Laivamatka Montevideoon ohi, auto tullattu ja Uruguayn tieliikenteessä

Laivamatka Montevideoon ohi, auto tullattu ja Uruguayn tieliikenteessä

 

Pe 19.1.2018 (pvä 63), Montevideo, Uruguay

45 päivää siinä lopulta meni. Laiva Belgian Antwerpenistä Uruguayn Montevidoon pääsi vihdoin perille eilen aamulla. Me taas pääsimme autoinemme menestyksekkäästi ulos laivasta ja lopulta Montevideon satamasta ilman ongelmia. Kaikki sujui lopulta vallan helposti. Nyt olemme Montevideossa hotellissa ja lähdemme mitä todennäköisemmin huomenissa ajelemaan täältä eteenpäin, kaiketi kohti Brasiliaa. Siinäpä viimeisen vuorokauden tapahtumat pähkinänkuoressa.

Mutta aloitetaanpa alusta. Laiva saappui Montevideon satamaan aikaisin aamulla. Kuuden jälkeen herättyäni olimme jo ankkurissa ja lastausramppi oli jo alhaalla. Myöhemmin kuulimme kapteenilta, että olimme ajaneet koko yön kovaa. Meri on Montevideon edustalla matala ja laivan alla oli välillä vain metristä kahteen vettä. Tämä aiheuttaa turbulenssia, joka oli saanut koko laivan tärisemään yöllä. Jotkut matkustajat olivat huomanneet tämän. Itse en tärinään herännyt, vaikkakin nukuin huonosti ja heräsin aikaisin. Kaiketi auton tullaus ja torstain muut tulevat koitokset stressasivat alitajuisesti vaikka suhtauduinkin mielestäni koko prosessiin positiivisin mielin.

Satamassa oli kuitenkin kovin rauhallista, seesteistä suorastaan. Laivan kannelta katsellen vaikutelma Uruguayn pääkaupungista oli jollain tavoin pikkukaupunkimainen. Aurinko paistoi. Söimme laivalla aamupalaa, ihmettelimme aikamme, ja tyhjensimme sitten hyttimme ja kannoimme tavaramme alas ruumaan autolle. Puoli yhdentoista aikaan kapteeni kutsui meidät kaikki yhdeksän matkustajaa vielä toimistoonsa kahville. Kohteliaisuuksia ja kiitoksia vaihdettiin ja juteltiin mukavia. Sitten ensimmäinen perämies jo koputteli ovelle ja ohjasi autokannelle. Meistä haluttiin eroon. Rahdin käsittelevistä vastaaville meidän ajoneuvomme olivat vain yksi ruuman järjestelyä ja pakkaamista vaikeuttava tekijä.

Ulkona meitä odotti Grimaldin palkkaama agentti, joka johdatti meidät läpi kaikkien sataman muodollisuuksien. Kolmikymppinen mukava ja hymyileväinen naishenkilö puhui ranskalaisille ranskaa ja meille englantia. Ryhmityimme autoinemme jonoon laiturille ja ajoimme sitten hänen autonsa perässä lyhyehkön matkan tulliin. Agentti keräsi meiltä auton rekisteriotteet, vakuutuspaperin (kaikki meistä olivat hankkineet ajoneuvojen liikennevakuutukset etukäteen Internetistä) sekä auton omistajan passin. Sitten hän hävisi sisälle rakennukseen. Me matkustajat odottelimme pihalla.

Jonkin ajan kuluttua nainen palasi sisältä kahden viranomaisen kanssa. Toinen oli tukeva hieman yli kolmikymppinen nainen, toinen vanhahko kumara ja hoikka mies lukulasit nenällään. Kummallakin oli päällään tullin huomioliivi, muttei univormua. Jonkin aikaa ihmeteltyämme mukava agenttinainen kehoitti meitä avaamaan automme ovet, jotta tullihenkilöt voisivat katsoa sisälle ajoneuvoihin. Sen he tekivätkin, mutta ainakin meidän automme tapauksessa kovin suurpiirteisesti, jopa ujostellen. Kumpikaan ei tainnut edes rohjeta kurkata kunnolla autoon sisälle vaikka kaikki ovet kutsuvasti avasinkin. Kovin hellyttäviä olivat nämä virkamiehet. Pikkukaupunkivaikutelma jatkui täällä tullissakin. Paha maailma tuntui olevan jossain kovin kaukana.

Mitään tavaroita ei tarkastettu, eikä esimerkiksi ruokatavaroista kyselty, kuten olen kuullut jossain päin Etelä-Amerikkaa tapahtuvan. Auton australialaistyylisestä ajoneuvojen puhtaustarkastuksestakin oli jossain lähteissä puhuttu, mutta mitään tällaistakaan ei tullissa tehty. Pintapuolisen katselmuksen jälkeen menimme sisälle rakennukseen ja kaksi meitä käsitellyttä virkailijaa naputtelivat agentin avustuksella autoillemme tilapäisen maahantuontiluvan, paperin jonka palautamme rajalle maasta poistuessamme. Se on voimassa kaksitoista kuukautta, eli automme saisi olla maassa vuoden. Passiin tuli sen sijaan kolmen kuukauden leima. Kumma ristiriita, mutta näin se kuulemma vain on, kertoi agentti.

Lopulta saimme paperimme takaisin ja kaikki oli valmista. Saisimme ajaa mihin lystäisimme. Olimme ihmeissämme. Tässäkö kaikki? Mutta niin se vain oli. Harvoin olen yhtä kivutonta rajanylitystä ja ujonsympaattisia virkamiehiä tavannut. Ajoimme yhden maissa ulos sataman portista ja kymmenisen kilometrin päähän kartasta löytämäämme kauppakeskukseen ostoksille. Matkalla otimme tyhjän tankin täyteen dieseliä. Tämä oli yllättävän kallista lystiä, puolitoista euroa litra. Uruguay liene koko Amerikan mantereiden kallein paikka tankata. Tämän jälkeen menoveden pitäisi olla kaikkialla selvästi halvempaa.

Teimme hyvin eurooppalaistyylisessä keskuksessa ostoksemme, joimme kahvit ja varasimme keskuksen yhtä ilmaista wifi-verkkoa käyttäen kaupungin keskustasta hotellin. Vaikka emme pitäneet minkäänlaista kiirettä, olimme jo neljän aikoihin ajaneet takaisin keskustaan ja kirjautumassa sisään majapaikkaamme. Autokin sai jäädä hotellin parkkipaikalle pääsisäänkäynnin eteen. Kaikki tämä kertonee siitä, miten tavattoman helposti kaikki tuntuu Montevideossa sujuvan. Vaikka kaupungissa asuu puolitoistamiljoonaa ihmistä, on tunnelma silti jotenkin rauhallinen ja kylämäinen jättämättä silti tehottomuuden vaikutelmaa. Mielenkiintoista. Ehkei ole sattumaa, että kaupunki on joissain tutkimuksissa valittu koko latinalaisen Amerikan parhaaksi paikaksi asua.

Mikään ei kuitenkaan ole tässä maailmassa ilmaista. Montevideon hintataso vaikuttaa olevan läntisen Euroopan luokkaa.

 

Parkissa Montevideon matkustajasataman tuliin edustalla. Autot katsottiin tässä.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta



8 thoughts on “Laivamatka Montevideoon ohi, auto tullattu ja Uruguayn tieliikenteessä”

  • Moi
    Ajellaan huomenna lauantaina Montevideosta rannikkoa pitkin itään pari päivää.
    Ilmoittele jos olette lähistöllä, olisi mukava vaihtaa kuulumisia.

  • Sujuipas se helposti, ilman minkäänlaista mañana -meininkiä. Toivottavasti myös tulevaat rajanylitykset sujuvat yhtä hyvin.

    Onko teillä muuten aikomus käydä Venezuelassa? Reittiviivan mukaan ei, mutta onko syynä se että auton saaminen maahan on liian vaikeaa vai se että maa on melko epävakaassa tilassa?

