja lomameininki, mutta kuitenkin.

Vähän samansuuntaista rennonletkeää tunnelmaa olemme todistaneet Montevideosta lähdettyämme. Olemme ajaneet kaksi päivää kaikessa rauhassa pitkin rannikkoa kohti itää. Viikonloppu ja sanottu kesä varmaan vaikuttavat rinkka selässä liftaavien nuorehkojen pariskuntien suureen määrään, mutta enpä muista toista valtiota, jossa olisi yhtä paljon peukalokyytiläisiä muutamassa päivässä nähnyt. Lähes kaikilla oli mukanaan joku soitin, usein kitara. Joillain myös pieni lapsi tai koira. Välillä rantakylät ovat muistuttaneet hämmentävällä tavalla jonkinlaisia hippiparatiiseja, joista matkalla kotiin ja arkeen nuo liftaritkin ovat sunnuntai-illan kunniaksi, tai suruksi, olleet.

Toinen suosittu harrastus ovat erilaiset vesiurheilulajit, sillä erilaisia surffikauppoja olemme nähneet paljon. Hyvin monien autojen katolla on surffilauta tai joku muu epämäärinen pressutettu möykky, jonka sisällä on selvästi joku veteen ja tuuleen liittyvä härveli. Lauantaina näimme lukuisia leijasurfaajia. Se onnituukin täällä varmasti hyvin. Lähes koko ajan tuulee, nytkin sangen kovaa.

Uruguayn liikenne on ollut verraten siedettävää. Ehkä kansanluonne näkyy tässäkin, sillä kuskit ottavat nähdäkseni ajamisen rennosti. Kaikilla ei ole koko ajan kiire. Toisaalta en muista montako kertaa olen nähnyt täällä käytettävän vilkkua. Niitä ei ole montaa. Jos kaistoja on samaan suuntaan useampi, haahuilevat kuskit tyypillisesti keskellä, kuin tietämättä itsekään minkä kaistan valita. Tavallaan liikenne on tuonut tässä mielessä mieleeni Yhdysvalloissa kokemani, mutta tahti on rauhallisempaa. Koko ajan ei tarvitse pelätä, että joku syöksyy eteen jostain yllättävästä suunnasta. Osasyy tähän ovat varmasti pienemmät automäärät.

Yövyimme lauantain ja sunnuntain välisen yön autossa, hiljaisella rannalla soratien päässä. Tämä yö vietetään leirintäalueella. Autoa on järjestelty laivamatkan jälkeen uusiksi ja vähän huollollisia toiminpiteitäkin teimme. Aurinkokenno on nyt paremmin kiinni kattotelineessä ja vararenkaan kunto ja tila on tarkistettu. Paineet ovat kunnossa ja rengas kaikin puolin ok. Moottoritilasta löytyi kuollut lintu, mutta ehkä se ei mitään haittaa. Liekö ollut jänis.

Ensimmäisen Etelä-Amerikassa autossa nukutun yön perusteella autossa on yöllä lämmin, muttei mitenkään tavattoman kuuma. Tämä seuraava yö tulee olemaan lhelpompi, sillä nyt ei edes ole kovin lämmin. Tuuli tuivertaa ja tiputtelee käpyjä ja pieniä oksia auton katolle. Kolina vaan käy. Rannalla ötökätkään eivät ole meitä vaivanneet, vaikka ne olisivat varmasti halutessaan autoon päässeetkin. Ehkä tilanne on sisämaassa tämän suhteen pahempi.

Internet-yhteydet ovat taas olleet hieman kiven alla ja kehnoja, mutta ehkä Brasiliassa tilanne paranee. Onhan meillä jo laivamatkan aikana hommatut sim-kortit, jotka toivoakseni toimivat yhä. Ja Brasilian rajanhan ylitämme mitä suurimmalla todennäköisyydellä huomenna maanantaina.

—

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta