Amerikan ihmemaahan
Su 1.7.2018 (pvä 226), Santa Barbara (Yhdysvallat)
Kuten Facebookia ja Instagramia seuraneet ehkä jo äkkäsivätkin, ylitimme Meksikon ja Yhdysvaltojen rajan vihdoin perjantaina. Valitsimme monista maiden välisistä rajanylityspaikoista Tecaten, joka sijaitsee Tijuanan ja Mexicalin välissä ollen kuitenkin kaupunkina paljon näitä kahta pienempi. Oikeastaan Tecate on melkeinpä kylä. Nettitietojen perusteella tämän pienemmän raja-aseman piti olla suuria naapureitaan vähemmän ruuhkainen ja hengeltään muutenkin parempi. Kaukana Tyyneltä mereltä Tecatecaan ei ollut, sillä matkaa Jenkkien puolella rannikolla olevaan San Diegoon tältäkin rajalta oli vain vähän yli 50 mailia. Ylimääräistä ajamista tai juuri minkäänlaista kierrosta ei tästä tullut, joten ylityspaikan valinta oli helppo.
Tämä valinta osoittautuikin hyväksi. Autosta oli pitänyt Meksikoon tullessa maksaa 400 us-dollarin panttimaksu, kaiketi jottei sitä myytäisi maassa verotta ja pimeästi. Tämän rahan takaisinsaaminen aiheutti pientä säätöä. Emme nimittäin olleet löytää oikeaa paikkaa, jossa maksu luottokortilleni palautettaisiin. Onneksi emme olleet ensimmäisiä joilla tällainen ongelma oli, ja Internetistä (jälleen kerran kansainvälisten automatkailijoiden tietopankki iOverlander) löytyi vihjeitä siihen, kuinka asia hoitaa. Toimisto löytyikin ja asiaa hoitanut nainen tuli jopa parkkipaikalle asti katsomaan autoamme. VIN-numero tarkastettiin ja valokuviakin virkailija Nissanista otti. Sitten palasimme toimistoon, paperit viimeisteltiin ja sain kuitin: raha palautuisi tililleni seuraavan viikon aikana. Hyvä.
Leimautimme vielä passimme ulos Meksikosta seuraavassa toimistossa, joka sivumennen sanoen oli kovin rauhallinen sekin, hyppäsimme taas autoon, ja lähdimme etsimään ajoreittiä Yhdysvaltain puollelle. Sitäkin piti nimittäin etsiä, eikä se suinkaan ollut samassa paikassa kuin edellä mainitsemani toimistot. Liikenne Jenkkeihin päin kulki eri reittiä. Kylttien ja virkailjoilta saamiemme ohjeiden avulla oikea reitti löytyi lopulta kaupungin laidalta. Rajakopilla oli vain yksi Kalifornian kilvissä ollut avolava ennen meitä. Tummansiniseen amerkikkalaiset poliisisarjat mieleen tuoneeseen univormuun pukeutunut rajamies tutki rauhalliseen tahtiin mitä auton lavalla oli. Joku pahvilaatikkokin avattiin mattopuukolla. Me katselimme ja odotimme.
Olimme molemmat jostain syystä jännittäneet juuri Yhdysvaltain rajaa. En oikeastaan tiedä tarkalleen miksi. Varmaankin kauhutarinat Jenkkien nihkeistä maahantulovirkailijoista ja hankalista kuulusteluista vaikuttivat asenteisiimme. He voisivat tiettävästi kysellä vaikka mitä, ja olihan reissussamme aika lailla seliteltävää. Kaiken lisäksi meillä oli maahan oikeat viisumit. Meidän oli pitänyt hommata sellaiset koska olemme molemmat autoilleet myös Afrikan halki ja vierailleet siten Sudanissa, maassa, jossa käyneet automaattisesti joutuvat hakemaan itselleen viisumin. Maa kun on jonkinlaisella terrotismin mustalla listalla, ja kaikki siellä vierailleet ovat automaattisesti epäilyttäviä. Voisiko viisumi itsessäänkin herättää epäilyksiä? Kaikenlaista stressiä meillä siinä vuoroamme odotellessamme oli.
Huolemme oli kuitenkin turha. Rajamiehet Tecatessa (kylä oli samanniminen molemmilla puolilla rajaa) olivat meille oikein ystävällisiä. Muutaman kysymyksen meitä edeltäneen auton lavaa penkonut heppu kysyi. Reissun ideasta kuultuamme hän kuitenkin tuntui olevan enemmän kiinnostunut siitä, kuinka matka on sujunut sen sijaan, että olisi epäillyt meitä mistään epäilyttävästä. Saimme kertoa matkareitistämme ja nimetä suosikkimaamme Etelä-Amerikassa. Nimesimme Chilen. Autoonkin virkamies sivuovesta vilkaisi, mutta lähinnä kai enemmän ihmetelläkseen Nissanin sisustusta. Jatkosuunnitelmistakin kerroimme, mutta kuulustelulta sekään ei vaikuttanut. Sanoimme olevamme maassa noin kuukauden ja jatkavamme sitten Kanadaan.
Jouduimme ajamaan vielä toiseen tarkastukseen, jossa ei autoon ei edes vilkaistu. Meidät opastettiin siellä toimistoon, jossa annoimme sormenjäljet ja meistä otettiin kuva. Tämä oli tuttua aiemmilta käynneiltäni Yhdysvalloissa. Saimme lisäksi passimme väliin leimatun paperin, joka kuulemma pitää palauttaa maasta poistumisen yhteydessä. Itse passia ei leimattu. Lappu maksoikin meille kuusi dollaria nenää kohden. Tämä oli uutta, ja ilmeisesti maarajan erityispiirre. Sikäli kun muistan selityksen oikein, passeja ei edes tällä rajalla leimata jos Yhdysvaltoihin ei aio mennä 25 mailia pidemmälle. Me luonnollisesti menisimme, joten siispä lappu. Tämä raja oli myös ensimmäinen koko matkalla, jossa autosta ei tarvinnut näyttää minkäänlaista paperia, eikä sitä kaiketi myöskään mihinkään järjestelmään millään tavalla kirjattu. Kummallista. Voisimme kai myydä auton täällä ja häipyä maasta saamatta siitä minkäänlaisia sanktioita.
Yhdysvaltain ja Meksikon välinen raja taitaa olla monen mielessä aika riitaisa ja vastakkainasettelua korostava paikka. Onhan Euroopan mediassakin puhuttu paljon laittomista siirtolaisista ja muurista ja ties mistä. Vähän tällainen mielikuva minullakin taisi olla. Tässä mielessä oli silmiä avaava kokemus käydä paikalla itse. Muuria ei nimittäin näkynyt missään, ja kaiken kaikkiaan raja oli hyvin tavanomainen paikka jossa ihmiset siirtyivät sujuvasti maasta toiseen. Meksikon puolella autopaperien valmistumista odotellessamme ehdimme seurata USA:n puolelta tulevia jalkamatkustajia, joista pääosa näytti olevan tulossa töistä tai opiskelupaikasta illaksi kotiin Meksikoon. Kello oli hieman yli neljä iltapäivällä. Moni varmaan kulkee rajan yli päivittäin. Ei ihme, ettei passeja aina leimailla, sillä monella ne varmaan täyttyisivät hetkessä. Raja-aseman tunnelma vaikutti ammattimaiselta ja rennolta, kuin kahden sivistysmaan välillä konsanaan. Useimmat tämän reissun rajanylityspaikoista ovat olleet paljon tätä rajaa epämääräisempiä ja nihkeämpiä. Täytyy tunnustaa, että ruohonjuuritason meksikolaiset ja yhdysvaltalaiset yllättivät minut tässä mielessä kovin positiivisesti.
Viiden jälkeen ajoimme ulos viimeisestä raja-alueen portista. Olimme kovin ihmeissämme: tässäkö oikeasti kaikki? Olimmeko oikeasti Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, Panamericana-reissun maista toiseksi viimeisessä? Mutta niin se vain oli, kukaan ei meitä enää pysäyttänyt. Suuntasimme yöksi San Diegon kupeeseen, jossa ajattelimme yöpyä leirintäalueella ja jatkaa sitten pohjoisemmaksi, kohti Santa Barbaraa, jossa Jasminin lomalla oleva sukulainen oli luvannut meille tyhjän asuntonsa lainaksi. Ensimmäisellä leirintäalueella meille ei kuitenkaan ollut tilaa. Se oli täynnä, olihan perjantai ja kesä. Toiselta alueelta löytyi meillekin paikka, niistä viimeinen vapaa. Retkeily näkyy olevan ainakin Kaliforniassa suosittua puuhaa. Pääosa muista vieraista oli amerikkalaisia ja paikalla telttailemassa, joka oli minulle yllätys. Odotin rekan kokoisia asuntoautoja, mutta niille lienevät omat alueensa. Kaikki henkilökunnasta asiakkaisiin olivat kovin ystävällisiä. Vastaantulijoita tervehdittiin hymyillen.
Tämä leirintäpaikka oli perin hieno aiempiin reissulla näkemiimme verrattuna. Suihku oli kuuma ja vettä tuli sellaisella paineella, että se melkein häiritsi. Vessassa käytetyt paperit piti heittää pönttöön, kun ne lähes koko latinalaisessa Amerikassa piti pistää pöntön vieressä olevaan paperikoriin. Putket olisivat kaiketi muuten olleet heti tukossa. Tämä paperikori ei kuitenkaan ole aina ollut ihan miellyttävä wc-eriön sisustuselementti, onhan ilmasto ollut monesti aika lämmin. San Diegon kupeessa asiat olivat kuitenkin toisin. Paperit laitettiin pönttöön kuin kotona konsanaan, ja kun vessan veti, ne toden totta sieltä hävisivät. Istuimen altaassa kuohui kuin koskessa konsanaan. Vedessä ei täällä säästellä, kuten ei kaiketi kovin monessa muussakaan asiassa.
Mutta kaikki tämä ei ollut ilmaista. Maksoimme ensimmäisestä yöpymisestä 24 dollaria, joka on ilmeisesti edullinen leririntähinta Kaliforniassa. Edellisestä leirintäalueyöstä Meksikossa olimme maksaneet viisi. Marketeissakin olemme jo jokusen kerran käyneet ja hintataso on ollut jonkinasteinen järkytys. Taannoin kehuskelin Meksikossa kymmenellä eurolla saaneen vaikka mitä. Eipä ole täällä niin. Tuossa juuri ostin luihun ja sangen säälittävän patongin, joka maksoi lähes kaksi dollaria. Meksikossa samalla rahalla sai kilon tuoreita maukkaita leipomotuotteita. Pauna (vajaa puoli kiloa) rasvaista jauhelihaa maksoi lähes kahdeksan dollaria. Kaikessa tässä on kyllä totuteltavaa. Kaiketi ylenpalttisella yltäkylläisyydellä on hintansa.
Amerikan ihmeistä olisi vaikka mitä kerrottavaa, sillä muutos Meksikon vastaisen rajan ylitettyämme on ollut aiempaan verrattuna suuri, ehkä jopa suurempi kuin itsekään odotin, vaikka olen täällä aiemminkin käynyt. Ehkä kuitenkin säästän osan havainnoista seuraavaan juttuun, sillä tällekin tuli jo pituutta. Vietämme täällä Santa Barbassa jonkin aikaa. Netistä pitää tilata muutamia juttuja kuten uusi 12 voltin lämpöpeitto, jollaista ilman autossa yöpyminen on kylmässä ilmastossa aika tuskaa, eikä Jasmin kuulemma siihen edes suostu.Tällainen peittohan meillä alkumatkasta olikin, mutta jostain syystä se sanoi sopimuksen irti Etelä-Amerikan osuuden alkumetreillä. Varmaan joku vastuslangoista katkesi. Se ei ole ihme, maksoihan tuo aiempi huopamme vain parikymppiä. Nyt hommaamme paremman, ovathan lopulta edessämme Kanadan ja Alaskan haasteelliset olosuhteet. Varusteet sen mukaan.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Kiitos mielenkiintoisista väli-amerikan ja Meksikon raporteista! Lämpöhuopa on todella välttämätön varuste, kun siihen on päässyt tottumaan. Olemme käyttäneet kesämökillä vuosikaudet, kun mökille mennessä kytkee lämmöt huopiin, on sänky aina lämmin ja kuiva nukkumaan mennessä, Ehkä Alaskaa varten kannattaisi, ellei teillä ole, hankkia myös ensiapupeitot, ”emergency blanket”. Kun talvi alkaa pukata päälle ja ilmaston muutos voi aiheuttaa yllätyksiä. 5 €:n peitto pitää lämpimänä sähköttömissäkin tilanteissa, heijastaa parhaimmillaan 90% kehon lämmöstä takaisin, kun siihen itsensä paketoi.
Kiitoksia kiitoksista! On aina mukava kuulla, että jutut ovat olleet kiinnostavia.
Lämpöhuopa on tosiaan mainio keksintö. Mehän ajelimme marraskuisessa Euroopassakin jokusen viikon, ja siellä nukkuminen ei olisi millään onnistunut ilman sängyn lisälämmitystä. Voin kuvitella sen olevan mökilläkin hyvä, onhan se vähän kuin automatkailua ellei sähköverkkoa ole. Tämä meidän uusi huopa tulee olemaan luksusmallia, sillä siinä on useita lämpötasoja ja se on oikeasti tarkoitettu ikään kuin petauspatjaksi, eli päällänukuttavaksi. Edellinen ei ollut, joka ehkä oli osasyy sen hajoamiseen. Mutta katsotaan. Uuden pitäisi ilmestyä tänne ihan lähipäivinä. Se on jo tilattu.
Taidat tarkoittaa sellaista ”avaruuspeittoa”, sellaista kiiltävää ”foliota”. Ehkä sellaiset olisi tosiaan syytä hankkia. Vievät vähän tilaa ja eivät tosiaan taida kummoisia maksaa.
Justiinsa sellaista kertakäyttösadetakin kokoista ja hintaista ”varuuspeittoa” tarkoitin.
https://www.ebay.com/bhp/emergency-blanket
Tuskin sitä tarvitsee, mutta ei ”vara venettä kaada”. Todennäköisyys tilanteeseen, että tarvitsee, lienee vain jonkun verran suurempi kuin, että jollekin putoaisi autoa ajaessa mango keskelle tuulilasia ja särkisi lasin.
Hehe, eipä tosiaan ollut kovin todennäköinen sattuma se mangokaan. Totta. Täytyypä katsoa kun seuraavan kerran eksymme jättimarkettiin löytyykö sieltä.
Kuinka auton liikennevakuutusasia järjestyi? Pitikö rajalla selvittää, että poistutte USA:sta Kanadaan jatkaaksenne siitä sitten uudelleen USA:n puolelle Alaskaan?
Mainitsemasi elintarvikehinnat taitavat olla puolet Suomea kalliimpia. Paljonko Bic Mac maksaa? Mielenkiintoista kuulla, onko se näin kaikkien ruokratarvikkeiden osalta ja onko näin myös muissa osavaltioissa. Seuraava taitaa olla Nevada.
Emme maininneet rajalla Alaskaa ollenkaan… Olin jo aikeissa, mutta sitten pysäytin itseni ja nielaisin kommentin kun ajattelin, että turha hommaa on monimutkaistaa ja vastata kysymyksiin, joita ei edes ole kysyttty.
Vakuutusasia ratkesi jollain tavalla. Jasmin soitteli rajalle ajaessamme useammallekin netissä mainitulle vakuutusagentille ja yksi niistä tärppäsi. Maksoimme vakuutuksesta yli 400 dollaria, mutta rahaa saa kuulemma takaisin kun sen lopettaa. Vakuutus on 6 kuukaudeksi. Tosin kun pienen präntin lukee, niin onnettumeeden sattuessa taitaa joutua todistelemaan että asuukin USA:ssa. Eli en tiedä onko lapusta oikeasti mitään iloa, mutta onpahan ainakin vakuutus olemassa jos joku kysyy. Tämän parempia vakuutuksia ei muuten kukaan muukaan ole tainnut eurooppalaisille autoille täältä saada.
Jännä tosiaan nähdä mitä hintatasolle tapahtuu jatkossa. Jokin tässä nimenomaisessa paikassa mättää kun hinnat tuntuvat olevan Norjan tasolla. En usko, että tilanne voi olla mitenkään sama koko Jenkkilässä.
TerveT Tulin viikko sitten Vegasista. No limunaatit siellä ainakin on halpoja.Halvimmillaan sai 12kpl kolatölkkejä ja spriteä .Albertsonilta.
1,79 dollarilla.Halvin votka oli 1,75 litraa 14 dollaria.Että tämmöstä.Hyvää matkaa edelleen.
Katsos vaan, eipä ollut kallista. Kuulimme juuri, että Kalifornian on tämän valtakunnan kallein osavaltio, joten eiköhän kustannustaso tipu kun matka jatkuu. Toivotaan ainakin niin. Ja Vegasiin käy muuten meidänkin matka jossain vaiheessa.
Onnittelut teille molemmille Amerikan ihmemaahan saapumisesta..
”Nyt hommaamme paremman, ovathan lopulta edessämme Kanadan ja Alaskan haasteelliset olosuhteet. Varusteet sen mukaan.”
Tässä vaiheessa pitää myöntää, että herrasväen jääkaapin ja keittimen esittelyn jälkeen sitä hieman kaipaisi lisää niitä hyviä asiantuntijavinkkejä laadukkaiden Pro-tason automatkailutarvikkeiden hankintoihin. Eli mikäli kyseessä ei ole suurempi salaisuus niin pistäppä linkkiä minkälaisen lämpöpeitteen kelpuutit armaan vaimosi lämmittelyyn 🙂
Oma ennakko-asenne on noille sähköllä toimiville peitehömpötyksille on hieman nuiva ja karsastava. Etenkin jos ollaan pelkän oman sähkön tuotannon varassa. Ne näet tuppaavat kuluttamaan turhan paljon sähköä. Kaipa sitä ollaan tässäkin suhteessa sen verran vanhan liiton miehiä että peittoa korville vaan ja vaimokin pitäisi lämmitellä ihan erisorttisella luomulämmittimellä 😉
Sitäpaitsi allahan sen lämmönlähteen pitäisi tietty olla jotta aina automaattisesti ylöspäin nousevasta lämmöstä kroppa parhaiten hyötyisi ja päälle sitten semmonen lämmön sisäänsä sulkeva peite. Toisaalta sillon tulee tietty herkästi liian kuuma. Mutta mutta, sehän ratkeaa kun pienentää sähkön kulutusta, eli sähkön syöttöä pitää säätää tai muuten katkoa.. Sillä tavalla siitä teidän hupi-akusta riittää sähköä muuhunkin.
Täytyy tunnustaa, että minullakin oli epäilykseni sähköllä toimivien peitteiden suhteen ennen tätä reissua. Ajatus tuntui tosi hyvältä ja ampeerimäärätkään eivät paperilla näyttäneet liian kovilta, mutta epäilyksiä herätti muun muassa se, etti juuri kukaan ollut kirjoittanut netissä aiheesta. Jos idea olisi hyvä, niin kai sen olisi aika moni muukin keksinyt, tuumin.
Tästä huolimatta ostin melkein heräteostoksena Biltemasta tuollaisen huovan juuri ennen lähtöämme. Se maksoi vain jokusen kympin. Käytössä se osoittautuikin lopulta vallan mainioksi, tai suorastaan elintärkeäksi kun ajelimme jokusen viikon Euroopassa marraskuussa ennen laivamatkaamme maailman merille. Se kuitenkin hajosi jossain vaiheessa Etelä-Amerikassa eikä lämmennyt enää.
Tämä uusi huopa on tällainen:
https://www.amazon.com/Mattress-Electrowarmth-Non-Fitted-T36-Campers/dp/B001122SZQ
Lämpötasojakin on vaikka miten monta. Edellisessä ei ollut tuota säätöä lainkaan. Aika kallishan tuo on, mutta vähän kuten jääkaappimme kanssa, ei halvalla useinkaan saa hyvää. Mutta katsotaan. Postin pitäisi kiikuttaa tuote tänne Santa Barbaraan lähipäivinä.
En tiedä onko ihan vertailukelpoinen, mutta mulla oli edellisessä autossa kuskin penkinlämmitin rikki ja sen korjaaminen oli kuulemma vaikeaa ja kallista. Ostin sitten Motonetista sellaisen tupakansytyttimeen liitettävän irtolämmittimen, maksoi parikymppiä. Mukavasti se lämmittikin, vaan ei kestänyt edes yhtä koko talvea. Ostin sitten aina uuden vanhan hajottua ja muistaakseni kahdessa talvessa niitä meni kolme. Laatuun kannattanee siis panostaa eikä ostaa aina sitä kaikkein halvinta.
Pitäkää Jasminin sukulaisen asuntoa, missä kaiketi nyt majailette, USA:n osoitteena. Säilyttäkää lämpöpeiton postituskääreet josta osoite näkyy. Tilatkaa jotain muutakin vielä lisäksi tuohon osoitteeseen, niin voitte todistaa asuvanne siinä, jos tarve tällaiselle tulisi. Olen kuullut että USA:ssa omaa osoitettaan joutuu joskus todistelemaan kirjeillä ja muilla lähetyksillä jotka yhdistävät nimen ja osoitteen. Tuskin tuosta varotoimena haittaakaan olisi.
Kas, tuohan on hyvä idea! Siis säilyttää kuitit ja käyttää niitä tarvittaessa. Olen itsekin kuullut tuosta, siis että maksutositteilla voisi todistaa asumisensa tarvittaesssa. En vain hoksannut, että konstia voisi meidänkin tilanteessamme hyödyntää. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse.
Ja tavaraa tosiaan olemme tänne tilailleet. Sekin on osasyy siihen, että vietämme koko viikon täällä. Lämpöpeitto tuli jo, ja se näyttää jopa toimivankin. Sähköä se ainakin vie. Pari muuta artikkelia on vielä toimituksessa, ja niiden pitäisi ilmaantua tänne perjantaina. Autoa on tarkoitus kohentaa muutenkin kuin vain lämpöpeitolla. Laitan kuvia jahka tuon toisen jutun saan. Tätä nimenomaista lisävarustetta on nimittäin haikailtu jo pitkään.
Ok. Kiitos vinkistä. Olkoonkin että eikös tuo nimenomaan ole tarkoitettu nukkujan alle tule eikä päälle?
Ko. sijauspatjan mittakin viittaa siihen että alle se tulisi laittaa 91,44 x 152,4 cm
Mattress Pad = sijauspatja VS. Blanket = Peite, peitto, huopa..
Oli miten oli. Hyvä tuo varmaan on käyttää sitä kummin vaan. Sähköä kuluu hupiakusta melko reippaasti, etenkin jos tuota pitää koko ajan täysillä (75W teho) päällä. Monenkos ampeeritunnin akku se teidän hupiakku olikaan?
Jos haluaa säästää sähköä ja kuitenkin lisää lämmintä peittojen alle niin vanha brittiläinen kuumavesipullo voisi olla myöskin aika halpa ja näppärä apu.
https://www.ecoteekki.fi/tuote/kuumavesipullo-sininen/4008339421462/
Teillähän on se nopea ja kätevä bensalla toimiva vedenlämmitin.
Kyllä juu, tämä on oikea sijauspatja ja tarkoitettu päällä nukuttavaksi. Se aiempi Bilteman versio ei ollut siihen tarkoitettu, joten ehkä sekin oli syynä hajoamiseen. Vanha (jossa ei ollut edes minkäänlaista säätöä) oli muuten tällainen:
https://www.biltema.fi/autoilu—mp/auton-sisatilat/mukavuustarvikkeet/lampohuopa-12-v-2000035706
Paketti tulikin jo ja ihan laadukkaalta peliltä näyttää. Saisi ehkä olla vaan hieman leveämpi, mutta minkäs teet. Leveämpää ja yhtä hyvää en löytänyt mistään netistä. Eikä tuo kuitenkaan ole niin hirveästi kapeampi kuin Bilteman huopa, ja silläkin kuitenkin pärjättiin hyvin.
Hupiakku on 110 Ah. Bilteman huovalla kapasiteetista hävisi yön aikana ehkä maksimissaan neljännes kun ulkona oli noin nolla astetta. Mielestäni aika kohtuullinen sähkönkulutus. Ja ajopäivän aikana akku latautui taas täyteen. Ellei autolla aja, ei tällaisen huovan käyttö tietenkään kahtena peräkkäisenä yönä meiltä onnistu. Sen uskaltanen sanoa marraskuisen Euroopan kokemusten perusteella aika varmasti.
Sijaintinne näyttää aika mukavalta. Tyynenmeren hiekkaranta ihan vieressä. Mutta mahtaako USA:sta löytyä mitään Etelä- ja Väli-Amerikan reissuanne vastaavaa, no ehkä jotain sitten Alaskasta. Paljon rennompaa toki kuljeskella, hyvät tiet ja turvallista. Mutta kalliimpaa, ruokakaupassakin menee rahaa ihan kuin kotimaassa. Polttoaine sentää paljon halvempaa, syksyllä halvin bensa oli noin 55 eurosenttiä litra. Diesel parempana aineena vähän kalliimpaa. Ja viinirypäleet (vihreät) kyllä tosi isoja ja hyviä, eikös vain? Hyvää reissun jatkoa!
Kiitoksia! Oikein mukava paikka tämä Santa Barabara onkin. Perin sivistynyttä ja siistiä menoa, aurinkokin paistaa. Saapa tosiaan nähdä minkälaisia fiiliksiä Amerikka herättää kun pääsemme ajelemaan tuonne sisämaahan. Varmaan hienoa maisemia sielläkin, mutta tietty samanlaista eksotiikkaa tai jännitysmomentteja kuin reissun aiemmissa vaiheissa oli ei täällä varmaan koe. Tai mistäs sen toisaalta tietää, onhan noissa kansallispuistoissa ainakin kuulemma karhuja. Mutta tunnustettava on, että Kanadan ja Alaskan erämaat kiinnostavat paljon, Siellä on varmaan taas ihan eri maailma. Toivottavasti ei kuitenkaan liian kylmä.