    Juuri kun ehdin ääneen sanoa että en tunne ketään joka olisi Uruguaissa käynyt, tyttäreni sanoi että joku hänen koulustaan on siellä vaihto-oppilaana. Ja sitten edellä kommentoinut P6 ajelee siellä autolla. Kyllä suomalaisia joka paikkaan riittää. 🙂

    • Juu, mainiosti sujui! Vaikuttaa paperien ja auton kannalta paljon helpommalla tämä maanosa kuin mitä pelkäsin.

      Venezuela taitaa jäädä tällä reissulla väliin ja syy siihen on tosiaan maan epävakaa tila. Ei kuulemma kannata juuri nyt. Kovasti joutuu lypsetyksi jos sinne menee, tai ainakin vara on suuri. Paikalliset virkamiehet kun ovat niin ahdingossa, että vähät reissaajat yritetään kipata kuiviin.

      Suomalaisia tosiaan riittää joka paikkaan. Nämä nimenomaiset tulivat meitä tervehtimään kun aamupäivällä. Terveisiä Petterille ja Sannalle. Kiva kun kävitte piipahtamassa!

  • Käytiin vaimon kanssa kaupunkilomalla Montevideossa seittemänvuottasitten. Hintataso ei tuntunu mitenkään kovalta. Toki pääkaupungissa ravintoloissa oli joissain hintavaa, muttemme kokeneet mitenkään kalliiksi. Pihvit olivat mitä parhaimpia. Olut tuli litran pulloissa. Punta del Este tuntui kalliimmalta kaupungilta. Unescon maailmanperintökohde Colonia del Sacramento on käymisen arvoinen paikka.

    • Olut tosiaan tulee litran pulloissa, se näkyi olevan normikäytäntö ravintoloissakin. Hintataso ei varmaan mikään tavaton ollut nytkään, mutta esimerkiksi supermarketeissa sai maksaa selvästi enemmän kuin vaikkapa Saksassa tai Itä-Euroopassa. Viime yön camping-alue maksoi USD 30, joten aika Eurooppalainen pasta täällä mielestäni liikutaan. Ei toki kalliimpaa ole kuin Suomessa, se on totta.

  • Tervehdys matkaajat.
    Itse asun Uruguayssa, Colonia del Sacramento ssa. Olen nyt Oulussa syöpähoidoissa. Hoitojen jälkeen suuntaan takaisin Uruguahin. Ostin täältä asunto auton jonka ajattelin ajaa Saksaan ja laivalla Brasiliaan ja sitten ajaa rannikkoa alas urkkeihin. Paljonkohan maksoi laivamatka Montevideo on?
    Rauno
    PS. Marraskuu 2017 käväisin myös ushuaissa leimauttamassa passin tulimaan kansallispuistossa.

    • Tervehdys Rauno!
      Matkamme taisi maksaa noin viisi tuhatta euroa, mutta on huomioitava jotta siinä oli mukana myös kaksi henkilölippua. Matkasimme siis laivan mukana Montevideoon mekin. Pelkän ajoneuvon hintaa en muista, mutta se on toki halvempi. Toisaalta hintaan vaikuttavat suuresti auton mitat. Mitä suurempi, sitä kalliimpi, kuinkas muutenkaan. Meidän matkalippumme varasimme saksalaisesta matkatoimistosta nimeltä Seabridge (nettisivut https://www.seabridge-tours.de/). Kysyimme tarjousta myös suoraan laivafirmalat (Grimaldi), mutta hinta oli sama kuin Seabridgellä, ja heiltä sai todella hyvää ja nopeaa palvelua. Kommunikoin heidän kanssaan engalnniksi, mutta ehkä myös espanja käy. Ja saksa tietenkin, ovathan he saksalaisia. Kaikki matkan varaukseen liittyvä hoitui sähköpostilla, emmekä ikinä esim. käyneet firman konttorilla. Itse ottaisin heihin yhteyttä toistekin, sikäli kun haluaisin meren ylittää. Huonoja puolia tuossa on se, että auton saa ulos laivasta vain Uruguayssa. Ainakaan vielä tämän vuoden tammikuussa ei ollut mahdollista rantautua esimerkiksi Brasiliassa. Nämä jutut tosin muuttuvat aika ajoin, joten kannattaa varmistaa asia.

Vastaa käyttäjälle Tomi Tölli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *