Vancouver ja auto kontissa!
Ti 11.9.2018 (pvä 297), Vancouver (Kanada)
No joo, huijasin vähän. Auto ei ole ihan vielä siinä kontissa jossa se tulee matkustamaan Kanadasta Vladivostokiin, mutta jätimme sen tänään yritykseen, joka pakkaa sen siihen konttiin huomenna. Ohessa todisteeksi kuva varastosta, johon Nissan jokunen tunti sitten jäi. Näin jopa autoamme varten tehdyt neljä puukiilaa. Renkaat kiilataan niillä paikalleen kontissa ja ajoneuvo pysyy paikallaan. Hienot kapineet joita oli oikeasti näprätty. Kuplamuoviakin niihin oli käytetty, jotteivat renkaat vioittuisi. Sääli, etten tajunnut ottaa niistä kuvaa.
Oli miten oli, auto matkustaa kontissa satamaan lähipäivinä ja seilaa suurille merille jo lauantaina. Kontin ensimmäinen osoite on Busan Koreassa. Siellä se käsittääkseni vaihtaa laivaa, ja matkaa sitten Vladivostokiin. Tämän hetkisen ennusteen perusteella kontti on perilä Venäjällä 9. tai 10. lokakuuta. Tämä kuulostaa melkein liiankin hyvältä ollakseen totta. Niin meille toisaalta laivausfirmassa sanottiinkin. On kuulemma todennäköistä, että pieniä viivästyksiä tulee. Jokunen päivä ehkä, meidän annettiin ymmärtää. Tämä ei haittaisi lainkaan, sillä me pääsemme Japaniin vasta syyskuun viimeisenä päivänä ja Venäjän viisumien hankinta tulee viemään aikaa. Ainakin viikon. Näin ollen olisi aika lailla täydellistä, jos auton saisi ajoon Venäjällä lokakuun puolessa välissä.
Nyt meillä ei ole enää autoa, ja olo on hieman outo. Ensinnäkin, jouduimme matkustamaan sataman lähellä sijainneesta kuljetusfirmasta takaisin tänne keskemmälle Vancouveria julkisilla liikennevälineillä. Se oli jossain määrin outoa, olemmehan viimeisen lähes kymmenen kuukauden aikana tottuneet yksytyisautoiluun. Vancouverin julkinen liikenne toimi kuitenkin hyvin, joten homma hoitui, vaikka veikin toista tuntia. Tämä on suuri ja laaja kaupunki.
Toisaalta luovumme tänään kulkuvälineen lisäksi myös tavallaan kodista. Se on vähän surulista. Mutta ainakaan nyt ei tarvitse enää pelätä, että ajaa kolarin tai muuten hölmöilee auton epäkuntoon ennen kuin se saadaan tältä mantereelta pois. Monesti virheet tulee tehtyä aivan kalkkiviivoilla. Ennen laivausirmaan päätymistämme pyörimme nimittäin lähes koko päivän Vancouverin kaupunkiliikenteessä, erinäisistä syistä, eikä se ollut koko ajan mukavaa. Asiaa ei myöskään auttanut se, että nukuimme viimeisen yön autossa kaupunkialueella parkkipaikalla, joka oli ajoittain meluisa. Uni jäi vähiin. Urbaani alue on kovin erilainen yöpymäpaikka verrattuna niihin luonnon helmassa sijainneisiin paikoihin, joissa olemme tyypillisesti autoyömme viettäneet. Alla esimerkkikuva eräästä Washingntonin osavaltiosta. Itse asiassa tämä Vancouverin yö taisi olla ensimmäinen suuremmassa taajamassa autossa nukuttu koko kymmenen kuukauden matkalla. Ehkä oli jotenkin sopivaa, että tulimme sen kuitenkin Amerikoissa tehneeksi, vaikkakin viimeisenä yönä.
Artikkelikuvassa ateriamme tältä illalta. Juhlistimme matkan yhden vaiheen päättymistä. Oli pakko laittaa se tuohon, jottei ihan kaikissa kuvissa esiintyisi aina ja vain automme. Se saa tällä kertaa tyytyä olemaan kakkosena. En ole muten vieläkään varma, onko täällä Kanadassa kallista vaiko kohtuuhintaista. Monesti kauppareissulla tuntuu kävyän niin, että yksittäiset tuotteet tuntuvat älyttömän kalliilta, mutta kun kassalta päästyään miettii loppulaskua, ei se euroiksi muutettuna olekaan kovin suuri. Mutta oli miten oli, nyt ainakin kanadalaista viiniä on vihdoin maisteltu ja juustot ja leikkeleetkin tulivat syödyksi. Hummusta jäi huomiseksikin.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
Ensimmäiseksi toivottaisin Nissanille hyvää matkaa, ja varsinkin oikeaan suuntaan sekä aikataulun mukaan.
Kyllä kai nyt muistitte jättää Jenkkien maahantulokortit rajalle, kuten Sapa muistutti pari viikkoa sitten. Saattaa helpottaa seuraavaa matkaa sinnepäin joskus.
Mikä suunnitelma teillä on Japanissa, missä satamassa pois risteilijältä, miten viisumin hankinta, ja millä tavalla siitä Venäjälle?
Heh, hyvä pointti maahantulokorteista. Se jäikin mainitsematta. Nyt kortit tosiaan jäivät oikeaoppisesti Jenkkien ja Kanadan rajalle. Annoimme ne Kanadan viranomaiselle, sillä taaskin tarkastuskopit olivat vain tulomaan puolella. Hyvin ne Kanadan poliisille kuitenkin kelpasivat, joten asia lienee hoidossa. Laput olisi varmaan voinut jättää myös risteilysatamaan täällä Vancouverissa, sillä jonkinlainen passintarkastus sielläkin lienee. Tämän tajusimme vasta hiljattain. Poistummehan silloin maasta lopullisesti.
Japanissa hyppäämme pois laivasta päätepysäkillä, eli Tokiossa. Tiedätkö muuten, kuinka kaukana varsinaisesta kaupungista tuo risteilylaivojen satamapaikka on? Japanista on aikomus jatkaa sitten Venäjälle autolautalla. Sinne menee kai ainakin yksi, Korean kautta. Vuoroja on muistaakseni kaksi viikossa ja matka vie puolitoista vuorokautta tai jotain siihen suuntaan. Viisumujuttu on kinkkisempi. Ne on kaik pakko tilata jollain konstilla Suomesta, sillä Japanissa eivät niitä myönnä muille kuin maassa asuville ulkomaalaisille. Mutta näin jouduimme aikanaan tekemään Afrikassakin kun Etiopian visumit piti tilata Ruotsista. Tälläkin kertaa saattaa olla, että joudumme turvautumaan DHL:n apuun…
Kattelin teidän risteilyreittiä, yhdessä luki ensimmäisen pysähdyksen olevan Sitka, toisen ohjelman mukaan taas Dutch Harbor. Kumpikahan on oikein, tai sittenhän te näette sen paikan päällä. Dutch Harborissa oli joskus kuvattu tv-ohjelmaa ”vaaralliset vedet” (tai jotain sinnepäin) missä paikalliset kalastajat lähtivät aina merelle huonossa ilmassa. Mutta oli siellä Dutch Harborissa ainakin aivan karmea kalan haju joka puolella 🙂
Jos risteilijän päätepiste on todellakin Tokio, niin risteilysatama Harumi Wharf on kohtuullisen kävelymatkan päässä keskustasta (Tokyo-tower). Mutta jos se on Yokohama (Osanbashi?) niin en sanoisi sitä enää Tokioksi vaan vertailuna täälläpäin Helsinki-Kirkkonummi etäisyyttä. Mutta Japanissa julkiset yhteydet toimivat aivan mainiosti mihin vaan.
Jos oikein muistan niin hintataso Japanissa onkin jo seuraavalla tasolla ylöspäin verrattuna sinne Jenkkeihin.
Mikäli Nissan päättää mennä kadoksiin merimatkalla, niin itsekin kerran lomalle lähtiessä katselin Vladivostokin asemataulua jossa yksi pääteasema oli Helsinki, matka-aika noin 9 päivää, menin kuitenkin lentäen seuraavasta laivan satamasta eli Japanista.
Kiitoksia taas infosta. Kätevää, kun tiedät omakohtaisia kokemuksia näistä satamapaikoista. Sain jokunen päivä sitten sähköpostiini risteilylipun, jossa tuo Alaskan paikka on nimetty Sitkaksi. Joten eiköhän se ole se paikka, jonne ensimmäisenä päädymme. Nyt kun mainitsit, niin Dutch Harbour kuulostaa minustakin etäisesti tutulta juuri noihin tosi-tv-ohjelmiin liittyen. Kalastusaluksia ja kalahommia, jotain tuollaista. Ja aina tietty niitä myrskyjä ja dramatiikkaa.
Piti ihan tsekata myös tuo Japanin pää, ja ihan oikeassa olit. Päätepiste on tosiaan oikeasti Yokohama, vaikka se alkupeäisissä papereissa oli nimetty Tokioksi. Kaiketi se on helpompi kirjoittaa lappuihin, jotta me hölmöt turistit olemme edes jotenkin kärryillä siitä, mihin päin Japania olemme matkalla. Ja mitä hintatasoon tulee, niin odotan Japania hieman pelolla. Ennen kuin viisumi on kädessä, ei sieltä voi Venäjällekään lähteä. Vladivostokia joskus aiemmin jo silmäilinkin, että jos hostellimajoitus kelpaa niin siellä ainakin voi hengata halvalla. Alle 10 euron paikkoja on paljon, ja joillain on jopa ihan hyvät arvostelut esimerkiksi Bookingissa. Mutta eipä sinne ole menemistä ennen kuin viisumi on kondiksessa. Miten se muuten merimiehillä menee? Ei kai laivalla hommissa ollessaan tarvitse hommata viisumeita joka ikiseen satamaan, siis jotta edes maihin pääsee vaikka lenkille?
Tietty juna on aina vaihtoehto, jos Nissan johonkin katoaa. Pekingistä Moskovaan olen jo junaillutkin, mutta se ”oikea” Trans-Siperia on vielä tekemättä. Itse asiassa otin muuten Nissanille vakuutuksen, joka korvaa vain jos koko auto tuhoutuu tai häviää johonkin merimatkan aikana. Joten jos niin käy, niin ainakin junailun budjetti pitäisi olla kunnossa.
Olettehan varautuneet siihen että Venäjän viisumin hankkiminen vie minimissään kaksi viikkoa ja normaalisti kuusi viikkoa? Näin ainakin itselläni on mennyt kaikissa kuudessa viisumissa mitä minulla on/on ollut.
Juu, onhan tämä vähän riksipeliä kun auto on jo menossa Venäjälle muttei meilllä ole vielä sinne viisumiakaan. Viisumi pitäisi kuitenkin nopeimmillaan järjestyä jopa yhdessä arkipäivässä. Tämä on se pika-express-versio. Ainut vaan, että se pitää tilata Suomesta. Japanista sitä ei saa. Passeja on siis varmaan pakko lähetellä edestakaisin. Ja me tulemme varmaankin hankkimaan kahden sisääntuloviisumin, emme siis vuosiviisumia, jossa menee kauemmin. Mutta katsotaan miten käy. Vähän tämä viisumiasia kyllä arveluttaa, mutta kaikesta on tähän mennessä selvitty, joten kai tästäkin…
”Nyt meillä ei ole enää autoa, ja olo on hieman outo”
Tiedän tunteen.. Nimenomaan ”autoa”.
Noh. Toisaalta, vaikka sitä tuttua ja turvallista Nissania ei minulla enää olekkaan niin onneksi käytössä sentään on tämä ajoittain EPC-merkkivaloa polttava kävelyvauhtia nilkuttava ŠKODA josta saa avaimenkin edes joskus suosiolla irti.
Ei ollut Nissanissa moisia vikoja.
BTW. Mitenkäs se teidän Nissanin ilmanjäähdytin, joko selkis jotta oliko vika jäähdytinkompuran hihnassa?
Eipö se vika hihnassa voi olla, koska tällöin olisi ilmennyt paljon muitakin ongelmia. Sama apulaite tai moniurahihna, ihan miten sitä haluaa kutsua pyörittöä ilmastoinnin kompuran lisöksi yleensä mm. laturia, ohjaustehostimen pumppua. Eiköhön sieltä oo kylmäaineet joko haihtunu tai sitten vuodon seurauksena karannu ja näin ollen kylmäntuotto on lakannut.
Heh, vai ei Skoda aina vakuuta. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, joten en pysty kommentoimaan.
Vähän koitin kurkkia pellin alle ja tutkin myös hihnoja. Mitään kummallista ei siellä näkynyt, mutta paikka on aika ahdas. Kaikkea ei amatööri kaiketi pystykään huomaamaan. Epäilen, että Haba on oikeassa ja jos minulla olisi ollut siihen mahdollisuus, olisin ensimmäisenä tsekkaamassa onko systeemissä enää lainkaan kylmäainetta. Mutta täytyy tutkituttaa tämä asia vielä jossain vaiheessa. Ehkä Kazakstanissa. Jostain syytsä kuvittelen, että siellä kaikki huollot olisivat edullisia.
Joo. Haba laittoi sen verran vakuuttavan analyysin että sillä mennään. Joo. Yksi ja sama moniurahihnahan niitä kaikkia laitteita taitaa nykyisin, laturista lähtien pyörittää. Toisaalta mistäpäs sitä etukäteen näkemättä tietää, etenkään jos ei ole perehtynyt juuri kyseisen automerkin + mallin teknisiin yksityiskohtiin. ( Siinä mun Nissanissa ei moisia mukavuuksia edes ollut, mutta eipä ollut vastaavia vikojakaan 🙂
Oli miten oli. Eiköhän sekin vika vielä löydy ja kuntoon tule. Ja mikäs kiire sillä on, korjauttakaa sitten vasta kotona, ettehän te sitä ilmanjäähdytystä enää loppureissunne aikana taida pahemmin edes tarvita, veikkaan että pikemminkin lisälämmityslaitteita ja kunnon peitteitä tulette kaipaamaan.
Nissanissa on tosi hankala nähdä, mikä hihna pyörittää mitä laitetta. Sen verran vähän tilaa moottorin siinä päässä on. Luoja tietää, miten noita hihnoja saa edes vaihdettua. Ehkä se on helpompaa jos auton alle pääsee. Mutta totta on, että ilmastointia ei juuri tulla tarvitsemaan seuraavalla etapilla. Ihmettelen suuresti, jos törmäämme Siperiassa lämpöaaltoon.