Tiellä taas – pitkästä aikaa

Lähdimme liikenteeseen Tallinnasta tänään alkuiltapäivästä. Ajoimme etelään aurinkoisessa mutta viileähkössä säässä keskemmällä Viroa. Via Baltica ei houkutellut. Se on liian monesti nähty.

Latvian raja ylittyi lähes huomaamatta Valgassa, joka on puoliksi Viron ja puoliksi Latvian puolella. Valtioiden raja kulkee kirjaimellisesti keskellä kaupunkia. Maan vaihtumisesta kertovat vain huomaamaton kyltti ja kielen vaihtuminen. Minkäänlaista raja-aluetta ei kaupungissa ole. Miten lienee Valgassa hoidettu korona-ajan maahantulorajoitteet, en tiedä. Ehkä ne olivat kaupungissa vain teoriaa ja poliitikkojen puheita.

Koska tarkoituksena on päästä verraten pikaisesti kohti etelää ja parempia kelejä, yövyimme autossa hämärän tultua vastaan tulleen kansallispuiston parkkipaikalla, järven rannalta. Ensimmäinen yö oli aika viileä. Lämpötila taisi käydä lähellä nollaa.

Nissan on ollut hyvin vähän ajossa viime vuodet. Pääosin se on seissyt toimettomana, ulkona. Käynnistelin sitä ensimmäistä kertaa kuukausiin muutamaa viikkoa ennen lähtöä, eikä se tietenkään onnistunut tuosta vaan. Ensin piti vaihtaa akku, joka oli lähes täysin kuollut. Taisi olla aikakin, sillä vanha akku oli ostettu Alaskasta 2018. Uusi akku auttoikin, ja moottori kiukuttelematta käyntiin.

Seuraava ongelma ilmaantui koeajokierroksella. Vaikka auto kulki kaupungissa aika normaalisti, maantiellä tehot olivat kadoksissa. Kiihtyvyys oli huono. Lopulta myös moottorin punainen hälytysvalo syttyi. Tuttua juttua. Tähän valoon tutustuimme monesti maailmanympäryskierroksellamme, joten se ei siten aiheuttanut nytkään aivan valtavaa ahdistusta. Kunhan ärsytti. Ajolenkin jälkeen kaivoin esiin aikanaan Kiinasta tilaamani skannerin ja luin auton vikakoodit. Tulos: turbon paineet olivat kadoksissa. Näin olin jo ajaessa arvellutkin. Maantiellä vaikutti, ettei turbo toiminut lainkaan, tai se toimi kovin huonosti.

Siispä auto täytyi ajaa korjaamolle. Vika osoittautui onneksi pieneksi ja halvaksi korjata. Kun hieman yli kolmekymppiä maksanut palikka oli vaihdettu, auto kulki taas pirteästi, kuin ennen. Tässä oli muuten lähes nostalgista historian siipien havinaa, sillä kun lähdimme kohti Etelä-Amerikkaa loppuvuodesta 2017, ei Nissanin turbo toiminut silloinkaan kunnolla. Lopulta vika saatiin korjattua vasta Buoenos Airesissa, ja syypääksi osoittautui silloinkin turbon solenoidi (jonkinlainen ohjausventtiili), joka piti vaihtaa. Vaihdettu osa taisi olla nytkin sama. Ilmeisesti venttiili menee käytön puutteessa helposti tukkoon ja lakkaa toimimasta. Auto oli nimittäin seissyt pitkään ennen edellistäkin pidempää matkaa.

Mutta. Nyt olemme taas tien päällä ja Nissan kulkee ikäänsä ja yli kolmeensataantuhanteen ajettuun kilometriinsä nähden hämmästyttävän hyvin. Saapa nähdä jatkuuko tilanne samanlaisena. Aika näyttää. Pysykää kuulolla.

Artikkelikuva on ensimmäiseltä yöpymäpaikaltamme Latviassa.