Vielä kerran Quitosta, pienistä ja suurista maista, unen laadusta ja hyttysistä
Su 22.4.2018 (pvä 156) Quito, Ecuador
Täytyy vielä kerran todeta Quiton olevan sangen miellyttävä kaupunki, jopa siinä määrin että se taitaa olla suosikkini tällä mantereella tähän asti nähdyistä. Kaupungin yleisilme on siisti ja meininki yllättävän kansainvälistä. Kaduilla kuulee usein muitakin kieliä kuin espanjaa. Hyvin moni quitolainen puhuu myös englantia, joka on aiempiin kokemuksiimme verrattuna ollut perin yllättävää. Jopa hotellimme kerossiivooja osasi kieltä, jollaista ei ole aiemmin tainnut kertaakaan tapahtua koko Etelä-Amerikassa. Monesti edes respa ei ole montaa englannin sanaa taitanut. Katukuvassa näkee usein espanjan kielikoulujen mainoksia. Niitä on näemmä Quitossa paljon. Se selittänee ainakin osan kaupungin kansainvälisyydestä. Ja mikäs siinä, voisin itsekin voisin tulla tänne opiskelemaan kieltä paremmalla ajalla.
Osa Quiton viehätyksestä saattaa myös olla sen sopiva koko. Puolentoista miljoonan asukkaan kaupunkina se on jotenkin paljon kompaktimman oloinen kuin vaikkapa suuret Buenos Aires tai Santiago. Pienenä maana väitän Ecuadorin tunnelmankin olevan jotenkin erilainen kuin suuremmissa naapureissaan. Olen pohdiskellut samaa asiaa aikaisemminkin esimerkiksi Australian ja Uuden Seelannin yhteydessä. En osaa määritellä tarkemmin miksi, mutta tuolloin Uusi-Seelanti tuntui minusta välittömästi Australiaa tutummalta paikalta. Kenties suomalainen kotoutuu helpommin maahan, jonka mittakaava muistuttaa Suomea ja Suomesta. Ehkä sama ilmiö on havaittavissa täällä. Saatan kuvitella, mutta samalla tavoin kuin Uusi-Seelanti aikoinaan, tuntuu myös Ecuador ja sen pääkaupunki jollain merkillisellä tavalla aiempia suuria valtioita kotoisammalta. Pienen maan asukas ajattelee ja toimii samoin kuin toisen pienen maan asukas.
Quito sijaitsee 2850 metrin korkeudella merenpinnasta. Olemme siis jälleen aika ylhäällä. Luulen, että ohut ilma vaikuttaa jonkin verran nukkumiseen, sillä uni on jäänyt täällä aika vähiin ja öisin heräilee. Samaa oli havaittavissa aiemminkin, sekä Perussa että Boliviassa kun metrimäärät olivat samankaltaisia tai suurempia. Toisaalta tämä saattaa johtua osittain myös siitä, että sänky on outo. Monesti majapaikoissa on myös liian valoisaa ja äänetkin häiritsevät. Niin oudolta kun se saattaa kuulostaakin, hotelleissa nukuttaa lähes aina huonosti. Näiden kaupunkilomien jälkeen on mukava päästä taas autoon lepäämään. Sitä suorastaan odottaa. Esimerkiksi matkalla rannikolta Quitoon matkatessamme autossa nukutti erinomaisesti, lähes kellon ympäri. Tuona yönä olimme hieman yli kilometrin korkeudessa, eikä ollut liian kylmä eikä kuuma. Ohut ilmakaan ei vielä vaivannut, joten olosuhteet olivat kerrassaan mainiot.
Pientä riesaakin autossa nukkumisessa on. Käsissä ja jaloissa on useampi paukama, joita kutittaa. Ecuadorissa on kärpäsiä tai itikoita, jotka purevat. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Eniten itikoita taisi olla Brasiliassa ja Buenos Airesissa, joissa molemmissa tulimme syödyksi. Yleisesti ottaen olemme kuitenkin selvinneet koko tämän reissun hämmästyttävin vähin pistoin. Odotin paljon pahempaa, sillä varsinaisia hyttysverkkoja ei autossa ole ja nukumme lähes aina etuikkunat raollaan. Hyönteisriesa näkyy liittyvän lämpimiin ja lähempänä merenpintaa sijaitseviin seutuihin. Jos tämä arvio on oikea, tulemme kärsimään paukamista myös lähitulevaisuudessa.
Jatkamme tästä aivan pian suuntanamme Kolumbian raja. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: varsinainen pääraja, sekä sivummassa sijaitseva hiljaisempi sellainen. Päätien varren raja-asema on kuulemma ollut koko kevään ruuhkaisa. Tuhannet Venezuelasta pakenevat jonottavat sielläkin joka päivä etelämmäksi päästäkseen. Siispä ajattelimme alkuun suunnata syrjäisemmälle rajalle, jossa ei kuulemma normaalisti ole juuri ketään ja ylitys on nopea. Siellä kuitenkin on rauhattomampaa. Muutama toimittajakin oli joidenkin huumekauppaan sekaantuneiden entisten sissien toimesta juuri tapettu hiljattain, joten aluetta ei juuri nyt suositella ulkomaalaisille. Näin oli poliisi kuulemma joillekin autoilijoille sanonut.
Suuntaamme siis päätien raja-asemalle. Ainakin se on auki ympäri vuorokauden, joten jos tilanne näyttää päiväsaikaan kaoottiselta, voimme vaikka nukkua autossa jokusen tunnin ja ajaa rajalle keskellä yötä. Katsotaan miten käy. Aivan viimesten raporttien mukaan venezuelalaisten pakolaisten virta on kuulemma rauhoittunut merkittävästi. Toivotaan että asia on niin.
—
Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:
Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä
Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta
”Pienen maan asukas ajattelee ja toimii samoin kuin toisen pienen maan asukas.” Nuin ne asiat taitaa mennä. Voihan se olla niinkin että pienten aina sorrettujen maiden asukkailla on joku evoluution kehittämä muita paljon kehittyneempi itsesuojeluvaisto. Itse voisin kuvitella jopa että tuo on, tai no ainakin ennen ollut pienien maiden/kansojen suoranainen elinehto.
Ja aika hölmöhän sitä muutenkin pitäisi olla jos ei ymmärtäisi että ei niille isommille ja vahvemmille kannata mennä päätään aukomaan ja pullistelemaan. Eiköhän noi asiat tullut selväksi lähes joka jannulle jo lapsuudessa ja viimeistään nuoruudessa 🙂
Taitaa tuo sama logiikka toimia ainakin jollakin tasolla valtiollisellakin tasolla edelleenkin, etenkin miesten johtamien ns. roistovaltioiden kohdalla. Vaikea kuvitella että esim USA: siitä kovin ilahtuisi jos joku Kanadan Ontarion kokoinen ”itsenäinen maa-alue kovin kärkkäästi paukuttelisi uusia ”arvopohjiaan” ja soittelisi suutansa ja kaiken kukkuraksi veljeilisi jonkun Venäjän kaltaisen maan kanssa sotilaallisesti ja järjestelisi jopa sen kanssa mahtipontisia sotaharjoituksia lähellä sen rajoja.
Tuolta pohjalta, eli pienen maan kansalaisena sitä Nato-jäsenyyttäkin tulee väkisinkin mietittyä. Nato jäsenyyttä olisi paljon mukavampaa hakea jos välissä olisi edes muutama aikavyöhyke ja mieluusti vaikka joku suht iso Tyyni-valtameri.
”Ecuadorissa on kärpäsiä tai itikoita, jotka purevat.” Purevista” itikoista ei ollakkaan vielä kuultu mutta kerta se on ensimmäinenkin. Olisi mielenkiintoista nähdä niiden hampaat 🙂 Heh heh.. Olinpa taas hauska ja vitsikäs 🙁
Itse hommasin semmosen sängyn päälle asennettavan hyttysverkkohässäkän ja se on ollut hyttysten varalta yleensä aina omilla pikkureissuilla mukana. Aika kamala hässäkkähän se on sinne laittaa mutta jos kerran tarvetta on niin kyllähän sen jotenkin saa sinne auton sisäpuolelle viriteltyä. Jos ei muuta kiinnitystapaa keksi sen kattoon asentamiseen niin muutama tehokas magneetti auttaa siinä hommassa.
Epäilisin minäkin että jonkinlainen evoluutio toimii myös kansanluonteiden kyseessä ollen. Jos valtiolla on ollut siirtomaita ja puoli maailmaa omissa näpeissään, on se väistämättä varmasti vaikuttanut henkeen, joka sellaisissa maissa yhä leijuu, sadan tai satojen vuosien jälkeenkin. Jos valtio on taas ollut historian ottavana osapuolena, on se henki erilainen. Ja onhan niitä sellaisiakin, jotka ovat olleet sekä ottavana että anatavana osapuolena.
Nato ja Suomi on kiinnostava kysymys, sillä monella suomalaisella tuntuu olevan vähän turhankin optimistinen käsitys omasta puolustuskyvystä. Voisihan se homma toimia ja vihulainen kyllästyisi lopulta loppumattomaan riesaan ja loputtomaan vastarintaan, mutta siinä vaiheessa maa olisi ihan raunioina. Liittoumaan kuuluminen saattaisi kriisitilanteessa olla se ratkaiseva tekijä, joka pitäisi sen vihulaisen alunperinkin kokonaan omalla puolellaan. Baltian pikkumaatkin ovat välillä kovin suurisuisia, mutta silti niihin ei ole ilmestynyt vihreitä ystävällisiä miehiä kuten Ukrainaan. Elleivät kuuluisi Natoon, niin tilanne saattaisi hyvinkin olla toinen. Mutta tämä taitaa olla akateemista pohdiskelua, sillä se Suomen Nato-juna taisi mennä jo aikaa sitten. Silloin kun itsekin olin enemmän liittoutumista vastaan kuin nyt.
Saapa nähdä pitääkö hyttysverkko vielä hommata. Aika hyvin olemme selvinneet tähän asti ilman, mutta varmaan Kanada ja Alaska saattavat olla kuin Lappi konsanaan. Sieltä ei kai iniseviä ötököitä puutu. Tiedä sitten onko järkevämpää yrittää kehittää ikkunoihin jonkinlaiset tuuletuksen sallivat verkot, vai sitten virittää sängyn päälle sen peittävä esittämäsi kaltainen verkkosysteemi.
Vihdoinkin itikoita, ajattelin jo että pystyttekö välttämään ne kokonaan 🙂 Onko mitään hyttysmyrkkyä saatavilla?
Jos siellä ylhäällä vuoristossa auton tehot hiukan katoaa, niin miten te itse? Hengästyttääkö kävely tai tuntuuko happi loppuvan?
Taitaa paikallisten englannin kielitaito tulla työnantajien puolelta, kun valitettavasti maan öljy sekä banaani omistukset ovat pääosin muilla mailla eikä omaan maahan montaakaan senttiä tuotannosta jää.
Jos Quito on siisti kaupunki (vain lentokentällä käyneenä) niin maan suurin kaupunki Guayaquil (monasti käyneenä) on aika lailla päinvastainen, mutta se onkin suuri satamapaikka.
Vähän asioiden edelle, onko konttimatkan pääteasema ehkä Panaman Colon?
Cartagenasta jäi muistiini samantapaista kuin teillä Quitosta, toivottavasti ei ole muuttunut viime aikoina.
Saimme molemmat pullolliset hyönteismyrkkyä jo aikanaan laivalta. Kuului ilmeisesti lipun hintaan kun se meille ihan hyttiin asti jaettiin. Onkin hyvää ainetta, sitä on yhä jäljellä ja se on hyvää tavaraa. En tiedä mitä siinä on, en ole googlannut. Mitä lie karsinogeeneja. Mutta kokonaisuudessaan olemme tosiaan selvinnyt tosi vähällä itikoiden suhteen. OIletin, että ne olisivat olleet paljon suurempi ongelma täällä.
Portaissa korkeuden huomaa, varsinkin jos puhuu samaan aikaan. Välillä hengästyttää. Olemme myös muutamaan kertaan kävelleet pitkiä ylämäkiä (Cuscossa ja Quitossa) ja tuolloin Jasmin on meinannut vähän hyytyä. Hänellä taasen ei ole ollut porraskävelyhengästystä. Se tulee vasta puolen tunnin paarustamisessa. Eli toisin sanoen kyllä korkeus on huomattu.
Vai on Guayaquil myös rähjäinen? Kas, mielenkiintoista. Me ajoimme siitä vain läpi ensimmäisenä päivänä, mutta ne alueet joiden läpi me kuljimme olivat hämmästyttävän siistin näköisiä. Paljon terassiravintoloita ihan vaikkapa eteläeurooppalaiseen tyyliin. Ihan vastaavia emme olleet nähneet koko Perussa. Hienoja pilvenpiirtäjiä moottoritieltä myös näkyi, ilmeisesti kaupungin keskustassa. Taisimme kulkea kaupungin paremman väen alueen läpi…
Niin, ja laivaus. Panaman satamasta ei ole vielä selvyyttä, mutta 40 jalan kontin hinta näyttäisi olevan hieman yli 2000 USD. Saamme siihen toisenkin autokunnan, siispä autoa kohden näyttäisi jäävän noin tonni. Vaikuttaa siltä, mitä ennakkotietojen perusteella odotimmekin.
Autonne seurantalinkin perusteella voisi sanoa että taisi olla ihan fiksu veto ajaa suosiolla sen Narcos leffasta tutun Calin kartellikaupungin ohi.. Toisaalta jos moinen tilaisuus olisi ollut itselle tarjolla niin pakkohan siellä olisi käydä.. On se vaan sen sarjan ansiosta sen verran klassikko..
Juu, emme poikenneet Caliin. Ilmassa on ollut jopa sellaista henkeä, että kenties emme menisi Kolumbiassa yhteenkään suurempaan kaupunkiin ennen Cartagenaa. Harrastaisimme vain maaseutumatkailua. Saapa nähdä miten käy. Narcos on muuten näkemättä, vaikka kovasti siitä on usemmaltakin taholta kehuttu. Toivottavasti ei käy niin, että sitten kun sen lopulta katsoo, harmittaa ettei tullut niitä paikkoja tarkemmin tällä reissulla katseltua.