Vihdoin kohti valtameriä

Vihdoin kohti valtameriä

 

Ti 12.12.2017 (pvä  25), Hampurin satama (Saksa)

Tänä aamuna emme heränneet autonsiirtopuuhiin kehoittavaan puhelinsoittoon, sillä siirtelimme autoja hieman eri paikkaan autokannella jo eilen iltasella. Sen sijaan meidät herätti seitsemältä merkillinen tärinä ja kolina. Ääni tuli ruumasta ja se siirtyi hyvin laivan runkoa pitkin myös yläkannen hytteihin. Jopa sänky tärisi välillä. Olimme Hampurin satamassa ja laivaa oli ruvettu lastaamaan. Autokansia täytettiin upouusilla Audeilla, joita satamamiehet ajoivat ripeällä vauhdilla laivaan. Ääni lähti siitä.

Lastaamiseen meni koko päivä. Koska autoamme ei tarvinnut enää siirtää, päätimme lähteä katselemaan Hampuria, olimmehan vapaita niin tekemään. Päätimme kävellä keskustaan. Tämä oli käytännössä jossain määrin haastavaa, sillä vaikka matka ei sinänsä pitkä ollutkaan, ei sitä selvästikään ole tarkoitettu taitettavaksi jalan. Kulkuväylät on suunniteltu pikemminkin konttirekoille kuin jalkamatkustajille. Vaelleltuamme toista tuntia erinäisten kehätietä muistuttavien väylien pientareita olimme kuitenkin perillä. Kovin oli kaupunki räntäsateinen ja harmaa. Teimme ostoksemme ja ruokailimme. Dollareitakin sain vaihdettua, ja kelloon uuden pariston. Pois tulimme paikallisjunalla. Se vei kahdeksan minuuttia.

Nyt on ilta ja olemme taas laivalla. Lastaaminen alkaa olla tehty. Meidän on tarkoitus irrota Hampurin laiturista yhdentoista aikaan, eli aivan pian. Vihdoin ja viimein Euroopan satamat jäävät taakse ja suuntaamme kohti etelää. Ajoimme laivaan jo viikko sitten, emmekä matkan edistymisen kannalta ole päässeet vielä puusta pitkään. Jos tarkkoja ollaan, olemme itse asiassa siirtyneet kauemmaksi päämäärästämme, sillä onhan Hampurista pidempi matka perille kuin Antwerpenistä. Toivoakseni tähän saadaan muutos pian. Ja eiköhän saada, sillä jo huomenna lienemme ohi Belgian kulkien täyttä höyryä (matkanopeus on kuulemma 17,5 solmua) kohti Senegalin Dakaria, jossa laiva rantautuu seuraavan kerran. Aikataulun mukaan siihen menee kahdeksan päivää.

Selvittelin myös laivan nettiyhteyksiä. Näyttää siltä, että mereltä on kuin onkin mahdollista lähettää yksisuuntaisia, vain tekstiä sisältäviä viestejä, toivoakseni myös tänne blogiin. Kommentteja en kuitenkaan pysty lukemaan, enkä niihin vastaamaan. En edes pystyne varmistamaan tulevatko postaukset läpi vaiko eivät. Mutta toivotaan parasta.

Hampurin räntäsateesta ei kummoisia kuvia saanut, joten jutun kuvituksena toimikkot muutama eilinen otos. Laivalla pidettiin paloharjoitus. Meidän matkustajien osalta tämä tarkoitti lähinnä kahvin juomista komentosillalla. Todistimme kuitenkin ainakin yhden pelastusveneistä toimivan. Hyvä sekin.

Lisäsin laivan reaaliaikaisen sijaintiseurantakartan blogin alareunaan. Kiinnostuneet voivat tutkailla Grande Brasilen etenemistä sieltä.

 

Tämä on se varmuudella toimiva pelastusvene. Harjoitus on ohi ja sitä nostetaan paikalleen.

 

Hampurin satama tiistaiaamuna. Sisään laivaan ajaa yksi uusista, yhä suojapaperoiduista Audeista.

 

Edit 2020 – Koko tarinan automatkastamme maailman ympäri voi lukea kahdesta reissusta kertovasta kirjasta:

Osa 1 Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Osa 2 Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *